Sitä kun saa ajatuksen, että perennojen paikkaa pitää ”joskus” tai ”myöhemmin” siirtää… Siinähän sitten käy lopulta niin, että ajatus ei anna hetken rauhaa ja lopulta ei auta muu, kuin ottaa lapio käteen ja ryhtyä hommiin.
Juhannuksen pyhinä oli hyvää aikaa viedä projektia vähän eteenpäin. Tämä penkinromisko pääsi liljoista eroon ja valkoiset loistosalviat saivat rinnalleen sinistä kolleegaansa.
Romiskopenkki ennen:
Ja jälkeen. Penkki kaipaa vielä lisää uusia kasveja liljojen lähdettyä, mutta mitä – sitä täytyy nyt pohtia rauhassa.
Liljojen uusi paikka löytyi vanhalta harmaakurvenpolvien paikalta. Siirsin kurjenpolvet pois ja laajensin penkkiä hieman. Penkin päihin siirsin ”romiskopenkistä” päivänliljan sekä kurjenmiekkaa toisesta sekalaisesta istutuksesta.
Ensimmäinen kuva kertoo lähtötilanteen ja toinen, missä oltiin projektin puolivälissä.
Ajattelin jo jättää projektin hetkeksi odottamaan tässä vaiheessa ja siirtää liljat paikoilleen vasta niiden kukittua, mutta en yksinkertaisesti malttanut odottaa. Niinpä – kaikkia puutarhajumalattaria uhmaten – siirsin liljat jo nyt. Pian nähdään, miten paljon ne loukkaantuivat, mutta paikka ainakin on kuin niille tehty!
Projekti on siis hyvällä mallilla ja tästä on hyvä jatkaa.
Seuraavaksi pitää laittaa mietintämyssy päähän kasvien suhteen… Ideoita? Mitä voisi istuttaa salvioiden ja syysleimujen kaveriksi?
PS. Haaveenani on, että saisin joskus tehtyä luonnonkivipolut nyt noiden kamalan rumien, auringonpolttamien nurmikkopolkujen tilalle. Mutta ehkä se on ensi kesän projekteja se.
PPS. Juhannuksen puutarhaprojektit jatkuivat myös naapurin puolella, jossa olin auttamassa aivan mahtavan kalliokasvipenkin rakentamisessa. Siitä enemmän myöhemmin.
Valkoista salviaa 