Hieman siistimpää

Hupsista, niin sitä on vain reilu viikko vierähtänyt edellisestä päivityksestä! Syksyinen arki on pitänyt minut kiireisenä ja töihin paluu on aiheuttanut pienimuotoisen IT-ähkyn. Päivät kuluvat töissä pitkälti koneen ääressä istuessa, ja iltojen hämärtyessä huomaan silmieni väsyvän niin paljon, etten ole jaksanut enää omaa konetta iltaisin avata. Pitäisi varmasti käydä päivittämässä silmälasit, ehkä se auttaisi.

En kuitenkaan ole ollut ihan toimettomana puutarhan suhteen. Aurinkoinen ylätasanne on nyt kokonaisuudessaan kantattu ja suunnitellut laajennusosat on tehty. Jatkoin rinnepenkin ylätasannetta niin, että se yhdistyy nyt varsinaiseen rinnepenkkiin.

Siirsin penkissä kasvaneet pikkutöyhtöangervot penkin laajennusosaan, sillä ne olivat uhkaavasti jäämässä verikurjenpolvien jalkoihin. Oikeanpuoleisessa alakuvassa pikkutöyhtöangervot pilkottavat pesäkuusen takaa, verikurjenpolvet jäivät penkin toiseen päähän, siellä sijaitsevan pesäkuusen kainaloon.

Myös liljapenkki uusiutui ja laajeni etureunastaan. Kaavailin ensin, että olisin istuttanut matalaa liljaa värililjojen eteen, mutta tulinkin jo toisiin aatoksiin. Parempi ratkaisu on istuttaa jotain loppukesästä ja syksyllä kukkivaa liljojen lomaan, vähän samaan tapaan kuin keltaisten liljojen kanssa tein.

Keltaisten liljojen lomassa kasvaa yrtti-iisoa.

Liljojen seuralainen jäi vielä mietintään, enkä istuttanut penkkiin vielä mitään uutta. Mutta penkki on nyt valmis (tällä erää) ja sopivien kasvien löydyttyä on ne helppo siihen istuttaa. Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvat liljapenkistä.

Liljapenkki ennen…
…ja jälkeen

Ylätasanteen ilme muuttui valtavasti kanttausten ja laajennusten myötä. Vaikka istutusalue on nuori eivätkä kasvit ole vielä kovin reheviä, penkkien selkeät rajat tuovat kummasti rauhallisuutta ja selkeyttä alueeseen.

Ensi kesän suunnitelmiin kuuluu kunnollisten polkujen tekeminen. Haluan päästä nurmikosta eroon, sillä se on hyvin hankala pitää tuossa kohtaa siistinä. Joko se rehottaa sinne tänne ja pyrkii kukkapenkkien puolelle tai sitten se palaa paahteessa korpuksi. Nyt syksyn ja talven aikana on hyvää aikaa tehdä suunnitelmia ja päätöksiä polun materiaalin suhteen.

Viikonloppuna ajattelin tehdä pientä siistimistä pihan puolivarjoisalla puolella. Se on jäänyt aivan täysin paitsioon tämän aurinkotasanneprojektini vuoksi. Lisäksi meinaan paneutua kunnolla teidän postauksiinne. Minulla onkin niitä lukematta vino pino, joten paljon mukavia lukuhetkiä on tiedossa 🙂

Mukavaa syyskuista viikonloppua kaikille!

Uudelleenjärjestelyjä

On totta, kun sanotaan, että puutarha ei ole koskaan valmis. Kun yksi kohta alkaa näyttää hyvältä, jossain muualla tarvitaan jo kohennusta. Edellisenä kesänä suhteellisen valmiiksi tullut osa puutarhasta alkaakin seuraavana kesänä huutaa uudistusta. Joku kasvi ei ehkä sovikaan siihen paikkaan, tai joku entistä parempi idea on pälkähtänyt päähän. Suunnitelmia tulee tehtyä koko ajan ja välillä ne toteutuvatkin aiotun mukaisesti. Toisinaan taas suunnitelmat muuttuvat radikaalistikin matkan varrella.

Ylätasanteen penkkien laajennus ja polkujen uudet muodot ovat olleet minulla suunnitteilla jo jonkin aikaa. Ladoin jo pari viikkoa sitten kivistä uudet rajat malliksi.

Sunnuntaina oli mitä parhain päivä viedä projektia eteenpäin. Aurinko paistoi, mutta ei ollut liian lämmin. Pieni tuulenvire piti öttiäiset loitolla, eikä sisälläkään ollut kotitöitä, jotka olisivat vaatineet suurempaa huomiota. Aloitin keskipenkistä. Laajensin sitä etureunasta puolisen metriä ja sulautin jatko-osan vanhaan penkkiin niin hyvin kuin osasin. Samalla tuli kantattua penkki kunnolla ja kitkettyä melkoinen määrä rikkaruohoja. Jälleen kerran tuli huomattua, millaisen ryhtiliikkeen kanttauksella saa aikaiseksi. Penkki on aivan eri näköinen kuin ennen.

