Missä kukitaan? Osa 2b: kesäkuun puolivarjon ja varjon penkit

Tässä seuraa lupaamani kakkososa kesäkuun kukkakatsauksesta. Kesäkuun ensimmäisessä osassa käsittelin aurinkoisten penkkien kukkijoita ja sen voi käydä lukemassa täältä *klik*. Toukokuun katsaus löytyy puolestaan täältä *klik*

Puolivarjon penkit

ovat rehevöityneet runsaasti toukokuusta. Kukkijoita riittää molemmissa penkeissä, mutta näissä penkeissä tärkeässä osassa ovat myös erilaiset lehdet.

Ylempi ja alempi puolivarjon penkki

Yläpenkissä suurilehtinen ja -kukkainen sormivaleangervo on hyvin näyttävä. Penkin toisessa päässä puolestaan leiskuvat keijunkukat.

• 

• 

• 

Laukat kukkivat kauniisti – joskaan eivät kovin runsaasti tänä vuonna. Valkoisia laukkoja nousi vain yksi.

Sorjalaukka ’Mount Everest’ (Allium stipitatum ’Mount Everest’)

Yhden kesän väliin jättänyt kirjolupiini kukki hehkuvan värisenä penkin keskivaiheilla

Kirjolupiini (Lupinus x regalis)

ja särkynytsydän kurkkii varovaisesti keijunkukkien takaa.

Särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis)

Alapenkissä kauniit kuunliljat reunustavat penkin päitä

• 

• 

  Kuunliljat juhannusyön hämyssä

ja penkin toisessa päässä kurkottelee kaunis perhoangervo.

Perhoangervo (Gillenia trifoliata)

Penkin keskellä kasvaa erilaisia angervoja, konnantatarta, isotähtiputkea, peurankelloa ja varjoliljaa, joka kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa.

• 

  Konnantatar (Bistorta officinalis ´Superba´)

• 

  Varjolilja (Lilium Margaton ’Claude Shride’)

• 

  Peurankello (Campanula glomerata)

Varjoliljan tummanpunainen kukka on kaunis pari vieressä kasvavan keijunkukan kanssa.

Varjoliljan vieressä kasvaa taimitarhalta tekemäni löytö. Yritin keväällä kasvattaa punaluppiota siemenestä, mutta yritys epäonnistui, eivätkä siemenet itäneet lainkaan. Nyt löysin puutarhalta punaluppion taimen ja nappasin sen mukaani. Alkuperäinen tarkoitukseni oli istuttaa luppio perhoangervon viereen, mutta se sopii ehkä kuitenkin paremmin varjoliljan kaveriksi.

Tuo vihreä pallo tuossa keijunkukkien ja varjoliljan välissä on punaluppio.

Istutin tähän penkkiin myös keväällä siemenestä kasvattamani akileijan taimet (KcKana Giantsin istutin yläpenkkiin). Ne näyttäisivät pärjäävän ihan hyvin ja ovat lähteneet mukavasti kasvuun. Ne tuskin kuitenkaan kukkivat vielä tänä kesänä, mutta tulevina kesinä tässä penkissä todennäköisesti kukkii paljon perinteisiä perennoja.

Kallion koloon ilmestyneen kurjenkellon ajattelin uskaltaa siirtää perhoangervon viereen. Ovat siinä yhdessä sitten, kaksi pitkäkoipista. Onneksi jätin keväällä kallion päällä huomaamani lehtitupsun paikoilleen, enkä kitkenyt sitä horsmana pois. Komea kurjenkello on lehtitupsusta kasvanut.

• 

• 

Varjopenkki

kaipaisi ehkä jonkinlaisen katseenvangitsijan kesäkuusta eteenpäin. Alppiruusut lopettaavat kukintansa kesäkuun alkupäivinä ja ennen kuin kuunliljat ovat kasvaneet täyteen mittaansa, penkki on ehkä vähän vaisu. Alppiruusut ovat kyllä hyvin kauniita vihreinäkin ja penkin takana kasvavat saniaisetkin tuovat oman lisänsä. Minusta on myös hauskaa, että katseenvangitsijan paikka muuttuu kesän mittaan. Kaikkien penkkien ei välttämättä tarvitse kukkia koko aikaa. Mutta ehkä jotain matalakasvuista pallohortensijaa voisi tähän miettiä.

Varjopenkkin kesäkuun lopussa. Alppiruusut ovat jo kukkineet, eivätkä kuunliljat ole vielä täydessä mitassaan. Penkin takana kasvavia saniaisia joudun aika-ajoin poistamaan, etteivät ne valtaisi penkkiä täysin.

