Missä kukitaan? Osa 3b: heinäkuun puolivarjon ja varjon penkit

Tässä seuraa toinen osa heinäkuun kukkakatsauksesta. Heinäkuun ensimmäisessä osassa käsittelin aurinkoisten penkkien kukkijoita ja sen voi käydä lukemassa täällä. Kesän aiempiin katsauksiin pääsee oheisten linkkien kautta:

Puolivarjon penkeissä

on rehevää, mutta ei kovin runsaskukkaista. Keväällä alas leikkaamani koivuangervo ei tänä kesänä kukkinut lainkaan, mutta huoltoleikkaus näyttää silti tehneen sille hyvää. Kasvi on paljon elinvoimaisemman näköinen kuin aiempina vuosina. Jaloangervot ovat kukkineet melko laiskasti, eivätkä keväällä istuttamani akileijan taimet ennättäneet kukkaan saakka tänä kesänä.

Yläpenkissä

isotöyhtöangervo ja vaaleanpunainen keijuangervo ovat kantaneet suurimman vastuun heinäkuisesta kukinnasta. Purppurakeijunkukka on näyttävä myös kukinta-ajan ulkopuolella, sen verran silmiinpistävä sen tummanpunainen lehdistö on.

Aivan penkin päässä kasvaa penkin uusin tulokas, syyskimikki. Penkin takana sijaitsee lehtikompostimme, ja halusin penkin päähän jotain korkeaa kasvia kompostia naamioimaan. Jatkoin penkkiä hieman ja istutin syyskimikin hoitamaan naamiointitehtävää. Kimikin eteen siirsin alapenkissä kasvaineita purppurakeijunkukkia.

Syyskimikki (Cimicifuga ramosa ’Atropurpurea’) aivan kuvan etualalla

Penkin toinen uusi tulokas on valtikkanauhus, joka muutti penkin keskivaiheilla olleeseen aukkokohtaan yhdestä aurinkopenkistä. Edellinen kasvupaikka oli nauhukselle liian paahteinen ja sen lehdet olivat jatkuvasti nuupallaan. Tässä uudessa paikassa se voi huomattavasti paremmin ja on tehnyt hurjan määrän kukkavarsia. Nauhus on myös sopivan kookas kasvi peittämään penkin takana olevaa rinnettä. Tontin raja kulkee juuri tuosta nauhuksen takaa ja nauhuksen takana oleva rinne on jo naapurin puolella. Kovin radikaaleja muutostöitä en siis rinteeseen uskalla mennä tekemään, mutta yritän korkeilla kasveilla saada rinteen sekalaista kasvustoa piiloon.

Valtikkanauhus takana keskellä, heti keijunkukka ’Marmaladen’ takana.

Alapenkistä

on tullut sinivalkoinen. Tytär kysyi eräänä päivänä, teinkö penkistä ihan tarkoituksella valko-violetin. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että se ei ollut suunnitelmissani – penkki on vain muotoutunut sellaiseksi. Sinivalkoisuus korostuu entisestään, nyt kun siirsin purppurakeijunkukat tästä penkistä ylempään puolivarjon penkkiin.

Jotkut teistä saattavat muistaa kesäkuisen postaukseni, jossa kaavailin kallion kolossa kasvavan kurjenkellon siirtämisestä alapenkkiin perhoangervojen seuraan.

Kurjenkello kallionkolossa

Kurjenkello on nyt siirretty ja se pilkottaa nyt perhoangervon lomassa. Minusta ne sopivat kauniisti yhteen, eikä kurjenkello näyttänyt onneksi muutosta yhtään suuttuneenkaan.

Perhoangervo, kurjenkello ja kuunliljoja

Kuunliljat aloittivat kukintansa heinäkuun loppupuolella. Istutin viime kesänä tähän penkkiin myös valkoista ”So sweet” -kuunliljaa, mutta se ei vielä tänä kesänä näytä kukkivan. Vanhemmat kuunliljat sen sijaan kukkivat kauniisti. Penkissä kasvaa useampaakin kuunliljalajiketta, mutta valitettavasti tarkat nimet eivät ole tiedossani.

