Elokuinen puutarhakierros

Elokuisessa puutarhassa on jotain ainutlaatuista. Kukinta on runsasta ja rehevää, ja matalammalta paistava aurinko saa kasvien värit hehkumaan ihan toisella tavalla kuin keskikesän paahteessa. Hämärtyvät illat tuovat uudenlaista tunnelmaa ja uudenlaisia valo-olosuhteita puutarhaan. Valkoisten kukkien hehku hämyisessä puutarhassa on taianomainen ja näkyy kauas. Etenkin valkoinen syysleimu on näyttävä illan hämärässä.

Syysleimu ’Frau Anton Buchner’ ja ’Starfire’ (Phlox paniculata

Kirkkaanpunainen syysleimu näyttää menehtyneen talven aikana. Onneksi valkoinen ’Frau Anton Buchner’ ja pinkki ’Starfire’ eivät kokeneet samaa kohtaloa. Alakuvan ’Early White’ on tämän vuoden uusi tulokas leimupenkissä.

Syysleimu ’Early White’ (Phlox paniculata)

Kaunopunahattu kurkkii syysleimujen lomasta. En tiedä tarkemmin, mikä lajike tämä on. Nappasin taimen mukaani alennuspöydästä, eikä täsmällisiä nimilappuja ollut tarjolla. Tämän sävy on vähän kellertävä, ainakin tällä hetkellä. On hauska nähdä, muuttuuko väri kukkien vanhetessa.

Kaunopunahattu (Echinacea purpurea)

Jalokellon nuput poksahtavat auki hetkenä minä hyväänsä. Jalokello oli ensimmäisiä kasveja, jotka puutarhaan hankin ja olen ollut siihen äärimmäisen tyytyväinen. Se on helppohoitoinen, ei rönsyile paikasta toiseen ja kukkii runsaasti ja pitkään. Ainoa asia, minkä nyt muuttaisin, olisi sen kasvupaikka. Puutarha on muuttunut paljon niistä ajoista, kun sen istutin, ja nykyisellään kasvi kasvaa hieman syrjässä. Jalokello ei pidä siirtämisestä, joten en ole uskaltanut sitä paremmallekaan paikalle siirtää.

Jalokello (Platycodon grandiflorus)

Harmaakurjenpolvi Ballerina aloitti toisen kukintakierroksen ja kasvaa somasti jalokurjenpolvi Rozannen kanssa rinta rinnan.

Myös osa salvioista aloittelee toista kukintakierrosta. Salvioille kävi köpelösti heinäkuun myrskyn kourissa ja lähes kaikki sekä valkoisten että sinisten salvioiden kukinnot varisivat maahan. Leikkasin kuolleet kukat pois (Päiville vielä kerran kiitos vinkistä), ja nyt salviat elävät toista elämäänsä.

Loistosalvia (Salvia × sylvestris)

Liljapenkin varjoisammalla puolella kuunliljat aloittelevat kukintaansa. Puolivarjon penkissä kuunliljojen kukinta alkaa sen sijaan olla jo ohi.

Kuunlilja ’Halcyon’ (Hosta Tardiana)

Punatähkät ovat komeimmillaan. Viime kesänä punatähkät olivat tulvillaan perhosia, nyt perhosia on näkynyt todella vähän. Toivotaan, että ne vielä etsiytyvät meidänkin puutarhaamme.

Punatähkä (Liatris spicata)

Puolukkamättäitä kasvaa siellä täällä. Aivan hyytelöksi asti puolukoita ei omalta pihalta riitä, mutta ovathan ne mukavia makupaloja puutarhatöiden lomassa.

Kallion kolosta siirtämäni kurjenkello näyttää ottaneen uuden asuinpaikkansa omakseen. Hieman arvelutti siirtää kasvia sen kukkiessa, mutta näköjään se ei ole ollut moksiskaan. Päin vastoin, uutta kukkaa pukkaa koko ajan.

Kurjenkello (Campanula persicifolia)
Kurjenkello (Campanula persicifolia)

Toinen kesän onnistuneista kasvisiirroista kukkii ylemmässä puolivarjon penkissä. Valtikkanauhus viihtyy huomattavasti paremmin nykyisessä paikassaan kuin aurinkoisessa keskipenkissä.

Valtikkanauhus (Ligularia przewalskii)

Ja viimeisimmäksi, mutta ei suinkaan vähäisimmäksi: pettävätkö silmäni, vai onko tuossa kärhön nuppu? Ja toinen tuossa viereisessä oksan haarassa? Jos on, meidän pihalla saatetaan nähdä tänä kesänä vielä loistokärhö ’President’ kukassa.

