Elokuinen puutarhakierros

Elokuisessa puutarhassa on jotain ainutlaatuista. Kukinta on runsasta ja rehevää, ja matalammalta paistava aurinko saa kasvien värit hehkumaan ihan toisella tavalla kuin keskikesän paahteessa. Hämärtyvät illat tuovat uudenlaista tunnelmaa ja uudenlaisia valo-olosuhteita puutarhaan. Valkoisten kukkien hehku hämyisessä puutarhassa on taianomainen ja näkyy kauas. Etenkin valkoinen syysleimu on näyttävä illan hämärässä.

Syysleimu ’Frau Anton Buchner’ ja ’Starfire’ (Phlox paniculata

Kirkkaanpunainen syysleimu näyttää menehtyneen talven aikana. Onneksi valkoinen ’Frau Anton Buchner’ ja pinkki ’Starfire’ eivät kokeneet samaa kohtaloa. Alakuvan ’Early White’ on tämän vuoden uusi tulokas leimupenkissä.

Syysleimu ’Early White’ (Phlox paniculata)

Kaunopunahattu kurkkii syysleimujen lomasta. En tiedä tarkemmin, mikä lajike tämä on. Nappasin taimen mukaani alennuspöydästä, eikä täsmällisiä nimilappuja ollut tarjolla. Tämän sävy on vähän kellertävä, ainakin tällä hetkellä. On hauska nähdä, muuttuuko väri kukkien vanhetessa.

Kaunopunahattu (Echinacea purpurea)

Jalokellon nuput poksahtavat auki hetkenä minä hyväänsä. Jalokello oli ensimmäisiä kasveja, jotka puutarhaan hankin ja olen ollut siihen äärimmäisen tyytyväinen. Se on helppohoitoinen, ei rönsyile paikasta toiseen ja kukkii runsaasti ja pitkään. Ainoa asia, minkä nyt muuttaisin, olisi sen kasvupaikka. Puutarha on muuttunut paljon niistä ajoista, kun sen istutin, ja nykyisellään kasvi kasvaa hieman syrjässä. Jalokello ei pidä siirtämisestä, joten en ole uskaltanut sitä paremmallekaan paikalle siirtää.

Jalokello (Platycodon grandiflorus)

Harmaakurjenpolvi Ballerina aloitti toisen kukintakierroksen ja kasvaa somasti jalokurjenpolvi Rozannen kanssa rinta rinnan.

Myös osa salvioista aloittelee toista kukintakierrosta. Salvioille kävi köpelösti heinäkuun myrskyn kourissa ja lähes kaikki sekä valkoisten että sinisten salvioiden kukinnot varisivat maahan. Leikkasin kuolleet kukat pois (Päiville vielä kerran kiitos vinkistä), ja nyt salviat elävät toista elämäänsä.

Loistosalvia (Salvia × sylvestris)

Liljapenkin varjoisammalla puolella kuunliljat aloittelevat kukintaansa. Puolivarjon penkissä kuunliljojen kukinta alkaa sen sijaan olla jo ohi.

Kuunlilja ’Halcyon’ (Hosta Tardiana)

Punatähkät ovat komeimmillaan. Viime kesänä punatähkät olivat tulvillaan perhosia, nyt perhosia on näkynyt todella vähän. Toivotaan, että ne vielä etsiytyvät meidänkin puutarhaamme.

Punatähkä (Liatris spicata)

Puolukkamättäitä kasvaa siellä täällä. Aivan hyytelöksi asti puolukoita ei omalta pihalta riitä, mutta ovathan ne mukavia makupaloja puutarhatöiden lomassa.

Kallion kolosta siirtämäni kurjenkello näyttää ottaneen uuden asuinpaikkansa omakseen. Hieman arvelutti siirtää kasvia sen kukkiessa, mutta näköjään se ei ole ollut moksiskaan. Päin vastoin, uutta kukkaa pukkaa koko ajan.

Kurjenkello (Campanula persicifolia)
Kurjenkello (Campanula persicifolia)

Toinen kesän onnistuneista kasvisiirroista kukkii ylemmässä puolivarjon penkissä. Valtikkanauhus viihtyy huomattavasti paremmin nykyisessä paikassaan kuin aurinkoisessa keskipenkissä.

