Mitä kuuluu ruukkupuutarhalle?

Hyväähän sille kuuluu, vaikka viime aikojen sateisuus ja viileys ovatkin himmentäneet kukkien väriloistoa joka puolella puutarhaa. Kesäpäivänhatut ja samettikukat kukkivat kuitenkin edelleen, eivätkä tunnu yhtään välittävän syksyn saapumisesta. Nämä kuvat on otettu eri aikoina syykuussa – päivinä, jolloin kukat kylpivät auringonvalossa ja värit olivat erityisen kirkkaita.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on img_9967-t.jpg
Kesäpäivänhattu (Rudbeckia hirta ’Gloriosa Daisy’) on raikas ilmestys.
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on img_0213-t.jpg
Minikokoiset samettikukat ovat kukkineet ihan koko kesän, eikä loppua näy. Yhtä helppoa ja kiitollista kesäkukaa saa hakea.
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on img_0053-t.jpg
Räväkkä, mutta toimiva yhdistelmä. Sekä kesäpäivänhatut että samettikukat ovat siemenestä kasvatettuja.

Saviruukuissa kasvavia kasveja sai kastella kesän aikana lähes päivittäin. Viime päivinä kastelu on hoitunut ihan luonnon voimin. Sen sijaan ruukkuja on saanut välillä kantaa suojaisampaan paikkaan rankimman sateen tieltä. Onneksi ruukut ovat suht pieniä ja helppo siirrellä.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on img_0233-t.jpg

Toiveeni runsaskukkaisesta daaliaruukusta on karissut samaa tahtia säiden viilenemisen myötä, mutta olen siitä huolimatta tavattoman tyytyväinen kesän daaliasaldoon. Keväällä kylvetyistä siemenistä kasvoi nimittäin kauniita ja hyvinvoivia taimia ja kaksi daaliaa ehätti kukkaankin saakka. Ensimmäisenä avautui tämä ihana vaaleanpunainen kaunotar:

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on img_0052-t.jpg
Daalia Variabilis ’Red Skin

Odotin vaaleanpunaista tästäkin nupusta, mutta toisin kävi.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on img_0079-t.jpg
Daalia Variabilis ’Red Skin’

Tämä kukka olikin keltainen. Aika ihana heleänkeltainen sävy, eikö?

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on img_0212-t.jpg
Daalia Variabilis ’Red Skin’

Daalioiden kasvatus siemenestä onnistui siis varsin hyvin, ja nyt on edessä seuraava haaste – niiden talvetus. Työkaveri kertoi talvettavansa daaliat ruukkuineen, multineen päivineen ja katkaisevansa ainoastaan niiden varret. Heillä tämä menetelmä on kuulemma toiminut jo kymmennen vuotta. Voisi olla kokeilemisen arvoinen vinkki ja työkaverin toimesta toimivaksi testattukin. Minä taidan kuitenkin kaivaa juurakot ylös ja talvettaa turpeessa.

Daalia Variabilis ’Red Skin’

Säät alkavat uhkaavasti jo kylmetä ja hallaöitäkin on jo osassa Suomea koettu. Kohta saa tosiaan kaivaa daaliat ylös maasta – tai ruukusta. Miten se kesä nyt näin nopeasti taas menikään?

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Pieni ruukkupuutarha

Minun täytyy myöntää, etten ole mitenkään kovin tunnollinen kesäkukkien hoitaja. Perennoiden parissa jaksan kyllä puuhata, mutta kesäkukkien hoito tuppaa aina unohtumaan. Pidän kuitenkin kesäkukista kovasti, ja joka kesä niitä meille hankin. Koska hävikkiprosentti kesäkukkien osalta on viime vuosina ollut melkoinen, päätin keväällä, etten tänä kesänä ostaisi kalliita taimia, vaan kasvattaisin kukat itse.