Loistokärhö ’The President’ (Clematis The President’)

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

Salvioita, syysleimuja ja joulukuusi

Harvoin sitä tulee tilaisuus kirjoittaa joulukuusesta ja syysleimuista samassa postauksessa, mutta kun se tilaisuus tulee eteen, on siihen syytä tarttua.

Kaikki alkoi siitä, kun keskipenkin salvioilla alkoi olla ahdasta.

Salviat ovat ahtaalla ja alkavat vallata tilaa leimuilta

Ainakin osa salvioista pitäisi siirtää penkistä pois, mutta minne? Tovin asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen, että paras paikka salvioille olisi reunuspenkin päässä, sen polun mutkassa, joka kaartaa alas rinnepenkkiä kohti. Mutta se tarkoitti, että penkin päässä kasvavat tuijat pitäisi puolestaan siirtää pois.

Salvioiden uusi paikka

Olin jo aiemmin päättänyt poistaa talven runtelemat tuijat pois penkistä, joten niiden ylös kaivamista ei kovin kauaa tarvinnut enää tuossa vaiheessa harkita. Ryhmässä kasvoi kuitenkin yksi hyväkuntoinen tuija, enkä halunnut luopua siitä. Sille piti siis keksiä uusi paikka.

Naapuritalo sai tähden päälleen

Ei auttanut muu, kuin kaivaa penkin toisessa päässä kasvava kuusen taimi pois (se on todennäköisesti kylväytynyt siihen joskus itsekseen) ja siirtää hyväkuntoinen tuija sen paikalle. Mutta entäs kuusi sitten?

Kuusi oli jo aiemmin joutunut poistettavien kasvien listalle, sillä olin kaavaillut siitä meille ruukkukuusta oven pieleen. Tämän olin suunnitellut tapahtuvan vasta myöhemmin syksyllä, mutta nyt tilanne vaati välitöntä muutosta aikatauluun. Niinpä kaivoin kuusen ylös juurineen päivineen ja istutin sen suureen ruukkuun. Ja niin meillä on joulukuusi elokuussa.

Valoja ja koristeita en sentään vielä ripustanut 🙂

Kun puut oli siirretty, palasin lähtöpisteeseen ja ryhdyin siirtämään salvioita. Siirsin niistä noin puolet – penkissä sisimpänä kasvavat – uuteen paikkaan polun mutkaan.

Penkin päähän jäi vielä yksi tuija, jonka kohtalo on vielä avoin. Sekin koki kovia viime talvena, ja tuleva talvi ratkaisee, miten sille lopulta käy. Tuijan vieressä kasvavasta kuusesta tulee ensi jouluna meidän sisä-joulukuusemme.

Ja nyt päästään niihin leimuihin. Salvioiden tilalle keskipenkkiin istutin nimittäin kiilto- ja syysleimuja. Penkin takareunaan istutin korkeana, metrin korkuisena kasvavaa valkoista kiiltoleimua. Kiiltoleimu muistuttaa syysleimua, mutta se kukkii hieman aikasemmin ja sen lehtien pinta on kovempi ja kiiltävä.

Kiiltoleimu ’Phlox carolina’

Leimujen eteen, nauhuksen aiemmin kesällä jättämään aukkopaikkaan istutin matalampaa 40-50 cm korkuista, hyvin runsaskukkaista syysleimu ’Early Whitea’.

Phlox paniculata ’Early White’

Valmis – tai tämän hetkinen tilanne – näyttää tältä.

Tuonne matalien ’Early White’ -leimujen ja kiiltoleimun väliin mahtuisi vielä yksi valkoinen ’Frau Anton Buchner’, mutta annetaan kasvien nyt hetki kasvaa ja ottaa oma tilansa.

Salvioiden kuihtuneet kukinnot leikkasin Päivin neuvosta pois. Jospa ne siitä innostuisivat vielä kukkimaan. Kiitos vinkistä, Päivi!

Jännästi nämä suunnitelmat kesän aikana muuttuvat. Toukokuussa olin vielä sitä mieltä, että siirtäisin kaikki leimut penkistä pois, mutta siirtämisen sijaan penkissä kasvaakin nyt enemmän leimuja kuin tuolloin. Muuttuvainen on puutarhurin mieli 🙂

Mukavaa torstaita kaikille!

Nuppuja sen seitsemää sorttia

Puutarhassa on tällä hetkellä merkillinen, odottava tunnelma. Rinnepenkki kukkii täyttä päätä monivärisenä kukkamerenä, mutta muualla puutarhassa kasvit näyttävät keräävät voimia tulevaan kukintaan ja keskittyvät nuppujen kasvattamiseen.

