Puutarha alle 140 merkillä

Törmäsin sattumalta postausajatukseen, jossa määritellään jokin asia enintään 140 merkillä. Ajattelin kokeilla, onnistuisinko tiivistämään ajatukseni puutarhasta noin lyhyeen tekstinpätkään. Tehtävä osoittautui haastavaksi, mutta myöskin erittäin hauskasti. Tässä tulee:

Puutarha – kasvun ja kauneuden tyyssija, pörriäisten puuhamaa & puutarhurin onni & ilo. Terapiaistunto, mielenrauha, sielun suola & pippuri.

Wild Roses and Irises (1887)
John La Farge

Toinen ajatus liittyy enemmän itse tekemiseen:

Puutarha on rentoutumista, raatamista, suunnittelua ja kaivamista. Hikipisaroita ja kipeitä jäseniä, palkkiona hyvää ja kaunista.

Hummingbird and Apple Blossoms (1875)
Martin Johnson Heade 

Itseäni viisaammat ovat toki lausuneet asian paljon hienommin 🙂

Gardens are not made by singing ‘Oh, how beautiful,’ and sitting in the shade. – Rudyard Kipling, ‘The Glory of the Garden’ (1911)

In the Meadow (1888–92)
Auguste Renoir 

Olisi kiva kuulla, miltä teidän puutarhanne kuulostaa 140 merkillä?

Mukavaa ja rauhallista isänpäivän viikonloppua kaikille ja oikein hyvää isänpäivää kaikille isille!

Kuvalähde: The Metropolitan Museum of Art, Public Domain Works

Uusia muotoja

Syksyllä tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun ostimme tämän talon. Tuolloin kuvan istutusalueella ei kasvanut heinän lisäksi muuta kuin yksi tuija, nyt jo edesmennyt lumipalloheisi, rinnepenkkiä reunustavat kolme pesäkuusta sekä muutama joko istutettu tai itsekseen kylväytynyt kuusi.

Ensimmäisenä kesänä tuumin, että pieni kukkapenkki ei olisi pahitteeksi. Leikkimökin vieressä oleva tasanne ei ollut missään hyötykäytössä ja ajattelin sen sopivan kukkapenkin paikaksi mainiosti. Tutkin erilaisia kasvivaihtoehtoja ja päädyin lopulta hankkimaan valkoista loistosalviaa ja valkoista jalokelloa. Lahjaksi saamani unikon siemenet kylvin samaiseen penkkiin.

Ensimmäinen penkin tekele kesällä 2016.

Alku lähti käyntiin ilman kokonaissuunnitelmaa ja laajensin penkkejä vähitellen, aina sitä mukaa, kun uusia ideoita syntyi. Aika alkuvaiheissa aloin kuitenkin haaveilla, että tastanteesta muodostuisi jossain vaiheessa yhtenäinen istutusalue, jonka lomitse kapeat polut risteilisivät. Kesä kesältä istutukset ovat vähitellen laajentuneet ja polkujen muodot ovat alkaneet hahmottua. Tässä eräänä päivänä mallailin taas uusia polun- ja penkinreunoja ja ajattelin nyt esitellä suunnitelmani myös teille. Ladoin nurmikon päälle kiviä merkiksi uusista rajoista.

Uuden suunnitelman mukaan liljapenkki (kuvan vasemmassa reunassa) laajenisi noin 45 cm. Laajennusosaan ajattelin istuttaa matalampaa liljaa. Keltaiset värililjat olen päättänyt siirtää penkistä muualle. Niiden väritys on niin erilainen muun kasvillisuuden kanssa, että ne häiritsevät.
Näkymä rinnepenkin päästä liljapenkkiä kohti. Keltaiset liljat dominoivat näkymää. Kuvan vasemmassa reunassa sijaitsevan penkin reuna yhdistyy uudessa suunnitelmassa rinnepenkin reunaan.
Keskipenkki laajenisi etureunasta enimmillään puolisen metriä.
Keskipenkki toisesta suunnasta kuvattuna. Reunuspenkki jäisi tässä päässä ennalleen…
… mutta toisessa päässä se yhdistyisi maksaruohopenkkiin. Tuota linjaa täytyy vielä hieman muuttaa, en ole siihen täysin tyytyväinen.
Sama toisesta suunnasta katsottuna. Penkin poikki ajattelin tehdä luonnonkivistä pienen polun. Aiemmin tontilta löytämäni litteät kivet ovat kuvassa mallina polun paikasta.
Uudessa suunnitelmassa polut kapenevat ja penkit laajenevat.
Polkujen materiaali on vielä mietinnässä. Luonnonkivistä tehdyt polut olisivat ihanat, mutta kiviä tarvittaisiin paljon. Ehkä jonkinlainen yhdistelmä luonnonkiviä ja kivimursketta voisi tulla kyseeseen…

