Rinnepenkin laajennusta – taas

Mies meni tuossa eräänä päivänä sanomaan, että ei pidä rinnepenkissä kasvavasta tuiviosta. Se oli hänen mielestään epäsiisti ja joutaisi pois.

Tuivion alla on 3m x 1,7m ala loistavaa istutusmaata 🙂

Katselin tuiviota tovin ja totesin hänen olevan aivan oikeassa. Tuivio ei ollut kaunis ja kasvoi tuossa ainoastaan siitä syystä, että se oli siinä aina ollut. Silmä oli vain niin tottunut siihen, että se oli saanut jäädä niille sijoilleen.

Naapurissa asuvan ystävän kanssa hämmästelimme tuiviota myös hetken ja pohdimme sen tulevaisuutta. Pohdinnan lopputuloksen voitte varmasti arvatakin – tuivio saisi lähteä ja sen tilalle istutettaisiin samanlaisia kasveja, kuin muuallakin rinnepenkissä.

Ketoneilikkaa, hopeahärkkiä ja kangasajuruohoa tulee myös uuteen laajennusosaan

Kokeeksi nykäisin yhtä alimmaisista taimista ja se lähti irti saman tien pelkin käsivoimin. Toisen taimen jouduin kaivamaan lapiolla.

Tässä on jo ensimmäinen tuivion taimi poistettu.

Sitten homma tyssäsi. Kanttauspuuhissa aiemmin päivällä venähtänyt selkä alkoi tuntua niin pahalta, että projekti piti keskeyttää siltä erää. Harmittaa, sillä mieli olisi tehnyt saada työ valmiiksi saman tien. Nyt hommaan tuli kuitenkin parin päivän mittainen pakollinen paussi.

Suloinen neidonkurjenpolvi sopisi rönsyävän kasvutapansa vuoksi hyvin myös uuteen laajennusosaan

Mutta toisaalta, onpahan hyvää aikaa suunnitella istutukset valmiiksi. Mitähän muuta sitä laittaisi…

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Pieniä parannuksia

Sain viikonloppuna tehtyä pieniä parannuksia puutarhassa, muun muassa kitkettyä pari näkyvimmällä paikalla sijaitsevaa perennapenkkiä. Loput penkit jäivät vielä kitkemättä, ja ovatkin sillä tolalla, kunnes säät tästä paranevat. Minulla alkaa ensi viikolla kesäloma, ja silloin on ainakin hyvää aikaa saattaa kesken jäänyt työ päätökseen.

Muitakin pieniä parannuksia sain tehtyä. Olin jo vuoden päivät pohdiskellut, mitä istuttaisin rinnepenkissä olevaan aukkopaikkaan. Viime vuonna siitä pois siirtämäni purppurakeijunkukat eivät edelleenkään olleet saaneet korvaajaa ja rinne oli yhdestä kohdasta autio. Uuden kasvin pitäisi mielellään olla sellainen, että se peittäisi pikkusipulien lakastuvat lehdet hyvin alleen.

Parannuskohta sijaitsee hopeahärkkimättäiden välissä, tuossa, missä näkyy ruskea kasa pikkusipuleiden rumia varsia. Varret pitäisi saada piiloon. Tuon ruman, penkin edessä olevan nurmikaistaleen sain viikonloppuna kitkettyä. Hurraa!

Ratkaisu löytyi läheltä ja oli niin itsestäänselvä, että vieläkin hämmästelen omaa pöljyyttäni. Viime syksynä pionipenkkiin istuttamani kurjenpolvet saisivat muuttaa uuten paikkaan rinteeseen! Kurjenpolvet ovat täydellisiä maanpeitekasveja tähän paikkaan, sillä ne aloittavat maanpäällisten osien kasvattamisen joka vuosi käytännössä nollasta. Pikkusipuleille jäisi näin runsaasti tilaa kukkia ja sitten kun niiden aika on ohi, kurjenpolvet saisivat peittää ne alleen. Kaiken lisäksi ’Elke’ sopisi värinsä puolesta paljon paremmin rinteeseen kuin pionipenkkiin. Miten minä en tätä aiemmin keksinyt!

