Puutarhavuosi 2019 -haaste

Sain tämän haasteen Minnalta Hiidenkiven puutarha -blogista jo jonkin aikaa sitten, mutta vasta nyt pääsin kunnolla tarttumaan siihen. Haasteessa on tarkoitus tarkastella mennyttä puutarhavuotta neljäntoista kysymyksen kautta. Lämmin kiitos Minnalle haasteesta ja haasteen alulle laittamisesta, tässä on tiivistelmä omasta puutarhavuodestani.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Tähän kysymykseen vastaus on e) jotain muuta 🙂 En nimittäin ole aiemmin kasvattanut daalioita siemenistä, saati saanut niitä kukkimaan, mutta viime kesänä se onnistui. Ensimmäistä kertaa kokeilen myös daalian juurakoiden talvettamista varastossa – saa nähdä, kuinka se kokeilu onnistuu.

Daalia Variabilis ’Red Skin’

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm… *viheltelyä*… ”suunnilleen”…

c) Suunnitelmat pitivät viime kesänä paikkansa paremmin kuin koskaan. Aiempina vuosina projektit ovat tupanneet lähtemään enemmän tai vähemmän laukalle, ja monta asiaa on tullut tehtyä ilman sen suurempia suunnitelmia. Viime kesänä minulla sen sijaan oli selkeitä suunnitelmia ja aika hyvin ne myös toteutuivat. Toki kesään mahtui rönsyilyäkin, ja esimerkiksi tekemäni uusi penkki keltaisille väri- ja päivänliljoille syntyi hetken mielijohteesta. Mutta päällisin puolin siis: suunnitelmia oli ja niissä myös pysyttiin – suurinpiirtein.

Välillä kottikärryt lähtivät liikkeelle hetken mielijohteesta, välillä taas suunnitelmallisemmin.

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen… eikun kaksi… eikun…

d) Uusia kasveja tuli hankittua eniten uuteen päivänliljapenkkiin sekä kallion kupeeseen. Lisäksi kasvilajikoima laajeni parilla kärhöllä ja pionin juurakolla, uusilla kurjenpolvilajikkeilla, kahdella leimulla, syyskimikillä, jaloangervolla sekä jokusella rinnepenkkiin tekemälläni heräteostoksella. Lisäksi kylvin suuren joukon siemeniä, mm. akileijaa, mustapäivänhattua ja punaluppiota. Syyssipuleita tuli niitäkin istutettua aikamoinen joukko, joten onhan noita kasveja taas tullut lisää. Siitä huolimatta tuntuu, että olin viime kesänä huomattavasti maltillisempi kasvihankintojen suhteen kuin aiempina vuosina. Kokonaisuutena vuoden 2019 puutarhabudjetti pieneni edellisvuodesta 31%.

4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

b) Joitain menetyksiä tulee aina. Rusokoiranhammas ei noussut viime keväänä lainkaan, samoin laukat kukkivat hyvin nihkeästi. Suurilta tuhoilta kuitenkin onneksi vältyttiin, vaikka sää oli ajoittain hyvinkin oikukas.

Keltakoiranhammas kukki, mutta rusokoiranhammasta ei näkynyt.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Vesiaihe olisi ihana ❤ Siitä haaveilen ja toivottavasti sellaisen myös joskus saan rakennettua. Sen ei tarvitsisi olla suuri – joku kaunis suihkulähde tai lintuallaskin olisi riittävä. Olisi ihanaa, jos puutarhassa solisisi vesi.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2019?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

a) Säiden puolesta kesä oli hyvin haastava. Välillä oli hyvin kuivaa ja välillä taas hyvin märkää. Toukokuun alussa lumi peitti kukintavauhtiin päässeet lummetulppaanit, ja heinäkuun ensimmäisen päivän raemyrsky on sekin vielä hyvin muistissa.

Toukokuun alun lumisade peitti lummetulppaanit alleen.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Jaa-a… ehkä olemassa olevien penkkien ja istutusalueiden parannustyöt kokonaisuutena. Aurinkotastanteen parannustyöt sain hyvälle mallille ja rinnepenkkikin alkaa saada lopullista muotoaan. Kokonaisuutena puutarha muuttui kesän aikana yhtenäisempään suuntaan.

