Heinäkuu on ollut tähän mennessä keskimääräistä viileämpi ja se näkyy puutarhassa. Monet normaalisti jo täydessä kukassa olevat kasvit vasta aloittelevat kukintaansa. Toisaalta, kitkeminen, penkkien kanttaus ja pensaiden leikkaaminen on ollut huomattavasti mukavampaa viileämmässä säässä, kuin viime kesän huippuhelteissä.
Pikkutöyhtöangervo aloittelee kukintaansa
Täksi viikoksi on jo luvattu lämpimämpää säätä ja toiveissani on, että lämpö saisi monet vielä nupulla olevat kukat avautumaan. Tältä kuitenkin näyttää tällä hetkellä; tervetuloa kuvakierrokselle puutarhaamme.
Viileä sää on pitänyt liljat tiivisti nupussa, mutta muutama niistä on sentään auki. Tässä kukkii marhanlilja ’Orange marmalade’Tämän liljan nimi on hukassa. Tunnistaako kukaan?MysteerililjaJalokurjenpolvi ’Rozanne’ on uusi hankinta. Istutin sitä keskipenkin etureunaan – se sopii kauniisti yhteen sinisten loistosalvioiden kanssa.’Rozannessa’ on upea väri ja se myös kukkii pitkään, aina heinäkuusta syyskuulle saakka.Neidonkurjenpolvi viihtyy rinnepenkissä hyvin ja kukkii runsaasti. Neidonkurjenpolvi on matalakasvuinen verikurjenpolven muunnos, joka kukkii hienä-elokuussa.Neidonkurjenpolvella on hempeän vaaleanpunaiset kukat ja hauska, hieman ryppyinen olemus. Siitä on tullut yksi suosikkikurjenpolvistani.Euroopanalppitähti ’Edelweis’ kukkii keskipenkissä yhdessä salvioiden kanssa. Muutama unikkokin on auennut. Kimalaiset pitävät niistä. Tämä yksilö on ihan onnesta sykkyrällä.Ylemmässä puolivarjon penkissä kukkii isotöyhtöangervo, sormivaleangervo sekä keijuangervo. Välistä pilkottaa myös mustalaukan valkoinen kukinto. Muut laukat ovat jo lopettaneet kukintansa.Mustalaukka, Allium nigrumJaloangervot aloittelevat kukintaansa. Niidenkin seassa kasvaa mustalaukkaa.Isotähtiputki yhteiskuvassa varjoliljan (vai onko sittenkin marhanlilja?) ja peurankellon kanssa.Peurankello ’Campanula glomerata’Päivän iloisin puutarhayllätys odotti liljapenkin päässä. Istutin viime kesänä ruukkuun soihtuliljoja, jotka eivät kukkineet missään vaiheessa. Syksyn tullen laitoin ruukussa olleet taimet maahan, vaikka lähtökohtaisesti soihtulilja pitäisikin talvettaa pakkasettomassa paikassa. Kasasin liljan päälle runsaasti lehtiä suojaksi talven varalle ja kappas vaan, sehän kukkii kohta!
Olisi kiva kuulla, miten heinäkuinen sää on näkynyt teidän puutarhassanne? Onko kukinta myöhässä vai onko säällä ollut mitään merkitystä kasvien kasvuun?
Meillä vieraili yöllä pakkasukko. Kaunis, hento kuura peitti maata kun lähdin aamulla Snautserin kanssa lenkille. Mittari näytti paria pakkasastetta.
Kangasajuruoho
Aamulenkin ja aamiaisen jälkeen suuntasin pihalle. Suurin vimma isojen muutosten tekemiseen puutarhassa on jo tämän vuoden osalta taltutettu ja ajatus alkaa selkeästi kääntyä ensi kesän suunnitelmiin. Pientä puuhaa kuitenkin riittää siellä ja täällä. Auringon lämpö sulatti kuuran nopeasti ja aamuvarhaisella päälle laittamani toppatakki sai pian vaihtua kevyempään vaatetukseen.