Verikurjenpolvi ’Elke’ saapui pelastajaksi.

Huhtikuussa tekemäni rinteen laajennusosan jäljiltä rinteeseen oli jäänyt vielä tyhjä kolo ja siihen hankin yhden korallikeijunkukan taimen. Katson hetken aikaa, miten kasvi rinteessä viihtyy ja jos näyttää viihtyvän eikä paikka ole sille liian aurinkoinen, hankin vata sitten pari tainta lisää. Heräteostoksena mukaan lähti myös yksi valkoinen ketoneilikka, sillä minusta se sopi niin kauniisti yhteen korallikeijunkukan kanssa. Väriyhdistelmä on herkullinen. Kuin Marianne-karkki.

Marianne-karkin toinen osapuoli on ukkoskuuron jäljiltä täysin maassa, mutta eiköhän se siitä virkoa. Korallikeijunkukan kukinnotkin näyttävät menneen sateesta poikki.

Pionipenkki menetti siis penkin reunassa kasvaneet kurjenpolvet, mutta sai tilalle uudet. Minusta valkoinen väri sopii muutenkin paremmin tähän penkkiin, joten nyt pionipenkkiä reunustaa neljä valkoista verkikurjenpolvea. Penkkiin olisi mahtunut vielä pari tainta lisää, mutta taimia oli saatavilla ainoastaan neljä. Kurjenpolvet onneksi kasvavat vauhdilla ja niitä voi sitten myöhemmin jakaa koko reunuksen matkalle.

Verikurjenpolvi ’Album’ (Geranium sanguineum ’Album’)
Pionipenkissä ’Sarah Bernhardt’ on tässä kuvassa nupulla. Tällä hetkellä pionit ovat myrskyn runtelemia. Penkin vasemmassa kulmassa on vielä paikka yhdelle pionille. Haaveilen löytäväni siihen ’Bowl of Beautyn’ tai ’Coral Charmin’. Pionipenkin takana kiipeilevät kärhöt.

Taimitarhan kanat olivat muuten saaneet perheenlisäystä ❤ Ihania pikku piipittäjiä ❤

Mukavaa keskiviikkoa!

Missä kukitaan? Osa 2a: aurinkopenkit kesäkuussa

Tämä postaus jatkaa toukokuussa aloittamaani sarjaa kesän kukkijoista. Tarkoitus on tarkkailla koko kesän ajan, missä penkissä kukitaan ja mikä osa puutarhaa puolestaan kaipaa lisää kukkijoita. Kerään samalla kuvasarjoja Kasviluettelo-sivulle penkkien muutoksesta. Käykää vilkaisemassa sitäkin *klik*. Sivu päivittyy koko ajan tässä kesän mittaan.

Jaan kesäkuun osion kahteen eri postaukseen, sillä muuten tästä postauksesta tulisi todella pitkä. Tässä ensimmäisessä osassa käyn läpi aurinkopenkit ja toisessa puolivarjon ja varjon penkit. Toukokuun osan voi käydä lukemassa täältä.

Kesäkuu

Jos toukokuu oli tulppaanien juhlakautta, niin kesäkuussa väriloistosta ovat vastanneet rinnepenkin matalat maanpeiteperennat. Viime kesänä perustettu penkki alkaa vähitellen näyttää mukavan rehevältä ja kasvit ovat levinneet vauhdilla. Aukkopaikkoja toki vielä löytyy, mutta tätäkin kesää on vielä paljon jäljellä kasvien kasvaa.

Etupihan aurinkopenkit

Rinnepenkki

Muualla puutarhassa väritys on vaihtunut seesteisemmäksi, mutta sitä ei voi sanoa rinnepenkistä. Siinä leiskutaan. Rinnepenkissä kasvaa matalia maanpeiteperennoja, jotka näin kesäkuussa näyttävät ottavan elämästä kaiken ilon irti.
Sammalleimu, patjarikko, hopeahärkki kangasajuruoho, ketoneilikka ja ajuruohot kukkivat kesäkuussa sydämensä kyllyydestä.

