Viisi kertaa kesämuisto

Tuula Maalaiskaupungin piha -blogista haastoi minut mukaan muistelemaan viittä parasta puutarhamuistoa menneeltä kesältä. Haasteen on alunperin laittanut liikkeelle Hillevi Maatiaiskanasen elämää -blogista.

Tämä oli tosi kiva haaste, ja tähän oli mukava vastata. Syksyn harmauden keskellä oli jotenkin ihana palata kesän tunnelmiin, katsella kesäisiä valokuvia ja muistella yhtä lämpimintä ja kauneinta kesää koskaan. Kiitos kovasti Tuula haasteesta, ja kiitos Hillevillekin mukavan haasteen keksimisestä.

Tässä ovat minun TOP 5 kesämuistoani:

Kesä oli kesä

Tänä vuonna kesä oli todellakin kesä. Taivas oli sininen, värit olivat kirkkaita, aurinko paistoi, lämpöä riitti päivästä toiseen, kaikki kasvoi runsaasti ja nopeasti, ja kasteluvettä meni litrakaupalla.

Ihana, ihana kesä ❤

Ensimmäiset itse kasvatetut tomaatit

Tämä oli myös kesä, jolloin kasvatin ihka ensimmäiset omat tomaatit. Kasvihuonetta minulla ole, joten tomaatit saivat kasvaa terassilla. Sato ei ollut runsas, mutta sitäkin maukkaampi.

Puutarhan ryhtiliike

Puutarhassa tapahtui paljon muutoksia tämän kesän aikana. Kasvit vaihtoivat paikkaa, olemassa olevat penkit saivat täydennystä ja uusia penkkejä syntyi niitäkin neljä. Kesä oli säiden puolesta suotuisa sekä puutarhurin että kasvien kannalta. Pitkinä, lämpiminä päivinä sai paljon aikaiseksi, ja kasvit myös kasvoivat valtavasti heti ensimmäisen kesän aikana. Tämä oli hyvä kesä muutoksille!

Perhoset ja kimalaiset

Kimalaiset ja perhoset löysivät tiensä puutarhaamme sankoin joukoin tänä kesänä. Punatähkä, kaunopunahattu ja unikot houkuttelivat lentäviä ystäviämme puoleensa magneetin lailla ja ihailtavaa riitti yllin kyllin. En varmasti koskaan väsy seuraamaan kimalaisten ahkeraa pörräystä tai perhosten sulokasta liikehdintää.

Puutarha

Kesän paras muisto on ehdottamasti puutarha kokonaisuutena. Ja se, että ylipäätään on puutarha. Muutama vuosi sitten minulla ei sellaista vielä ollut, enkä kuvitellut moista koskaan kaipaavani. Kun muutimme tähän kolme vuotta sitten, ei puutarha näytellyt minkäänlaista osaa elämässäni. Ensimmäinen kesä muuttomme jälkeen menikin puutarhan suhteen vähän ihmetellessä, toisena kesänä jo vähän innostuin asiasta. Mutta  nyt kolmantena kesänä puutarhan rooli kasvoi valtavasti ja siitä on tullut minulle todella tärkeä ja rakas paikka. Puutarha on minun stressin poistajani ja henkireikäni, jossa huolet kaikkoavat ja aika kulkee kuin siivillä.

Olipas kiva haaste! Haastan mukaan kesän muisteloihin seuraavat blogit:

Kukkaiselämää

Puutarhurin tytär

Tontillamme tapahtuu

Säännöt:

• Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta
• Kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogista.
• Kerro, keneltä itse sait haasteen ja lisäksi haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan
• Käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Maatiaiskanasen Elämää-blogin 5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta-haaste postauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan. Kyseinen postaus löytyy osoitteesta: http://maatiaiskananen.blogspot.com/2017/10/viisi-parasta-puutarhamuistoa-menneelta.html

 

 

Syksy asettui taloksi

Tuonne ulos kun katsoo myrskyävää maisemaa, on pakko antaa periksi ja myöntää, että syksy on saapunut. Aikansa se jaksoikin kolkutella vain ovelle, mutta nyt se on kyllä jo astunut reippaasti kynnyksen yli ja asettunut kunnolla taloksi. Lämpimän kesän jälkeen säiden viileneminen tuntuu karulta. Kaivoin jo talvitakinkin aamulla töihin lähtiessäni päälleni, jotta syksyn kalsea viima ei tunkeutuisi iholle saakka.