Valtikkanauhus (Ligularia przewalskii)

Ja viimeisimmäksi, mutta ei suinkaan vähäisimmäksi: pettävätkö silmäni, vai onko tuossa kärhön nuppu? Ja toinen tuossa viereisessä oksan haarassa? Jos on, meidän pihalla saatetaan nähdä tänä kesänä vielä loistokärhö ’President’ kukassa.

Loistokärhö ’The President’ (Clematis The President’)

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

Kukkia kalliolle

Meillä osaan pihaa antaa ilmettä kallio, jonka joku entisistä talon omistajista on jossain vaiheessa tässä asustaessaan kaivanut esiin. Itse pidän kalliosta kovasti ja se tuo mukavaa vaihtelua ja rytmiä puutarhaan. Sateella kallion kolot täyttyvät vedestä ja muodostavat luonnollisia juoma- ja kylpyaltaita linnuille. Nyt helteilläkin olen yrittänyt muistaa täytää osan koloista vedellä, jotta linnuilla olisi juotavaa.

Jostain aivan mitättömästä kallion kolosta kotkansiivet ovat työntäneet juurensa maahan ja tuovat vehreyttä kallion kyljeen. On hämmästyttävää, miten se saattaa kasvaa joka kesä niin rehevänä näin olemattomassa elinympäristössä.

Osaan kallion koloista olen siirtänyt keltamaksaruohoa (alakuvassa oikeassa reunassa). Ajatuksena on vähitellen täytää pienempiä kallion kolosia maksaruohoilla ja mehitähdillä. Kaikkia koloja kuitenkaan meinaa kukittaa, sillä haluan edelleen jättää linnuille altaat, joissa polskutella.

Tässä eräänä päivänä viime viikolla olimme tyttären kanssa pihalla, kun hän rupesi juttelemaan, että ”Eikös meidän äiti pitänyt tehdä tähän kallion reunaan kukkapenkki?” Näinhän me olimme hänen kanssaan suunnitelleet ja koska meillä sattui juuri tuolloin olemaan sopivasti aikaa, ryhdyimme tuumasta toimeen saman tien.

Kaivoimme yksissä tuumin pois kaiken heinittyneen maan kallion edestä ja välistä.

Kahdeksanvuotias apulaiseni jaksoi ahertaa kuokan kanssa todella reippaasti, eikä aikaakaan, kun olimme saaneet heinätupot pois. Heinä irtosi aika helposti, sillä kuten kuvasta näkyy maa oli pelkkää hiekkaa.

Seuraavaksi tytär halusi taimistolle ostamaan kasveja kallion kylkeen istutettavaksi. Tyttären suunnitelman mukaan penkkiin pitäisi hankkia keltaista, punaista ja vihreää. Osasyy kovaan hinkuun taimistolle oli tietysti tämä söpöliini – suloinen pieni karitsa, joka viettää kesää laiduntamalla taimiston niityllä muiden lampaiden kanssa.

Mutta saimme me kasvitkin hankittua: saaliina oli keltaista, punaista ja vihreää maksaruohoa. Kissankäpälän istutin rinnepenkissä olevaan aukkopaikkaan.

Tässä mallaillaan jo sopivia istutuskohtia. Korkeammaksi kasvavia maksaruohoja istutimme niihin kohtiin kallion reunaa, joihin kallion kolojen ansiosta saimme hieman syvemmän kasvualustan. Vaikka maksaruohot eivät kovin kummoista kasvualustaa tarvitsekaan, sekoitimme olemassaolevan maan sekaan kuitenkin hieman puutarhamultaa.

Mehitähtiä istutimme kohtiin, jossa kasvualustaa oli vähemmän.

Lopuksi siirsimme vielä muualla pihalla kasvavaa keltamaksaruohoa ja vihreää mehitähteä sopiviin kohtiin kalliota reunustamaan.