Saxifraga x arendsii ’Purpurteppich’

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Tämä onkin vaikea kysymys… Ehkäpä jalokurjenpolvi Rozanne, sillä se sai silmäni lopullisesti avautumaan kurjenpolvien upeudelle.

Geranium ’Rozanne’

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä…
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan…!

a) Rohkea rokan syö 🙂 Ylensä kokeilen aika rohkeasti erilaisia kasveja. Välillä tulee huteja, mutta useammin kuitenkin niitä onnistumisia. Tällä hetkellä kokeilussa ovat kärhöt. En vielä tiedä, saanko ne menestymään puutarhassamme; ensi kesänä olemme viisaampia senkin suhteen.

Clematis ’Arabella’

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Ehdottomasti pionit. Istutin toissa syksynä joukon pionin juurakoita (ensimmäiset laatujaan meidän pihallamme) ja olin hyvin ilatunut siitä, että ne kukkivat jo heti ensimmäisenä kesänään.

Paeonia lactiflora ’Wladyslawa’ 

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Laukat – erityisesti mustalaukka – kukkivat heikosti viime kesänä. En tiedä, olenko istuttanut ne aivan väärään paikkaan, kun ne eivät suostu kukkimaan kunnolla. Ehkä ne eivät vain viihdy pihallamme.

Mustalaukka ’Allium nigrum’

Jättilaukka ’Allium giganteum’

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin…
d. Puutarhamatkailuun

a) Kasvihankinnat ahmaisivat ylivoimaisesti suurimman osan puutarhabudjetista.

13. Mitä opit?

Muistiinpanot, muistiinpanot, muistiinpanot. Viime kesänä tuli (taas kerran 🙂 ) todettua, että jos et kirjoita asioita ylös, ne unohtuvat aivan varmasti. Maahan unohtamani, hankikylvössä ollut kärhöruukku, sekaisin menneet siementaimet ja puutarhasta löytyneet yllätyskasvit, jotka olin unohtanut istuttaneeni, toimikoot todisteina. Viime kesän ”Missä kukitaan”- sarja puolestaan on nyt näin uuden puutarhakauden kynnyksellä ihan kelvollinen työkalu uusia suunnitelmia tehtäessä.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta…
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Juuri nyt kun katsoo ulos, ei talvesta ole tietoakaan. Sataa jälleen kerran vettä, ja piha on läpimärkä. Lunta ei ole koko talvena ollut paria senttiä enempää ja sekin vähä on sulanut aina heti pois. Välillä on ollut pikku pakkasta ja sitten on taas satanut vettä. Jännityksen ja pelonsekaisin tuntein odotan, mitä tämä kummallinen talvi tekee puutarhalle ja kasveille. Näinköhän ensi kesänä on puutarhaa lainkaan, vai täytyykö kaikki aloittaa alusta? Toivotaan, että tämä merkillinen talvi on kasvelle armollinen.

Erään pakkasaamun tunnelmia puutarhasta. Lunta ei ole lainkaan.

Mutta totta kai sormet myös syyhyävät puutarhan kimppuun. Kenelläpä meistä ei tässä vaiheessa vuotta 🙂

Kiitos Minnalle vielä kerran haasteesta! Oli todella kiva palata menneeseen vuoteen ja vastata näihin kysymyksiin. En ole ihan kärryillä, ketkä kaikki ovat haasteen jo saaneet, mutta haastan kuitenkin Päivin Kottikärryn kääntöpiiri -blogista mukaan tähän mukavaan haasteeseen.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

Puutarha alle 140 merkillä

Törmäsin sattumalta postausajatukseen, jossa määritellään jokin asia enintään 140 merkillä. Ajattelin kokeilla, onnistuisinko tiivistämään ajatukseni puutarhasta noin lyhyeen tekstinpätkään. Tehtävä osoittautui haastavaksi, mutta myöskin erittäin hauskasti. Tässä tulee:

Puutarha – kasvun ja kauneuden tyyssija, pörriäisten puuhamaa & puutarhurin onni & ilo. Terapiaistunto, mielenrauha, sielun suola & pippuri.

