Missä kukitaan? Osa 4a: Aurinkopenkit elokuussa

Syyskuu on jo hyvässä vauhdissa, mutta kurkataan vielä elokuiseen puutarhaan. Tämä postaus jatkaa toukokuussa aloittamaani sarjaa, jossa seurataan, miltä puutarha näyttää kesän eri vaiheissa. Tarkoitus on tällä tavoin löytää sekä puutarhan helmet että kohennusta kaipaavat kohteet. Jaan heinäkuun katsauksen jälleen kahteen postaukseen, jotta jutuista ei tulisi liian pitkiä.

Tässä vielä linkit aiempiin osiin:

Elokuu

Keskikesän paahteiset päivät ovat ohitse ja elokuun matala valo luo puutarhaan aivan uutta tunnelmaa. Aurinko ei pääse enää paistamaan puiden latvojen yli vaan sen valo siivilöityy lempeästi oksien lomitse ennen kuin se tavoittaa puutarhan. Varjot ovat syvemmät ja värit pehmeämmät.

Rinnepenkki

Rinnepenkin sävy on muuttunut elokuussa hopeanhohteiseksi. Hopeahärkki, alppitähdet ja ohotanmaruna pääsevät loistamaan, kun kesän värikkäimmät kukkijat eivät ota enää niin suurta roolia. Osa rinnepenkin kasveista aloittelee uutta kukintakierrosta, mutta into ei ole enää niin suuri, kuin alkukesästä.
Kasvit ovat kesän aikana rehevöityneet valtavasti.
Hopeahärkki on tehnyt muutaman uuden kukan. Sen takana myös kangasajuruoho kukkii yksittäisten kukkien voimin.
Ohotanmarunassa on tavattoman kaunis hopeinen sävy.

Kukintavuoro alkaa elokuussa siirtyä vähitellen maksaruohoille. Tässä kukkii hurmemaksaruoho.

Hurmemaksaruoho (Sedum ’Common red)

Rinnepenkin ylätasanne

koki elokuussa ryhtiliikkeen kanttauksen ja rinnepenkkiin yhdistymisen muodossa. Nyt kun kurjenpolvet ja pikkutöyhtöangervo eivät enää kuki, penkkiin tuovat näyttävyyttä hopeamaruna ja punatähkät.

Punatähkä on yksi elokuun komeimmista kukkijoista. Se on yleensä oikea perhosmagneetti, mutta tänä vuonna perhosia on näkynyt vähemmän kuin aiemmin. Joitain ohdake-, nokkos – ja herukkaperhosia on näkynyt ja eräänä päivänä tapasin yhden suruvaipankin. Muutoin ovat perhoset olleet vähissä. Onneksi kimalaisia on runsaasti – nekin ilahduttavat aina kovasti.

Punatähkä (Liatris spicata)

Reunuspenkissä

on kuivaa. Kangasajuruohojen kukinnot ovat aivan ruskeita, olisi ehkä pitänyt kastella niitä enemmän kesän aikana.
Kuvan ottamisen jälkeen leikkasin ajuruohon kuihtuneet kukinnot pois ja tällä hetkellä penkin ilme on paljon vehreämpi.

Aiemmin alas leikkaamani loistosalvia sen sijaan voi hyvin ja kukkii nyt uudelleen.

Loistosalvia Schneehugel (Salvia x sylvestris)

Keskipenkki

koki sekin muodonmuutoksen ja laajeni puolisen metriä etureunastaan. Sekin penkki kantattiin kunnolla ja kasveja ryhmiteltiin uuteen järjestykseen. On hauska nähdä, miltä tämä penkki näyttää ensi vuonna elokuussa.

Penkin korkeimpina kukkivat leimut, kellopeippi sekä viimeinkin kukkimaan innostuneet kaunopunahatut. Muita kukkijoita ovat salviat, kurjenpolvet sekä jalokello

Syysleimu ja kaunopunahattu rinta rinnan

Jalokello on kaunis ja kiitollinen kukkija. Se kukkii todella pitkään ja runsaasti ja vaikka kasvi on matala (vain noin 20 cm), sen suuret kukinnot näkyvät kauas. Huomaan pitäväni jalokellosta vuosi vuodelta enemmän.

Jalokello (Platycodon grandiflorus) 

Sininen loistosalvia ja jalokurjenpolvi Rozanne ovat kauniita yhdessä.

