Rikkaruohoelämää-blogin Between haastoi minut jo perinteeksi muodostuneeseen Kuusi kuvaa kesästä -haasteeseen. Haaste on alunperin lähtenyt liikkeelle Tuplasti terapiaa–blogista, ja tällä kertaa haasteen teemana on paras. Lämmin kiitos haasteesta, Between ja kiitokset myös Pirjolle mukavan haasteen aloittamisesta 🙂
Haasteen säännöt ovat seuraavat:
Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro mikä niistä on se parhain. Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuun saatu projekti, valokuva yms. Mikä vain sinusta on se paras muisto.
Haasta yksi tai useampi blogi
Ilmoita Tuplasti terapiaa-blogiin osallistumisesi ja että saako siellä julkaista valitsemasi parhaan muistosi kuvan tulevassa koontipostauksessa.
Kuuden kuvan valitseminen oli yllättävän hankalaa, sillä kesään mahtui niin paljon hienoja hetkiä ja muistoja. Näihin kuviin ja muistoihin päädyin kuitenkin tällä kertaa:
Tulppaanit ovat aina kuuluneet lempikukkiini. Niiden kukinta saa hymyn huulille ja puutarhan loistamaan toinen toistaan upeammissa väreissä. Tässä ’Carnaval de Rio’ kylpee auringonpaisteessa ja kuivattelee sateen jälkiä terälehdiltään. Tässä on avautumassa puutarhamme historian ensimmäinen kärhön kukka. Istutin viime syksynä kaksi jalokärhöä pionipenkkiin ja ilokseni toinen niistä innostui kukkimaan heti alkukesästä. Jalokärhö ’Miss Bateman’ on ihastuttava ilmestys.Rhododendron ’Cunningham’s White’ on kaunis sekä kukkiessaan että kukinta-ajan ulkopuolella. Tässä kuvassa hän on somistanut itsensä vaaleanpunaisilla pupunkorvilla. Jos ’Miss Bateman’ oli ensimmäinen kärhömme, tässä on ikuistettuna ihka ensimmäinen pionimme, kiinanpioni ’Duchesse de Nemours’. Pionit ovat uusia tulokkaita puutarhassamme ja viime kesä oli vasta niiden ensimmäinen. Siitä syystä niiden kukinta onkin jäänyt erityisesti mieleeni.Jättilaukan väritys on yksinkertaisesti vastustamaton.Kurjenpolviin ihastun vuosi vuodelta enemmän. Ne ovat monipuolisia, helppoja, kiitollisia ja kauniita kasvatettavia, eivätkä ne suuremmin pidä meteliä itsestään. Tämä suonikas kaunotar on harmaakurjenpolvi ’Ballerina’.
Ja sitten piti valita näistä kuudesta se paras… Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin valitsemaan parhaaksi jättilaukan valloittavan värin. Se on yksinkertaisesti vastustamaton ♡ .
Omaa kuuden kesäkuvan sarjaa haastan valitsemaan seuraavat blogit:
Sorruin kuin sorruinkin ostamaan vielä uuden satsin kukkasipuleita – kun sain niin edullisesti. Vakaa tarkoitukseni oli ostaa pelkästään krookuksia, sillä niitä saa uppoamaan rinnepenkkiin vielä vaikka satamäärin, mutta lopulta kotiin matkasi myös joukko tulppaaneja sekä pari pussillista muita sipuleita.
Tulppaanit ’White Elegance’ ja ’ Carnaval de Nice’ ovat molemmat myöhäisiä tulppaaneja ja minusta aivan ihastuttavia yhdessä. Tälle valloittavalle kaksikolle minulla on parikin vaihtoehtoista istutuspaikkaa mielessä. Kovin pitkään asiaa ei voi puntaroida, sillä jos säätiedotuksiin on uskominen, talvi tekee tulojaan.
Näitä täysin vihreitä tulppaaneja ihastelin jo aiemmin syksyllä, mutta jätin ne silloin ostamatta, koska olivat sen verran kalliita. Nyt sain ne puoleen hintaan, enkä voinut enää vaastustaa niiden viettelystä. Nämä istutan uuteen penkkiin keltaisten ja oranssien tulppaanien seuraksi.
Mainitsinkin jo, että rinnepenkkiin sopisi pikkusipuleita vielä vaikka kuinka paljon. Tällä erää hankin 50 kappaletta krookuksia.