Niinpä kylvin maalis-huhtukuussa samettikukan, kesäpäivänhatun ja daalian siemeniä pieniin purkkeihin. Siemenet itivät hyvin ja kesän korvalla minulla oli joukko vahvoja taimia rukkuihin istutettavaksi. Kesäpäivänhattuja riitti kolmeen ruukkuun, daalioille ja samettikukille riitti ruukku kummallekin. Ruukut asettelin terassin nurkalle pioni- ja kärhöpenkin viereen. Siinä ne olisivat niin keskeisellä paikalla, että en voisi olla niitä huomaamatta ja muistaisin siten niitä myös kastella. Yhteen paikkaan ryhmitellyissä ruukuissa on myös se etu, ettei kastelukannun kanssa tarvitse juoksennella ympäri pihaa. Ja onhan suurempi ruukkuryhmä aina näyttävämmän näköinenkin.

Daalioita, samettikukkaa ja kesäpäivänhattua. Mustassa ruukussa daalioiden vieressä kasvaa alepöydästä löytämäni kahden euron maljaköynös. Terassin takakulmalla, suuren kiven vieressä puolestaan kukkii äidiltäni syntymäpäivälahjaksi saatu pelargonia.

Kylvämäni samettikukat ovat pikkiriikkistä lajiketta (en muista mitä ja lappu on hukassa). Ne ovat kukkineet kiitollisina ihan koko kesän, eikä loppua näy vieläkään. Samettikukka on kyllä superhelppo kasvatettava, ja se sietää myös ajoittaista kuivuutta. Ehdotonta plussaa meidän puutarhassamme :).

Lapsuudesta muistan, kuinka päiväkodissa kasvatimme samettikukan taimia aina äideille äitienpäivälahjaksi. Silloin kukka oli aina sellainen perinteinen keltainen. Nykyään on paljon enemmän lajikkeita, mistä valita.

Kasvattamani kesäpäivänhatut ovat kirjavaa ’Gloriosa Daisy’ -lajiketta. Uskon niiden olevan hauskannäköinen pari samettikukkien kanssa, kunhan malttavat ensin avata nuppunsa.

Kesäpäivänhattu (Rudbeckia hirta ’Gloriosa Daisy’ )

Daalia Variabilis ’Red Skin’ on sekin tehnyt jo pari nuppua. Niistä olen erityisen iloinen, sillä en ole aiemmin daalioita siemenestä kasvattanut.

Red Skinin’ lehdet ovat nekin todella kauniita ja kasvi on ollut ilo silmälle kukkimattakin. Mutta kukat tietysti kruunaavat kaiken ja malttamattomana odotan ensimmäisten kukkien avautumista. Yöt alkavat olla jo aika kylmiä ja täytyy varmaankin ryhtyä peittelemään daaliat harson alle yön ajaksi.

Alennuslaarista löytämäni kahden euron maljaköynös näyttäisi sekin työntävän nuppuja.

Ruukkupuutarhani ei ole suuri, mutta ainakin olen tänä vuonna onnistunut pitämään kaikki kasvit hengissä. Tai melkein kaikki – kylvämäni leinikit menehtyivät. Todennäköisesti terassin kulma oli niille liian paahteinen paikka.

Mutta tuota yhtä menetystä lukuunottamttata kesäkukkien kasvatus on tänä vuonna sujunut hyvin. Kokemuksesta rohkaistuneena uskallan ehkä ensi kesänä lisätä ruukkujen määrää 🙂

Mukavaa viikonloppua!

Taimien ulosmuutto ja pahemman luokan erehdys

Hei pitkästä aikaa! Kiirusta on taas riittänyt monella rintamalla ja blogipäivitykset ovat jääneet harmittavasti paitsioon. Tämänkin postauksen uutiset ovat jo viikon vanhoja ja liittyvät toissaviikonlopun tapahtumiin.

Keltakoiranhammas

Lempeät ja lämpöiset säät houkuttelivat purkamaan sisällä olevaa taimiviidakkoa ja koska yöpakkasiakaan ole ollut enää näkyvissä, uskaltauduin istuttamaan esikasvattamani perennojen ja kesäkukkien taimet ulos. Sisällä alkoi olla jo kovin ahdasta ja etenkin auringonkukat kärsivät selvästi myös valon puutteesta – sen verran pitkiä ja honteloita hujoppeja niistä oli tullut.

