Hyväähän sille kuuluu, vaikka viime aikojen sateisuus ja viileys ovatkin himmentäneet kukkien väriloistoa joka puolella puutarhaa. Kesäpäivänhatut ja samettikukat kukkivat kuitenkin edelleen, eivätkä tunnu yhtään välittävän syksyn saapumisesta. Nämä kuvat on otettu eri aikoina syykuussa – päivinä, jolloin kukat kylpivät auringonvalossa ja värit olivat erityisen kirkkaita.



Saviruukuissa kasvavia kasveja sai kastella kesän aikana lähes päivittäin. Viime päivinä kastelu on hoitunut ihan luonnon voimin. Sen sijaan ruukkuja on saanut välillä kantaa suojaisampaan paikkaan rankimman sateen tieltä. Onneksi ruukut ovat suht pieniä ja helppo siirrellä.

Toiveeni runsaskukkaisesta daaliaruukusta on karissut samaa tahtia säiden viilenemisen myötä, mutta olen siitä huolimatta tavattoman tyytyväinen kesän daaliasaldoon. Keväällä kylvetyistä siemenistä kasvoi nimittäin kauniita ja hyvinvoivia taimia ja kaksi daaliaa ehätti kukkaankin saakka. Ensimmäisenä avautui tämä ihana vaaleanpunainen kaunotar:

Odotin vaaleanpunaista tästäkin nupusta, mutta toisin kävi.

Tämä kukka olikin keltainen. Aika ihana heleänkeltainen sävy, eikö?

Daalioiden kasvatus siemenestä onnistui siis varsin hyvin, ja nyt on edessä seuraava haaste – niiden talvetus. Työkaveri kertoi talvettavansa daaliat ruukkuineen, multineen päivineen ja katkaisevansa ainoastaan niiden varret. Heillä tämä menetelmä on kuulemma toiminut jo kymmennen vuotta. Voisi olla kokeilemisen arvoinen vinkki ja työkaverin toimesta toimivaksi testattukin. Minä taidan kuitenkin kaivaa juurakot ylös ja talvettaa turpeessa.

Säät alkavat uhkaavasti jo kylmetä ja hallaöitäkin on jo osassa Suomea koettu. Kohta saa tosiaan kaivaa daaliat ylös maasta – tai ruukusta. Miten se kesä nyt näin nopeasti taas menikään?