Lisäksi ostin pienen pussin sarjatähdikin sipuleita sekä kolme sinistä isotähtihyasintin sipulia. Ne kaikki istutan alapenkkiin. Näin mielessäni sinisen isotähtihyasintin perhoangervojen rinnalla ja sarjatähdikin puolestaan voisi kuvitella viihtyvän hyvin valko- ja balkaninvuokkojen kanssa.
Minulla oli viikonlopuksi vähän muita suunnitelmia, mutta istutushommiksi meni 🙂 Mutta mukavaa puuhaahan sekin on! Mukavaa viikonloppua teillekin!
Lauantaina oli mitä kaunein syyspäivä – juuri täydellinen vietettäväksi puutarhan syyspuuhien parissa. Vein puutarhakoristeet varastoon, istutin terassihortensiat maahan talvehtimaan, keräsin ja kylvin perennan siemeniä, kannoin kesäkukat puutarhakompostiin ja samoin tein pakkasen palelluttamille kosmoskukille. Sain myös istutettua kaikki syyssipulit.
Sipuleita oli tänä vuonna puolet vähemmän kuin viime syksynä. Urakkaa helpotti myös se, että istutin suurimman osan sipuleista uudehkoihin penkkeihin, missä maa oli kuohkeaa ja sipulit helppo upottaa maahan.
Kolmisenkymmentä krookusta löysi paikkansa rinnepenkin jatkeelta. Paikalla kasvoi aiemmin tuuhea tuivio, jonka kaivoin kesällä ylös. Jotta paikka ei olisi keväällä aivan paljas, istutin siihen ’Prins Claus’ ja ’Pickwick’ -krookuksia tuomaan hieman väriä.
’Prins Clausia’ istutin myös pionipenkkiin. Siinä kasvaa jo samansävyisiä kevätkukkijoita, ja arvelen ’Prins Clausin’ sopivan hyvin niiden joukkoon.
Liljapenkkiin, viime syksynä istutettujen ’Thalia’ -orkideanarsissien seuraksi, istutin muutaman ’Sir Winston Churchill’ -narsissin. En ole aiemmin ollut kovin suuri narsissien ystävä, mutta ihastuin ’Thalian’ herkkyyteen viime keväänä täysin. Minusta nämä Winstonitkin ovat hurjan söpöjä.
Iirispenkkiin halusin suhteellisen korkeaa tulppaania, jotta ne näkyisivät hyvin iiristen runsaiden ja korkeiden lehtien lomasta. Toinen valintakriteeri oli väri, sillä halusin penkkiin jotain sellaista, joka sopisi hyvin yhteen viime syksynä istuttamieni ’Carnaval de Rio’ -tulppaanien kanssa. Päädyin lopulta Triumph-tulppaani ’Flaming Flagiin’. Jos vain ’Carnaval de Rio’ nousee ensi kesänäkin, ovat nämä kaksi hauskan näköinen parivaljakko.
Oikeanpuoleisessa kuvassa Carnaval de Rio iirispenkissä viime kesäkuussa
Päivänlilja/vastaväripenkkiin istutin keltaisia ja oransseja krookuksia sekä saman sävyisiä tulppaaneja. Jos jostain sattuu vielä sopivasti vastaan tulemaan, voisi penkkiin ostaa pussin tai pari sini-violetteja krookuksia. Olisi hieman vastaväriteemaa sitten keväälläkin.
’Olivieri Orange Monarch’ ja ’Yellow Mammoth’-krookukset päätyivät päivänlilja/vastaväripenkkiin.Samoin nämä ’Princess Irene’ ja ’Beauty of Apeldoorn’ -tulppaanit.
Rinnepenkin ylätasanteelle, pikkutöyhtöangervojen, kurjenpolvien ja punatähkien väliin istutin pallerolaukkoja.
Tämä penkki kokee ensi kesänä muodonmuutoksen. Siitä enemmän myöhemmin, kunhan suunnitelmat jalostuvat valmiimmiksi.
Pallerolaukka – Allium Sphaerocephalon
Päivän päätteeksi ripustin joulu kausivalot pihalla kasvavaan suureen pallotuijaan. En toki laittanut valoja vielä päälle, mutta ripustin ne kuitenkin jo valmiiksi, ettei tarvitse sitten talven yllättäessä kohmeisin sormin sitä tehdä. Hanhet nimittäin lähtivät viikonloppuna kohti etelää ja lensivät talomme yli sankoin joukoin. Saattaa talvi tehdä jo tulojaan.
