Harvoin tammikuussa tulee kierreltyä puutarhassa tutkimassa kukkapenkkejä, mutta tänään tuli tehtyä sellainenkin temppu. Kovin tammikuiselta ei puutarha näyttänyt – toisin kuin viime tammikuussa näihin aikoihin, jolloin näytti tältä:
20.1.2019 – Viime vuonna tähän aikaan näytti paljon talvisemmalta.
Tänään sen sijaan piha on lumesta paljas. Koko talvena olemme saaneet tänne kaakkoon vain muutamia senttejä lunta, ja nekin ovat sulaneet pois hyvin pian. Välillä on ollut hiukan pakkasta, ja sitten taas menee plussalle. Lähes kaikki sade on saatu vetenä. Maa on täysin sula, eikä pakkasta -saati lunta – ole edelleenkään odotettavissa.
Tämä kuva on otettu tammikuun alussa, mutta tilanne on lumien suhteen edelleen sama. Sitä ei ole.
Kasvit ovat kummissaan, eivätkä pajunkissat ole kovin harvinainen näky, kun koiran kanssa lähimaastossa lenkkeilee. Myös puutarhassa on kevään merkkejä ilmassa. Pionipenkissä pilkistää punaista…
Yksi pioneista silmuilee.
… ja piippojakin on näkyvissä.
Tässä nousee todennäköisesti kevätkurjenmiekkaa tai krookusta.
Myös maahan talvehtimaan istuttamani terassihortensia työntää lehtiä.
Rinnepenkissä krookukset kuvittelevat kevään jo koittaneen…
… ja myös kevänkurjenmiekat ovat hereillä.
Salviakin on sitä mieltä, että sää on varsin sopiva uusien lehtien kasvattamiseen,.
Nämä piipot löytyivät päivänliljapenkistä.
Tänään luin uutisista, että Tukholmassa kirsikkapuut ovat kukassa. Siellä on kuulemma mitattu 11 astetta tammikuun keskimääräistä lämpötilaa korkeampia lämpöasteita. Aika hurjaa ja huolestuttavaa. Toivottavasti kaikki talvemme eivät ole tällaisia jatkossa!
Puutarhassa töiden tahti alkaa rauhoittua näin syksyn edetessä ja iltojen pimetessä. Haravoitavaa vielä riittää, mutta muuten alkaa puutarha olla talviteloilla. Pari viikonloppua sitten piti kuitenkin tehdä vielä yksi projekti ja istuttaa terassihortensiat maahan talvehtimaan. Meillä ei oikein ole kunnollista sisätalvetustilaa, ja arvelin hortensioilla olevan parhaimmat selviämismahdollisuudet ulkona. Ulkonakaan ei tosin ollut niille sopivaa paikkaa, joten päädyin tekemään vielä yhden laajennusprojektin ja kasvattamaan varjopenkin kokoa sen verran, että sain hortensiat istutettua siihen.
Hortensiat keskellä, jättipoimulehden ja rodon välissä. Haravalle olisi töitä.
Alakuvassa on sama penkki toisesta suunnasta. Reunuskivet jäivät vielä miten sattuu, mutta korjaan asian keväällä. Eihän sitä tiedä, minkälaisia suunnitelmia tälle penkille talven aikana vielä keksiikään.
Perennojen syyskylvöt on myöskin tehty. Yritykseni kylvää akileijojen, isotähtiputken ja punaluppion siemeniä viime keväänä ei ollut suuri menestys ja ainoastaan jokunen akileija iti. Niinpä päätin yrittää uudelleen näin syksyllä ja kylvää siemenet suoraan kasvupaikalle. Ehkäpä luontoäidiltä siementen idättäminen onnistuu paremmin.
Uusi yritys akileijojen kanssa. Samoin isotähtiputken ja punaluppion kanssa. Kylvin myös joukon valkovuokon siemeniä.
Tuli muuten kantapään kautta opittua, että kosmoskukkia ei kannata kylvää sellaiseen penkkiin, jossa on runsaasti sipulikasveja eikä välttämättä myöskään samaan penkkin pionien kanssa. Pelkäsin nimittäin pionien herkkien juurien puolesta pakkasen palelluttamia kosmoskukkia poistaessani.
Kosmokset kasvoivat korkeiksi ja tuuheiksi, mutta kukkivat myöhään ja nihkeästi.