Wild Roses and Irises (1887)
John La Farge

Toinen ajatus liittyy enemmän itse tekemiseen:

Puutarha on rentoutumista, raatamista, suunnittelua ja kaivamista. Hikipisaroita ja kipeitä jäseniä, palkkiona hyvää ja kaunista.

Hummingbird and Apple Blossoms (1875)
Martin Johnson Heade 

Itseäni viisaammat ovat toki lausuneet asian paljon hienommin 🙂

Gardens are not made by singing ‘Oh, how beautiful,’ and sitting in the shade. – Rudyard Kipling, ‘The Glory of the Garden’ (1911)

In the Meadow (1888–92)
Auguste Renoir 

Olisi kiva kuulla, miltä teidän puutarhanne kuulostaa 140 merkillä?

Mukavaa ja rauhallista isänpäivän viikonloppua kaikille ja oikein hyvää isänpäivää kaikille isille!

Kuvalähde: The Metropolitan Museum of Art, Public Domain Works

Uusia muotoja

Syksyllä tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun ostimme tämän talon. Tuolloin kuvan istutusalueella ei kasvanut heinän lisäksi muuta kuin yksi tuija, nyt jo edesmennyt lumipalloheisi, rinnepenkkiä reunustavat kolme pesäkuusta sekä muutama joko istutettu tai itsekseen kylväytynyt kuusi.

Ensimmäisenä kesänä tuumin, että pieni kukkapenkki ei olisi pahitteeksi. Leikkimökin vieressä oleva tasanne ei ollut missään hyötykäytössä ja ajattelin sen sopivan kukkapenkin paikaksi mainiosti. Tutkin erilaisia kasvivaihtoehtoja ja päädyin lopulta hankkimaan valkoista loistosalviaa ja valkoista jalokelloa. Lahjaksi saamani unikon siemenet kylvin samaiseen penkkiin.

Ensimmäinen penkin tekele kesällä 2016.

Alku lähti käyntiin ilman kokonaissuunnitelmaa ja laajensin penkkejä vähitellen, aina sitä mukaa, kun uusia ideoita syntyi. Aika alkuvaiheissa aloin kuitenkin haaveilla, että tastanteesta muodostuisi jossain vaiheessa yhtenäinen istutusalue, jonka lomitse kapeat polut risteilisivät. Kesä kesältä istutukset ovat vähitellen laajentuneet ja polkujen muodot ovat alkaneet hahmottua. Tässä eräänä päivänä mallailin taas uusia polun- ja penkinreunoja ja ajattelin nyt esitellä suunnitelmani myös teille. Ladoin nurmikon päälle kiviä merkiksi uusista rajoista.

Uuden suunnitelman mukaan liljapenkki (kuvan vasemmassa reunassa) laajenisi noin 45 cm. Laajennusosaan ajattelin istuttaa matalampaa liljaa. Keltaiset värililjat olen päättänyt siirtää penkistä muualle. Niiden väritys on niin erilainen muun kasvillisuuden kanssa, että ne häiritsevät.

Näkymä rinnepenkin päästä liljapenkkiä kohti. Keltaiset liljat dominoivat näkymää. Kuvan vasemmassa reunassa sijaitsevan penkin reuna yhdistyy uudessa suunnitelmassa rinnepenkin reunaan.

Keskipenkki laajenisi etureunasta enimmillään puolisen metriä.

Keskipenkki toisesta suunnasta kuvattuna. Reunuspenkki jäisi tässä päässä ennalleen…

… mutta toisessa päässä se yhdistyisi maksaruohopenkkiin. Tuota linjaa täytyy vielä hieman muuttaa, en ole siihen täysin tyytyväinen.

Sama toisesta suunnasta katsottuna. Penkin poikki ajattelin tehdä luonnonkivistä pienen polun. Aiemmin tontilta löytämäni litteät kivet ovat kuvassa mallina polun paikasta.

