Missä kukitaan? Osa 4b: elokuun puolivarjon ja varjon penkit

Palataan vielä hetkekesi ajassa taaksepäin ja vilkaistaan, miltä puutarhan varjoisan puolen penkit näyttivät elokuussa. Kesän aiempiin katsauksiin pääsee oheisten linkkien kautta:

Puolivarjon penkeissä

on tämän vuoden elokuussa ollut kukinnan puolesta hiljaista. Liekö kuivuus vaivannut, kun esimerkiksi jalo- ja keijuangervot kukkivat hyvin niukasti ja lyhyen aikaa.
Kuva on otettu elokuun loppupäivinä – puutarhassa alkaa olla jo syksyn sävyjä.

Yläpenkki

on rehevä ja runsas, vaikka näyttäviä kukkijoita ei kovin runsaasti elokuussa ollutkaan. Purppurakeijunkukkien herkkiä kukkia olemme saaneet ihailla koko kesän, samoin kuin niiden huomiotaherättäviä lehtiä. Näin loppukesästä ja alkusyksystä niiden punainen väri näyttää korostuvan entisestään.
Purpurakeijunkukat hohtavat punaisena loppukesän auringossa.
Sama penkki toisesta suunnasta kuvattuna. Sormivaleangervon lehdet ovat kauniita. Pidän niistä enemmän kuin kukinnoista.

Valtikkanauhus on viihtynyt hyvin uudessa paikassaan ja kiitokseksi siirrosta palkitsi meidät kauniin keltaisilla kukillaan. Toivotaan, että se nyt asettuu tuohon taloksi ja tuuheutuu tulevina vuosina oikein kunnolla. Huomasin muuten tässä eräänä päivänä, että minulla on jokin kummallinen mieltymys tällaisiin suippomaisiin kukintoihin. Valtikkanauhus on yksi suosikeistani, mutta puutarhasta löytyy myös salvioita, punatähkää, kellopeippiä, yrtti-iisoa, syyskimikkiä, kirjolupiinia, konnantatarta…

Maksaruoho on luikerrellut valtikkanauhuksen seuralaiseksi ja kasvaa yhtä korkeana kuin nauhus. Täytyy siirtää maksaruoho tästä muualle. Paikka on sille liian varjoinen ja se kasvaa vain korkeutta valoa kohti pyrkiessään.

Viime vuonna istuttamani syysvuokot eivät ole kukkineet. Ne ovat kyllä hyvävointisen näköisiä, mutta nuppuja, saati kukkia, ne eivät ole jaksaneet tehdä. Meinasin jo, että siirrän ne toiseen penkkiin, mutta ajattelin kuitenkin vielä odottaa ensi vuoteen ja katsoa, kukkisivatko vuokot tuolloin. Voihan nimittäin olla, että ne tarvitsevat hetken aikaa kotiutuakseen, ennen kuin uskaltautuvat kukkimaan.

Alapenkissä

komeimmin ja pisimpään kukki sinne siirtämäni kurjenkello. Kuunliljat aloittivat kukkimaan heinäkuun loppupuolella ja ne kukkivat elokuun puolenvälin tienoille saakka.
Kuunliljoja ja kurjenkelloja sävy sävyyn.

Penkissä kasvavat jaloangervot olivat jotenkin kituliaita tänä vuonna. Päädyinkin tekemään niille lisää tilaa ja siirsin punaluppion ja loput keijunkukat penkistä muualle. Samalla ryhmittelin penkin muitakin kasveja paremmille paikoille ja lisäsin kaikille uutta multaa. Toivotaan, että angervot siitä piristyvät ensi kesäksi.

Varjopenkissä

alppiruusut ovat rehevöityneet ja kuunliljojen jakotaimet alkavat nekin vähitellen kasvaa suuremmiksi. Naapurin pihalta penkin puolelle kurkottelevat saniaiset lisäävät rehevyyden tuntua. Minusta ne ovat hauskan näköiset tuolla penkin taustalla, vaikka välillä joudunkin kiskomaan innokkaimpia saniaisia penkin puolelta pois.

Tältä puutarhan nurkalta puuttuu syyskukkija. Menestyisiköhän tässä syyshortensia? Sille voisi tehdä paikan tuohon suurimman kiven eteen, missä nyt kasvaa jättipoimulehti. Ainoa ”mutta” asiassa on, että paikka saattaa olla hortensialle liian varjoisa. Syyshortensia Hydrangea paniculata ’Grandiflora’ voisi olla yksi vaihtoehto, sillä se näyttäisi kukkivan myös varjossa. Onko teillä kokemuksia tai suosituksia varjoisan paikan hortensioista? Tai mitä muita syyskukkijoita tähän voisi ajatella?

Iirispenkki

rehottaa tontin rajalla. Muutama unikko jaksaa vielä kukkia iiristen lomassa, mutta muuten penkki alkaa jo valmistautua syksyn tuloon. Iiristen lehdet ovat minusta kauniita ilman kukkiakin.

