Yrityksiä ja erehdyksiä

Puutarhassa töiden tahti alkaa rauhoittua näin syksyn edetessä ja iltojen pimetessä. Haravoitavaa vielä riittää, mutta muuten alkaa puutarha olla talviteloilla. Pari viikonloppua sitten piti kuitenkin tehdä vielä yksi projekti ja istuttaa terassihortensiat maahan talvehtimaan. Meillä ei oikein ole kunnollista sisätalvetustilaa, ja arvelin hortensioilla olevan parhaimmat selviämismahdollisuudet ulkona. Ulkonakaan ei tosin ollut niille sopivaa paikkaa, joten päädyin tekemään vielä yhden laajennusprojektin ja kasvattamaan varjopenkin kokoa sen verran, että sain hortensiat istutettua siihen.

Hortensiat keskellä, jättipoimulehden ja rodon välissä. Haravalle olisi töitä.

Alakuvassa on sama penkki toisesta suunnasta. Reunuskivet jäivät vielä miten sattuu, mutta korjaan asian keväällä. Eihän sitä tiedä, minkälaisia suunnitelmia tälle penkille talven aikana vielä keksiikään.

Perennojen syyskylvöt on myöskin tehty. Yritykseni kylvää akileijojen, isotähtiputken ja punaluppion siemeniä viime keväänä ei ollut suuri menestys ja ainoastaan jokunen akileija iti. Niinpä päätin yrittää uudelleen näin syksyllä ja kylvää siemenet suoraan kasvupaikalle. Ehkäpä luontoäidiltä siementen idättäminen onnistuu paremmin.

Uusi yritys akileijojen kanssa.
Samoin isotähtiputken ja punaluppion kanssa. Kylvin myös joukon valkovuokon siemeniä.

Tuli muuten kantapään kautta opittua, että kosmoskukkia ei kannata kylvää sellaiseen penkkiin, jossa on runsaasti sipulikasveja eikä välttämättä myöskään samaan penkkin pionien kanssa. Pelkäsin nimittäin pionien herkkien juurien puolesta pakkasen palelluttamia kosmoskukkia poistaessani.

Kosmokset kasvoivat korkeiksi ja tuuheiksi, mutta kukkivat myöhään ja nihkeästi.

Kosmokset olivat kasvattaneet pesuvadin kokoiset juuret ja niiden mukana maasta nousi sipuli jos toinenkin. Oli aikamoinen työ irroitella sipuleita tiheiden juurten lomasta ja istuttaa ne takaisin maahan.

Pionipenkki näyttää paljon siistimmältä kosmosten lähdön jälkeen. Ensi vuonna kylvän kosmokset jonnekin muualle – jos kylvän niitä lainkaan.

Kosmoskukkien poistamisen jälkeen penkissä oli mukavasti tilaa parille uudelle pionin juurakolle, jotka tarttuivat ”vahingossa” mukaan eräällä kauppareissulla. Ihanan värinen tuo ’Pink Hawaiian Coral’!

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Syyspuuhia ja uhkarohkeutta

Miten upea päivä lauantaina olikaan! Syksyinen aurinko hemmotteli kauniilla, matalalla valollaan, ja vaikka lämpötila pysyttelikin koko päivän vain muutaman asteen nollan yläpuolella, oli keli mitä parhain syksyisiin pihatöihin.

Sain loput haravoinnit tehtyä ja nyt lehtikomposti on jälleen täynnä materiaalia. Onneksi sain sitä kesän aikana tyhjennettyä, muuten olisi tullut ahdasta.

Haravoinnin lomassa pysähdyin välillä ihastelemaan auringon valossa hehkuvaa puutarhaa. Vaikka puista kaikki lehdet ovatkin jo varisseet ja kukkivia kasvejakaan ei enää ole, maan pinnalla loisti ja hehkui edelleen.

IMG_6197-Tb

Keijunkukat paistattelivat syysauringon valossa. Upea punainen väri näkyi kauas.

IMG_6207-T

Puutarhan syyspuuhat alkavat olla jo loppusuoralla. Perjantaina istuttelin vielä viimeisiä, alekorista löytämiäni sipuleita ja syyskylvöt olen nekin saanut jo tehtyä. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan jalokärhöt innostuivat tekemään siemeniä, ja kun Minna ystävällisesti tarjoutui niitä postittamaan, tartuin tilaisuuteen. Kiitos vielä kerran kovasti, Minna! Kylvin kärhön siemenet ruukkuihin ja kaivoin ruukkuineen päivineen maahan odottamaan kevättä. Ruukkujen päälle laitoin harson palasen ja peittelin ruukut vielä lehdillä. Osa keräämistäni jalokellon siemenistä pääsivävät nekin ruukkuun ja talvehtimaan kukkapenkkiin. Loput jalokellon siemenet kylvän keväällä.

Ja sitten siihen uhkarohkeuteen. Löysin alennusmyynnistä kuunliljan taimia parilla eurolla, ja vaikka onkin jo todella myöhäinen ajankohta istuttaa maahan yhtään mitään, en malttanut jättää taimia kauppaan. Olen katsellut tätä lajiketta (’Firn Line’) sillä silmällä jo jonkin aikaa, ja nyt kun se oli tarjolla niin edulliseen hintaan, oli pakko ottaa riski. ’Firn Linen’  lehti on minusta todella kaunis. Leveä, vaalea raita on upea, ja vihreä sävykin viehättää silmääni jotenkin erityisellä tavalla.

Peukut ja varpaat pystyssä istutin taimet maahan, toivotin niille kaikkea hyvää ja kärräsin vielä lehtiä niiden suojaksi. Vaikka taimet eivät rahallisesti suuri satsaus ollutkaan, olisihan se hienoa, että kuunliljat selviäisivät. Niistä olisi niin paljon iloa tulevina kesinä.

Puutarha alkaa käydä talvilevolle ja puutarhurinkin työsarka siellä alkaa tämän vuoden osalta olla ohi. On aika siirtyä sisätiloihin, suunnittelupöydän ääreen pohtimaan tulevan kesän suunnitelmia. Mukavaa puuhahan sekin on, vaikka ei ihan puutarhassa touhuamisen veroista olekaan.

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!