Jaloangervoista ’ Brautschleier’ on ollut ahkerin kukkija. Sillä on hauskan pörröiset kukat.

Japaninjaloangervo ’Deutschland’ jaksoi tehdä pari kukkaa. Sen takana näkyy kukintaansa lopetteleva mustalaukka.

Tähän penkkiin istutin myös keväällä siemenestä kasvattamani akileijan taimet. Ne näyttäisivät pärjäävän hyvin ja ovat lähteneet mukavasti kasvuun. Kukkia ei tänä kesänä ole odotettavissa, mutta jos akileijat talvehtivat hyvin, ensi kesänä saattaa tilanne olla jo toinen.

Varjopenkissä

Keväällä hankkimani uusi rodo on kasvanut reippaasti kesän aikana, eikä enää paljon koossa häviä penkissä jo pari vuotta kasvaneelle kaimalleen. Viime kesänä varjopenkin reunoilla oli paljon rehevämpi kuunliljakasvusto, mutta jaoin sitä aika reilulla kädellä, ja siirsin taimia alapenkkiin. Aika kivasti kuunliljat ovat kuitenkin kasvaneet myös tässä penkissä ja rehevöityvät nekin kovaa vauhtia. Tämä kuunliljalajike taitaa olla joku undulata, kun on noin kippuraiset lehdet?

Iirispenkissä

keväällä kylvämäni sekalaiset unikon siemenet kasvavat iiristen seassa. Olin toivonut, että unikot kasvaisivat jotenkin säännönmukaisemmin ja tasaisemmin, mutta kyllähän se olisi pitänyt tietää, että unikoita ei voi kontrolloida. Ihan hauskan näköisiä ovat silti, vaikka kasvavatkin epäjärjestyksessä.

Mukavaa viikon jatkoa!

Missä kukitaan? Osa 2b: kesäkuun puolivarjon ja varjon penkit

Tässä seuraa lupaamani kakkososa kesäkuun kukkakatsauksesta. Kesäkuun ensimmäisessä osassa käsittelin aurinkoisten penkkien kukkijoita ja sen voi käydä lukemassa täältä *klik*. Toukokuun katsaus löytyy puolestaan täältä *klik*

Puolivarjon penkit

ovat rehevöityneet runsaasti toukokuusta. Kukkijoita riittää molemmissa penkeissä, mutta näissä penkeissä tärkeässä osassa ovat myös erilaiset lehdet.
Ylempi ja alempi puolivarjon penkki

Yläpenkissä suurilehtinen ja -kukkainen sormivaleangervo on hyvin näyttävä. Penkin toisessa päässä puolestaan leiskuvat keijunkukat.

Laukat kukkivat kauniisti – joskaan eivät kovin runsaasti tänä vuonna. Valkoisia laukkoja nousi vain yksi.

Sorjalaukka ’Mount Everest’ (Allium stipitatum ’Mount Everest’)

Yhden kesän väliin jättänyt kirjolupiini kukki hehkuvan värisenä penkin keskivaiheilla

Kirjolupiini (Lupinus x regalis)

ja särkynytsydän kurkkii varovaisesti keijunkukkien takaa.

Särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis)

Alapenkissä kauniit kuunliljat reunustavat penkin päitä

ja penkin toisessa päässä kurkottelee kaunis perhoangervo.

Perhoangervo (Gillenia trifoliata)

Penkin keskellä kasvaa erilaisia angervoja, konnantatarta, isotähtiputkea, peurankelloa ja varjoliljaa, joka kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa.

Varjoliljan tummanpunainen kukka on kaunis pari vieressä kasvavan keijunkukan kanssa.

Varjoliljan vieressä kasvaa taimitarhalta tekemäni löytö. Yritin keväällä kasvattaa punaluppiota siemenestä, mutta yritys epäonnistui, eivätkä siemenet itäneet lainkaan. Nyt löysin puutarhalta punaluppion taimen ja nappasin sen mukaani. Alkuperäinen tarkoitukseni oli istuttaa luppio perhoangervon viereen, mutta se sopii ehkä kuitenkin paremmin varjoliljan kaveriksi.

