Syksyllä tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun ostimme tämän talon. Tuolloin kuvan istutusalueella ei kasvanut heinän lisäksi muuta kuin yksi tuija, nyt jo edesmennyt lumipalloheisi, rinnepenkkiä reunustavat kolme pesäkuusta sekä muutama joko istutettu tai itsekseen kylväytynyt kuusi.

Ensimmäisenä kesänä tuumin, että pieni kukkapenkki ei olisi pahitteeksi. Leikkimökin vieressä oleva tasanne ei ollut missään hyötykäytössä ja ajattelin sen sopivan kukkapenkin paikaksi mainiosti. Tutkin erilaisia kasvivaihtoehtoja ja päädyin lopulta hankkimaan valkoista loistosalviaa ja valkoista jalokelloa. Lahjaksi saamani unikon siemenet kylvin samaiseen penkkiin.

Alku lähti käyntiin ilman kokonaissuunnitelmaa ja laajensin penkkejä vähitellen, aina sitä mukaa, kun uusia ideoita syntyi. Aika alkuvaiheissa aloin kuitenkin haaveilla, että tastanteesta muodostuisi jossain vaiheessa yhtenäinen istutusalue, jonka lomitse kapeat polut risteilisivät. Kesä kesältä istutukset ovat vähitellen laajentuneet ja polkujen muodot ovat alkaneet hahmottua. Tässä eräänä päivänä mallailin taas uusia polun- ja penkinreunoja ja ajattelin nyt esitellä suunnitelmani myös teille. Ladoin nurmikon päälle kiviä merkiksi uusista rajoista.







Polkujen materiaali on vielä mietinnässä. Luonnonkivistä tehdyt polut olisivat ihanat, mutta kiviä tarvittaisiin paljon. Ehkä jonkinlainen yhdistelmä luonnonkiviä ja kivimursketta voisi tulla kyseeseen…
Kuvista näkee, miten kuivaa on ollut. Polkuja peittävä nurmi on ruskeaa koppuraa, eivätkä kasvitkaan kovin reheviltä näytä. Olen kastellut penkkejä aika ajoin, mutta ehkä enemmänkin olisi ollut syytä kastella. Viime yönä oli onneksi satanut vettä. Nakkelin eilen syyslannoitteet puutarhaan, joten yöllinen sade tuli juuri sopivaan aikaan. Satoiko teillä?