Pieniä parannuksia

Sain viikonloppuna tehtyä pieniä parannuksia puutarhassa, muun muassa kitkettyä pari näkyvimmällä paikalla sijaitsevaa perennapenkkiä. Loput penkit jäivät vielä kitkemättä, ja ovatkin sillä tolalla, kunnes säät tästä paranevat. Minulla alkaa ensi viikolla kesäloma, ja silloin on ainakin hyvää aikaa saattaa kesken jäänyt työ päätökseen.

Muitakin pieniä parannuksia sain tehtyä. Olin jo vuoden päivät pohdiskellut, mitä istuttaisin rinnepenkissä olevaan aukkopaikkaan. Viime vuonna siitä pois siirtämäni purppurakeijunkukat eivät edelleenkään olleet saaneet korvaajaa ja rinne oli yhdestä kohdasta autio. Uuden kasvin pitäisi mielellään olla sellainen, että se peittäisi pikkusipulien lakastuvat lehdet hyvin alleen.

Parannuskohta sijaitsee hopeahärkkimättäiden välissä, tuossa, missä näkyy ruskea kasa pikkusipuleiden rumia varsia. Varret pitäisi saada piiloon. Tuon ruman, penkin edessä olevan nurmikaistaleen sain viikonloppuna kitkettyä. Hurraa!

Ratkaisu löytyi läheltä ja oli niin itsestäänselvä, että vieläkin hämmästelen omaa pöljyyttäni. Viime syksynä pionipenkkiin istuttamani kurjenpolvet saisivat muuttaa uuten paikkaan rinteeseen! Kurjenpolvet ovat täydellisiä maanpeitekasveja tähän paikkaan, sillä ne aloittavat maanpäällisten osien kasvattamisen joka vuosi käytännössä nollasta. Pikkusipuleille jäisi näin runsaasti tilaa kukkia ja sitten kun niiden aika on ohi, kurjenpolvet saisivat peittää ne alleen. Kaiken lisäksi ’Elke’ sopisi värinsä puolesta paljon paremmin rinteeseen kuin pionipenkkiin. Miten minä en tätä aiemmin keksinyt!

Verikurjenpolvi ’Elke’ saapui pelastajaksi.

Huhtikuussa tekemäni rinteen laajennusosan jäljiltä rinteeseen oli jäänyt vielä tyhjä kolo ja siihen hankin yhden korallikeijunkukan taimen. Katson hetken aikaa, miten kasvi rinteessä viihtyy ja jos näyttää viihtyvän eikä paikka ole sille liian aurinkoinen, hankin vata sitten pari tainta lisää. Heräteostoksena mukaan lähti myös yksi valkoinen ketoneilikka, sillä minusta se sopi niin kauniisti yhteen korallikeijunkukan kanssa. Väriyhdistelmä on herkullinen. Kuin Marianne-karkki.

Marianne-karkin toinen osapuoli on ukkoskuuron jäljiltä täysin maassa, mutta eiköhän se siitä virkoa. Korallikeijunkukan kukinnotkin näyttävät menneen sateesta poikki.

Pionipenkki menetti siis penkin reunassa kasvaneet kurjenpolvet, mutta sai tilalle uudet. Minusta valkoinen väri sopii muutenkin paremmin tähän penkkiin, joten nyt pionipenkkiä reunustaa neljä valkoista verkikurjenpolvea. Penkkiin olisi mahtunut vielä pari tainta lisää, mutta taimia oli saatavilla ainoastaan neljä. Kurjenpolvet onneksi kasvavat vauhdilla ja niitä voi sitten myöhemmin jakaa koko reunuksen matkalle.

Verikurjenpolvi ’Album’ (Geranium sanguineum ’Album’)
Pionipenkissä ’Sarah Bernhardt’ on tässä kuvassa nupulla. Tällä hetkellä pionit ovat myrskyn runtelemia. Penkin vasemmassa kulmassa on vielä paikka yhdelle pionille. Haaveilen löytäväni siihen ’Bowl of Beautyn’ tai ’Coral Charmin’. Pionipenkin takana kiipeilevät kärhöt.

Taimitarhan kanat olivat muuten saaneet perheenlisäystä ❤ Ihania pikku piipittäjiä ❤

Mukavaa keskiviikkoa!

Loppukesän kukkijoita

Yöt alkavat jo viiletä. Tein koiran kanssa aamulenkin vähän kuuden jälkeen ja lämmintä oli vain kolmetoista astetta. Onneksi päiväksi kuitenkin lämpenee vielä.

Monet kasvit ovat jo lopettaneet kukintansa, mutta kukkijoita riittää runsaasti vielä näin loppukesäksikin. Verikurjenpolvi on kukkinut ahkerasti koko kesän ja jaksaa yhä vaan ilahduttaa.

IMG_5449-T
Verikurjenpolvi (Geranium sanguineum)

Punatähkä on ollut ehdoton perhosten ja kimalaisten suosikki. Kimalaiset, jotka yleensä pyrähtelevät vikkelästi kukasta toiseen, oikein sukeltavat punatähkän uumeniin ja imevät mettä täysin huumaantuneina. Myös ohdakeperhoset näyttävät pitävän näistä. Jos kaipaatte perhos- ja kimalaiskasvia pihallenne, tässä on yksi erittäin hyvä vaihtoehto.

IMG_5454-T
Punatähkä (Liatris spicata)

Kolme kesää sitten istutetut jalokellot ovat innostuneet mahtavaan kukkaloistoon tänä kesänä. Kahtena edellisenä kesänä ne ovat tehneet vain muutaman kukan, mutta nyt jalokellot kukkivat sydämensä kyllyydestä. Pitkällä, lämpimällä kesällä lienee osuutensa asiaan.

IMG_5482-T
Jalokello (Platycodon grandiflorus)

Kestosuosikki auringonkukka. Maaliskuussa istutetuista siemenistä on kasvanut oikeita kaunottaria. Kimalaisetkin tykkäävät 🙂

IMG_5462-T
Isoauringonkukka (Helianthus annuus)

Kylvin toukokuussa tarhaneidon siemeniä suoraan kasvupaikalle. Sen herkkä kukinta on aivan ihastuttava! Näistä pitää ehdottomasti kerätä siemeniä talteen ensi kesää varten.

IMG_5475-T
Tarhaneito ’Miss Jekyll’ (Nigella damascena L.)

IMG_5467-T

Siemenkodatkin ovat niin koristeellisia:

IMG_5470-T

Osa kellopeipeistä menehtyi talven aikana, eivätkä kaikki talvesta selvinneet ole suotuisasta kesästä huolimatta kukkineet lainkaan. Mutta tämä yksilö onneksi kukkii.

IMG_5452-T
Kellopeippi ’Bouquet Rose’ (Physostegia virginiana)

Suloisen syysvuokon herkän vaalenpunainen kukinto on valloittava. Syysvuokot ovat tämän vuoden tulokkaita puutarhassamme, eikä niiden kukinto ole vielä kovin runsas. Toivotaan, että ne viihtyvät hyvin kasvupaikallaan ja palkitsevat tulevina vuosina runsaalla kukinnalla. Syysvuokkojen pitäisi myös levitä juuristonsa avulla. Pidetään peukkuja, etttä näin käy, sillä onhan se kaunis!

IMG_5330-T
Syysvuokko (Anemone hupehensis)

Kesä on ollut niin mahtava, että ei millään haluaisi sen loppuvan. Mutta onneksi kukkijoita riittää näin loppukesälläkin.

Mukavaa keskiviikkoa!