Toukokuussa kukintansa aloittaneet patjarikko ja sammalleimu kukkivat vielä kesäkuun alkupäivät, mutta kesäkuun ehdottomat rinnepenkin katseenvangitsijat ovat olleet ajuruohot ja hopeahärkki.

Ajuruoho ’Albus’ (Thymus praecox)  ja Kangasajuruoho (Thymus serpyllum)
Ajuruoho ’Purple Beauty’ (Thymus praecox)

Hopeahärkit ovat levinneet valtavasti. Olen ryhtynyt miettimään paikkoja, minne niitä voisi siirtää, etteivät ne valtaisi rinnepenkkiä täysin.

Hopeahärkki (Cerastium tomentosum)

Rinteessä kasvaa myös neidonkurjenpolvea, mutta se tuntuu jäävän kokonaan muiden jalkoihin. Kasvusto ei tosin vielä ole kovin runsas, joten ehkä sekin ottaa myöhemmin lopulta oman paikkansa rinteessä.

Neidonkurjenpolvi (Geranium sanguineum var. striatum)

Kauniin kullankeltainen kamtsatkanmaksaruoho tuo mukavaa piristystä muuten valko-purppuraan rinteeseen. Kamtsatka kasvaa pesäkuusen ja tuivion lomassa rinnepenkin ja ylätasanteen saumassa, eikä sitä joka kulmasta huomaa. Mutta sitten kun sen huomaa, kasvi on oikea ilonpilkahdus. Olen välillä miettinyt, että siirtäisin kamtsatkan näkyvämmälle paikalle, mutta toisaalta pidän kovasti myös siitä yllätyksellisyydestä, jonka kasvin sijainti nykyisellään antaa. Penkin päävärit ovat niin vahvasti valkoinen ja purppura, että yllättävä keltainen pilkahdus on ilahduttava erikoisuus.

Kamsatkanmaksaruoho (Sedum kamtschaticum ’Variegatum’)
Kamtsatkan makasruoho kasvaa pesäkuusen ja tuivion välissä rinteen ja ylätasanteen saumassa. Maksaruohojen takana pilkottaa ylätasanteella kasvavat kurjenpolvet. Keskipenkkikin häämöttää taka-alalla.
Kamtsatkat toisesta suunnasta, ylätasanteelta kuvattuna. Ylätasanteella kasvaa pikkutöyhtöangervoa ja kurjenpolvea. Pelastin tähän penkkiin reunuspenkistä kangasajuruohojen keskelle vangiksi jääneen hopeamarunan. Se häämöttää aivan tuolla penkin päässä.

Rinnepenkin keskivaiheilla on aukkopaikka (kuvassa alla kahden hopeahärkkimättään välissä, tuossa missä nyt on ruma kasa pikkusipulien lakastuvia lehtiä) ja mietin siihen kuumeisesti täydennystä.

Onko teillä ehdotuksia, mikä kasvi tuohon sopisi? Itse ajattelin yhtenä vaihtoehtona korallikeijunkukkaa. Siinä olisi räväkkä kukinto, joka sopisi yhteen ketoneilikan kanssa ja myös kaunis lehti, joka peittäisi alleen lakastuvat pikkusipulien lehdet. Mutta onko paikka liian paahteinen keijunkukalle?

Reunuspenkki

Tulppaanien räiskyvät värit ovat kesäkuussa vaihtuneet kangasajuruohon ja salvian hillitympään kukintaan. Kukat ovat vaatimattomia tulppaaneihin nähden, mutta niitä on paljon. Pieniä pörisijöitä siis riittää, sillä sekä kangasajuruohot että salviat ovat kimalaisten suurta herkkua. Myös perhoset viihtyvät ajuruohojen seassa, salvioista ne eivät niinkään piittaa. Ovat ilmeisesti yhdessä tuumin sopineet, että jättävät salviat suosiolla kimalaisille.

Keskipenkki

Keskipenkki on sekin vaihtanut värinsä tyynempiin sävyihin toukokuisen tulppanien järjestämän ilotulituksen jälkeen. Tulppaanit kukkivat kesäkuun kymmenennen päivän tienoille, mutta sen jälkeen tunnelma penkissä on ollut hyvin seesteinen.
6.6.2019 tulppaanit kukkivat vielä. Harmaakurjenpolvi ’Ballerina’ on myös aloittanut kukintansa.
19.6.2019
Salviat ovat kukassa, samoin etureunassa kasvava harmaakurjenpolvi ’Ballerina’.
Muuten on vihreää.

