Puutarhassa on tällä hetkellä merkillinen, odottava tunnelma. Rinnepenkki kukkii täyttä päätä monivärisenä kukkamerenä, mutta muualla puutarhassa kasvit näyttävät keräävät voimia tulevaan kukintaan ja keskittyvät nuppujen kasvattamiseen.

Keskipenkin toukokuinen tulppaanien ilotulitus on vaihtunut salvioiden hillittyyn kukintaan. Tunnelma on rauhallinen, ja pidän siitä. Antaa rinnepenkin leimuta, vetäköön keskipenkki välillä henkeä.
Sinistä ja valkoista loistosalviaa. Salvioiden vasemmalla puolella kasvaa kellopeippiä ja syysleimua. Leimut siirrän mitä todennäköisemmin tästä penkistä muualle – heti kun keksin niille uuden sijoituspaikan.
Keskipenkissä alppitähtien nukkaiset, hopeiset kukat alkavat muotoutua. Alppitähti sopii minusta hienosti salvioiden seuraksi. Niissä on samaa hillittyä, yksinkertaista kauneutta kuin salvioissakin.

Isotähtiputki on jo raottanut nuppujaan ja kenties jo huomenna saan ihailla sen kaunista kukintaa. Tämä tähtiputki on valkoinen. Yritin keväällä kasvattaa myös punaisten isotähtiputkien siemeniä, mutta yritys epäonnistui, eikä yksikään siemenistä itänyt. Loput jääneistä siemenistä kylvän suoraan kasvupaikalle myöhemmin kesällä, toivottavasti niiden kanssa on parempi onni. Olisi ihana saada myös punaista tähtiputkea.

Näistä nupuista olen erityisen iloinen. Jo kolmatta kesää olen odottanut varjoliljojen kukintaa ja nyt ollaan jo aika lähellä. Uskallanko jo toivoa, että tänä kesänä se tapahtuu?

Myös muiden liljojen nuput ovat poksahtamaisillaan kukkaan. Liljapenkissä on odotettavissa oikea värien ilotulitus, kunhan kaikki nuput avautuvat. Nuppuja en laskenut, mutta kukkavarsia on 42.
Eikä kesää ilman unikoita! Kylvin tänä vuonna uusia unikon siemeniä ainoastaan kurjenmiekkojen seuraksi, mutta edelliskesien unikoiden jälkeläisiä tupsahtelee esiin sieltä täältä. Tämä yksilö kasvaa keskipenkissä salvioiden seassa.

Meinasin kohta lähteä keräämään kimpullisen luonnonkukkia maljakkoon. Siitä on tullut itselleni jo jonkinlainen juhannusperinne, eikä juhannus tunnu juhannukselta ilman niitä.