Iirispenkki

toimii kivasti. Tulppaani ’Carnival de Rio’ aloitti kukkimaan samalla hetkellä, kun narsissit lopettivat, ja tulppaanien lopetettua aloittivat puolestaan kurjenmiekat. Kylvin penkkiin myös unikon siemeniä saadakseni penkkiin kukkijoita kurjenmiekkojen jälkeenkin. Penkki on sen verran varjoisassa paikassa, että unikot eivät vielä kuki, mutta itäneet ne ovat kuitenkin.

• 

• 

• 

Sellaiselta näyttää puutarhamme varjoisampi puoli. Kovasti tuskailin toukokuussa puolivarjon penkkien köyhyyttä, mutta nyt näyttää jo aivan toisenlaiselta. Puolivarjon penkit kasvavat kauniina ja rehevinä ja toukokuun vaatimattomuus on enää muisto vain. Jälleen tuli itselle hyvä muistutus siitä, että maltti kannattaa puutarhahommissa.

Mukavaa viikon jatkoa!

Valkoista ja purppuraa

Puutarhan valtavärit ovat tällä hetkellä eittämättä valkoinen ja purppura. Väripaletti ei ole ollut mitenkään tietoisesti harkittu, mutta näköjään olen tullut hankkineeksi puutarhaan kasveja, jotka juuri tällä hetkellä ovat joko valkoisia tai purppuran värisiä.

Valkoinen särkynytsydän – vaikka olemukseltaan niin pieni ja hento onkin – näkyy kauas vihreiden lehtien lomasta. Ehkä se on kukan muoto, joka saa sen erottumaan niin hyvin kaiken vihreyden keskeltä, tai ehkä se on vain tämä väri – en tiedä – mutta kukka on pienuudestaan huolimatta hyvin huomiota herättävä.

• 

• 

• 

Laukat kukkivat purppuran eri väreissä. Istutin puolivarjon penkkiin jättilaukkaa, tähtilaukkaa ja yhden sekalaisen laukkapussin. Sipulit näyttävät selvinneen talvesta erinomaisesti ja nyt nämä ihanat pallot kurottavat päätään kohti korkeuksia. Tähtilaukan lila-vihreää kukintoa ihaillessa voi vain hämmästellä luontoäidin erehtymätöntä värisilmää.

Valkoinen isotähtihyasintti kukkii laukkojen lomassa. Isotähtihyasintti kasvaa suureksi, jopa metrin korkuiseksi ja näyttää kauniilta kukkiessaan laukkojen rinnalla muiden perennojen yläpuolella. Isotähtihyasintti näyttää leviävän varsin runsaasti. Istutin syksyllä 2016 viitisen sipulia, ja tänä kesänä kukintoja on lähes kaksikymmentä. Varret ovat melko honteloita ja kaatuvat tuulessa herkästi. Kukkia kannattaakin siis tukea, jos haluaa niiden seisovan ryhdikkäinä.

• 

• 

• 

Harmaakurjenpolvi Ballerina on hyvin kaunis tummine suonineen. Ballerina on yksi ensimmäisistä kasveista, joita puutarhaan hankin. Se on joutunut vaihtamaan paikkaa moneen kertaan, sillä sille suunnittelemani paikat eivät ole aiemmin kasville sopineet. Nyt Ballerina kukkii keskipenkin reunuskasvina toista kesää ja näyttää viimein löytäneen kotinsa.

• 

• 

• 

Purppuran ja valkoisen välissä pilkahtaa hieman lilaakin. Sinitähtihyasintit ja iirikset ovat alkaneet kukkia. Iirispenkissä on valtavasti nuppuja ja näyttääkin siltä, että ne kukkivat tänä vuonna runsaasti siitäkin huolimatta, että siirsin iirikset kahteen kertaan viime kesänä. Eivät näköjään näytä olevan moisesta moksiskaan.

• 

• 

• 

• 

Terassin ympärillä, kallion kainalossa, kukkii valkoinen patjarikko. Ahomansikkaa löytyy joka paikasta ympäri pihaa ja pienenpieni napolinlaukkakin (ylhäällä keskellä) näyttää selvinneen talvesta.

• 

• 

• 

• 

Rinnepenkki kukkii sekin puna-valkoisissa väreissä. Hopeahärkki on levinnyt valtavasti ja sammalleimukin näyttää leppymisen merkkejä viime kesäisten siirtojen jäljiltä. Se ei ole vielä aivan entisensä, mutta ehkä jo ensi vuonna.