Uudessa suunnitelmassa polut kapenevat ja penkit laajenevat.
Polkujen materiaali on vielä mietinnässä. Luonnonkivistä tehdyt polut olisivat ihanat, mutta kiviä tarvittaisiin paljon. Ehkä jonkinlainen yhdistelmä luonnonkiviä ja kivimursketta voisi tulla kyseeseen…

Kuvista näkee, miten kuivaa on ollut. Polkuja peittävä nurmi on ruskeaa koppuraa, eivätkä kasvitkaan kovin reheviltä näytä. Olen kastellut penkkejä aika ajoin, mutta ehkä enemmänkin olisi ollut syytä kastella. Viime yönä oli onneksi satanut vettä. Nakkelin eilen syyslannoitteet puutarhaan, joten yöllinen sade tuli juuri sopivaan aikaan. Satoiko teillä?

Mukavaa uutta viikkoa!

Rouva Ellen Svinhufvudin kaunis puutarha

Kävimme ensimmäistä kertaa presidentti P.E. Svinhufvudin kotipaikalla Kotkaniemessä keväällä, äitienpäivän tienoilla (siitä vierailusta voi lukea tästä). Paikka oli upea jo tuolloin, mutta totesimme kuitenkin heti, että Kotkaniemi olisi syytä nähdä uudelleen myös kesäasussa. Pari päivää sitten päätös realisoitui ja kävimme tutustumassa uudelleen tähän entisen presidenttimme upeaan residenssiin.

Tervetuloa kierrokselle heinäkuiseen Kotkaniemeen ja sen kauniiseen, 1930‐luvun presidenttikauden aikaiseen asuun restauroituun puutarhaan.

Presidentti P.E. Svinhufvudin kotitalo Kotkaniemi sijaitsee Luumäellä, noin 20 km päässä Lappeenrannasta. Aeimmin presidentin kotitalona toiminut rakennus toimii tällä hetkellä museona, kahvilana ja kokoustiloina. Lisäksi sieltä löytyy 1930-luvun asuun restauroitu puutarha piharakennuksineen.

Kartanoa kohti tultaessa vierailijan katse kiinnittyy välittömästi talon päätyterassin edessä kasvavaan perennapenkkiin, jossa kasvaa loistelias ryhmä ruskoliljaa ja palavaarakkautta.

Olen aina pitänyt perinteistä, punaista palavaarakkautta haasteellisena sen värityksen vuoksi, mutta kasvaessaan tässä vähintään yhtä värikylläisen ruskoliljan rinnalla, haasteellisuus on tipotiessään. Näky on häikäisevä!

Sama istutusalue toisesta suunnasta. Palavaarakkautta kasvaa penkkien molemmissa päissä, ruskoliljaa keskellä.

Ihana yhdistelmä, minusta ainakin.

Nurkan takaa paljastuu upea maisema Kivijärvelle sekä värikäs kukkaympyrä, johon on istutettu runsaskukkaisia kesäkukkia. Oli harmi, että kasveista ei ollut tarkempia kuvauksia, niitä olisin hieman kaivannut. Kotimuseon sivuilta löysin myöhemmin listan puutarhan perennoista *klik*, mutta mielestäni siitä puuttuu kasveja jonkin verran.

Sekä talon edustalla että takana kasvoi ruusuja. Etupihan ruusut olivat kukintansa jo lopettaneet, mutta takapihalla kukittiin vielä.

Netistä löytämäni perennalistan mukaan tämä kaunotar on tertturuusu ’Rosa Ballade’. Aivan ihana!

Rosa ’Ballade’

Ja tämä puolestaan ’Romanze’.

Rosa ’Romanze’

Hyötypuutarha sijaitsi rannan tuntumassa, vähän kauempana talosta. Sitä ylläpitävät tällä hetkellä Toikkalan kylän Martat. Se tuntuu hyvin sopivalta, sillä Ellen Svinhufvud oli itse aikoinaan perustamassa kyseistä järjestöä.

Hyötytarhassa kasvoi muunmuassa porkkanaa, perunaa, sipulia, salaattia, raparperia ja viinimarjoja.

Samettikukkaa karkoittamassa etanoita

Hyötytarhasta talolle takaisin tultaessa tietä reunustavat syysleimut. Ne eivät vielä kukkineet.