Keskipenkissä on näin kuun lopussa tulppaanien jättämä kauhistuttavan ruma aukko. Leikkasin täysin korpuksi kuihtuneet tulppaaninvarret pois rumentamasta näkymää ja nyt – ennen kuin kaunopunahattu ja siemenestä tänä kesänä kasvattamani mustapäivänhattu ’Green Wizard’ rehevöityvät – penkin keskusta näyttää surkealta. Fiksu malttaisi odottaa, että kasvit kasvavat täyteen mittaansa, malttamattoman tekisi mieli lähteä käymään taimitarhalla.

Keskipenkki 29.6.2019.

Tulppaanien varsien alta paljastui myös valtava määrä viime kesän unikoista kylväytyneitä taimia. Raukat olivat jääneet aivan pikkiriikkisiksi kasvaessaan tulppaanien seassa ja auringon valolta piilossa.

Hassuja miniunikoita.
Jos haluatte kasvattaa pikkiriikkisiä unikoita, antakaa niiden kasvaa varjossa 🙂

Penkin reunustalle kylväytyneet unikot sen sijaan ovat kasvaneet tomerasti ja ovat normaalin kokoisia.

Liljapenkin

ovat vallanneet liljat – tosin ne eivät vielä kuki. Narsissien kuihtuvat kukat ja lehdet jäivät nopeasti ylös nousevien liljojanvarsien sekaan piiloon, joten siinä mielessä narsissien ja liljojen yhdistelmä osoittautui erittäin toimivaksi. Kukkijoita penkissä ei kesäkuussa juurikaan ole ollut nyt kun penkin lakea aiemmin koristanut lumipalloheisi pääsi päiviltään. Penkin päässä kasvava päivänlilja on ollut penkin ainoa kukkija, ja senkin ajattelin hävittää. En ole koskaan erityisesti pitänyt siitä, eikä se tunnu löytävän oikeaa paikkaa puutarhassa.

Mielessä itää myös liljapenkin pieni laajennus. Jos penkkiä leventäisi hieman, liljojen eteen saisi jotain kivaa keskikorkeaa kasvia peittämään liljojen varsia. Mitähän siihen voisi istuttaa?

Pionipenkki

jatkaa puutarhan hillittyä linjaa. Tulppaanien lakastuttua penkin sävy on ollut hyvin vihervoittoinen ja kukinnasta ovat vastanneet valkoiset kaunottaret loistokärhö ’Miss Bateman’ ja pioniherttuatar, ’Duchesse de Nemours’. Tulevina kesinä on todennäköisesti odotettavissa värikkäämpi penkki pionien rehevöityessä. Kaikki penkin taimet on nimittäin istutettu viime syksynä, eikä näin ensimmäisenä kesänä suurta kukkaloistoa ollut odotettavissakaan. Vuoden päästä kesäkuussa saattaa näyttää jo toisenlaiselta.
Pihamme kaikkien aikojen ensimmäinen kärhö ’Miss Bateman’ avasi ensimmäisen kukkansa jo kesäkuun puolivälissä. Miss Bateman kukkii keskikesällä vanhoilla versoilla ja uudelleen loppukesällä uusilla versoilla. Vanhoihin versoihin muodostuneet kukat ovat nyt jo lakastuneet, mutta toiveita siis on, että se kukkii tänä vuonna vielä uudelleen.
Hurmaava, tuhansissa eri valkoisen sävyissä koreileva ’Duchesse de Nemours’ sai kunnian olla kaikkien aikojen ensimmäinen pionin kukka meidän pihallamme.

Kun näin kesäkuussa pionipenkkiä katselee, huomaa penkin etureunan autiuden. Istutin penkin reunaan viime syksynä taimialesta ostamieni kurjenpolvia, mutta ne ovat lähteneet todella huonosti kasvuun ainakin näin ensimmäisenä kesänä. Penkin reuna näyttää surulliselta ja selvästi on havaittavissa myös, että tilaa olisi vielä parille uudellekin pionille. Vai mitä olette mieltä?