Seuraavaksi aloin siirtämään kasveja. Harmaakurjenpolvi Ballerina ja jalokurjenpolvi Rozanne olivat vanhassa penkissä kasvaneet aivan kiinni toisissaan. Nyt laajennuksen myötä sain molemmille kasveille enemmän tilaa, kun siirsin Ballerinan pois Rozannen kainalosta penkin etualalle. Penkissä kasvaneet euroopanalppitähdet siirsin kokonaan pois. Niiden uusi koti on rinnepenkin uudessa osassa, muiden alppitähtien seurana. Nyt kaikki alppitähdet ovat omana ryhmänään ja rinnepenkin aukkopaikkakin sai mukavasti täydennystä.

Tässä on uudistunut keskipenkki toisesta suunnasta. Alppitähdet kasvoivat jalokellon ja leimujen välissä, penkin vasemmassa laidassa. Nyt jalokellokin pääsee paremmin esiin, kun alppitähdet eivät enää kasva sen päällä.

Jalokello ( Platycodon grandiflorus)

Loput penkkiin jääneet kasvit ryhmittelin selkeämpiin ryhmiin. Penkin keskelle tuli sininen vyöhyke, jonka keskellä kasvaa kaunis Rozanne ja molemmissa päissä sinistä loistosalviaa. Valkoinen loistosalvia jatkaa salvioiden sarjaa penkin takareunaan saakka. Penkin keskelle jäi paikka kaunopunahatuille ja mustapäivänhatuille. Penkin takaosa on varattu leimuille sekä niiden lomassa kasvavalle kellopeipille, ja etuala puolestaan harmaakurjenpolvi Ballerinalle.

Tässä sama kuva ilman pylpyröitä.

Punahatut, leimut ja kellopeippi. Aika suloinen sekamelska.

Seuraavaksi oli vuorossa reunuspenkin ja kivikkokasvipenkin yhdistäminen. Laajennusosasta ei tullut kovin suuri, mutta minusta muutos yhtenäisti ylätasannetta melkoisesti. Sen sijaan, että kalliokasvipenkki karkaa kadulle, sen reuna kaartaa nyt takaisin istutusalueelle ja rajaa koko alueen omaksi kokonaisuudekseen. Tässä ennen ja jälkeen kuvat.

Ennen
Jälkeen

Penkkien väliin ladoin pienen polun pihalta löytämistäni luonnonkivistä. Alakuvassa polku on juuri kasteltu tiivistämistä varten, eikä kiviä ole vielä harjattu puhtaaksi. Lopputulos tulee tiivistyksen ja harjaamisen jälkeen olemaan siistimpi. Alueen loput polut ja niiden toteutus ovat vielä suunnittelupöydällä.

Kaksi neljästä penkistä sain sunnuntaina valmiiksi, liljapenkin laajennus sekä rinnepenkin yhdistäminen ylätasanteeseen jäivät vielä tekemättä. Kuuden tunnin yhtämittaisen uurastamisen jälkeen tuli nälkä, enkä enää syötyäni jaksanutkaan palata lapion varteen. Mutta onpahan ensi viikonloppunakin jotain tekemistä 🙂

Mukavia elokuun viimeisiä päiviä kaikille!

Hellepäivän hulluutus

Mitäpä sitä muuta kolmeakymmentä astetta hipovassa helteessä tekisi, kuin ryhtyisi kanttaamaan kukkapenkkejä. Ei ehkä ollut ihan paras keli siihen hommaan, mutta heinittyneet penkinreunat alkoivat käydä hermoille. Kanttaus on jostain syystä jäänyt tänä kesänä kokonaan tekemättä, ja penkit alkoivat olla ihan kamalan näköiset. Kuiva maa pöllysi ja vichyä meni litratolkulla, mutta tulipahan tehtyä.

Kuvaesityksissä alla näkyy tilanne ennen ja jälkeen. Miten sitä onkaan voinut katsella heinittyneitä penkkejä näin pitkään!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kyllä tuli kummasti ryhtiä perennapenkkeihin. Ihan tuntuu, kuin kasvitkin olisivat ryhdistäytyneet penkkien ehostuksesta. Ne seisovat nyt niin komeasti rinta rottingilla. Kun nyt tulisi vielä vähän vettä, niin nurmikollakin olisi mahdollisuus elpyä…

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kanttaamisessa käytin apuvälineenä ihan tavallista, terävää lapiota. Meillä penkit ovat enemmän tai vähemmän pyöreitä, joten luotisuoran reunan tekeminen ei ollut tarpeen ja kanttasin ihan silmämääräisesti. En myöskään tehnyt kantista kovin leveää. Penkit ovat suhteellisen pieniä, ja leveä kanttausoja näyttäisi ihan hassulta. Täytyy nyt vain pitää reunat jatkuvasti siistinä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tuli huomattua, että kanttaus kannattaa ehdottomasti tehdä paljon useammin, ainakin pari, kolme kertaa kesässä. Penkit ovat paljon siistimmän näköiset ja nurmikon ajaminen penkkien reunoilta helpottuu huomattavasti. Myös penkkejä rajaavat luonnonkivet tulevat nyt paremmin esiin.

IMG_5085-T

Miten teillä hellepäivää vietetään? Entä miten penkkien rajaus on teillä tehty?