Kuvista näkee, miten kuivaa on ollut. Polkuja peittävä nurmi on ruskeaa koppuraa, eivätkä kasvitkaan kovin reheviltä näytä. Olen kastellut penkkejä aika ajoin, mutta ehkä enemmänkin olisi ollut syytä kastella. Viime yönä oli onneksi satanut vettä. Nakkelin eilen syyslannoitteet puutarhaan, joten yöllinen sade tuli juuri sopivaan aikaan. Satoiko teillä?

Mukavaa uutta viikkoa!

Rouva Ellen Svinhufvudin kaunis puutarha

Kävimme ensimmäistä kertaa presidentti P.E. Svinhufvudin kotipaikalla Kotkaniemessä keväällä, äitienpäivän tienoilla (siitä vierailusta voi lukea tästä). Paikka oli upea jo tuolloin, mutta totesimme kuitenkin heti, että Kotkaniemi olisi syytä nähdä uudelleen myös kesäasussa. Pari päivää sitten päätös realisoitui ja kävimme tutustumassa uudelleen tähän entisen presidenttimme upeaan residenssiin.

Tervetuloa kierrokselle heinäkuiseen Kotkaniemeen ja sen kauniiseen, 1930‐luvun presidenttikauden aikaiseen asuun restauroituun puutarhaan.

Presidentti P.E. Svinhufvudin kotitalo Kotkaniemi sijaitsee Luumäellä, noin 20 km päässä Lappeenrannasta. Aeimmin presidentin kotitalona toiminut rakennus toimii tällä hetkellä museona, kahvilana ja kokoustiloina. Lisäksi sieltä löytyy 1930-luvun asuun restauroitu puutarha piharakennuksineen.

Kartanoa kohti tultaessa vierailijan katse kiinnittyy välittömästi talon päätyterassin edessä kasvavaan perennapenkkiin, jossa kasvaa loistelias ryhmä ruskoliljaa ja palavaarakkautta.

Olen aina pitänyt perinteistä, punaista palavaarakkautta haasteellisena sen värityksen vuoksi, mutta kasvaessaan tässä vähintään yhtä värikylläisen ruskoliljan rinnalla, haasteellisuus on tipotiessään. Näky on häikäisevä!

Sama istutusalue toisesta suunnasta. Palavaarakkautta kasvaa penkkien molemmissa päissä, ruskoliljaa keskellä.

Ihana yhdistelmä, minusta ainakin.

Nurkan takaa paljastuu upea maisema Kivijärvelle sekä värikäs kukkaympyrä, johon on istutettu runsaskukkaisia kesäkukkia. Oli harmi, että kasveista ei ollut tarkempia kuvauksia, niitä olisin hieman kaivannut. Kotimuseon sivuilta löysin myöhemmin listan puutarhan perennoista *klik*, mutta mielestäni siitä puuttuu kasveja jonkin verran.

Sekä talon edustalla että takana kasvoi ruusuja. Etupihan ruusut olivat kukintansa jo lopettaneet, mutta takapihalla kukittiin vielä.

Netistä löytämäni perennalistan mukaan tämä kaunotar on tertturuusu ’Rosa Ballade’. Aivan ihana!

Rosa ’Ballade’

Ja tämä puolestaan ’Romanze’.

Rosa ’Romanze’

Hyötypuutarha sijaitsi rannan tuntumassa, vähän kauempana talosta. Sitä ylläpitävät tällä hetkellä Toikkalan kylän Martat. Se tuntuu hyvin sopivalta, sillä Ellen Svinhufvud oli itse aikoinaan perustamassa kyseistä järjestöä.