Surulliset kurjenpolvet ja ankea penkin reuna.

Yhteenvetona siis:
Keskipenkissä on kesäkuun lopussa ruma aukko. Odottaako vai mennäkö taimiostoksille?
Liljapenkkiä voisi laajentaa. Mikä olisi sopiva kasvi liljojen eteen?
Rinnepenkki tarvitsee ehkä täydennystä. Mikä olisi kiva kasvi?
Pionipenkin etureunalle täytyy tehdä jotain.
Muuten on asiat ihan hyvin 🙂

Huh, tulipa pitkä postaus. Kiva, jos jaksoit mukana loppuun saakka.

Mukavia kesäkuun viimeisiä päiviä!

Valkoista ja purppuraa

Puutarhan valtavärit ovat tällä hetkellä eittämättä valkoinen ja purppura. Väripaletti ei ole ollut mitenkään tietoisesti harkittu, mutta näköjään olen tullut hankkineeksi puutarhaan kasveja, jotka juuri tällä hetkellä ovat joko valkoisia tai purppuran värisiä.

Valkoinen särkynytsydän – vaikka olemukseltaan niin pieni ja hento onkin – näkyy kauas vihreiden lehtien lomasta. Ehkä se on kukan muoto, joka saa sen erottumaan niin hyvin kaiken vihreyden keskeltä, tai ehkä se on vain tämä väri – en tiedä – mutta kukka on pienuudestaan huolimatta hyvin huomiota herättävä.

Laukat kukkivat purppuran eri väreissä. Istutin puolivarjon penkkiin jättilaukkaa, tähtilaukkaa ja yhden sekalaisen laukkapussin. Sipulit näyttävät selvinneen talvesta erinomaisesti ja nyt nämä ihanat pallot kurottavat päätään kohti korkeuksia. Tähtilaukan lila-vihreää kukintoa ihaillessa voi vain hämmästellä luontoäidin erehtymätöntä värisilmää.

Valkoinen isotähtihyasintti kukkii laukkojen lomassa. Isotähtihyasintti kasvaa suureksi, jopa metrin korkuiseksi ja näyttää kauniilta kukkiessaan laukkojen rinnalla muiden perennojen yläpuolella. Isotähtihyasintti näyttää leviävän varsin runsaasti. Istutin syksyllä 2016 viitisen sipulia, ja tänä kesänä kukintoja on lähes kaksikymmentä. Varret ovat melko honteloita ja kaatuvat tuulessa herkästi. Kukkia kannattaakin siis tukea, jos haluaa niiden seisovan ryhdikkäinä.

Harmaakurjenpolvi Ballerina on hyvin kaunis tummine suonineen. Ballerina on yksi ensimmäisistä kasveista, joita puutarhaan hankin. Se on joutunut vaihtamaan paikkaa moneen kertaan, sillä sille suunnittelemani paikat eivät ole aiemmin kasville sopineet. Nyt Ballerina kukkii keskipenkin reunuskasvina toista kesää ja näyttää viimein löytäneen kotinsa.

Purppuran ja valkoisen välissä pilkahtaa hieman lilaakin. Sinitähtihyasintit ja iirikset ovat alkaneet kukkia. Iirispenkissä on valtavasti nuppuja ja näyttääkin siltä, että ne kukkivat tänä vuonna runsaasti siitäkin huolimatta, että siirsin iirikset kahteen kertaan viime kesänä. Eivät näköjään näytä olevan moisesta moksiskaan.

Terassin ympärillä, kallion kainalossa, kukkii valkoinen patjarikko. Ahomansikkaa löytyy joka paikasta ympäri pihaa ja pienenpieni napolinlaukkakin (ylhäällä keskellä) näyttää selvinneen talvesta.

Rinnepenkki kukkii sekin puna-valkoisissa väreissä. Hopeahärkki on levinnyt valtavasti ja sammalleimukin näyttää leppymisen merkkejä viime kesäisten siirtojen jäljiltä. Se ei ole vielä aivan entisensä, mutta ehkä jo ensi vuonna.

