Hittilista

Meille satoi sunnuntaina ensilumi. Pakkasta on ollut siitä lähtien, joten sunnuntaina satanut lumipeite on edelleen tukevasti maassa ja puutarha näyttää hyvin talviselta. Ajattelinkin, että olisi mukava palata hetkeksi kesäiseen puutarhaan ja tarttua kysymykseen, jonka Riiti esitti blogin synttäriarvonnan yhteydessä.

Riiti kysyi:

”Mitkä kasvivalinnat ovat olleet hittejä (tai huteja) pihallasi?”

Aluksi ajattelin, että hitti-kysymykseen on helppo vastata, sillä hienoja kasveja on niin paljon. Mutta kun aloin pohtia asiaa tarkemmin, kysymys ei ollutkaan enää niin yksinkeritainen. Kävin miettimään, mikä todellisuudessa tekee jostain kasvista hitin. Onko se helppohoitoisuus tai kestävyys? Vai kenties kasvin hurmaava tuoksu tai sen kyky taistella rikkaruohoja vastaan? Tai suosio pölyttäjien keskuudessa? Vai yksinkertaisesti se, että kasvi miellyttää silmää? En keksinyt asiaan tyhjentävää vastausta, ja niinpä päädyin pohtimaan aihetta usealta eri kantilta. Kiitos Riiti kysymyksestä, yritän nyt vastata siihen parhaani mukaan. Aloitetaan pölyttäjistä.

Varhain keväällä kukkivat krookukset ja lummetulppaanit ovat pölyttäjien suuressa suosiossa. Myöhemmin kesällä kukkivat kaunopunahatut, punatähkä sekä yrtti-iiso houkuttelevat nekin perhosia ja kimalaisia sankoin joukoin.

Krookus (Crocus) ’King of Striped’, Lummetulppaani (Tulipa Kaufmanniana-Ryhmä) ’Heart’s Delight’, Kaunopunahattu (Echinacea purpurea) ’Alba’, Punatähkä (Liatris spicata) ja Yrtti-iiso (Agastache hybride) ’Black Adder’.

Myös salviat ja kangasajuruohot vetävät pölyttäjiä puoleensa, mutta sen lisäksi ne kuuluvat myös kategoriaan hurmaava tuoksu. Pidän suunnattomasti erilaisista yrteistä, minkä vuoksi ei lienee yllätys, että myös salvian ja kangasajuruohon tuoksu on mieleeni. Nämä kasvit ovat myös helppohoitoisia ja ainakin omasta mielestäni tavattoman kauniita. Tiheän mattomaisesti kasvava kangasajuruoho on myös erinomainen rikkakasvien nujertaja

Valkoinen ja sininen loistosalvia (Salvia × sylvestris) sekä kangasajuruoho (Thymus serpyllum).

Lisää rikkakasvien nujertajia löytyy rinnepenkistä, jonne on valikoitunut matalia maanpeitekasveja. Ajuruohot, kurjenpolvet, hopeahärkki, sammalleimut, kaukasianpitkäpalko, ketoneilikat ja patjarikko kasvavat tiheinä kasvustoina ja pärjäävät mainiosti taistelussa rikkakasveja vastaan.

Vasen yläkulma: ketoneilikka (Dianthus deltoides) ´Brilliant´, ajuruoho (Thymus praecox) ’Albus’, kangasajuruojo (Thymus serpyllum) ja hopeahärkki (Cerastium tomentosum).
Sen alapuolella: neidonkurjenpolvi (Geranium sanguineum var. striatum).
Oikea yläkulma: patjarikko (Saxifraga x arendsii) ’Purpurteppich’.
Siitä eteenpäin vasemmalta oikealle: hopeahärkki (Cerastium tomentosum), ajuruoho (Thymus praecox) ’Purple Beauty’, ajuruoho (Thymus praecox) ’Albus’, sammalleimu (Phlox subulataja kaukasianpitkäpalko (Arabis caucasica) ´Rosea´.

Kurjenpolvet pääsevät hittilistalle monestakin syystä. Ne ovat kauniita, helppohoitoisia, kestäviä ja pärjäävät rikoillekin mainiosti. Kurjenpolvet ovat hitti myös siitä syystä, että niistä löytyy hyvin eri aikaan kukkivia lajikkeita. Esimerkiksi harmaakurjenpolvi Ballerina aloittaa kukintansa jo alkukesästä, kun taas jalokurjenpolvi Rozanne keskittyy kukkimaan loppukesästä ja kukkiikin sitten pakkasiin saakka. Erikorkuisia kasvustoja tekevillä kurjenpolvilla saa myös mukavaa vaihtelua puutarhaan. Verikurjenpolvet tuovat tuuheutta kukkapenkkeihin ja ovat hyviä reunuskasveja, kun taas maata myöten matalana kasvava neidonkurjenpolvi on erinomainen lajike esimerkiksi rinteeseen.