Hyötytarhassa kasvoi muunmuassa porkkanaa, perunaa, sipulia, salaattia, raparperia ja viinimarjoja.
Samettikukkaa karkoittamassa etanoita

Hyötytarhasta talolle takaisin tultaessa tietä reunustavat syysleimut. Ne eivät vielä kukkineet.

Tässä vielä näkymä toisen kerroksen ikkunasta kohti puutarhaa. Siitä näkee hyvin puutarhan tuonaikaisen arkkitehtuurin. Hyötytarha sijaitsee rannan tuntumassa, kukkaistutukset lähempänä taloa. Selkeät nurmialueet erottavat puutarhan osa-alueet toisistaan.

Sisälle taloon tultaessa verannalla kukkivat pelargoniat. Pitsiverhot eivät ole alkuperäiset, mutta ne on tehty Ellenin itse virkkaamien, alkuperäisten verhojen mallin mukaan. Alkuperäisiä verhoja löytyi vielä muualta talosta.

Ellen oli erittäin taitava käsistään. Hänen taidolla tehdyt päiväpeitot, pitsiverhot, ristipistotyöt, matot ja ryijyt koristavat kotimuseon jokaista huonetta. Ennen Suomen itsenäistymistä P.E. Svinhufvud karkoitettiin Siperiaan perustuslaillisten mielipiteidensä vuoksi. Ellen vieraili miehensä luona kolme kertaa ja pitkillä junamatkoilla Siperiaan ennätti pistellä ristipiston jos toisenkin. Ellen maalasi myös kokonaisia posliiniastiastoja – tässä yksi hänen omalla monogrammillaan varustettuna.

Lopuksi vielä muutama kuva sisätiloista.

Salonki
Kurkistus makuuhuoneeseen
Makuuhuoneen istuskelualue lähemmin
Presidentti Svinhufvud ja rouva Ellen Svinhufvud

Kotkaniemi on hieno osoitus siitä, että historian ei tarvitse aina olla pölyyttynyttä ja tunkkaista. Oli mielenkiintoista kuunnella asiaan perehtyneiden oppaiden kertomia tarinoita Kotkaniemestä ja presidenttiparista. Myös puutarha on pala historiaa ja kuvastus 1930-luvun arjesta ja elämästä. Itse olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja nykyään tietenkin myös puutarhanhoidosta, joten ei lienee ihme, että Kotkaniemestä on tullut ehdottomasti yksi lempikohteistani. Suosittelen käymään, jos näillä nurkilla liikutte. Mutta kannattaa mennä kesällä, kun puutarha on parhaimmillaan.

Tämä suloinen akileija nuokkui kartanon nurkalla. Akileijoja oli paljon siinä kohtaa, mutta tämä oli ainoa, joka oli kukassa. Ihana myssykkä.

Mukavaa viikonloppua!

Minä ja puutarha – kymmenen faktaa

Tämä kiva haaste on kiertänyt blogeissa jo jonkin aikaa, ja ajattelin napata sen myös omaan käsittelyyni. Haasteen on alunperin pannut alulle Saman Otavan alla -blogi ja siinä pohditaan kymmentä puutarha-aiheista kysymystä omalta kantilta.  Näin minä pohdiskelin:

1. Ensimmäiset puutarhamuistoni

Muistan mummojeni pihat ja puutarhat. Isäni äidin mahtavat pionit ja syreenit sekä karviaispensaat, joista popsittiin marjoja vatsa kipeäksi saakka. Rakkauteni karviaisiin syntyi tuolloin. Muistan elävästi myös mummon kasvihuoneen ja tomaatit, joista hän valmisti maailman herkullisimpia vihreitä tomaattisäilykkeitä. Aaahhhh…

Äitini äidin kullerot ovat myöskin piirtyneet elävästi mieleeni, samoin hänen perunamaansa, joka lapsena tuntui lähinnä orjaleiriltä. Mummolla oli myös valtava ruohosipulipuska, josta veljeni kanssa poimimme aina nipun matkaeväitä kotimatkan ajaksi. Kaikenlaista sitä… 🙂

2. Vahvuuteni puutarhurina

Ennakkoluulottomuus ja kokeilunhalu. En suuremmin arastele tarttua pähkähulluihinkaan ideoihin ja uskallan kokeilla kaikenlaista. Filosofiani tuntuu puutarhan suhteen olevan ”kokeillaan, ja jos ei toimi, muutetaan”. Muiden asioiden suhteen olen välillä turhankin suunnitelmallinen, joten puutarhanhoito toimii siinäkin suhteessa mukavana vastapainona.