Tässä seuraa lupaamani kakkososa kesäkuun kukkakatsauksesta. Kesäkuun ensimmäisessä osassa käsittelin aurinkoisten penkkien kukkijoita ja sen voi käydä lukemassa täältä *klik*. Toukokuun katsaus löytyy puolestaan täältä *klik*
Puolivarjon penkit
ovat rehevöityneet runsaasti toukokuusta. Kukkijoita riittää molemmissa penkeissä, mutta näissä penkeissä tärkeässä osassa ovat myös erilaiset lehdet.
Ylempi ja alempi puolivarjon penkki
Yläpenkissä suurilehtinen ja -kukkainen sormivaleangervo on hyvin näyttävä. Penkin toisessa päässä puolestaan leiskuvat keijunkukat.
Laukat kukkivat kauniisti – joskaan eivät kovin runsaasti tänä vuonna. Valkoisia laukkoja nousi vain yksi.
ja penkin toisessa päässä kurkottelee kaunis perhoangervo.
Perhoangervo (Gillenia trifoliata)
Penkin keskellä kasvaa erilaisia angervoja, konnantatarta, isotähtiputkea, peurankelloa ja varjoliljaa, joka kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa.
Konnantatar (Bistorta officinalis ´Superba´)
Varjolilja (Lilium Margaton ’Claude Shride’)
Peurankello (Campanula glomerata)
Varjoliljan tummanpunainen kukka on kaunis pari vieressä kasvavan keijunkukan kanssa.
Varjoliljan vieressä kasvaa taimitarhalta tekemäni löytö. Yritin keväällä kasvattaa punaluppiota siemenestä, mutta yritys epäonnistui, eivätkä siemenet itäneet lainkaan. Nyt löysin puutarhalta punaluppion taimen ja nappasin sen mukaani. Alkuperäinen tarkoitukseni oli istuttaa luppio perhoangervon viereen, mutta se sopii ehkä kuitenkin paremmin varjoliljan kaveriksi.
Tuo vihreä pallo tuossa keijunkukkien ja varjoliljan välissä on punaluppio.
Istutin tähän penkkiin myös keväällä siemenestä kasvattamani akileijan taimet (KcKana Giantsin istutin yläpenkkiin). Ne näyttäisivät pärjäävän ihan hyvin ja ovat lähteneet mukavasti kasvuun. Ne tuskin kuitenkaan kukkivat vielä tänä kesänä, mutta tulevina kesinä tässä penkissä todennäköisesti kukkii paljon perinteisiä perennoja.
Kallion koloon ilmestyneen kurjenkellon ajattelin uskaltaa siirtää perhoangervon viereen. Ovat siinä yhdessä sitten, kaksi pitkäkoipista. Onneksi jätin keväällä kallion päällä huomaamani lehtitupsun paikoilleen, enkä kitkenyt sitä horsmana pois. Komea kurjenkello on lehtitupsusta kasvanut.
Varjopenkki
kaipaisi ehkä jonkinlaisen katseenvangitsijan kesäkuusta eteenpäin. Alppiruusut lopettaavat kukintansa kesäkuun alkupäivinä ja ennen kuin kuunliljat ovat kasvaneet täyteen mittaansa, penkki on ehkä vähän vaisu. Alppiruusut ovat kyllä hyvin kauniita vihreinäkin ja penkin takana kasvavat saniaisetkin tuovat oman lisänsä. Minusta on myös hauskaa, että katseenvangitsijan paikka muuttuu kesän mittaan. Kaikkien penkkien ei välttämättä tarvitse kukkia koko aikaa. Mutta ehkä jotain matalakasvuista pallohortensijaa voisi tähän miettiä.
Varjopenkkin kesäkuun lopussa. Alppiruusut ovat jo kukkineet, eivätkä kuunliljat ole vielä täydessä mitassaan. Penkin takana kasvavia saniaisia joudun aika-ajoin poistamaan, etteivät ne valtaisi penkkiä täysin.
Iirispenkki
toimii kivasti. Tulppaani ’Carnival de Rio’ aloitti kukkimaan samalla hetkellä, kun narsissit lopettivat, ja tulppaanien lopetettua aloittivat puolestaan kurjenmiekat. Kylvin penkkiin myös unikon siemeniä saadakseni penkkiin kukkijoita kurjenmiekkojen jälkeenkin. Penkki on sen verran varjoisassa paikassa, että unikot eivät vielä kuki, mutta itäneet ne ovat kuitenkin.
Sellaiselta näyttää puutarhamme varjoisampi puoli. Kovasti tuskailin toukokuussa puolivarjon penkkien köyhyyttä, mutta nyt näyttää jo aivan toisenlaiselta. Puolivarjon penkit kasvavat kauniina ja rehevinä ja toukokuun vaatimattomuus on enää muisto vain. Jälleen tuli itselle hyvä muistutus siitä, että maltti kannattaa puutarhahommissa.