Tässä vielä näkymä toisen kerroksen ikkunasta kohti puutarhaa. Siitä näkee hyvin puutarhan tuonaikaisen arkkitehtuurin. Hyötytarha sijaitsee rannan tuntumassa, kukkaistutukset lähempänä taloa. Selkeät nurmialueet erottavat puutarhan osa-alueet toisistaan.

Sisälle taloon tultaessa verannalla kukkivat pelargoniat. Pitsiverhot eivät ole alkuperäiset, mutta ne on tehty Ellenin itse virkkaamien, alkuperäisten verhojen mallin mukaan. Alkuperäisiä verhoja löytyi vielä muualta talosta.

Ellen oli erittäin taitava käsistään. Hänen taidolla tehdyt päiväpeitot, pitsiverhot, ristipistotyöt, matot ja ryijyt koristavat kotimuseon jokaista huonetta. Ennen Suomen itsenäistymistä P.E. Svinhufvud karkoitettiin Siperiaan perustuslaillisten mielipiteidensä vuoksi. Ellen vieraili miehensä luona kolme kertaa ja pitkillä junamatkoilla Siperiaan ennätti pistellä ristipiston jos toisenkin. Ellen maalasi myös kokonaisia posliiniastiastoja – tässä yksi hänen omalla monogrammillaan varustettuna.

Lopuksi vielä muutama kuva sisätiloista.

Salonki

Kurkistus makuuhuoneeseen

Makuuhuoneen istuskelualue lähemmin

Presidentti Svinhufvud ja rouva Ellen Svinhufvud

Kotkaniemi on hieno osoitus siitä, että historian ei tarvitse aina olla pölyyttynyttä ja tunkkaista. Oli mielenkiintoista kuunnella asiaan perehtyneiden oppaiden kertomia tarinoita Kotkaniemestä ja presidenttiparista. Myös puutarha on pala historiaa ja kuvastus 1930-luvun arjesta ja elämästä. Itse olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja nykyään tietenkin myös puutarhanhoidosta, joten ei lienee ihme, että Kotkaniemestä on tullut ehdottomasti yksi lempikohteistani. Suosittelen käymään, jos näillä nurkilla liikutte. Mutta kannattaa mennä kesällä, kun puutarha on parhaimmillaan.

Tämä suloinen akileija nuokkui kartanon nurkalla. Akileijoja oli paljon siinä kohtaa, mutta tämä oli ainoa, joka oli kukassa. Ihana myssykkä.

Mukavaa viikonloppua!

Minä ja puutarha – kymmenen faktaa

Tämä kiva haaste on kiertänyt blogeissa jo jonkin aikaa, ja ajattelin napata sen myös omaan käsittelyyni. Haasteen on alunperin pannut alulle Saman Otavan alla -blogi ja siinä pohditaan kymmentä puutarha-aiheista kysymystä omalta kantilta.  Näin minä pohdiskelin:

1. Ensimmäiset puutarhamuistoni

Muistan mummojeni pihat ja puutarhat. Isäni äidin mahtavat pionit ja syreenit sekä karviaispensaat, joista popsittiin marjoja vatsa kipeäksi saakka. Rakkauteni karviaisiin syntyi tuolloin. Muistan elävästi myös mummon kasvihuoneen ja tomaatit, joista hän valmisti maailman herkullisimpia vihreitä tomaattisäilykkeitä. Aaahhhh…

Äitini äidin kullerot ovat myöskin piirtyneet elävästi mieleeni, samoin hänen perunamaansa, joka lapsena tuntui lähinnä orjaleiriltä. Mummolla oli myös valtava ruohosipulipuska, josta veljeni kanssa poimimme aina nipun matkaeväitä kotimatkan ajaksi. Kaikenlaista sitä… 🙂

2. Vahvuuteni puutarhurina

Ennakkoluulottomuus ja kokeilunhalu. En suuremmin arastele tarttua pähkähulluihinkaan ideoihin ja uskallan kokeilla kaikenlaista. Filosofiani tuntuu puutarhan suhteen olevan ”kokeillaan, ja jos ei toimi, muutetaan”. Muiden asioiden suhteen olen välillä turhankin suunnitelmallinen, joten puutarhanhoito toimii siinäkin suhteessa mukavana vastapainona.