Ja jotta purppuraa ja valkoista olisi varmasti riittämiin, piti sitä käydä keräämässä ojanpientareelta lisää 🙂

Millaisia värejä teidän puutarhastanne löytyy juuri nyt?

Kuulumisia kiireen keskeltä ja kevätkukkijoita

Kylläpäs on ollut jälleen kiireistä ja touhua on riittänyt sekä töissä että vapaa-ajalla. Töistä ei sen enempää, mutta vapaa-ajan osalta yksi h-hetkistä oli sunnuntaina, kun tyttären tanssiharrastus huipentui tämän kevään osalta kauan odotettuun kevätnäytökseen. Näytöstä edelsivät lukuisat pitkät ja perusteelliset harjoitukset, joissa esitystä hiottiin näytöskuntoon. Eilen pääsimme lopulta ihastelemaan Lappenrannan tanssiopiston maineikasta kevätnäytöstä.

Esityksen aikana ei saanut kuvata, joten tämä oli ainoa kuva, jonka otin. Tytär ei ole kuvassa, hän on vielä vähän nuorempaa ikäluokkaa.

Näytös oli upea ja oli nautinnollista seurata taidokkaiden esiintyjien tanssin riemua pursuavia esityksiä. Tytärtä ei kuulemma jännittänyt kuin vähän, eikä itseänikään aluksi. Huomasin kuitenkin jännityksen vähitellen hiipivän omaan puseroon näytöksen edetessä ja kasvavan sitä mukaa, kun tyttären ryhmän esitysvuoro läheni. Mutta turhaan jännitin, sillä kaikki meni hyvin ja tytöt tanssivat hienosti!

Mutta ennätin minä viikolla hieman puutarhaankin. Viime syksynä jäin miettimään rinnepenkin pientä laajennusosaa ja jätin asian hautumaan talven yli. Nyt lumien sulettua päätöstä ei tarvinnut enää kauaa miettiä, sen verran keskeneräiseltä penkki silmissäni talven jälkeen näytti.

Alkuperäisen penkin yläraja sekä kepillä mallinnettu uusi yläreuna.
Laajennusosa on vielä nurmen peitossa.
Sama toisesta suunnasta katsottuna.

Mallailin ensin penkin yläreunan uutta paikkaa ja kun oikea paikka oli löytynyt, kaivoin noin 40-50 cm leveän nurmikaistaleen pois koko penkin matkalta. Kasvit penkin jatkeelle jaoin rinnepenkin olemassaolevista kasveista: ketoneilikasta, hopeahärkistä ja kaukaasian pitkäpalosta.

Nyt penkki on siinä mitassa, johon se alunperinkin olisi pitänyt tehdä. Leikkimökin ja penkin yläreunan väliin jää vielä riittävän leveä kulkuväylä, mutta penkki ei enää näytä loppuvan kesken.

Uusi penkin yläreuna puolisen metriä alkuperäistä korkeammalla.
Samalla tuli tehtyä yksi porrasaskelma lisää.

Nyt vain odotetaan, että perennat pääsevät tässä penkissä – ja tietysti muuallakin – kunnolla kasvuun. Tällä hetkellä rinnepenkissä valtaa pitävät kevätsipulit.

Krookus ’King of Striped’
Krookus Botanical mix
Krookus ’Ruby Giant’ 
Kevätkurjenmiekka ’Katharine Hodgkin’ 

Reunuspenkissä puolestaan kukkivat posliinihyasintti ja lummetulppaani

Puolivarjon penkissä ei tällä hetkellä kuki kuin kirjokevättähti, mutta ei mene kauaa, kun balkaninvuokkokin aloittaa kukintansa.

Pionopenkiin odotellaan seuraavaksi tulppaaneja avautuvaksi, mutta nyt sitä koristavat kevätkurjenmiekat ja valkoiset krookukset.

Kevätkurjenmiekka ’Pauline’ 
Kevätkurjenmiekka ’Eye Catcher
Kultasahrami ’Jeanne d´Arc’ 
Pionipenkki rinnepenkin jatkeena

Millaisissa merkeissä teidän keväänne etenee?