Palataan ajassa hieman taaksepäin ja luodaan katsaus toukokuun kukkijoihin. Toukokuun pihakierrokset jäivät aika vähiin kaikenlaisten kiireiden vuoksi ja siksi ajattelin koota tähän yhteen (pitkään) postaukseen pikakatsauksen siitä, missä kukittiin ja millaisten kukkien voimin.
Samalla tämä postaus sivuaa Inkan blogin synttäreiden yhteydessä esittämää toivetta pohtia kukinta-aikojen vaihtelua ja sitä, miten yhdessä paikassa saataisiin kukkaloisto säilymään mahdollisimman pitkään. Kysymys oli hyvin osuva, sillä olin viime talven aikana asettanut itselleni tavoitteeksi seurata tänä kesänä puutarhaa juuri tuolta kantilta. Suurten muutosprojektien sijaan tarkoitukseni olisi tarkkailla, missä penkissä kukitaan milloinkin ja mistä penkeistä löytyvät ne ongelmakohdat. Samalla tässä kesän kuluessa tulee muodostettua dokumentti aiheesta ja sen pohjalta on hyvä lähteä tekemään uusia suunnitelmia. Inkan esittämästä kysymyksestä tulee siis kokonainen sarja, joka kattaa koko kesän. Syksyn tullen aikomus on sitten tehdä aiheesta yhteenveto.
Tulppaani ’Passionale’. Takana siintää valkoinen vihreäraitatulppaani ’Spring Green’. Passionale kukkii nyt kolmatta vuotta yhtä runsaana kuin ensimmäisenä, tosin hieman matalampana kuin aiemmin. Spring greenillä on toinen kesä menossa, ja minusta tuntuu, että kukkia on enemmän kuin aiemmin….
Toukokuu
Hyvällä syyllä voidaan sanoa, että toukokuu on ollut tulppaanien juhla-aikaa. Yhtä hyvällä syyllä voidaan sanoa, että etupihan aurinkopenkit ovat olleet edukseen ja se toukokuun ”to-do” -osasto sijaitsee sivupihan puolivarjoisissa penkeissä.
Toukokuisessa puutarhassa on myös tapahtunut uskomattoman paljon. Alla on kuvat pionipenkistä 3.5, 15.5, 19.5 ja 31.5.
Etupihan aurinkopenkit
Reunuspenkin
lummetulppaanit ’Heart’s Delight’ ja ’Early Harvest’ aloittivat värikkään shown heti toukokuun alussa. Posliinihyasintit ja kirjokevättähdet alkoivat siinä vaiheessa jo lopetella kukintaansa, joten uusille kukkijoille oli tilausta. Kukkijoita ei ollut paljon, mutta ne olivat sitäkin räväkämpiä.
Reunuspenkki toukokuussa. Heart’s Delight kukki ensimmäisenä, Early Harvest hieman myöhemmin.
Keskipenkissä
toukokuu on kuulunut tulppaaneille. Kevään suosikkeihini kuuluva suloinen kirjopikarililja ennätti ilahduttamaan ennen tulppaaneja, mutta sen jälkeen estraadi on ollut täysin tulppaanien hallussa. Ensimmäiset tulppaanit aloittivat kukkimaan 18.5 ja kukinta jatkuu penkissä edelleen, tosin hieman jo hiipuen. Tässä koreilevat Virichic, Spring green, Passionale, Infinity, Madonna, Negrita Black sekä kerrattujen tulppaaneiden sekoitus.
Keskipenkki toukokuussa. Kuvan vasemmassa laidassa näkyy myös pätkä liljapenkkiä.
Pionipenkissä
toukokuinen kukinta alkoi kääpiötulppaaneilla heti kuun alussa. Siinä vaiheessa krookukset ja kevätkurjenmiekat alkoivat jo lakastua. Hyasintit alkoivat kukkimaan kuun puolivälissä ja jaksoivat kukkia kuun loppuun saakka.
Kun käpiötulppaanit lakastuivat, valtikka siirtyi muille tulppaaneille. Ne alkoivat kukkimaan hieman lomittain 18.5 alkaen Columbus etunenässä ja tummat tulppaanit ’Black Hero’ ja ’Black Parrot’ viimeisinä (28.5).
Yllä koreilevat Mount Tacoma, Columbus, Claudia, Black Hero ja Black Parrot. Tummat tulppaanit ’Black Parrot’ ja ’Black Hero’ näyttävät tietyssä valossa aivan mustilta. Kontrasti pinkkeihin ja valkoisiin tulppaaneihin on tuolloin häikäisevä.