Jalokurjenpolvi ’Rozanne’ (Geranium ’Rozanne’)

Liljapenkki

kaipaa kukkijoita loppukesäksi ja alkusyksyksi. Kenties niiden lomaan voisi istuttaa syysleimuja tai punahattuja?

Liljapenkin toisella, varjoisammalla puolella kukkivat kuunliljat. Viime syksynä tänne siirtämäni ’Halcyon’ näyttää viihtyvän uudessa kotipaikassaan hyvin ja myöskin viime syksynä istuttamani ’Firn Linen’ alennustaimet kukkivat jo ensimmäisenä kesänä.

Kuunlilja ’Halcyon’

Pionipenkki

on kosmoskukkien valtakuntaa. Pitkään sain niiden kukintaa odottaa, mutta nyt ne kukkivat runsaasti. Aion joka tapauksessa ensi keväänä esikasvattaa kosmoskukat, jotta pääsen nauttimaan niiden kukinnasta aikaisemmin.

Kosmoskukkien varret ovat lähes puolitoistametriset ja niissä on valtavasti nuppuja.

Penkin toinen yksivuotinen asukas on tarhaneito ’Miss Jekyl’. Se jää valitettavasti täysin kosmoskukkien varjoon, vaikka aivan ihastuttava onkin. Täytyy ensi keväänä kylvää sitä jonnekin muualle.

Siemeniä tarhaneidosta voisi ainakin kuvitella tulevan runsaasti, kun katsoo näiden siemenkotien kokoa. Aivan valtavat!

Pionipenkin takana sijaitsevassa ruukkupuutarhassa kukkivat kesäpäivänhatut, samettikukat ja keväällä kylvämäni daaliat. Teen ruukkupuutarhan kuulumisista erillisen postauksen, muuten tästä postauksesta tulee aivan liian pitkä.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on img_9967-t.jpg
Kesäpäivänhattu (Rudbeckia hirta ’Gloriosa Daisy’)

Penkissä kasvava loistokärhö ’Miss Bateman’ on ilokseni hengissä. Se alkoi yllättäen kesän aikana ruskistumaan ja jouduin leikkaamaan sen alas. Nyt se on alkanut työntää uutta versoa, joten tällä hetkellä sen selviämismahdollisuudet näyttävät paremmilta kuin vielä viime kuussa. Penkin toinen kärhö, ’Madame le Coultre’ kasvaa rauhalliseen tahtiin, mutta voi olla, että se ei vielä näin ensimmäisenä kesänään ennätä kukkia.

Uusi penkki

Tajusin juuri, että minulla ei ole uudelle, kelta-vuoletille penkille vielä nimeä. Todennäköisesti siitä tulee päivänliljapenkki – edellyttäen tietenkin, että joskus löydän siihen penkistä vielä uupuvat päivänliljat 🙂

Elokuinen kukinta tässä penkissä on kaunis ja runsas. Värit ovat kirkkaat ja aavistelevat jo syksyn tuloa. Pidän tästä vastaväriparista kovasti.

Kanadanpiisku ja yrtti-iiso ovat kaunis yhdistelmä ja täydellinen vastaväripari.

Tiukukärhö Arabella sopii hyvin kelta-violettiin yhdistelmään. Minun täytyy hankkia Arabellalle vielä kaunis obeliski, jotta se pääsee kunnolla oikeuksiinsa.

Tiukukärhö `Arabella`

Elokuu on kaunis kuukausi. Se on vielä lämmin ja hyvinkin kesäinen, mutta ilmassa alkaa olla jo syksyn tuntua. Valon määrä alkaa pikku hiljaa vähetä ja puutarhaan alkaa ilmestyä syksyisiä sävyjä. Ilmassa on tiettyä haikeutta kesän kääntyessä ehtoopuolelle. Onneksi puutarhassa kuitenkin riittää kukkijoita vielä pitkään elokuun jälkeenkin.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Elokuinen puutarhakierros

Elokuisessa puutarhassa on jotain ainutlaatuista. Kukinta on runsasta ja rehevää, ja matalammalta paistava aurinko saa kasvien värit hehkumaan ihan toisella tavalla kuin keskikesän paahteessa. Hämärtyvät illat tuovat uudenlaista tunnelmaa ja uudenlaisia valo-olosuhteita puutarhaan. Valkoisten kukkien hehku hämyisessä puutarhassa on taianomainen ja näkyy kauas. Etenkin valkoinen syysleimu on näyttävä illan hämärässä.