Kosmokset olivat kasvattaneet pesuvadin kokoiset juuret ja niiden mukana maasta nousi sipuli jos toinenkin. Oli aikamoinen työ irroitella sipuleita tiheiden juurten lomasta ja istuttaa ne takaisin maahan.
Pionipenkki näyttää paljon siistimmältä kosmosten lähdön jälkeen. Ensi vuonna kylvän kosmokset jonnekin muualle – jos kylvän niitä lainkaan.
Kosmoskukkien poistamisen jälkeen penkissä oli mukavasti tilaa parille uudelle pionin juurakolle, jotka tarttuivat ”vahingossa” mukaan eräällä kauppareissulla. Ihanan värinen tuo ’Pink Hawaiian Coral’!
Minulla alkoi eilen loma. Tuntuu tosi hyvältä, vaikka ihan täysin asiaa ei olekaan vielä sisäistänyt. Alkuvuosi on ollut todella kiireinen ja ajoittain myös hyvin stressaava. Töissä paineet ja kiire on ollut kova, kovempi kuin ehkä koskaan aikaisemmin.
Kiinanpioni ’Sarah Bernhardt’
Siksi loman aloittaminen tänä vuonna tuntuukin erityisen hyvältä. Kaiken lisäksi sain kerrankin työt siihen pisteeseen, että mitään ei jäänyt kesken. Saatoin siis hyvillä mielin sulkea työpaikan oven perässäni seuraavaksi neljäksi viikoksi.
Kiinanpioni ’Sarah Bernhardt’
Mitään suuria lomasuunnitelmia meillä ei ole. Tarkoitus on ottaa rennosti ja nauttia kiireettömyydestä. Koko vuosi on ollut niin tiukasti aikataulutettua, että en halua tehdä sitä samaa enää lomalla. Ajatuksena on tehdä sitä, mitä mieli milloinkin halajaa ja nauttia kesästä.
Kiinanpioni ’Wladyslawa’
Jotain pientä sentään järjestin. Lähdemme heinäkuun loppupuolella tyttären kanssa pariksi päiväksi Helsinkiin humputtelemaan ihan kahdestaan. Shoppaillaan ja tehdään tyttöjen juttuja. Lisäksi on tarkoitus käydä Heurekassa – emme ole siellä vielä koskaan käyneet.
Kiinanpioni ’Wladyslawa’
Ihanaa, kun on kesä!
Mukavaa viikonloppua kaikille ja hyvää lomaa kaikille lomalaisille!
Sain viikonloppuna tehtyä pieniä parannuksia puutarhassa, muun muassa kitkettyä pari näkyvimmällä paikalla sijaitsevaa perennapenkkiä. Loput penkit jäivät vielä kitkemättä, ja ovatkin sillä tolalla, kunnes säät tästä paranevat. Minulla alkaa ensi viikolla kesäloma, ja silloin on ainakin hyvää aikaa saattaa kesken jäänyt työ päätökseen.
Muitakin pieniä parannuksia sain tehtyä. Olin jo vuoden päivät pohdiskellut, mitä istuttaisin rinnepenkissä olevaan aukkopaikkaan. Viime vuonna siitä pois siirtämäni purppurakeijunkukat eivät edelleenkään olleet saaneet korvaajaa ja rinne oli yhdestä kohdasta autio. Uuden kasvin pitäisi mielellään olla sellainen, että se peittäisi pikkusipulien lakastuvat lehdet hyvin alleen.
Parannuskohta sijaitsee hopeahärkkimättäiden välissä, tuossa, missä näkyy ruskea kasa pikkusipuleiden rumia varsia. Varret pitäisi saada piiloon. Tuon ruman, penkin edessä olevan nurmikaistaleen sain viikonloppuna kitkettyä. Hurraa!
Ratkaisu löytyi läheltä ja oli niin itsestäänselvä, että vieläkin hämmästelen omaa pöljyyttäni. Viime syksynä pionipenkkiin istuttamani kurjenpolvet saisivat muuttaa uuten paikkaan rinteeseen! Kurjenpolvet ovat täydellisiä maanpeitekasveja tähän paikkaan, sillä ne aloittavat maanpäällisten osien kasvattamisen joka vuosi käytännössä nollasta. Pikkusipuleille jäisi näin runsaasti tilaa kukkia ja sitten kun niiden aika on ohi, kurjenpolvet saisivat peittää ne alleen. Kaiken lisäksi ’Elke’ sopisi värinsä puolesta paljon paremmin rinteeseen kuin pionipenkkiin. Miten minä en tätä aiemmin keksinyt!