Ainoastaan pienimmät taimet jäivät vielä sisätiloihin, kaikki muut pääsivät ulos.

Kesäkukat istutin ruukkuihin. Tässä on tulossa leinikkejä (harmaat ruukut) ja samettikukkia (saviruukku):

Ostin Lidlistä leinkin mukuloita ja lykkäsin ne ruukkuihin. Samettikukat on kasvatettu siemenestä.

Näissä kolmessa ruukussa puolestaan kasvaa kesäpäivänhattuja. Daalioista unohdin näköjään ottaa kuvan, mutta istutin taimet suurimpaan ruukkuun, minkä varastosta löysin ja sijoitin ruukun terassin portaille.

Perennoista akileijat ja mustapäivänhatut istutin niille suunnitelluille paikoille. Punaluppiot, joita odotin erityisen paljon, eivät itäneet lainkaan. Harmi, sillä niiden kanssa toivoin kovasti onnistuvani. ”Istutin” kuitenkin luppojen kylvömullat maahan – voihan se olla, että ne siitä vielä lähtevät kasvuun.

Nyt tässä kukkivat balkaninvuokot, kesällä toivottavasti akileijat.

Auringonkukat pääsivät tuonne leikkimökin aurinkoiselle seinustalle.

Tulppanit olivat viikko sitten vielä nupussa. Nyt ne kukkivat jo täyttä päätä.

Ja sitten siihen erehdykseen. Siinä taimia maahan istuttaessani kävin miettimään, että nyt kaikki ei ole ihan oikein. Mieleni perukoilta päähän tupsahti ajatus, että hankikylvössä olleita kärhöruukkujahan piti olla kolme. Nyt niitä kuitenkin oli vain kaksi…

Kauhukseni tajusin, että olin kevättalvella hankikylvöjä ylös kaivaessani kaivanut ylös vain kaksi ruukkua kolmen sijaan. En siinä vaiheessa – enkä ennen viime viikonloppua – ollut muistanut lainkaan, että olin kylvänyt myös alennysmyynnistä hankkimani ’Madame le Coultren’ siemeniä yhteen ruukkuun. En ollut kirjoittanut asiaa mihinkään ylös, ja niinpä sen myös autuaasti unohdin.

Kiireen vilkkaa kipin kapin ryntäsin kaivamaan unohtuneen ruukun penkistä ylös. Ja sieltähän se kadonnut lammas löytyi, samasta paikasta, mihin olin sen syksyllä laittanut. Päivittelin ja kirosin hajamielisyyttäni, mutta eihän tilanteelle enää mitään mahtanut.

Ja niin jokin aika sitten kertomani tarina Minnalta saamieni ’Presidentin’ siementen itämisestä muuttui saman tien valeuutiseksi. Maasta nyt kaivamani ruukku oli nimittäin juuri ’President’ ja tässä ei kasvakaan ’Presidentin’ vaan aivan toisen kärhön, ’Madame le Coultren’ jälkeläisiä.

Olinkin ihmetellyt, kun ylös kaivamani ruukussa ei ollut nimilappua, sillä muistin hyvin selkeästi sellaisen Presidentin mukaan laittaneeni. Nyt sekin mysteeri selvisi. Presidentin mukana oli kyllä nimilappu kuten pitikin. Koko purkki vain oli edelleen hyvässä tallessa maan uumenissa.

Tulipahan jälleen hyvä oppi dokumentoinnin tärkeydestä. Ihan turha on kuvitella muistavansa yksinkertaisiakaan asioita puolen vuoden päästä. Parempi on kirjoittaa kaikki aina ylös, niin on paremmat mahdollisuudet välttyä virheiltä.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja isot onnittelut meidän upeille Leijonille maailmanmestaruudesta!!! Kerrassaan hieno turnaus ja aivan mahtava Joukkue!