Lopputuloksesta tuli aika kiva ja aivan tyttären toiveiden mukainen: punainen, keltainen ja vihreä. Istutimme kasveja nyt tuohon suurten kivien rajaaman perennapenkin etureunaan saakka. Tarkoitus on jossain vaiheessa jatkaa koko matka perennapenkin päähän asti, mutta ei vielä tänä kesänä. Täytyy suunnitella ensin.

Tässä vielä muutama lähikuva kalliolle valikoituneista kasveista.

Etualalla marmorimehitähteä (Sempervivum marmoreum), takana kultamaksaruohoa (Sedum floriferum ’Weihenstephaner Gold’) sekä keltamaksaruohon (Sedum acre) pieniä siirtotaimia.
Tökkäsin kallion viereen myös polulle harhautuneen hopeahärkin alun. Se näyttää kasvavan melkein missä vaan – näinköhän menestyy tässäkin? Hopeahärkin takana kasvaa kamtsatkanmaksaruoho (Sedum kamtschaticum).
Japaninmaksaruoho (Sedum cauticola ’Lidakense’)
Kivikkomehitähti ’Othello’ ( Sempervivum ’Othello’ )
Kamtsatkanmaksaruoho (Sedum kamtschaticum)
Pelastimme ahomansikoiden alle hautautuneet mehitähdet (Sempervivum) paremmalle paikalle kallion edustalle. Takana kamtsatkanmaksaruoho (Sedum kamtschaticum)
Punainen marmorimehitähti (Sempervivum marmoreum)
ja keltamaksaruoho (Sedum acre)

Mukavaa tiistaita!

Kylvökuulumisia

Elonmerkkejä näkyvissä, hurraa!

Kylmäkäsittelyssä olleista akileijan siemenistä on noussut jo muutamia honteloita taimenalkuja. Yksi Crimson Starin siemenistä iti jo jääkaappikäsittelyn aikana, ja nyt se on saanut seurakseen kaksi muuta uskaliasta kolleegaa (vasemmalla). Myös William Guinnessin siemenistä kaksi on alkanut itää (oikealla).

AQUILEGIA X HYBRIDA, ’Crimson Star’ ja
AQUILEGIA VULGARIS ’William Quinness’

Siirsin sunnuntaina edellisenä viikonloppuna kylvämiäni akileijan siemeniä jääkaappiin ja huomasin yllätyksekseni, että kaksi siementä oli itänyt jo ennen kylmäkäsittelyä. Hellävaraisesti nostin ne kylvömultaan kasvamaan ja kiikutin sitten loput siemenet jääkaappiin.

LEHTOAKILEIJA ’Winky Double Red-White’

Tyttären kylvämät kesäpäivänhatun siemenet ovat nekin innostuneet kasvuun (alla oikealla). Erityisen ilahtunut olen siitä, että myös valkoisen maksaruohon (SEDUM TELEPHIUM SSP. MAXIMUM ) siemenet ovat alkaneet itää – vain viisi päivää kylvämisen jälkeen. Jostain syystä olin hieman epäileväinen niiden suhteen, mutta näköjään aivan turhaan.

SEDUM TELEPHIUM SSP. MAXIMUM ja
KESÄPÄIVÄNHATTU ”Gloriosa Daisy”, RUDBECKIA HIRTA

Taidan kohta olla pienessä liemessä kasvien kanssa, mikäli itämisprosentti säilyy samalla tasolla. Loppuu tila kesken, sillä ajattelin kylvää vielä daalioita, ”Green Wizard” -mustapäivänhattua, samettikukkaa sekä auringonkukkaa.

Mitä teidän kylvöillenne kuuluu?

Akileijan alku ja muita kylvöjä

Kylvin viisi viikkoa sitten akileijan ja isotähtiputken siemeniä kylmäkäsittelyyn pieniin minigrip-pusseihin. Kylvökset olivat ensin viikon verran kodinhoitohuoneessa lattialämmityksen päällä, jonka jälkeen siirsin ne jääkaappiin. Viikon välein avasin pussit ja kurkkasin, onko mitään tapahtunut. Samalla oli hyvä tarkistaa pussien kosteus- ja happitilanne.

Viikko sitten huomasin, että yksi akileijan siemenistä oli jo itänyt ja varovaisesti siirsin pikkuruisen akileijan alun kylvömultaan.