Syysleimu ’Frau Anton Buchner’ ja ’Starfire’ (Phlox paniculata

Kirkkaanpunainen syysleimu näyttää menehtyneen talven aikana. Onneksi valkoinen ’Frau Anton Buchner’ ja pinkki ’Starfire’ eivät kokeneet samaa kohtaloa. Alakuvan ’Early White’ on tämän vuoden uusi tulokas leimupenkissä.

Syysleimu ’Early White’ (Phlox paniculata)

Kaunopunahattu kurkkii syysleimujen lomasta. En tiedä tarkemmin, mikä lajike tämä on. Nappasin taimen mukaani alennuspöydästä, eikä täsmällisiä nimilappuja ollut tarjolla. Tämän sävy on vähän kellertävä, ainakin tällä hetkellä. On hauska nähdä, muuttuuko väri kukkien vanhetessa.

Kaunopunahattu (Echinacea purpurea)

Jalokellon nuput poksahtavat auki hetkenä minä hyväänsä. Jalokello oli ensimmäisiä kasveja, jotka puutarhaan hankin ja olen ollut siihen äärimmäisen tyytyväinen. Se on helppohoitoinen, ei rönsyile paikasta toiseen ja kukkii runsaasti ja pitkään. Ainoa asia, minkä nyt muuttaisin, olisi sen kasvupaikka. Puutarha on muuttunut paljon niistä ajoista, kun sen istutin, ja nykyisellään kasvi kasvaa hieman syrjässä. Jalokello ei pidä siirtämisestä, joten en ole uskaltanut sitä paremmallekaan paikalle siirtää.

Jalokello (Platycodon grandiflorus)

Harmaakurjenpolvi Ballerina aloitti toisen kukintakierroksen ja kasvaa somasti jalokurjenpolvi Rozannen kanssa rinta rinnan.

Myös osa salvioista aloittelee toista kukintakierrosta. Salvioille kävi köpelösti heinäkuun myrskyn kourissa ja lähes kaikki sekä valkoisten että sinisten salvioiden kukinnot varisivat maahan. Leikkasin kuolleet kukat pois (Päiville vielä kerran kiitos vinkistä), ja nyt salviat elävät toista elämäänsä.

Loistosalvia (Salvia × sylvestris)

Liljapenkin varjoisammalla puolella kuunliljat aloittelevat kukintaansa. Puolivarjon penkissä kuunliljojen kukinta alkaa sen sijaan olla jo ohi.

Kuunlilja ’Halcyon’ (Hosta Tardiana)

Punatähkät ovat komeimmillaan. Viime kesänä punatähkät olivat tulvillaan perhosia, nyt perhosia on näkynyt todella vähän. Toivotaan, että ne vielä etsiytyvät meidänkin puutarhaamme.

Punatähkä (Liatris spicata)

Puolukkamättäitä kasvaa siellä täällä. Aivan hyytelöksi asti puolukoita ei omalta pihalta riitä, mutta ovathan ne mukavia makupaloja puutarhatöiden lomassa.

Kallion kolosta siirtämäni kurjenkello näyttää ottaneen uuden asuinpaikkansa omakseen. Hieman arvelutti siirtää kasvia sen kukkiessa, mutta näköjään se ei ole ollut moksiskaan. Päin vastoin, uutta kukkaa pukkaa koko ajan.

Kurjenkello (Campanula persicifolia)
Kurjenkello (Campanula persicifolia)

Toinen kesän onnistuneista kasvisiirroista kukkii ylemmässä puolivarjon penkissä. Valtikkanauhus viihtyy huomattavasti paremmin nykyisessä paikassaan kuin aurinkoisessa keskipenkissä.

Valtikkanauhus (Ligularia przewalskii)

Ja viimeisimmäksi, mutta ei suinkaan vähäisimmäksi: pettävätkö silmäni, vai onko tuossa kärhön nuppu? Ja toinen tuossa viereisessä oksan haarassa? Jos on, meidän pihalla saatetaan nähdä tänä kesänä vielä loistokärhö ’President’ kukassa.

Loistokärhö ’The President’ (Clematis The President’)

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

Viisi kertaa kesämuisto

Tuula Maalaiskaupungin piha -blogista haastoi minut mukaan muistelemaan viittä parasta puutarhamuistoa menneeltä kesältä. Haasteen on alunperin laittanut liikkeelle Hillevi Maatiaiskanasen elämää -blogista.