3. Haasteeni puutarhurina

Ennakkoluulottomuus ja kokelunhalu ovat tavallaan myös haasteitani, sillä joskus lähtee täysin lapasesta. Kärsivällisyyttä voisin myös haluta ripauksen lisää. Malttia siemenkylvöihin, malttia kasvien kasvattamiseen jakokelpoisiksi saakka… Näin aloittelevana puutarhaharrastajana kärsivällisyys ei ole kuulunut hyveisiini, ja mielelläni näkisin suunnitelmani aina heti valmiina. Sitä säästäisi pitkän pennin kasvihankinnoissa, jos malttia olisi vähän enemmän.

Parannettavaa olisi myös kesäkukkien kohtelussa. Perennojen kanssa jaksan kyllä puuhata aamusta iltaan, mutta kesäkukat tuppaavat jäämään paitsioon.

4. Unelmieni puutarha

Runsas, rehevä ja mielenkiintoinen, ehkä jopa hieman mystinen ja metsänomainen. Sellainen, jossa joka kulman takana odottaa yllätys. Unelmieni puutarhassa on myös soliseva vesiaihe sekä vanha, rautainen aurinkokello.

5. Puutarhakirja pöydälläni

Suunnittelukirjanen, johon kirjaan ylös ideoita ja ajatuksia, suunnitelmia ja toteutuneita istutuksia. Pari päivää sitten palautin kirjasen avulla mieliini, mitä syyssipuleita sitä tulikaan istutettua. Aika kivaa odotettavaa on tiedossa – kunhan nyt tuosta lumipeitteestä ensin päästään.

6. Kukat, jotka löytyvät aina puutarhastani

Tästä taitaakin tulla pitkä lista…

Tulppaanit, tulppaaneja pitää aina olla.
Samoin kuunliljoja ja paljon erilaisia laukkoja.
Keijunkukkia, maksaruohoja ja tietenkin salviaa.
Olen tavattoman tykästynyt perhoangervoon, joten sellaisia myös.
Kesäkukista jokavuotisia hankintoja ovat auringonkukat.

7. Vihannes/ kasvis, joka löytyy aina puutarhastani

Hyötytarhausta en ole vielä kunnolla päässyt kokeilemaan, mutta herukkapensaita ja karviaisia hankin heti tänne muutettuamme. Yrttejä kasvatan myös mielelläni. Viime kesänä kokeilin tomaatin viljelyä terassilla ihan ok menestyksellä. Kasvihuoneen puuttumisen vuoksi minusta ei kuitenkaan tomaatinviljelijää ole ihan heti tulossa, niin paljon kuin tomaateista pidänkin.

8. Paras puutarhavinkkini

Ehkä se, että ei pidä ottaa asioita liian vakavasti. Stressaamisen voi yhtä hyvin heittää romukoppaan, sillä miksi stressata sellaisesta, mikä ei koskaan kuitenkaan tule valmiiksi (kuten puutarhasta on tapana sanoa). Puutarhailu on jatkuvaa oppimista ja erehdyksiä tulee varmasti tehtyä. Harvoin sitä kuitenkaan mitään peruuttamatonta tulee puutarhassa suhattua:)

9. Lempipuutarhatyökaluni

Ehdottomasti lapio! Talvellakin jouduin pari kertaa kaivamaan uskollisen työvälineeni varastosta, kun pelkän lumikolan kanssa ei meinannut jäisille lumikikkareille pärjätä. Kyllä tuntui kotoisalta heilutella lapiota, vaikka mullan sijasta lunta lapioikin.

• 

10. Mottoni

Työhuoneeni seinällä on jo vuosia ollut taulu, johon on kirjoitettu Theodore Rooseveltin viisaat sanat:

Believe you can
and you’re halfway there.

Näinhän se on. Pitää uskoa, että pystyy.

Aurinkoista kevätpäivää kaikille!