Eilinen päivä meni touhutessa kaikenlaista. Täksi päiväksi oli luvattu sadetta, joten heti aamukahvin ja koiran lenkityksen jälkeen viskelin syyslannoitteen perennoille ja marjapensaille. Tuleva sade saisi liuottaa lannoitteen maaperään ja näin kasvit saisivat paremmin ravinteet käyttöönsä. Homma meni suunnitellusti, sillä nyt sataa.
Seuraavaksi uurastin rinnepenkin jämien kanssa. Hankin aiemmin kesällä joitakin maksaruohoja, joista tein ruukkuistutuksen sinkkisaaviin. Tarkoitukseni oli istuttaa ne maahan loppukesästä. Maksaruohojen elo saavissa alkoi kuitenkin jo näyttää niin ahtaalta, että elintilan puutetta helpottaakseni tein niille uuden kasvupaikan maahan jo nyt. Niiden uusi paikka tulisi olemaan rinnepenkissä, tuossa portaiden vasemmalla puolella.
Tästä lähdettiin liikkeelle
Kaivoin rinteestä nurmen pois ja poistin myös kaikki kiinni saamani rikkojen juuret. Niitä olikin tässä kohtaa todella paljon ja sain tehdä ihan urakalla töitä.
Maa oli paikoitellen yllättävän savista, ja jouduin korvaamaan sitä runsaasti uudella hiekkapitoisella mullalla. Aurinko porotti ja kaiken maailman öttiäiset pörräsivät kiusana, mutta lopulta tuli valmista.
Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen ja toivon, että maksaruohot viihtyvät uudessa kodissaan.
Tässä vielä kuvat uuden penkin asukkaista. Myöhemmin istutan rinteeseen myös ruukuissa tällä hetkellä kasvavia mehitähtiä, mutta ne saavat kasvaa nykyisellä paikallaan vielä tovin.
Alkukesästä perustamani rinnepenkki on lähtenyt tosi hyvin kasvuun ja olen ollut siihen hyvin tyytyväinen – muutamaa seikkaa lukuunottamatta. Rinteeseen kokeeksi istuttamani purppurakeijunkukka ja pikkusydän alkoivat nimittäin viime aikoina pistää ikävällä tavalla silmään, ja lopulta päätin antaa niille lähdöt.
Keijunkukat vielä vanhalla paikallaan
Keijunkukat ovat kauniita ja meillä kasvaa niitä muuallakin, mutta tähän rinnepenkkiin ne eivät vain istuneet. Niinpä ne saivat siirtyä toiseen paikkaan.
Keijunkukat siirretty pois
Siirsin sekä keijunkukat että pikkusydämet puutarhan varjoisemmalle puolelle penkkiin, joka muutenkin kaipasi uudistusta ja täytettä.
EnnenJälkeen
Hommasin tähän penkkiin myös jo jonkin aikaa himoitsemaani perhoangervoa (oikeassa laidassa). Perhoangervojen paikalla aiemmin kasvaneet kuunliljat siirsin penkin vasempaan reunaan keijunkukkien viereen. Jättipoimulehti puolestaan muutti tästä penkistä rodon viereen pihlajan alle.
Varjopenkistä ainakin tuli vähän parempi, mutta nyt rinnepenkissä on keijunkukkien jättämä aukko. Pitänee lähteä käymään puutarhalla tekemässä hankintoja 🙂
Viikonlopuksi näyttää olevan myös lapio- ja kitkentähommia tulossa. Rinteen alareunaan on näköjään kasvanut ikävä ruohokaistale, vaikka kuinka luulin poistaneeni nurmen keväällä kokonaan. No, ei muuta kuin hihat heilumaan.
Millaisia (puutarha)suunnitelmia teillä on loppuviikoksi?
Näyttää siltä, että toukokuun alkupuolella perustamani rinnepenkki onnistui – siellä nimittäin kukitaan!
Hopeahärkki
Alkukesä on ollut todella haasteellinen kuivuuden vuoksi, mutta sitkeästi ovat kasvit jaksaneet kasvaa.
Kaukaasianpitkäpalko
Kyllähän rinne vielä aika harvalta näyttää, kun kasvusto ei ole vielä levinnyt, mutta lähes kaikki istuttamani kasvit näyttäisivät sopeutuneen paikalleen ja lähteneen kasvuun. Ihan mahtavaa!
Purppurapikkusydän ’Aurora’
Yksi, joka ei ole viihtynyt penkissä on sammalleimu. Siirsin vanhaa kasvustoa rinnepenkkiin, ja onnistuin tappamaan ne kaikki muutamaa sinnikästä yksilöä lukuunottamatta. Paikan pitäisi kyllä olla sammalleimulle sopiva ja luulenkin, että leimut loukkaantuivat siirtämisestä ennemmän kuin uudesta kasvupaikasta.
Sammalleimu
Olen joutunut kastelemaan penkkiä ahkerasti, sillä täällä meillä ei ole satanut kuukauteen. Maa on tosi kuivaa ja kasvit kaipaavat vettä.
Tätä ei usein kuule minun suustani, mutta onneksi tälle viikolle on luvattu vesisadetta!
Eräs haaveeni toteutui viimein, ja pihallamme on nyt uusi, hieno rinnepenkki. Olin tuskaillut sekalaista kasvia ja epäsiistiä nurmea kasvavan kaistaleen kanssa jo jonkin aikaa, ja kuluneen talven aikana päätin viimeinkin tehdä asialle jotain.