Tämä oli tosi kiva haaste, ja tähän oli mukava vastata. Syksyn harmauden keskellä oli jotenkin ihana palata kesän tunnelmiin, katsella kesäisiä valokuvia ja muistella yhtä lämpimintä ja kauneinta kesää koskaan. Kiitos kovasti Tuula haasteesta, ja kiitos Hillevillekin mukavan haasteen keksimisestä.

Tässä ovat minun TOP 5 kesämuistoani:

Kesä oli kesä

Tänä vuonna kesä oli todellakin kesä. Taivas oli sininen, värit olivat kirkkaita, aurinko paistoi, lämpöä riitti päivästä toiseen, kaikki kasvoi runsaasti ja nopeasti, ja kasteluvettä meni litrakaupalla.

Ihana, ihana kesä ❤

kesä2

Ensimmäiset itse kasvatetut tomaatit

Tämä oli myös kesä, jolloin kasvatin ihka ensimmäiset omat tomaatit. Kasvihuonetta minulla ole, joten tomaatit saivat kasvaa terassilla. Sato ei ollut runsas, mutta sitäkin maukkaampi.

tomaatit

Puutarhan ryhtiliike

Puutarhassa tapahtui paljon muutoksia tämän kesän aikana. Kasvit vaihtoivat paikkaa, olemassa olevat penkit saivat täydennystä ja uusia penkkejä syntyi niitäkin neljä. Kesä oli säiden puolesta suotuisa sekä puutarhurin että kasvien kannalta. Pitkinä, lämpiminä päivinä sai paljon aikaiseksi, ja kasvit myös kasvoivat valtavasti heti ensimmäisen kesän aikana. Tämä oli hyvä kesä muutoksille!

muutokset

Perhoset ja kimalaiset

Kimalaiset ja perhoset löysivät tiensä puutarhaamme sankoin joukoin tänä kesänä. Punatähkä, kaunopunahattu ja unikot houkuttelivat lentäviä ystäviämme puoleensa magneetin lailla ja ihailtavaa riitti yllin kyllin. En varmasti koskaan väsy seuraamaan kimalaisten ahkeraa pörräystä tai perhosten sulokasta liikehdintää.

öttiäiset

Puutarha

Kesän paras muisto on ehdottamasti puutarha kokonaisuutena. Ja se, että ylipäätään on puutarha. Muutama vuosi sitten minulla ei sellaista vielä ollut, enkä kuvitellut moista koskaan kaipaavani. Kun muutimme tähän kolme vuotta sitten, ei puutarha näytellyt minkäänlaista osaa elämässäni. Ensimmäinen kesä muuttomme jälkeen menikin puutarhan suhteen vähän ihmetellessä, toisena kesänä jo vähän innostuin asiasta. Mutta  nyt kolmantena kesänä puutarhan rooli kasvoi valtavasti ja siitä on tullut minulle todella tärkeä ja rakas paikka. Puutarha on minun stressin poistajani ja henkireikäni, jossa huolet kaikkoavat ja aika kulkee kuin siivillä.

IMG_1047-T

Olipas kiva haaste! Haastan mukaan kesän muisteloihin seuraavat blogit:

Kukkaiselämää

Puutarhurin tytär

Tontillamme tapahtuu

Säännöt:

  • Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta
  • Kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogista.
  • Kerro, keneltä itse sait haasteen ja lisäksi haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan
  • Käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Maatiaiskanasen Elämää-blogin 5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta-haaste postauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan. Kyseinen postaus löytyy osoitteesta: http://maatiaiskananen.blogspot.com/2017/10/viisi-parasta-puutarhamuistoa-menneelta.html

 

 

Loppukesän kukkijoita

Yöt alkavat jo viiletä. Tein koiran kanssa aamulenkin vähän kuuden jälkeen ja lämmintä oli vain kolmetoista astetta. Onneksi päiväksi kuitenkin lämpenee vielä.

Monet kasvit ovat jo lopettaneet kukintansa, mutta kukkijoita riittää runsaasti vielä näin loppukesäksikin. Verikurjenpolvi on kukkinut ahkerasti koko kesän ja jaksaa yhä vaan ilahduttaa.

IMG_5449-T
Verikurjenpolvi (Geranium sanguineum)

Punatähkä on ollut ehdoton perhosten ja kimalaisten suosikki. Kimalaiset, jotka yleensä pyrähtelevät vikkelästi kukasta toiseen, oikein sukeltavat punatähkän uumeniin ja imevät mettä täysin huumaantuneina. Myös ohdakeperhoset näyttävät pitävän näistä. Jos kaipaatte perhos- ja kimalaiskasvia pihallenne, tässä on yksi erittäin hyvä vaihtoehto.