Komeamaksaruoho ’Carl’
Istutin kesällä rinnepenkin ylätasanteeseen kurjenpolvia ja pikkutöyhtoangervoa. Nyt vaihdoin niiden paikkaa keskenään. Kurjenpolvet olivat kasvaneet niin suuriksi, että katsoin viisaammaksi siirtää ne keskemmälle penkkiä, missä ne saavat levitä rauhassa. Istutin penkkiin myös hieman syyssipuleita: ’Cameleon’ laukkaa, napolinlaukkaa ja sinitähtihyasinttia.
Pikkutöyhtöangervot ja kurjenpolvet
Niin, ja sitä ennen olin pistäytynyt hakemassa lisää sipuleita maassa jo majailevien rinnalle. Rinnepenkki oli jäänyt tähän mennessä ilman, ja ajattelin istuttaa siihen krookuksia. Siinä samalla mukaan tarttui vähän muutakin.
Krookukset ja Katharine Hodgkinin istutin rinnepenkkiin. Sinitähtihyasintti ja ’Cameleon’ laukka pääsivät kurjenpolvien ja pikkutöyhtöangervojen seuraksi. Tulppaanit istutin pionipenkkiin aiemmin istuttamieni sipulien joukkoon.
Seuraavaksi keräsin kaikki pihakoristeet varastoon, pesin ruukut ja kannoin terassikalusteet varaston suojiin talven ajaksi. Tyttösen kanssa tyhjennettiin leikkimökistä patjat ja tyynyt pois kostumasta. Perennojen leikkaus jäi vielä, mutta pitäähän sitä huomisellekin jotain tekemistä jättää.
Tuonne ulos kun katsoo myrskyävää maisemaa, on pakko antaa periksi ja myöntää, että syksy on saapunut. Aikansa se jaksoikin kolkutella vain ovelle, mutta nyt se on kyllä jo astunut reippaasti kynnyksen yli ja asettunut kunnolla taloksi. Lämpimän kesän jälkeen säiden viileneminen tuntuu karulta. Kaivoin jo talvitakinkin aamulla töihin lähtiessäni päälleni, jotta syksyn kalsea viima ei tunkeutuisi iholle saakka.
Syksy on tuonut syksyiset värit ja puuhat myös puutarhaan. Viimeiset tomaatin raakileet on nyt kerätty sisälle kypsymään.
Kokeilin tomaattien kasvatusta ensimmäistä kertaa tänä vuonna, ja kokeilu onnistui odotuksiin nähden mainiosti. Tomaatit kasvoivat koko kesän terassilla ilman kasvihuoneen tuomaa suojaa, mutta hyvin ne siinä pärjäsivät. Eihän sato mitenkään järisyttävän runsas ollut, mutta saimme kuitenkin jonkun verran omia tomaatteja herkuteltavaksemme. Kyllä se vaan on ihan eri asia syödä itse kasvatettuja tomaatteja kuin ostaa ne kaupasta. Jo pelkästään tieto siitä, että ne ovat OMIA, sai ne maistumaan makeammilta ja mehukkaammilta.
Syyssipuleita olen istuttanut maahan aina pussin silloin ja toisen tällöin. Viime sunnuntaina sain urakan päätökseen ja kaikki sipulit ovat nyt maan uumenissa odottamassa kevättä. Siinä sipuleita istuttaessa tuli ohimennen kitkettyäkin vähän, mutta siistimistä jäi vielä tulevillekin päiville. Toivotaan, että aurinko hellisi meitä viikonloppuna. Olisi mukavampi kyykkiä rikkaruohojen kimpussa auringonpaisteessa kuin tuossa myrskyssä. Ajattelin samalla leikata myös ränsistyneimpiä perennoja alas. En leikkaa perennoja koskaan kovin järjestelmällisesti, vaan aina sen mukaan, miten rumilta ne alkavat näyttää, ja miten ahkerasti haluan niiden siementävän.