Eilen koitti viimein oikea hetki siirtää loputkin siemenet pois kylmästä ja levittää siemenet kylvömullan päälle.

Tällainen ihana lehtoakileija vietteli minut kaupassa, ja pääsi tänään vuorostaan kylmäkäsittelyyn. Tai no, oikeastaan akileijan siemenet ovat vielä kylvömullassa kodinhoitohuoneen lattialla ottamassa lämpöä ja pääsevät viileään vasta viikon päästä.

Kylmäkäsittelyprosessiin pääsi myös osa Seedaholicista tilaamistani punaluppion siemenistä. Kaikkia punaluppion siemeniä en kylmäkäsittele nyt, vaan kylvän loput siemenet suoraan kasvupaikalle ja jään sitten odottamaan ensi talven luonnollista kylmäkäsittelyä. Malttamattomana halusin kuitenkin saada punaluppiot kasvuun jo tulevana kesänä, minkä vuoksi kylvin osan siemenistä jo nyt.

TIlasin Seedaholicista myös valkoisen maksaruohon siemeniä, joista osan kylvin tänään ja loput kylvän myöhemmin suoraan kasvupaikalle. Myös kauniin kirjavien kesäpäivänhattujen siemenet pääsivät tänään pussista ulos taimimultaan.

Siinä ne nyt ovat, siemenet odottamassa itämistä. Toivotaan korkeaa itämisprosenttia!

Seuraavaksi täytyisi varmaankin hankkia kasvilamppu. Millaista suosittelisitte?

Mukavaa uutta viikkoa!

Arjen pyörteissä

Hui, miten päivät ovatkaan vilistäneet ohi ihan huomaamatta. Elo on viime aikoina ollut täynnä kiireitä sekä töissä että työn ulkopuolella ja huomaan olevani pahasti jäljessä vähän kaikessa. Puutarhassa olen piipahtanut sen verran, että olen istuttanut syyssipulipussin silloin ja toisen tällöin. Muuten hommat ovat puutarhassa enemmän tai vähemmän retuperällä ja kotityötkin on hoidettu vähän vasemmalla kädellä.

IMG_5893-T
Isotähtiputki kukkii syksystä välittämättä

Kiireestä johtuen  en ole ennättänyt edes blogista huolta pitää. Toimintaa täynnä olevien päivien jälkeen olen ollut niin väsynyt, etten ole iltaisin jaksanut edes konetta avata. Hetki aivot narikkaan -telkkariohjelmia ennen unen tuloa – siinäpä viimeaikainen ilta-aktiviteettini käytännössä.

IMG_5819-T
Konnantatar kesän toisella kunkintakierroksella

Mutta sunnuntaina minulla oli mahdollisuus vietää kiiretöntä päivää. Ulkona oli ihanan kaunis, joskin viileä syyspäivä. Kävin aamulla istuttamassa loput syyssipulit maahan ja palasin sen jälkeen sisälle. Keitin itselleni kupillisen höyryävän kuumaa teetä, avasin koneen ja ryhdyin lukemaan puutarhablogeja. Lukemattomia juttuja olikin kertynyt  vino pino ja vietin pitkän tovin mukavien tarinoiden parissa.

IMG_5902-T
Komeamaksaruoho ’Carl’

Eilinen kiiruhdettiin sitten taas, mutta tänään löysin hetken hengähdystauon ja pääsin pitkästä aikaa palaamaan blogin ääreen. Sitä olikin ollut jo ikävä.

IMG_5918-T
Komeamaksaruoho ’Carl’

Yllä on viime viikolla ottamiani kuvia syksyn kukkijoista. Isotähtiputki ja konnantatar ovat jo toisella kierroksella ja ilahduttavat uudella kukinnallaan. Komeamaksaruoho Carlista on puolestaan tullut uusi suosikkini. Sen väritys on niin herkullinen! Pidän muutenkin maksaruohoista kovasti, mutta tämä on kyllä ihan huippu!

IMG_5917-T

Tätä pitää saada lisää 🙂

Mukavaa tiistaita kaikille!