Salvioita, syysleimuja ja joulukuusi

Harvoin sitä tulee tilaisuus kirjoittaa joulukuusesta ja syysleimuista samassa postauksessa, mutta kun se tilaisuus tulee eteen, on siihen syytä tarttua.

Kaikki alkoi siitä, kun keskipenkin salvioilla alkoi olla ahdasta.

Salviat ovat ahtaalla ja alkavat vallata tilaa leimuilta

Ainakin osa salvioista pitäisi siirtää penkistä pois, mutta minne? Tovin asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen, että paras paikka salvioille olisi reunuspenkin päässä, sen polun mutkassa, joka kaartaa alas rinnepenkkiä kohti. Mutta se tarkoitti, että penkin päässä kasvavat tuijat pitäisi puolestaan siirtää pois.

Salvioiden uusi paikka

Olin jo aiemmin päättänyt poistaa talven runtelemat tuijat pois penkistä, joten niiden ylös kaivamista ei kovin kauaa tarvinnut enää tuossa vaiheessa harkita. Ryhmässä kasvoi kuitenkin yksi hyväkuntoinen tuija, enkä halunnut luopua siitä. Sille piti siis keksiä uusi paikka.

Naapuritalo sai tähden päälleen

Ei auttanut muu, kuin kaivaa penkin toisessa päässä kasvava kuusen taimi pois (se on todennäköisesti kylväytynyt siihen joskus itsekseen) ja siirtää hyväkuntoinen tuija sen paikalle. Mutta entäs kuusi sitten?

Kuusi oli jo aiemmin joutunut poistettavien kasvien listalle, sillä olin kaavaillut siitä meille ruukkukuusta oven pieleen. Tämän olin suunnitellut tapahtuvan vasta myöhemmin syksyllä, mutta nyt tilanne vaati välitöntä muutosta aikatauluun. Niinpä kaivoin kuusen ylös juurineen päivineen ja istutin sen suureen ruukkuun. Ja niin meillä on joulukuusi elokuussa.

Valoja ja koristeita en sentään vielä ripustanut 🙂

Kun puut oli siirretty, palasin lähtöpisteeseen ja ryhdyin siirtämään salvioita. Siirsin niistä noin puolet – penkissä sisimpänä kasvavat – uuteen paikkaan polun mutkaan.

Penkin päähän jäi vielä yksi tuija, jonka kohtalo on vielä avoin. Sekin koki kovia viime talvena, ja tuleva talvi ratkaisee, miten sille lopulta käy. Tuijan vieressä kasvavasta kuusesta tulee ensi jouluna meidän sisä-joulukuusemme.

Ja nyt päästään niihin leimuihin. Salvioiden tilalle keskipenkkiin istutin nimittäin kiilto- ja syysleimuja. Penkin takareunaan istutin korkeana, metrin korkuisena kasvavaa valkoista kiiltoleimua. Kiiltoleimu muistuttaa syysleimua, mutta se kukkii hieman aikasemmin ja sen lehtien pinta on kovempi ja kiiltävä.

Kiiltoleimu ’Phlox carolina’

Leimujen eteen, nauhuksen aiemmin kesällä jättämään aukkopaikkaan istutin matalampaa 40-50 cm korkuista, hyvin runsaskukkaista syysleimu ’Early Whitea’.

Phlox paniculata ’Early White’

Valmis – tai tämän hetkinen tilanne – näyttää tältä.

Tuonne matalien ’Early White’ -leimujen ja kiiltoleimun väliin mahtuisi vielä yksi valkoinen ’Frau Anton Buchner’, mutta annetaan kasvien nyt hetki kasvaa ja ottaa oma tilansa.

Salvioiden kuihtuneet kukinnot leikkasin Päivin neuvosta pois. Jospa ne siitä innostuisivat vielä kukkimaan. Kiitos vinkistä, Päivi!

Jännästi nämä suunnitelmat kesän aikana muuttuvat. Toukokuussa olin vielä sitä mieltä, että siirtäisin kaikki leimut penkistä pois, mutta siirtämisen sijaan penkissä kasvaakin nyt enemmän leimuja kuin tuolloin. Muuttuvainen on puutarhurin mieli 🙂

Mukavaa torstaita kaikille!