Syksy on tuonut syksyiset värit ja puuhat myös puutarhaan. Viimeiset tomaatin raakileet on nyt kerätty sisälle kypsymään.

Kokeilin tomaattien kasvatusta ensimmäistä kertaa tänä vuonna, ja kokeilu onnistui odotuksiin nähden mainiosti. Tomaatit kasvoivat koko kesän terassilla ilman kasvihuoneen tuomaa suojaa, mutta hyvin ne siinä pärjäsivät. Eihän sato mitenkään järisyttävän runsas ollut, mutta saimme kuitenkin jonkun verran omia tomaatteja herkuteltavaksemme. Kyllä se vaan on ihan eri asia syödä itse kasvatettuja tomaatteja kuin ostaa ne kaupasta. Jo pelkästään tieto siitä, että ne ovat OMIA, sai ne maistumaan makeammilta ja mehukkaammilta.

Syyssipuleita olen istuttanut maahan aina pussin silloin ja toisen tällöin. Viime sunnuntaina sain urakan päätökseen ja kaikki sipulit ovat nyt maan uumenissa odottamassa kevättä. Siinä sipuleita istuttaessa tuli ohimennen kitkettyäkin vähän, mutta siistimistä jäi vielä tulevillekin päiville. Toivotaan, että aurinko hellisi meitä viikonloppuna. Olisi mukavampi kyykkiä rikkaruohojen kimpussa auringonpaisteessa kuin tuossa myrskyssä. Ajattelin samalla leikata myös ränsistyneimpiä perennoja alas. En leikkaa perennoja koskaan kovin järjestelmällisesti, vaan aina sen mukaan, miten rumilta ne alkavat näyttää, ja miten ahkerasti haluan niiden siementävän.

Pikkutöyhtöangervo

Vihreä väri alkaa vähitellen väistyä puutarhasta ja ruska valtaa päivä päivältä enemmän alaa. Näiden ruskakuvien myötä toivotan kaikille mukavaa torstaita!

Pikkutöytöangervot ovat saaneet kauniin syysvärin.

Särkyneen sydämen kellastuneet lehdet loistavat kirkkaina purppurakeijunkukan tummia lehtiä vasten. Pirteä väriyhdistelmä näkyy kauas!

Villiviini ei sekään suotta arastele räiskyvää syysasuaan vaan hehkuu kirkaan punaisena.

Meillä punasteellaan

En ole eläessäni kasvattanut tomaatteja ennen tätä kesää. Meillä ei ole kasvihuonetta (ainakaa vielä 🙂 ), ja olen vähän arkaillut tomaattien kasvattamista taivasalla – Suomen epävakaat kesät kun hyvin tunnetaan. Mutta tänä keväänä ostin torilta tomaatin taimen, jonka kasvattamista ajattelin kokeilla terassilla.

Istutin tomaatin suureen ruukkun (tuossa yläkuvassa tomaatin taimi on vielä alkuperäisessä ruukussaan) ja asetin sen terassin lämpimimpään ja aurinkoisimpaan paikkaan, suojaan pahimmilta tuulenpuuskilta. Virittelin tukilangat katonrajaan saakka ja pidin kastelusta tarkoin huolta. Varkaat poistin myös tunnollisesti.

Kesälomareissumme aikana kasvi oli viimein alkanut kantaa hedelmää.