Suunnitelma rinteen uudesta ilmeestä valmistui vähitellen, ja helatorstaina oli aika laittaa hihat heilumaan. Nyt meidän pihalla on takkuisen nurmikkorinteen sijasta siisti, matalaa perennaa kasvava istutusalue.
Uusi rinnepenkki
Vaikka varsinaisiin lapiohommiin ei projektissa mennyt aikaa kuin kuutisen tuntia, projekti oli silti aika pitkä. Kaikista eniten aikaa kului suunnitteluun.
Suunnittelu
Suunnittelussa oli tärkeää huomioida kasvuolosuhteet. Meidän penkki tuli etelärinteeseen, joka on kasvupaikkana lämmin – päivällä jopa paahteinen ennen kuin auringon kääntyminen iltapäivällä jättää rinteen lievään varjoon. Kasvit oli syytä valita siis aurinkoisella paikalla viihtyvien kasvien joukosta.
Kasvien suhteen mielessä oli vaikka minkälaisia ratkaisuja, mutta lopulta päädyin pääosin mataliin maanpeittoperennoihin (kiitos vaan vinkeistä): hopeahärkkiin, kurjenpolviin, kaukasianpitkäpalkoon, kangasajuruohoon, ajuruohoon ja sammalleimuun. Lisäksi päätin hankkia purppurakeijunkukkaa rehevyyttä tuomaan sekä – vähän vahingossa ja kokeilunhalusta – purppurapikkusydäntä. Purppurapikkusydän menestyy parhaiten puolivarjoisella paikalla, mutta se pärjää kuitenkin myös auringossa. Päätin kokeilla, miten se rinteessä menestyy.
Kun kasvivalikoima oli selvillä, piti tietysti laskea, kuinka paljon niitä tarvittaisiin. Niinpä mittasin rinteen pinta-alan ja laskin kasvien määrän sen mukaan. Netistä löysin ohjeen, jonka mukaan suuria perennoita tarvitaan neliölle 2–3 kappaletta, keskikokoisia 4–7 ja pieniä 7–10 kappaletta.
Pikaisia suunnitelmia
Penkin teko
Kun kasvit oli hankittu, oli aika ryhtyä toimeen. Ensimmäisenä oli edessä tietysti nurmikon pois kaivaminen. Se onnistui mainiosti terävällä lapiolla ja rähinäasenteella. Vähän tuli sormet kipeäksi kaikesta siitä repimisestä ja raastamisesta, mutta hyvä lopputulos lievitti kipua kummasti.
Kun nurmikko oli poissa, oli vuorossa vielä jäljelle jääneiden rikkakasvien ja niiden juurien poisto. Se oli ehkä kaikista tylsin vaihe projektissa, mutta yritin tsempata itseni tekemään sen kunnolla, jotta säästäisin omia hermojani tulevaisuudessa. Poistin kaikki ensin mullan pinnalta, ja vielä maata käännellessä ja muokatessa kaiken, mitä kiinni sain. Kun maan muokkaus ja rikkojen poisto oli tehty, lisäsin vielä hiekan sekaista multaa uudeksi kasvualustaksi.
Istutus
Osaan istutuksesta hyödynsin pihalla jo ennestään kasvavia kasveja: verikurjenpolvea, ajuruohoa ja sammalleimua, joita siirsin rinteeseen. Niiden seuraksi istutin hopeahärkkiä, neidonkurjenpolvea, kaukasianpitkäpalkoa ja purppurakeijunkukkaa. Rinteen yläosaan istutin komeamaksaruohoa ja punatähkää vähän korkeutta tuomaan, sekä niiden taakse vielä vähän korkeampana kasvavaa loistokurjenmiekkaa ja alppipiikkiputkea.
Hopeahärkki
Äipän ehdotus käyttää kiviportaita ruukkutastanteena oli niin mainio, että jalostin sitä eteenpäin ja istutin rinteeseen myös muutamia kivenlohkareita. Meillä on pihassa tosi paljon kalliota ja kiviä, joten uuden rinnepenkin kivenlohkareet jatkavat mukavasti pihan kallioista ilmettä. Ja niitä voi käyttää myös ruukkutasanteena. Kiitos vinkistä, äippä.
Ruukussa kasvaa tytön valitsema soihtulilja
Penkistä tuli tosi kiva ja olen tyytyväinen, että uskaltauduin projektiin. Nyt sitten vain odotellaan, että kasvit kasvavat ja penkki lopulta täyttyy ja vehreytyy.
Millaisia kesäprojekteja teillä on menossa tai suunnitteilla?
Aikamoinen urakka oli, mutta oli kiva urakka! Sai sormet multaan, työasiat pois mielestä ja loistavaa hyötyliikuntaa. Olen myös oikein tyytyväinen lopputulokseen, joten voitaneen sanoa, että kyllä kannatti tehdä. Kiitos kaikille rohkaisijoille rohkaisusta!
Vähän pitää vielä tehdä viimeistelytöitä ja miettiä tuota yläreunan rajausta/kanttausta paremmaksi, mutta tähän hätään saa kelvata. Ja pitäähän sitä jotain puuhaa olla viikonloppuksikin.
Kirjoittelen tässä viikonlopun aikana enemmän projektin etenemisestä ja sen vaiheista, mutta nyt – mukavaa perjantaita kaikille!
Aiemmat jutut aiheesta voi lukea täältä ja täältä.
Valkoista salviaa 