Tuo vihreä pallo tuossa keijunkukkien ja varjoliljan välissä on punaluppio.

Istutin tähän penkkiin myös keväällä siemenestä kasvattamani akileijan taimet (KcKana Giantsin istutin yläpenkkiin). Ne näyttäisivät pärjäävän ihan hyvin ja ovat lähteneet mukavasti kasvuun. Ne tuskin kuitenkaan kukkivat vielä tänä kesänä, mutta tulevina kesinä tässä penkissä todennäköisesti kukkii paljon perinteisiä perennoja.

Kallion koloon ilmestyneen kurjenkellon ajattelin uskaltaa siirtää perhoangervon viereen. Ovat siinä yhdessä sitten, kaksi pitkäkoipista. Onneksi jätin keväällä kallion päällä huomaamani lehtitupsun paikoilleen, enkä kitkenyt sitä horsmana pois. Komea kurjenkello on lehtitupsusta kasvanut.

Varjopenkki

kaipaisi ehkä jonkinlaisen katseenvangitsijan kesäkuusta eteenpäin. Alppiruusut lopettaavat kukintansa kesäkuun alkupäivinä ja ennen kuin kuunliljat ovat kasvaneet täyteen mittaansa, penkki on ehkä vähän vaisu. Alppiruusut ovat kyllä hyvin kauniita vihreinäkin ja penkin takana kasvavat saniaisetkin tuovat oman lisänsä. Minusta on myös hauskaa, että katseenvangitsijan paikka muuttuu kesän mittaan. Kaikkien penkkien ei välttämättä tarvitse kukkia koko aikaa. Mutta ehkä jotain matalakasvuista pallohortensijaa voisi tähän miettiä.
Varjopenkkin kesäkuun lopussa. Alppiruusut ovat jo kukkineet, eivätkä kuunliljat ole vielä täydessä mitassaan. Penkin takana kasvavia saniaisia joudun aika-ajoin poistamaan, etteivät ne valtaisi penkkiä täysin.

Iirispenkki

toimii kivasti. Tulppaani ’Carnival de Rio’ aloitti kukkimaan samalla hetkellä, kun narsissit lopettivat, ja tulppaanien lopetettua aloittivat puolestaan kurjenmiekat. Kylvin penkkiin myös unikon siemeniä saadakseni penkkiin kukkijoita kurjenmiekkojen jälkeenkin. Penkki on sen verran varjoisassa paikassa, että unikot eivät vielä kuki, mutta itäneet ne ovat kuitenkin.

Sellaiselta näyttää puutarhamme varjoisampi puoli. Kovasti tuskailin toukokuussa puolivarjon penkkien köyhyyttä, mutta nyt näyttää jo aivan toisenlaiselta. Puolivarjon penkit kasvavat kauniina ja rehevinä ja toukokuun vaatimattomuus on enää muisto vain. Jälleen tuli itselle hyvä muistutus siitä, että maltti kannattaa puutarhahommissa.

Mukavaa viikon jatkoa!

Kesäkuun ensimmäiset puutarhaprojektit

Lauantai hujahti sukkelaan pihahommissa. Puutarhassa oli muutama epäkohta, jotka kaipasivat välitöntä huomiota ja heti tyttären kevätjuhlien jälkeen laitoin hanskat käteen ja suuntasin puutarhaan niiden pariin.

Projekti ”Lumipalloheisi”

Prioriteettilistalla ensimmäisenä oli antaa pohjolanneidolle kyytiä. Kirvat olivat vallanneet sen täysin, enkä enää jaksanut tapella niitä vastaan. Viime kesänä jaksoin vielä yrittää (siitä taistosta voi lukea täällä ja täällä) ja sainkin kirvat tuolloin häviämään. Nyt kirvoja oli niin paljon, että oli pakko myöntää tappio ja hävittää koko pensas.