Jalokurjenpolvi (Geranium) ’Rozanne’ (siniset kukat vasemmassa ylä ja alakuvassa), harmaakurjenpolvi (Geranium cinereum)Ballerina’ (ylimpänä keskellä), verikurjenpolvi (Geranium sanguineum)Elke’ (Ballerinan alapuolella), neidonkurjenpolvi (Geranium sanguineum var. striatum) oikea yläkulma sekä oikea alakulma ja verikurjenpolvi (Geranium sanguineum) ’Album’ (oikealla keskellä).

Jos kurjenpolvet ovat helppohoitoisia ja kestäviä, sitä ovat myös kuunliljat. Kuunliljat ovat mitä mainioimpia kasveja ja niistäkin löytyy lajikkeita jokaiseen makuun. On suurta ja pientä, kirjavaa ja yksiväristä, kippura- ja suoralehtistä, kiiltävää ja mattapintaista – jokaiselle jotakin. Kuunlilja on näyttävä kasvi, joka ilahduttaa kauneudellaan vuodesta toiseen. Olen surutta jakanut ja siirtänyt kuunliljoja aina tarpeen tai mielihalun mukaan, eivätkä ne ole olleet moisesta moksiskaan. Nämä varjoisten ja puolivarjoisten paikkojen komistukset tuovat vehreyttä ja eloisuutta puutarhaan, ja ansaitsevat ehdottomasti paikan hittilistalla.

Kuunliljat ’Halcyon’, joku maatiaislajike (?), pikkiriikkinen ’Blue Mouse Ear’, mahdollisesti ’So Sweet’, ’Halcyon’ ja ’Firn Line’. En tiedä kaikkien puutarhassa kasvavien kuunliljojen nimiä, mutta upeita ne ovat nimen puutteesta huolimatta.

Toisenlaista näyttävyyttä edustavat pionit, joiden toivon nousevan puutarhan hitiksi jossain vaiheessa. Pionipenkkini on hyvin nuori ja pionit on istutettu siihen vasta vuosi sitten syksyllä. Näin ensimmäisen vuoden jälkeen on vaikea sanoa, ovatko pionit hitti vai osoittautuvatko ne lopulta hudiksi, mutta ensimmäinen kesä antaa kuitenkin toivoa hittiyden puolesta. Kolme viidestä istutetusta pionista kukki jo heti ensimmäisenä kesänä, minkä innoittamana uskaltauduin istuttamaan penkkiin tänä syksynä kaksi pionin juurakkoa lisää.

Kiinanpionit (Paeonia lactiflora) ’Wladyslawa’, ’Sarah Bernhardt’ ja ’Duchesse de Nemours’ kukkivat heti ensimmäisenä kesänä. Penkissä kasvaa myös Kiinanpionit (Paeonia lactiflora) ’Karl Rosenfield’ ja ’Krinkled White’ sekä tänä syksynä istutetut juurakot Paeonia ’Pink Hawaiian Coral’ ja Paeonia lactiflora ’Shirley Temple’.

Ah, niin ihana perhoangervo pääsee hittilistalle, koska se on vain niin ihana. Se on hyvin siro, pensasmaisesti kasvava perenna, jonka ilmava kasvutapa keventää kukkapenkkiä kivasti. Sen kukat ovat hyvin pienet ja hennot, mutta kasvi on silti hyvin huomiotaherättävä. Punertavat varret korostavat minusta hienosti puhtaanvalkoisia kukkia ja kaiken lisäksi perhoangervo on kaunis syksylläkin, kun sen lehdet saavat syvän punaisen sävyn.

Perhoangervo – Gillenia trifoliata

Varjopenkin kuningatar, alppiruusu ’Cunningham’s White’ on näyttävä varhaiskesän kukkija, ja pääsee listalle komean kukintansa, kauniin ikivihreän lehvästönsä sekä kukinta-aikansa vuoksi. Alppiruusujen kukkiessa ei kovin moni muu kasvi ole vielä kukassa ja niiden ylenpalttisen runsas kukinta onkin siksi erityisen ilahduttava. Ikivihreä alppiruusu viihtyy hyvin puutarhan varjoisassa nurkassa, vaatii hyvin vähän huolenpitoa (lannoitan keväällä, lisään kuorikatetta tarvittaessa ja kastelen kuivimpina aikoina) ja on kaunis kukinnan päätyttyäkin.