Pionipenkki toukokussa
Rinnepenkissä
toukokuun ahkerimman kukkijan tittelin saa kaukaasianpitkäpalko. Se jaksoi kukkia koko kuukauden ja näyttää hyvin kauniilta hopeahärkin harmaata kylkeä vasten.
Patjarikko aloitti kukintansa kuun toiseksi viimeisellä viikolla. Tosi vaikea oli saada patjarikosta kunnon kuvaa. Kukan väri on niin kirkkaan punainen, että kameran on vaikea toistaa sitä.
Sammalleimu aloitti kukintansa samoihin aikoihin patjarikon kanssa. Leimu näyttää vähän kärsineen viime kesän rinnepenkkiprojektista ja sen aikana tehdyistä siirroista, eikä kuki niin runsaasti kuin aiempina vuosina. Toivotaan kuitenkin, että leimu tästä vielä leppyy. Hyvin sinnikkäitä ja sisukkaitahan ne tuppaavat olemaan, joten olen luottavainen.
Rinnepenkki toukokuussa.
Liljapenkkiin
istutin syksyllä pikkuruisia narsisseja (Thalia) ja ne kukkivat toukokuussa hyvin iloisesti. Narsissien lakastuvat kukinnot ovat nyt jääneet nousevien liljojen peittoon. Tämä näyttäisi niiltä osin olevan onnistunut parivaljakko.
Penkissä on myös hillitympiä kukkijoita.
Pikkutalvio
Sivupihan varjoisat ja puolivarjoisat penkit
Varjopenkki
on yksi ehdottomista suosikeistani tähän aikaan vuodesta. Kainosti päätään nuokuttavat keltakoiranhampaat herättävät tämän penkin eloon kuun puolivälissä ja niiden lopetettua alppiruusut ovat jo täydessä vauhdissa. Harmikseni syksyllä istuttamani rusokoiranhampaan sipulit eivät itäneet lainkaan. Istutin kymmenkunta sipulia, mutta yksikään niistä ei selvinnyt talven yli.
Vielä viime kesänä penkissä oli vain yksi Cunningham’s White’ alppiruusu. Tänä keväänä, äitienpäivän kunniaksi, penkkiin ilmestyi toinenkin samanlainen.
Iirispenkissä
balkaninvuokot ja narissi ’Ice King’ kukkivat kauniisti samaan aikaan.
Iirispenkki toukokuussa
Aivan kuukauden viimeisinä päivinä kukkaan ennätti myös tulppaani ’Carnival de Rio’
Ja sitten niihin murheenkryyneihin.
Puolivarjon penkit
näyttää toukokuussa hyvin raihnaiselta, ja asialle täytyy tehdä jotain. Kesäkuussa penkki näyttää heti virkeämmältä, kun angervot ja kuunliljat rehevöityvät, mutta toukokuussa tilanne on vähemmän rehevä. Tosin, ehkä tässäkin kaivattaisiin sitä kuuluisaa malttia. Kyllähän helmililjat ja vuokot ajan mittaan tuosta leviävät.
Alempi puolivarjon penkki toukokuussa. Aika harvaa on.
Pientä piristystä penkkiin toivat balkaninvuokot, jotka aloittivat kukintansa heti toukokuun ensimmäisenä päivänä. Osa niistä kukkii edelleen. Helmililjat kukkivat vielä nekin vuokkojen välissä ja kuun toiseksi viimeisellä viikolla niiden seuraan liittyi varjoliljojen lomasta hassusti pilkistelevä pikkusydän.
Myös ylempi puolivarjon penkki on toukokuussa comme si comme sa. Kaikki on vähän vaiheessa ja sikin sokin. Laukat eivät vielä kuki ja niiden lehdet eivät kyllä kuulu suosikkeihini.
Ylempi puolivarjon penkki toukokuussa. Etureunassa kasvaa keijunkukkia, niiden takana nousee laukkoja, särkynyttä sydäntä ja angervoja. Koivunpuoleisessa päässä kasvaa isotähtihyasinttia.
Toukokuun yhteenvetona voisi sanoa, että osaan penkeistä olen ihan ok tyytyväinen, toisiin taas en lainkaan. Onneksi kesän aikana on hyvää aikaa laatia suunnitelmia ja korjata asia ensi toukokuuhun mennessä.
Tulipa pitkä postaus. Kiva, jos jaksoit mukana loppuun saakka 🙂
Valkoista salviaa 