3. Haasteeni puutarhurina

Ennakkoluulottomuus ja kokelunhalu ovat tavallaan myös haasteitani, sillä joskus lähtee täysin lapasesta. Kärsivällisyyttä voisin myös haluta ripauksen lisää. Malttia siemenkylvöihin, malttia kasvien kasvattamiseen jakokelpoisiksi saakka… Näin aloittelevana puutarhaharrastajana kärsivällisyys ei ole kuulunut hyveisiini, ja mielelläni näkisin suunnitelmani aina heti valmiina. Sitä säästäisi pitkän pennin kasvihankinnoissa, jos malttia olisi vähän enemmän.

Parannettavaa olisi myös kesäkukkien kohtelussa. Perennojen kanssa jaksan kyllä puuhata aamusta iltaan, mutta kesäkukat tuppaavat jäämään paitsioon.

4. Unelmieni puutarha

Runsas, rehevä ja mielenkiintoinen, ehkä jopa hieman mystinen ja metsänomainen. Sellainen, jossa joka kulman takana odottaa yllätys. Unelmieni puutarhassa on myös soliseva vesiaihe sekä vanha, rautainen aurinkokello.

5. Puutarhakirja pöydälläni

Suunnittelukirjanen, johon kirjaan ylös ideoita ja ajatuksia, suunnitelmia ja toteutuneita istutuksia. Pari päivää sitten palautin kirjasen avulla mieliini, mitä syyssipuleita sitä tulikaan istutettua. Aika kivaa odotettavaa on tiedossa – kunhan nyt tuosta lumipeitteestä ensin päästään.

6. Kukat, jotka löytyvät aina puutarhastani

Tästä taitaakin tulla pitkä lista…

Tulppaanit, tulppaaneja pitää aina olla.
Samoin kuunliljoja ja paljon erilaisia laukkoja.
Keijunkukkia, maksaruohoja ja tietenkin salviaa.
Olen tavattoman tykästynyt perhoangervoon, joten sellaisia myös.
Kesäkukista jokavuotisia hankintoja ovat auringonkukat.

7. Vihannes/ kasvis, joka löytyy aina puutarhastani

Hyötytarhausta en ole vielä kunnolla päässyt kokeilemaan, mutta herukkapensaita ja karviaisia hankin heti tänne muutettuamme. Yrttejä kasvatan myös mielelläni. Viime kesänä kokeilin tomaatin viljelyä terassilla ihan ok menestyksellä. Kasvihuoneen puuttumisen vuoksi minusta ei kuitenkaan tomaatinviljelijää ole ihan heti tulossa, niin paljon kuin tomaateista pidänkin.

8. Paras puutarhavinkkini

Ehkä se, että ei pidä ottaa asioita liian vakavasti. Stressaamisen voi yhtä hyvin heittää romukoppaan, sillä miksi stressata sellaisesta, mikä ei koskaan kuitenkaan tule valmiiksi (kuten puutarhasta on tapana sanoa). Puutarhailu on jatkuvaa oppimista ja erehdyksiä tulee varmasti tehtyä. Harvoin sitä kuitenkaan mitään peruuttamatonta tulee puutarhassa suhattua:)

9. Lempipuutarhatyökaluni

Ehdottomasti lapio! Talvellakin jouduin pari kertaa kaivamaan uskollisen työvälineeni varastosta, kun pelkän lumikolan kanssa ei meinannut jäisille lumikikkareille pärjätä. Kyllä tuntui kotoisalta heilutella lapiota, vaikka mullan sijasta lunta lapioikin.