Alppiruusu Rhododendron ’Cunningham’s white’

Suljetaan ympyrä ja palataan vielä kevään kauniiden kukkijoiden, krookusten ja kevätkurjenmiekkojen pariin. Nämä ihanuudet ovat kovasti pinnalla ja mielessä tässäkin vaiheessa vuotta, sillä jälleen on tullut istutettua sipuli jos toinenkin kevään kukkaloiston toivossa. Kevätkukkijat ovat ehdottomasti hitti, sillä pitkän talven jälkeen ne tuovat kauan kaivattua väriä puutarhaan ja ilahduttavat kauneudellaan. Ja ne kimalaisetkin pitävät näistä. 🙂 Puolisen vuotta kun vielä jaksaa odottaa, alkaa pikku hiljaa näyttää taas tältä:

Joukko erilaisia krookuksia sekä kevätkurjenmiekat (Iris reticulata) ’Katharine Hodgkin’, ’Eye Catcher’ ja ’Pauline’.

Tuhannet kiitokset Riitille vielä kerran hauskasta ja mielenkiintoisesta kysymyksestä. Puutarhan hudeista kirjoittelen myöhemmin – niitäkin nimittäin löytyy.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Edistysaskelia rinnepenkissä

Aloitin reilu viikko sitten rinnepenkin modernisointiprojektin sen jälkeen, kun mieheni meni – aiheellisesti – kritisoimaan rinteessä kasvavien tuivioiden ulkonäköä. Projekti jäi tuolloin ikävästi kesken selän venähdyksen vuoksi, mutta nyt projekti on päässyt etenemään seuraavaan vaiheeseen.

Tässä vielä yksi ”ennen” kuva tilanteesta. Tuiviot ovat vielä paikallaan.

Tuiviot piti tietysti ensin kaivaa rinteestä pois. Tuivioiden ylös kaivaminen oli yllättävän helppoa, eikä siihen lopulta mennyt aikaa kuin kolmisen varttia. Suurempi työ oli poistaa tuivioiden alla lymyilleet vuohenputket. En ollut saanut niitä koskaan aikaisemmin kunnolla kitkettyä tuivioiden vuoksi, mutta nyt pääsin noihin kiusankappaleisiin paremmin käsiksi. Toivottavasti sain kaikki juuret pois – ovat sen verran ikäviä kukkapenkissä.

Jälkeen. Tuiviot on raivattu pois rinteestä.

Penkin istutuskokonaisuus ei tuolloin – eikä vieläkään ole täysin selvillä, mutta muutama niin selkeä visio minulle oli muodostunut, että päätin toteuttaa ne heti.

Penkin reunaan, ylätasanteelle vievän polun varteen istutin kangasajuruohoa. Penkin reunan jätin sen kummemmin rajaamatta, vaikka sopivia reunakiviä tuivioita ylös kaivaessani runsaasti löysinkin. Luotan siihen, että kangasajuruohot hoitavat hommansa ja ottavat penkin reunan haltuunsa ennen pitkää. Näen mielessäni, miten ne leviävät kauniisti penkin reunan yli polun päälle sulauttaen penkin ja polun toisiinsa.

Kangasajuruohoa penkin oikeassa reunassa. Tuosta ne visioni mukaan tulvivat penkin reunan yli polun laitaan.

Puutarhalla käydessämme mieheni ihastui ohotanmarunan erikoiseen ulkonäköön, joten ostin hänelle sellaisen lahjaksi. Pidän marunasta itsekin ja itse asiassa olen sellaisen aina puutarhaan halunnutkin – sille ei vain aiemmin ole ollut sopivaa paikkaa. Nyt tein löytämistäni kivenlohkareista penkin ylälaitaan pienen pesän ja istutin marunan siihen. Mielestäni maruna sopii kauniisti rinteeseen ja luulisin kasvupaikankin olevan sille sopiva. Ohotanmaruna ei nimittäin siedä märkyyttä, ja tässä rinteessä märkyys ei ole ongelma.

Ohotanmaruna – Artemisia schmidtiana

Tuivioiden takaa piilosta paljastuneen pesäkuusen eteen istutin euroopanalppitähteä tuomaan hieman korkeutta muuten aika matalaan kasvustoon. Lisäksi halusin jotain hopean sävyä myös penkin laajennusosaan, mutta en välttämättä hopeahärkkiä, kuten muualla rinnepenkissä. Nyt hopeutta tuovat sekä ohotanmaruna että kuusen edessä kasvavat alppitähdet.

Puolivahingossa löytyi samalla myös herkullinen väriyhdistelmä. Kultainen kamtsatkanmaksaruoho ja hopeinen euroopanalppitähti näyttävät kauniilta rinnakkain.