Lähestyvä syksy näkyy puutarhan varjoisalla puolella paljon selkeämmin, kuin aurinkoisissa penkeissä. Niissä kukitaan vielä, mutta täällä väritys alkaa muuttua jo syksyisemmäksi. Villiviinikin punastuu jo.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Elokuinen puutarhakierros

Elokuisessa puutarhassa on jotain ainutlaatuista. Kukinta on runsasta ja rehevää, ja matalammalta paistava aurinko saa kasvien värit hehkumaan ihan toisella tavalla kuin keskikesän paahteessa. Hämärtyvät illat tuovat uudenlaista tunnelmaa ja uudenlaisia valo-olosuhteita puutarhaan. Valkoisten kukkien hehku hämyisessä puutarhassa on taianomainen ja näkyy kauas. Etenkin valkoinen syysleimu on näyttävä illan hämärässä.

Syysleimu ’Frau Anton Buchner’ ja ’Starfire’ (Phlox paniculata

Kirkkaanpunainen syysleimu näyttää menehtyneen talven aikana. Onneksi valkoinen ’Frau Anton Buchner’ ja pinkki ’Starfire’ eivät kokeneet samaa kohtaloa. Alakuvan ’Early White’ on tämän vuoden uusi tulokas leimupenkissä.

Syysleimu ’Early White’ (Phlox paniculata)

Kaunopunahattu kurkkii syysleimujen lomasta. En tiedä tarkemmin, mikä lajike tämä on. Nappasin taimen mukaani alennuspöydästä, eikä täsmällisiä nimilappuja ollut tarjolla. Tämän sävy on vähän kellertävä, ainakin tällä hetkellä. On hauska nähdä, muuttuuko väri kukkien vanhetessa.

Kaunopunahattu (Echinacea purpurea)

Jalokellon nuput poksahtavat auki hetkenä minä hyväänsä. Jalokello oli ensimmäisiä kasveja, jotka puutarhaan hankin ja olen ollut siihen äärimmäisen tyytyväinen. Se on helppohoitoinen, ei rönsyile paikasta toiseen ja kukkii runsaasti ja pitkään. Ainoa asia, minkä nyt muuttaisin, olisi sen kasvupaikka. Puutarha on muuttunut paljon niistä ajoista, kun sen istutin, ja nykyisellään kasvi kasvaa hieman syrjässä. Jalokello ei pidä siirtämisestä, joten en ole uskaltanut sitä paremmallekaan paikalle siirtää.

Jalokello (Platycodon grandiflorus)

Harmaakurjenpolvi Ballerina aloitti toisen kukintakierroksen ja kasvaa somasti jalokurjenpolvi Rozannen kanssa rinta rinnan.

Myös osa salvioista aloittelee toista kukintakierrosta. Salvioille kävi köpelösti heinäkuun myrskyn kourissa ja lähes kaikki sekä valkoisten että sinisten salvioiden kukinnot varisivat maahan. Leikkasin kuolleet kukat pois (Päiville vielä kerran kiitos vinkistä), ja nyt salviat elävät toista elämäänsä.

Loistosalvia (Salvia × sylvestris)

Liljapenkin varjoisammalla puolella kuunliljat aloittelevat kukintaansa. Puolivarjon penkissä kuunliljojen kukinta alkaa sen sijaan olla jo ohi.

Kuunlilja ’Halcyon’ (Hosta Tardiana)

Punatähkät ovat komeimmillaan. Viime kesänä punatähkät olivat tulvillaan perhosia, nyt perhosia on näkynyt todella vähän. Toivotaan, että ne vielä etsiytyvät meidänkin puutarhaamme.

Punatähkä (Liatris spicata)

Puolukkamättäitä kasvaa siellä täällä. Aivan hyytelöksi asti puolukoita ei omalta pihalta riitä, mutta ovathan ne mukavia makupaloja puutarhatöiden lomassa.

Kallion kolosta siirtämäni kurjenkello näyttää ottaneen uuden asuinpaikkansa omakseen. Hieman arvelutti siirtää kasvia sen kukkiessa, mutta näköjään se ei ole ollut moksiskaan. Päin vastoin, uutta kukkaa pukkaa koko ajan.

Kurjenkello (Campanula persicifolia)
Kurjenkello (Campanula persicifolia)

Toinen kesän onnistuneista kasvisiirroista kukkii ylemmässä puolivarjon penkissä. Valtikkanauhus viihtyy huomattavasti paremmin nykyisessä paikassaan kuin aurinkoisessa keskipenkissä.

Valtikkanauhus (Ligularia przewalskii)

Ja viimeisimmäksi, mutta ei suinkaan vähäisimmäksi: pettävätkö silmäni, vai onko tuossa kärhön nuppu? Ja toinen tuossa viereisessä oksan haarassa? Jos on, meidän pihalla saatetaan nähdä tänä kesänä vielä loistokärhö ’President’ kukassa.

Loistokärhö ’The President’ (Clematis The President’)

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!