Verikurjenpolvi ’Elke’ saapui pelastajaksi.
Huhtikuussa tekemäni rinteen laajennusosan jäljiltä rinteeseen oli jäänyt vielä tyhjä kolo ja siihen hankin yhden korallikeijunkukan taimen. Katson hetken aikaa, miten kasvi rinteessä viihtyy ja jos näyttää viihtyvän eikä paikka ole sille liian aurinkoinen, hankin vata sitten pari tainta lisää. Heräteostoksena mukaan lähti myös yksi valkoinen ketoneilikka, sillä minusta se sopi niin kauniisti yhteen korallikeijunkukan kanssa. Väriyhdistelmä on herkullinen. Kuin Marianne-karkki.
Marianne-karkin toinen osapuoli on ukkoskuuron jäljiltä täysin maassa, mutta eiköhän se siitä virkoa. Korallikeijunkukan kukinnotkin näyttävät menneen sateesta poikki.
Pionipenkki menetti siis penkin reunassa kasvaneet kurjenpolvet, mutta sai tilalle uudet. Minusta valkoinen väri sopii muutenkin paremmin tähän penkkiin, joten nyt pionipenkkiä reunustaa neljä valkoista verkikurjenpolvea. Penkkiin olisi mahtunut vielä pari tainta lisää, mutta taimia oli saatavilla ainoastaan neljä. Kurjenpolvet onneksi kasvavat vauhdilla ja niitä voi sitten myöhemmin jakaa koko reunuksen matkalle.
Verikurjenpolvi ’Album’ (Geranium sanguineum ’Album’) Pionipenkissä ’Sarah Bernhardt’ on tässä kuvassa nupulla. Tällä hetkellä pionit ovat myrskyn runtelemia. Penkin vasemmassa kulmassa on vielä paikka yhdelle pionille. Haaveilen löytäväni siihen ’Bowl of Beautyn’ tai ’Coral Charmin’. Pionipenkin takana kiipeilevät kärhöt.
Taimitarhan kanat olivat muuten saaneet perheenlisäystä ❤ Ihania pikku piipittäjiä ❤
Viime syksyinen uurastus on palkittu ja meidän puutarhassamme kukkii pihamme kaikkien aikojen ensimmäinen pioni! Hurraa!
Pioni ’Duschesse de Nemours’ – tässä vielä suloisena lumipallona.
Kyllästyin viime syksynä lopullisesti etupihallamme olleeseen rumiluspenkkiin, jolle en vain aiemmin ollut keksinyt mitään hyötykäyttöä ja hävitin sen maan tasalle. Siinä vaiheessa olin nimittäin viimein myös keksinyt, mitä penkin tilalle halusin: uuden penkin pioneille ja kärhöille. Uuden penkin rakennusprojektista voi lukea täältä *klik*.
Tällä viikolla koko tuo viime syksyinen uurastus palkittiin, kun ensimmäinen istuttamani pioni alkoi kukkia. Olin varautunut siihen, että en ehkä näin ensimmäisenä kesänä saisi kukkia ihailtavakseni, mutta suureksi ilokseni ja riemukseni toisin kävi. Ihana ’Duchesse de Nemours’ kukkii parasta aikaa. Tosin kukkia on vain yksi, mutta kukka se on sekin!
Kahdessa muussakin pionissa on yksi nuppu, joten saatan tänä kesänä nähdä kukassa vielä ’Sarah Bernhardin’ ja ’Wladyslawan’. Lopuissa kahdessa pionissa ei nuppuja näy, mutta kolme viidestä on mielestäni varsin kelvollinen tulos näin ensimmäisenä kesänä.
Meillä alkoi iltapäivällä hissukseen sadella ja edelleen ripottelee hiljalleen. Puutarha saa viimeinkin kauan kaipaamansa kesäisen kylvyn.
Mukavaa torstai-iltaa ja kesäkuun viimeisiä päiviä. Ajatella, että ensi viikko alkaa jo heinäkuuna!
Valkoista salviaa 