Tomaatti kasvoi komeasti (luulin ostaneeni sellaisen matalakasvuisen tomaatin, mutta nähtävästi en sitten ostanutkaan). Pituutta tomaatilla alkoi olla jo vähän liikaakin, joten päädyin pari viikkoa sitten katkaisemaan sen latvasta. Halusin tomaatin käyttävän energiansa hedelmien kypsyttämiseen, en pituuskasvuun.

Sää viileni viime päivinä huomattavasti ja aloin olla jo huolissani, ennättäisivätkö tomaatit kypsyä lainkaan ennen syksyn saapumista. Mutta sitten tänään huomasin, että siinähän niitä nyt on – selvästi punastelevia tomaatteja!

Ai että voi ihminen tulla iloiseksi muutamasta tomaatista ❤

Puutarha kesälomamatkan jälkeen

Tulimme eilen kotiin pikaiselta kotimaan matkailukierrokselta. En ollut delegoinut kasteluhommia muuten kuin kesäkukkien ja tomaattien osalta ja etukäteen hieman jännitin, miten nuupahtaneilta perennapenkit näyttäisivät matkamme jälkeen. Hellettä on kuitenkin ollut lähes 30 astetta joka päivä, eikä sateesta ole ollut tietoakaan.

Mutta hyvältähän kaikki näytti. Kesäkukat olivat erittäin hyvässä kunnossa – kiitos mallikkaan kastelun 🙂 Eivätkä perennatkaan olleet pahasti kärsineet.

Mutta aloitetaan katselukierros meidän terassilla kasvavista tomaateista. Ne olivatkin pullistuneet jo varsin mukavasti:

Toukokuussa kylvetyt unikot alkavat pikkuhiljaa avautua. Ensimmäisten joukossa kukkimaan yltyivät ’Bridal silk’, ’Mother of pearl’ ja ’Drama Queen’

Papaver rhoeas ’Bridal Silk’

Papaver rhoeas ’Mother of Pearl’

Papaver somniferum ’Drama Queen’

Punatähkät ja auringonkukat kukkivat nekin ihan kohta

Punatähkä ja taustalla liljapenkki, jossa keltaiset värililjat pistävät parastaan.

Auringonkukkien aika on ihan kohta

Syysleimut puolestaan ovat puhjenneet täyteen kukkaan.

Sinnikkäitä näyttävät olevan meidän pihan perennat, eivätkä tunnu pienestä helteestä hätkähtävän. Mutta kyllä minä niitä eilen illalla aika runsaskätisesti silti kastelin 🙂

Tomaatin taimi ja lahjavinkki opettajille

Kohta on jälleen se aika vuodesta, kun lapset kirmaavat kesälaitumille ja mietimme kuumeisesti, mitä hankkia opettajille kiitokseksi vuoden uurastuksesta.

Meidän lahjamme ei tänä vuonna ole ehkä sieltä persoonallisimmasta päästä, mutta ainakin lahja on antajansa näköinen ja – sen sijaan, että se pölyttyisi jossain hyllyn perukoilla muiden purkkien ja purnukoiden kanssa – se on hyödyllinen.

Eskariopet saavat meiltä tänä vuonna kiitoslahjaksi yrttikorit.

Yrtit ostin torilta, ja niiden suojaksi hankin tuollaiset kivat, neljän yrtin kokoiset pikkukorit. Halusin suojata korien sisustan vielä muovilla, jotta kori pysyy pidempään siistinä. Kotoa löytyi vahvaa pakastepussia, parsinneula ja perinteistä kalalankaa, joilla kori oli tuossa tuokiossa suojattu. Sitten ei muuta kuin yrttien asettelu koriin ja valmista tuli.

Tuossa yrttikorin vieressä nököttää yksi tomaatin taimi, jonka hankin torilta samalla reissulla. Ajattelin kokeilla, miten tomaatin kasvatus onnistuisi terassilla ruukussa. En ole koskaan kokeillut sitä aikaisemmin, joten vähän jännittää. Mutta ei kai se mitään rakettitiedettä ole. Eihän?

Vai onko?