10. Mottoni

Työhuoneeni seinällä on jo vuosia ollut taulu, johon on kirjoitettu Theodore Rooseveltin viisaat sanat:

Believe you can
and you’re halfway there.

Näinhän se on. Pitää uskoa, että pystyy.

Aurinkoista kevätpäivää kaikille!

Viisi kertaa kesämuisto

Tuula Maalaiskaupungin piha -blogista haastoi minut mukaan muistelemaan viittä parasta puutarhamuistoa menneeltä kesältä. Haasteen on alunperin laittanut liikkeelle Hillevi Maatiaiskanasen elämää -blogista.

Tämä oli tosi kiva haaste, ja tähän oli mukava vastata. Syksyn harmauden keskellä oli jotenkin ihana palata kesän tunnelmiin, katsella kesäisiä valokuvia ja muistella yhtä lämpimintä ja kauneinta kesää koskaan. Kiitos kovasti Tuula haasteesta, ja kiitos Hillevillekin mukavan haasteen keksimisestä.

Tässä ovat minun TOP 5 kesämuistoani:

Kesä oli kesä

Tänä vuonna kesä oli todellakin kesä. Taivas oli sininen, värit olivat kirkkaita, aurinko paistoi, lämpöä riitti päivästä toiseen, kaikki kasvoi runsaasti ja nopeasti, ja kasteluvettä meni litrakaupalla.

Ihana, ihana kesä ❤

kesä2

Ensimmäiset itse kasvatetut tomaatit

Tämä oli myös kesä, jolloin kasvatin ihka ensimmäiset omat tomaatit. Kasvihuonetta minulla ole, joten tomaatit saivat kasvaa terassilla. Sato ei ollut runsas, mutta sitäkin maukkaampi.

tomaatit

Puutarhan ryhtiliike

Puutarhassa tapahtui paljon muutoksia tämän kesän aikana. Kasvit vaihtoivat paikkaa, olemassa olevat penkit saivat täydennystä ja uusia penkkejä syntyi niitäkin neljä. Kesä oli säiden puolesta suotuisa sekä puutarhurin että kasvien kannalta. Pitkinä, lämpiminä päivinä sai paljon aikaiseksi, ja kasvit myös kasvoivat valtavasti heti ensimmäisen kesän aikana. Tämä oli hyvä kesä muutoksille!

muutokset

Perhoset ja kimalaiset

Kimalaiset ja perhoset löysivät tiensä puutarhaamme sankoin joukoin tänä kesänä. Punatähkä, kaunopunahattu ja unikot houkuttelivat lentäviä ystäviämme puoleensa magneetin lailla ja ihailtavaa riitti yllin kyllin. En varmasti koskaan väsy seuraamaan kimalaisten ahkeraa pörräystä tai perhosten sulokasta liikehdintää.

öttiäiset

Puutarha

Kesän paras muisto on ehdottamasti puutarha kokonaisuutena. Ja se, että ylipäätään on puutarha. Muutama vuosi sitten minulla ei sellaista vielä ollut, enkä kuvitellut moista koskaan kaipaavani. Kun muutimme tähän kolme vuotta sitten, ei puutarha näytellyt minkäänlaista osaa elämässäni. Ensimmäinen kesä muuttomme jälkeen menikin puutarhan suhteen vähän ihmetellessä, toisena kesänä jo vähän innostuin asiasta. Mutta  nyt kolmantena kesänä puutarhan rooli kasvoi valtavasti ja siitä on tullut minulle todella tärkeä ja rakas paikka. Puutarha on minun stressin poistajani ja henkireikäni, jossa huolet kaikkoavat ja aika kulkee kuin siivillä.

IMG_1047-T

Olipas kiva haaste! Haastan mukaan kesän muisteloihin seuraavat blogit:

Kukkaiselämää

Puutarhurin tytär

Tontillamme tapahtuu

Säännöt:

  • Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta
  • Kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogista.
  • Kerro, keneltä itse sait haasteen ja lisäksi haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan
  • Käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Maatiaiskanasen Elämää-blogin 5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta-haaste postauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan. Kyseinen postaus löytyy osoitteesta: http://maatiaiskananen.blogspot.com/2017/10/viisi-parasta-puutarhamuistoa-menneelta.html