Kultainen kamtsatkanmaksaruoho (Sedum kamtschaticum) ja hopeinen euroopanalppitähti (Leontopodium alpinum, edelweiss) rinnatusten. Ihana väriyhdistelmä!

Laajennusosan vasempaan laitaan istutin suloista neidonkurjenpolvea. Neidonkurjenpolvea kasvaa rinteessä jo ennestään ja toiveissani on, että vanhasta kasvustosta ja tästä uudesta, laajennusosan kasvustosta muodostuisi jossain vaiheessa kaunis, penkin halki soljuva neidonkurjenpolvien puro.

Neidonkurjenpolvi – Geranium sanguineum var. striatum

Lopuksi siirsin vielä punaista ketoneilikkaa rinteen toisesta päästä uuteen laajennusosaan. Valmiiksi rinne ei vielä tullut, sillä laajennusosan keskellä on edelleen noin 2,5-3 neliön tila, jonka kasvit ovat valitsematta.

Valkoinen ketoneilikka pyörii mielessä, mutta haluaisin rinteeseen ehkä myös jotain sinistä. En vain ole vielä keksinyt mitä. Olisiko teillä ehdottaa sopivaa kasvia?

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja uutta alkavaa viikkoa kaikille!

Heinäkuinen kuvakierros

Heinäkuu on ollut tähän mennessä keskimääräistä viileämpi ja se näkyy puutarhassa. Monet normaalisti jo täydessä kukassa olevat kasvit vasta aloittelevat kukintaansa. Toisaalta, kitkeminen, penkkien kanttaus ja pensaiden leikkaaminen on ollut huomattavasti mukavampaa viileämmässä säässä, kuin viime kesän huippuhelteissä.

Pikkutöyhtöangervo aloittelee kukintaansa

Täksi viikoksi on jo luvattu lämpimämpää säätä ja toiveissani on, että lämpö saisi monet vielä nupulla olevat kukat avautumaan. Tältä kuitenkin näyttää tällä hetkellä; tervetuloa kuvakierrokselle puutarhaamme.

Viileä sää on pitänyt liljat tiivisti nupussa, mutta muutama niistä on sentään auki. Tässä kukkii marhanlilja ’Orange marmalade’
Tämän liljan nimi on hukassa. Tunnistaako kukaan?
Mysteerililja
Jalokurjenpolvi ’Rozanne’ on uusi hankinta. Istutin sitä keskipenkin etureunaan – se sopii kauniisti yhteen sinisten loistosalvioiden kanssa.
’Rozannessa’ on upea väri ja se myös kukkii pitkään, aina heinäkuusta syyskuulle saakka.
Neidonkurjenpolvi viihtyy rinnepenkissä hyvin ja kukkii runsaasti. Neidonkurjenpolvi on matalakasvuinen verikurjenpolven muunnos, joka kukkii hienä-elokuussa.
Neidonkurjenpolvella on hempeän vaaleanpunaiset kukat ja hauska, hieman ryppyinen olemus. Siitä on tullut yksi suosikkikurjenpolvistani.
Euroopanalppitähti ’Edelweis’ kukkii keskipenkissä yhdessä salvioiden kanssa.
Muutama unikkokin on auennut. Kimalaiset pitävät niistä. Tämä yksilö on ihan onnesta sykkyrällä.
Ylemmässä puolivarjon penkissä kukkii isotöyhtöangervo, sormivaleangervo sekä keijuangervo. Välistä pilkottaa myös mustalaukan valkoinen kukinto. Muut laukat ovat jo lopettaneet kukintansa.
Mustalaukka, Allium nigrum
Jaloangervot aloittelevat kukintaansa. Niidenkin seassa kasvaa mustalaukkaa.
Isotähtiputki yhteiskuvassa varjoliljan (vai onko sittenkin marhanlilja?) ja peurankellon kanssa.
Peurankello ’Campanula glomerata’
Päivän iloisin puutarhayllätys odotti liljapenkin päässä. Istutin viime kesänä ruukkuun soihtuliljoja, jotka eivät kukkineet missään vaiheessa. Syksyn tullen laitoin ruukussa olleet taimet maahan, vaikka lähtökohtaisesti soihtulilja pitäisikin talvettaa pakkasettomassa paikassa. Kasasin liljan päälle runsaasti lehtiä suojaksi talven varalle ja kappas vaan, sehän kukkii kohta!

Olisi kiva kuulla, miten heinäkuinen sää on näkynyt teidän puutarhassanne? Onko kukinta myöhässä vai onko säällä ollut mitään merkitystä kasvien kasvuun?

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!