”Ennen” kuva on viime kesältä, kun en siinä kirvanhävitysvimmassani älynnyt edes valokuvaa ottaa.

Menetys ei ollut kovin suuri, sillä en muutenkaan pitänyt neitosesta kovin paljon. Olihan se kaunis kukkiessaan, mutta muuten aika homsuinen. Kasvutilaakaan sillä ei tuijan vieressä ollut kovin paljon – liekö tilan ahtaus ollut yksi syy kirvojen vallankumoukseen.

Jälkeen. Heisi on poissa ja tuija (sekä hiirenvirnat ja ahomansikat) jäivät jäljelle.

Projekti ”Vuorimänty”

Seuraava selätettävä ei ollutkaan aivan yhtä helppo tapaus ja sen kohdalla taistelu jatkuu vielä. Meillä on kasvanut – mielestäni varsin omituisessa paikassa – vuorimänty, jonka pään menoksi olen jo pitkään hautonut katalia suunnitelmia. Männyn poistaminen on kuitenkin aina siirtynyt ”kiireellisempien” tai ”tärkeämpien” projektien vuoksi tuonnemmaksi, mutta lauantaina mänty sai viimein lähtöpassit.

Tässä ollaan jo hyvässä vauhdissa ja noin puolet vuorimännystä on jo kappaleina.
Jälkeen. Selkeyttä ja väljyyttä tuli heti roppakaupalla lisää. Kuusia ympäröivän tiilireunuksen kaareva muoto tulee paljon kauniimmin esiin, kun mänty on poissa.

Ja sama toisesta suunnasta:

Vielä täytyy kaivaa juuret ylös maasta. Saa nähdä, onnistuuko ihan lapiopelillä vai tarvitaanko järeämpiä työkaluja.

Kivikkopenkin laajennus

Jos kaksi edellistä projektia olivat kasveja kohtaan hieman rajuja, päivän kolmas projekti tuli tehtyä täysin kasvien ehdoilla. Tyttären kivikkopenkissä alkoi maksaruohoilla olla ahdasta ja pieni helpotus ei ollut pahitteeksi.

Ahdasta on

Tämän penkin laajennus on ollut suunnitelmissa jo viime kesästä lähtien, mutta on sekin kuulunut niihin ”ei-kiireellisimpiin” asioihin. Nyt kuitenkin alkoi jo kasvien osalta näyttää siltä, että oli viisainta ryhtyä toimeen ennemmin kuin myöhemmin.

Ennen
Jälkeen

Jakotaimista sai mukavasti täytettä penkin laajennusosaan ja samalla tilanahtaus penkin toisessa päässä helpotti.

Orvokkeja pilkistelee hauskasti siellä täällä. Istutin viime syksynä leikkimökin terassilla olleet orvokit syrjäiseen pihan kolkkaan piiloon katseilta ja ne ovat siementäneet runsaasti. Orvokkeja kurkkii nyt jokaisen kiven kolosta.

Neljäs projekti jäi kesken, sillä törmäsin sen osalta ylitsepääsemättömään esteeseen. Rinnepenkin ylätasanteen laajennusta tehdessä tuli vastaan niin suuri kivi, että saanut sitä omin voimin kuopasta ylös. Isäntä ei ollut kotona, joten projekti tyssäsi sillä kertaa siihen. Tämä projekti jatkuu, kun kivi on saatu ylös kuopasta.

Millaisissa merkeissä teidän viikonloppunne sujui?

Mukavaa uutta viikko kaikille! Näyttäisikin olevan hellettä luvassa.

Kun kitkeminen ryöstäytyy…

Tiedätte varmaan tunteen, kun tarkoitus on vain kipaista nopeasti puutarhassa tekemässä jotain pientä, ja sitten huomaakin perustaneensa uuden perennapenkin? Minulle käy niin aika usein.