Pikkutöyhtöangervo
Vihreä väri alkaa vähitellen väistyä puutarhasta ja ruska valtaa päivä päivältä enemmän alaa. Näiden ruskakuvien myötä toivotan kaikille mukavaa torstaita!
Pikkutöytöangervot ovat saaneet kauniin syysvärin.
Särkyneen sydämen kellastuneet lehdet loistavat kirkkaina purppurakeijunkukan tummia lehtiä vasten. Pirteä väriyhdistelmä näkyy kauas!
Villiviini ei sekään suotta arastele räiskyvää syysasuaan vaan hehkuu kirkaan punaisena.
Meillä on puutarhassa pari ongelmakohtaa, joihin olen etsinyt ratkaisua jo jonkin aikaa. Yksi niistä on rinnepenkin ylätasanne, jonne en vain ole sopivia kasveja löytänyt. Penkissä on kasvanut vaikka mitä, mutta mikään ei oikein ole siinä viihtynyt tai siihen muuten vain sopinut. Olen ollut tyytyväinen ainoastaan penkin reunalla kasvaviin verikurjenpolviin.
Rinteen ylätasanne ennen ratkaisun löytymistä
Toinen ongelmakohta on rinnepenkki, josta poistamieni keijunkukkien tilalle olen miettinyt täydennystä.
No, käväisin eilen pyöräretkellä Tirilän puutarhassa katsomassa, löytäisinkö ongelmiini ratkaisua. Ja löysinhän minä (ja vähän muutakin 🙂 ).
Saalis
Ongelma numero yksi – eli rinnepenkin ylätasanne – sai täydennystä pikkutöyhtöangervoista. Olen etsinyt penkkiin jonkinlaista mätästävää tai pensastavaa, maksimissaan 40 cm korkeaksi kasvavaa kasvia, sillä en halua kasvien kasvavan korkeammiksi kuin vierellä kasvavat pesäkuuset. Korkeammat kasvit nimittäin blokkaisivat näkymän ylätasanteen muihin penkkeihin.
Pikkutöyhtöangervo kasvavaa vain 20-30 cm korkeaksi ja tekee suloisia valkoisia, töyhtömäisiä kukintoja. Kaiken lisäksi sen koristeellinen lehdistö sopii todella hyvin sekä havujen että kurjenpolvien pariksi. Se on ihan täydellinen kasvi tuohon paikkaan – toivottavasti 🙂
Pikkutöyhtöangervo
Rinnepenkkin aukkokohtaan puolestaan hankin hopeahärkkiä ja istutin lisäksi kangasajuruohon jakotaimia. Hopeahärkit toimivat kivasti penkin vasemmassa reunassa kasvavien lajitoveriensa parina ja tuovat penkkiin sen kaipaamaa tasapainoa.
Tirilässä parveili valtavasti perhosia. Valitettavasti ainoa, josta sain kuvan, oli tämä upea ohdakeperhonen. Tämä yksilö oikein pysähtyi poseeraamaan ja pyörähteli kukalla kuin mikäkin mannekiini. Ihana 🙂
Ohdakeperhonen kaunopunahatulla
Siinä perhosta kuvatessani aloin tuumimaan, että kaunopunahattuhan voisi olla juuri sopiva seuralainen syysleimujen rinnalle. Takaraivossa oli jo nimittäin pitkään jyskyttänyt ajatus, että leimut tarvitsisivat vielä jotain seurakseen. Nyt kun tuijottelin punahattua, aavistelin löytäneeni oikean kasvin niiden seuraksi. Joten ei muuta kuin kasvi kassiin ja penkkiin.
Nyt ei olekaan enää kuin 9.999 muuta ongelmakohtaa ja ikuisuusprojektia, jotka pitää ratkaista. Mutta se tässä puutarhailussa onkin niin ihanaa. Nurkan takana häämöttää aina uusi projekti, sillä mikään ei koskaan ole valmista.
Valkoista salviaa 