Ongelmat ovat tehty ratkaistaviksi

Meillä on puutarhassa pari ongelmakohtaa, joihin olen etsinyt ratkaisua jo jonkin aikaa. Yksi niistä on rinnepenkin ylätasanne, jonne en vain ole sopivia kasveja löytänyt. Penkissä on kasvanut vaikka mitä, mutta mikään ei oikein ole siinä viihtynyt tai siihen muuten vain sopinut. Olen ollut tyytyväinen ainoastaan penkin reunalla kasvaviin verikurjenpolviin.

IMG_4251-T
Rinteen ylätasanne ennen ratkaisun löytymistä 

Toinen ongelmakohta on rinnepenkki, josta poistamieni keijunkukkien tilalle olen miettinyt täydennystä.

IMG_4482-T

No, käväisin eilen pyöräretkellä Tirilän puutarhassa katsomassa, löytäisinkö ongelmiini ratkaisua. Ja löysinhän minä (ja vähän muutakin 🙂 ).

IMG_5217-T
Saalis

Ongelma numero yksi – eli rinnepenkin ylätasanne – sai täydennystä pikkutöyhtöangervoista. Olen etsinyt penkkiin jonkinlaista mätästävää tai pensastavaa, maksimissaan 40 cm korkeaksi kasvavaa kasvia, sillä en halua kasvien kasvavan korkeammiksi kuin vierellä kasvavat pesäkuuset. Korkeammat kasvit nimittäin blokkaisivat näkymän ylätasanteen muihin penkkeihin.

IMG_5221-T

Pikkutöyhtöangervo kasvavaa vain 20-30 cm korkeaksi ja tekee suloisia valkoisia, töyhtömäisiä kukintoja. Kaiken lisäksi sen koristeellinen lehdistö sopii todella hyvin sekä havujen että kurjenpolvien pariksi. Se on ihan täydellinen kasvi tuohon paikkaan – toivottavasti 🙂

IMG_5225-T
Pikkutöyhtöangervo

Rinnepenkkin aukkokohtaan puolestaan hankin hopeahärkkiä ja istutin lisäksi kangasajuruohon jakotaimia. Hopeahärkit toimivat kivasti penkin vasemmassa reunassa kasvavien lajitoveriensa parina ja tuovat penkkiin sen kaipaamaa tasapainoa.

IMG_5218-T

Tirilässä parveili valtavasti perhosia. Valitettavasti ainoa, josta sain kuvan, oli tämä upea ohdakeperhonen. Tämä yksilö oikein pysähtyi poseeraamaan ja pyörähteli kukalla kuin mikäkin mannekiini. Ihana 🙂

IMG_5216-T
Ohdakeperhonen kaunopunahatulla

Siinä perhosta kuvatessani aloin tuumimaan, että kaunopunahattuhan voisi olla juuri sopiva seuralainen syysleimujen rinnalle. Takaraivossa oli jo nimittäin pitkään jyskyttänyt ajatus, että leimut tarvitsisivat vielä jotain seurakseen.  Nyt kun tuijottelin punahattua, aavistelin löytäneeni oikean kasvin niiden seuraksi. Joten ei muuta kuin kasvi kassiin ja penkkiin.

IMG_5220-T
Ta-daa!

Kaunopunahattu jotenkin jykevöittää leimuryhmää, eikö?

Nyt ei olekaan enää kuin 9.999 muuta ongelmakohtaa ja ikuisuusprojektia, jotka pitää ratkaista. Mutta se tässä puutarhailussa onkin niin ihanaa. Nurkan takana häämöttää aina uusi projekti, sillä mikään ei koskaan ole valmista.

Ihania puutarhahetkiä kaikille ❤