Suuntasin lauantaina puutarhaan kitkemishommat mielessäni. Rikkaruohot olivat alkaneet ottaa liian suurta roolia parissa perennapenkissä, ja asialle täytyi tehdä jotain. En ole mitenkään kamalan suuri kitkemisfani, mutta kitkeminen tuntui juuri siinä hetkessä varsin mielekkäältä puuhalta. Sää oli mainio. rikat lähtivät helposti irti kosteasta maasta ja työasiat karisivat mielestä samaa tahtia kun rikat poistuivat penkistä.

IMG_6083-T
Myös lehdet ovat vallanneet osan penkeistä täysin

Kitkiessä tuli pohdittua samalla tulevan kesän puutarhasuunnitelmia. Keskipenkissä kasvaa muutama valkoinen kurjenmiekka, jotka mielestäni eivät sovi penkin ilmeeseen lainkaan. Laitoin mielessäni niiden siirtämisen ensi kesän to-do-listalle ja jatkoin kitkemistä. Ajatus palasi kuitenkin kurjenmiekkoihin…

IMG_4327-T

…enkä saanut rauhaa ennen kuin olin päättänyt siirtää ne saman tien.

Pieni mutta asiassa kuitenkin oli: minulla ei ollut iiriksille vielä uutta paikkaa. Ne sopisivat hyvin kuunliljojen seuraksi uuteen kuunliljapenkkiin, mutta sitäkään ei ollut vielä olemassa. Kuunliljapenkin perustaminen oli sekin vasta ensi kesän työlistalla.

IMG_5323-T
Kuunlilja ’Halcyon’

Mutta hätä ei koskaan ole tämän näköinen kun lapio on lähellä. Päätin kaivaa iiriksille pienen osuuden penkistä valmiiksi jo nyt, ja jatkaa sitten kuunliljojen kanssa keväällä. Ja niin aloin kaivamaan. Maa oli pehmeää, nurmi lähti helposti pois ja pian huomasin kaivaneeni nurmen pois koko uuden penkin alueelta.

IMG_6035-T
Hupsista! Melkein valmista.

Poistin kaikki rikat ja juuren palaset (jotka kiinni sain), kärräsin penkkiin lehtikompostista lisää multaa ja kippasin vielä yhden vajaan puutarhamultasäkillisen penkin täytteeksi.

Maanparannustöiden jälkeen olin valmis asettelemaan kurjenmiekat paikoilleen penkkiin. Kurjenmiekat eivät olleet mukana alkuperäisessä, pelkkiä kuunliljoja sisältävässä istutussuunnitelmassani ja yritin nyt visualisoida penkkiä uudelleen. Koitin asetella iirikset kuvitteellisten kuunliljojen joukkoon, mutta eihän siitä mitään tullut. Joten ei auttanut muu kuin käydä kaivamassa villiviinipenkistä kuunliljat ylös ja raahata nekin penkkiin saman tien.

IMG_6061-T
Sekä kuunliljat että kurjenmiekat näyttävät jo tässä vaiheessa vuotta vähän raihnaisilta, mutta ensi kesänä penkki on toivottavasti virkeämmän näköinen.

Urakan lopputuloksena minulla nyt sitten on uusi penkki, ja ensi kesänä on yksi homma vähemmän tehtävänä. Tuota etureunaa kun vähän vielä laajentaa, niin penkkin saa kivasti muutaman kuunliljan lisää.

Niin vierähti lauantai-päivä mukavasti, eikä illalla saunan jälkeen tarvinnut kovin kauaa unta houkutella. Hyvää unilääkettä nämä puutarhahommat.

Ryöstäytyykö teillä joskus? Millaisista asioista innostutte niin paljon, että ”heti paikalla” on ainoa vaihtoehto?