Rinnepenkki eilen. Etualalla ketoneilikkaa, valkoista ajuruohoa ja lähes violettia kangasajuruohoa. Takana siintää hopeahärkeistä koostuva kukkameri.

Keskipenkin toukokuinen tulppaanien ilotulitus on vaihtunut salvioiden hillittyyn kukintaan. Tunnelma on rauhallinen, ja pidän siitä. Antaa rinnepenkin leimuta, vetäköön keskipenkki välillä henkeä.

Keskipenkissä alppitähtien nukkaiset, hopeiset kukat alkavat muotoutua. Alppitähti sopii minusta hienosti salvioiden seuraksi. Niissä on samaa hillittyä, yksinkertaista kauneutta kuin salvioissakin.

Isotähtiputki on jo raottanut nuppujaan ja kenties jo huomenna saan ihailla sen kaunista kukintaa. Tämä tähtiputki on valkoinen. Yritin keväällä kasvattaa myös punaisten isotähtiputkien siemeniä, mutta yritys epäonnistui, eikä yksikään siemenistä itänyt. Loput jääneistä siemenistä kylvän suoraan kasvupaikalle myöhemmin kesällä, toivottavasti niiden kanssa on parempi onni. Olisi ihana saada myös punaista tähtiputkea.

Isotähtiputki ’Shaggy’

Näistä nupuista olen erityisen iloinen. Jo kolmatta kesää olen odottanut varjoliljojen kukintaa ja nyt ollaan jo aika lähellä. Uskallanko jo toivoa, että tänä kesänä se tapahtuu?

Myös muiden liljojen nuput ovat poksahtamaisillaan kukkaan. Liljapenkissä on odotettavissa oikea värien ilotulitus, kunhan kaikki nuput avautuvat. Nuppuja en laskenut, mutta kukkavarsia on 42.

Eikä kesää ilman unikoita! Kylvin tänä vuonna uusia unikon siemeniä ainoastaan kurjenmiekkojen seuraksi, mutta edelliskesien unikoiden jälkeläisiä tupsahtelee esiin sieltä täältä. Tämä yksilö kasvaa keskipenkissä salvioiden seassa.

Meinasin kohta lähteä keräämään kimpullisen luonnonkukkia maljakkoon. Siitä on tullut itselleni jo jonkinlainen juhannusperinne, eikä juhannus tunnu juhannukselta ilman niitä.

Toivotan oikein rauhallista juhannusta kaikille!

Naapurin kalliokasvipenkki

Naapuri puheli tuossa juhannusaattona, että oli suunnitellut kalliokasvipenkin perustamista heidän tonttinsa rajalle. Alue kun kasvaa lähinnä hankalasti kurissa pidettävää heinää ja keittiön ikkunasta olisi mukavampi katsella istutusaluetta kuin heinikkoa. Ajatushan oli mitä mainioin ja lupauduin auttamaan kaikin tavoin.

Tuumattiin asia hetkinen ja ryhdyttiin miettimään, minkä kokoinen penkistä kannattaisi tehdä, että se näyttäisi hyvältä. Siinä kun lapiot kädessä asiaa pohdittiin, ei mennyt kauaa, kuin nurmialue oli kahden toimeliaan naisen toimesta kaivettu ylös ja penkin paikka oli valmis. Oli itse asiassa täydellinen kaivuukelikin, kun tuuli oli lähes myrskylukemissa. Eipähän ollut itikoita!

Yhden välipäivän jälkeen (juhannuspäivänä puutarha oli ikävä kyllä kiinni) suuntasimme läheiseen puutarhamyymälään hankkimaan kasveja.

IMG_4179-T
Penkin paikka ja kasvit valmiina odottamassa

IMG_4180-T
Penkki toisesta suunnasta

Naapuri oli tehnyt tarkan suunnitelman kuinka paljon mitäkin kasvia tarvittaisiin. Ja aika paljonhan niitä tarvittiin 🙂

IMG_4178-T
Saalis

Vaikka suunnitelma olikin paperilla olemassa, piti vielä vähän mallata paikkoja kohdalleen.

IMG_4181-T
Tässä vielä haetaan linjoja ja oikeita paikkoja kasveille.

Kun paikat oli lyöty lopullisesti lukkoon, päästiin istuttamaan. Hankitut kasvit eivät runsasta ja ravinteikasta maata kaipaa, mutta lisäsimme kuitenkin istutusvaiheessa maaperään vähän uutta multaa ja ihan hitusen kanankakkaa. Lopuksi ripottelimme aivan ohuen kerroksen multaa penkin pinnalle, jotta penkki saisi viimeistellyn ilmeen.