Ja jotta purppuraa ja valkoista olisi varmasti riittämiin, piti sitä käydä keräämässä ojanpientareelta lisää 🙂

• 

• 

Millaisia värejä teidän puutarhastanne löytyy juuri nyt?

Syksy asettui taloksi

Tuonne ulos kun katsoo myrskyävää maisemaa, on pakko antaa periksi ja myöntää, että syksy on saapunut. Aikansa se jaksoikin kolkutella vain ovelle, mutta nyt se on kyllä jo astunut reippaasti kynnyksen yli ja asettunut kunnolla taloksi. Lämpimän kesän jälkeen säiden viileneminen tuntuu karulta. Kaivoin jo talvitakinkin aamulla töihin lähtiessäni päälleni, jotta syksyn kalsea viima ei tunkeutuisi iholle saakka.

Syksy on tuonut syksyiset värit ja puuhat myös puutarhaan. Viimeiset tomaatin raakileet on nyt kerätty sisälle kypsymään.

Kokeilin tomaattien kasvatusta ensimmäistä kertaa tänä vuonna, ja kokeilu onnistui odotuksiin nähden mainiosti. Tomaatit kasvoivat koko kesän terassilla ilman kasvihuoneen tuomaa suojaa, mutta hyvin ne siinä pärjäsivät. Eihän sato mitenkään järisyttävän runsas ollut, mutta saimme kuitenkin jonkun verran omia tomaatteja herkuteltavaksemme. Kyllä se vaan on ihan eri asia syödä itse kasvatettuja tomaatteja kuin ostaa ne kaupasta. Jo pelkästään tieto siitä, että ne ovat OMIA, sai ne maistumaan makeammilta ja mehukkaammilta.

Syyssipuleita olen istuttanut maahan aina pussin silloin ja toisen tällöin. Viime sunnuntaina sain urakan päätökseen ja kaikki sipulit ovat nyt maan uumenissa odottamassa kevättä. Siinä sipuleita istuttaessa tuli ohimennen kitkettyäkin vähän, mutta siistimistä jäi vielä tulevillekin päiville. Toivotaan, että aurinko hellisi meitä viikonloppuna. Olisi mukavampi kyykkiä rikkaruohojen kimpussa auringonpaisteessa kuin tuossa myrskyssä. Ajattelin samalla leikata myös ränsistyneimpiä perennoja alas. En leikkaa perennoja koskaan kovin järjestelmällisesti, vaan aina sen mukaan, miten rumilta ne alkavat näyttää, ja miten ahkerasti haluan niiden siementävän.

Pikkutöyhtöangervo

Vihreä väri alkaa vähitellen väistyä puutarhasta ja ruska valtaa päivä päivältä enemmän alaa. Näiden ruskakuvien myötä toivotan kaikille mukavaa torstaita!

Pikkutöytöangervot ovat saaneet kauniin syysvärin.

Särkyneen sydämen kellastuneet lehdet loistavat kirkkaina purppurakeijunkukan tummia lehtiä vasten. Pirteä väriyhdistelmä näkyy kauas!

Villiviini ei sekään suotta arastele räiskyvää syysasuaan vaan hehkuu kirkaan punaisena.

Kevyttä puuhailua

Meillä on menty aika leppoisissa merkeissä viime aikoina puutarhahommien suhteen. Puhelinkin jo naapurille, että pitää varmaan keksiä taas joku projekti, kun tuntuu ettei pihalla ole oikein mitään tekemistä 🙂

Onhan sitä aina tietysti jotain. Viime viikonloppuna paitsi häädin kirvoja, kitkin ja siistin vähän perennapenkkejä ja annoin samalla kasveille kastelulannoitetta. Katkoin takapihan herttavuorenkilpien kuivaneet kukinnot pois rumentamasta maisemaa ja kitkin samalla myös rikat vuorenkilpien joukosta. On niin kuivaa, että rikkojen kitkeminen oli lasten leikkiä.

Puutarhassa kukitaan kauniisti. Tästä jättilaukan kuvasta tuli vahingossa aika hauska, kun kimalainen syöksyi yllättäen kuvaan mukaan.

Jättilaukka

Särkynytsydän

Isotähtihyasintti

Vitamiinipommit alkavat kohta kypsyä nekin:

Millaisia puuhia teillä on tällä hetkellä meneillään?