Iloa ja aurinkoa loppuviikkoon 🙂

 

Tahtoisin…

Kesä alkaa olla pikku hiljaa pakattu pois syksyn tieltä. Huomaan tekeväni erilaisia to-do-listoja ja miettiväni, millaisia muutoksia ensi kesänä puutarhaan tekisin.  Yksi tekemättömien töiden lista näyttää tältä:

Puutarhasuunnitelmia:

1) Rinnepenkin ylätasanteen laajennus:

Kesän 2018 rinnepenkkiprojekti onnistui yli odotusten, mutta yläreuna vaivaa vielä. Ylätasanne on sen verran kalteva, että ruohon leikkaaminen reunakaistaleelta on hankalaa. Lisäksi rinne näyttää loppuvan ikään kuin kesken – ainakin minun silmään.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Punaisella merkitty, kivien rajaama alue olisi uusi laajennusosa. Kasveja en ole vielä lyönyt lukkoon, mutta tällä hetkellä ajatuksena olisi istutaa siihen hopeahärkkiä ja kurjenpolvia. Portaita täytyy myös jatkaa yhdellä askelmalla.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

2) Liljapenkin taakse istutusalue kuunliljoille

Rakennan leikkimökin sivustalle, liljapenkin jatkeeksi ja sen toisella puolelle uuden penkin kuunliljoille. Siirrän villiviinipenkissä kasvavat kaksi kuunliljaa tänne, ja hankin pari muuta niiden seuraksi. Esimerkiksi Hosta Fortunei ’Patriot’ olisi hyvä vaihtoehto.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kuunliljojen tilalle villiviinipenkkiin voisi istuttaa vaikka kurjenpolvia.

3) Hiekka-alueen suunnittelu

Tämän alueen työstäminen on ollut listalla jo ensimmäisestä täällä asutusta kesästä lähtien. Alue toimii kuitenkin tällä hetkellä vielä lasten leikkitantereena, ja sen vuoksi asia on edelleen tekemättömien töiden listalla. Nyt kuitenkin tyttönen itse alkoi puhua, että voitaisiinko tehdä nyt se penkki, mistä on puhuttu. Voi olla, että tämä ei vielä ensi kesänä toteudu, mutta suunnitellahan aina voi.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Ajatuksena olisi tehdä kallion puoleinen reuna ensin ja toinen puoli myöhemmin. Alueiden väliin tulee polku – suunnilleen siihen kohtaan, mihin tyttö on sen piirtänyt.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tähän penkkiin valittavat kasvit eivät saa olla kovin syväjuurisia, sillä peruskallio on lähellä. Kohopenkki olisi yksi vaihtoehto, mutta en halua tehdä siitä kovin korkeaa, jotta kallio ja hienot muurikivet eivät peittyisi. Kyseeseen voisivat tulla:

  • matalat maksaruohot
  • arovuokko (keinun jalan vieressä kasvaa pari tainta, siirrän ne tänne)
  • heinät
  • pienet kuunliljat (esim. Hosta Tarhafunkia ’Blue Mouse Ears’)
  • poimulehti
  • kääpiöjaloangervo

4) Pionipenkin kasvit ja köynössäleikkö kärhöille

Pionipenkissä kasvaa tällä hetkellä neljää erilaista pionia, kaksi kärhöä ja joukko keväällä kukkivia sipulikasveja. Penkki vaatii kuitenkin vielä täydennystä.

IMG_5739-T

Kasvien valinta pionipenkkiin onkin talven sunnitelmissa. Pitkinä talvi-iltoina on mukava piirrellä erilaisia suunnitelmia, ja kun kevät sitten koittaa, pääsee suoraan istutuspuuhiin. Suunnittelulistalla on myös sopiva köynössäleikkö kärhöille.

6) Ylätasanteen polut

Ylätasanteen istutusalueen polut ovat tällä hetkellä nurmella. Haluaisin kuitenkin niiden tilalle jotain muuta – en vain ole vielä osannnut valita, mitä. Kyseeseen voisivat tulla erilaiset kivet, tai miksei jopa sorakin. Sorapolku kivireunuksin voisi olla ihan kivan näköinen sekin.

7

7) Kameran haltuunotto

Meillähän on ihan järjestelmäkamerakin, jota pitäisi opetella käyttämään. Saisi paljon parempia kuvia, kuin nykyiset näpsyt.

Ei siis taida aika käydä pitkäksi tänäkään talvena 🙂

Joko te suunnittelette tulevan kesän projekteja? Millaisia suunnitelmia teillä on?

Mukavaa torstaita!