Valmis penkki näyttää tältä:

IMG_4184-T
Penkin vasempaan laitaan jäi luonnostaan upea kivenlohkare tuomaan lisäilmettä. Tietystä kulmasta katsottuna kivi on aivan ❤ muotoinen.

Penkissä kasvaa nyt sammalleimua, kauniin sinistä loistosalviaa, patjarikkoa (Rosenbräcka) sekä raikkaan pinkkinä että valkoisena ja hopeahärkkiä. Penkkin tuli myös kahden väristä ketoneilikkaa: valko-punaista ja punaista. Näiden lisäksi penkin takaosaan istutettiin kolme upeaa kapealehtikalmiaa, joille teimme kasvualustan alppiruusuille tarkoitetusta mullasta. Lahonneen kannon päälle luonnostaan kasvaneen mustikka-ja puolukkapuskan jätimme paikoilleen.

IMG_4186-T
Penkki jatkaa mukavasti kallion linjaa.

Vaikka penkin tekeminen oli kahdeltakin aikamoinen urakka, täytyy sanoa, että lopputulos palkitsee. Penkistä tuli mielestäni aivan upea!

IMG_4187-T
Ihanaakin ihanampi loistosalvia

Ja kaiken lisäksi mullassa möyriminen on varsin mukavaa ja terapeuttista. Etenkin hyvässä seurassa 🙂

IMG_4189-T
Kapealehtikalmia

Millaisia projekteja teillä on menossa tällä hetkellä?

En malttanut odottaa, eli tuumasta toimeen

Sitä kun saa ajatuksen, että perennojen paikkaa pitää ”joskus” tai ”myöhemmin” siirtää… Siinähän sitten käy lopulta niin, että ajatus ei anna hetken rauhaa ja lopulta ei auta muu, kuin ottaa lapio käteen ja ryhtyä hommiin.

Juhannuksen pyhinä oli hyvää aikaa viedä projektia vähän eteenpäin. Tämä penkinromisko pääsi liljoista eroon ja valkoiset loistosalviat saivat rinnalleen sinistä kolleegaansa.

Romiskopenkki ennen:

Ja jälkeen. Penkki kaipaa vielä lisää uusia kasveja liljojen lähdettyä, mutta mitä – sitä täytyy nyt pohtia rauhassa.

IMG_4199-T
Sekä sinistä että valkoista loistosalviaa kasvaa penkin oikeassa yläkulmassa. Penkin keskellä on sinistä, pinkkiä ja valkoista syysleimua sekä vaaleanpunaista kellopeippiä. Vasemmassa alalaidassa kasvavat valkoiset pikkuliljat jätin vielä tähän penkkiin (ainakin toistaiseksi) ja harmaakurjenpolvet saivat uuden kodin penkin edustalta. Kuihtuneiden tulppujen varret unohdin näköjään tänään katkoa, mutta täytyy tehdä se huomenna. Rumia ovat.

Liljojen uusi paikka löytyi vanhalta harmaakurvenpolvien paikalta. Siirsin kurjenpolvet pois ja laajensin penkkiä hieman. Penkin päihin siirsin ”romiskopenkistä” päivänliljan sekä kurjenmiekkaa toisesta sekalaisesta istutuksesta.

Ensimmäinen kuva kertoo lähtötilanteen ja toinen, missä oltiin projektin puolivälissä.

Ajattelin jo jättää projektin hetkeksi odottamaan tässä vaiheessa ja siirtää liljat paikoilleen vasta niiden kukittua, mutta en yksinkertaisesti malttanut odottaa. Niinpä – kaikkia puutarhajumalattaria uhmaten – siirsin liljat jo nyt. Pian nähdään, miten paljon ne loukkaantuivat, mutta paikka ainakin on kuin niille tehty!

IMG_4193-T

IMG_4200-T
Kivasti asettuivat liljat uuteen penkkiinsä

Projekti on siis hyvällä mallilla ja tästä on hyvä jatkaa.

IMG_4116-T
Ennen

IMG_4195-T
Jälkeen

Seuraavaksi pitää laittaa mietintämyssy päähän kasvien suhteen… Ideoita? Mitä voisi istuttaa salvioiden ja syysleimujen kaveriksi?

PS. Haaveenani on, että saisin joskus tehtyä luonnonkivipolut nyt noiden kamalan rumien, auringonpolttamien nurmikkopolkujen tilalle. Mutta ehkä se on ensi kesän projekteja se.

PPS. Juhannuksen puutarhaprojektit jatkuivat myös naapurin puolella, jossa olin auttamassa aivan mahtavan kalliokasvipenkin rakentamisessa. Siitä enemmän myöhemmin.

TallennaTallenna