IMG_5454-T
Punatähkä (Liatris spicata)

Kolme kesää sitten istutetut jalokellot ovat innostuneet mahtavaan kukkaloistoon tänä kesänä. Kahtena edellisenä kesänä ne ovat tehneet vain muutaman kukan, mutta nyt jalokellot kukkivat sydämensä kyllyydestä. Pitkällä, lämpimällä kesällä lienee osuutensa asiaan.

IMG_5482-T
Jalokello (Platycodon grandiflorus)

Kestosuosikki auringonkukka. Maaliskuussa istutetuista siemenistä on kasvanut oikeita kaunottaria. Kimalaisetkin tykkäävät 🙂

IMG_5462-T
Isoauringonkukka (Helianthus annuus)

Kylvin toukokuussa tarhaneidon siemeniä suoraan kasvupaikalle. Sen herkkä kukinta on aivan ihastuttava! Näistä pitää ehdottomasti kerätä siemeniä talteen ensi kesää varten.

IMG_5475-T
Tarhaneito ’Miss Jekyll’ (Nigella damascena L.)

IMG_5467-T

Siemenkodatkin ovat niin koristeellisia:

IMG_5470-T

Osa kellopeipeistä menehtyi talven aikana, eivätkä kaikki talvesta selvinneet ole suotuisasta kesästä huolimatta kukkineet lainkaan. Mutta tämä yksilö onneksi kukkii.

IMG_5452-T
Kellopeippi ’Bouquet Rose’ (Physostegia virginiana)

Suloisen syysvuokon herkän vaalenpunainen kukinto on valloittava. Syysvuokot ovat tämän vuoden tulokkaita puutarhassamme, eikä niiden kukinto ole vielä kovin runsas. Toivotaan, että ne viihtyvät hyvin kasvupaikallaan ja palkitsevat tulevina vuosina runsaalla kukinnalla. Syysvuokkojen pitäisi myös levitä juuristonsa avulla. Pidetään peukkuja, etttä näin käy, sillä onhan se kaunis!

IMG_5330-T
Syysvuokko (Anemone hupehensis)

Kesä on ollut niin mahtava, että ei millään haluaisi sen loppuvan. Mutta onneksi kukkijoita riittää näin loppukesälläkin.

Mukavaa keskiviikkoa!

 

 

 

 

 

Puutarha kesälomamatkan jälkeen

Tulimme eilen kotiin pikaiselta kotimaan matkailukierrokselta. En ollut delegoinut kasteluhommia muuten kuin kesäkukkien ja tomaattien osalta ja etukäteen hieman jännitin, miten nuupahtaneilta perennapenkit näyttäisivät matkamme jälkeen. Hellettä on kuitenkin ollut lähes 30 astetta joka päivä, eikä sateesta ole ollut tietoakaan.

Mutta hyvältähän kaikki näytti. Kesäkukat olivat erittäin hyvässä kunnossa – kiitos mallikkaan kastelun 🙂 Eivätkä perennatkaan olleet pahasti kärsineet.

Mutta aloitetaan katselukierros meidän terassilla kasvavista tomaateista. Ne olivatkin pullistuneet jo varsin mukavasti:

IMG_4940-T

Toukokuussa kylvetyt unikot alkavat pikkuhiljaa avautua. Ensimmäisten joukossa kukkimaan yltyivät ’Bridal silk’, ’Mother of pearl’ ja ’Drama Queen’

IMG_4951-T
Papaver rhoeas ’Bridal Silk’

IMG_4950-T
Papaver rhoeas ’Mother of Pearl’

IMG_4958-T
Papaver somniferum ’Drama Queen’

Punatähkät ja auringonkukat kukkivat nekin ihan kohta

IMG_4943-T
Punatähkä ja taustalla liljapenkki, jossa keltaiset värililjat pistävät parastaan.

IMG_4946-T
Auringonkukkien aika on ihan kohta

Syysleimut puolestaan ovat puhjenneet täyteen kukkaan.

Sinnikkäitä näyttävät olevan meidän pihan perennat, eivätkä tunnu pienestä helteestä hätkähtävän. Mutta kyllä minä niitä eilen illalla aika runsaskätisesti silti kastelin 🙂