Syksy

Syksy tuli tänä vuonna aivan liian pian ja yllätti sekä puutarhurin että monet kasveista. Puutarha punertaa jo syksyn sävyissä ja hanhetkin ovat alkaneet parveilla. Viime vuonna hanhet lähtivät 14.10, joten aikaisessa ovat nekin, jos jo nyt muuttopuuhia suunnittelevat. Ehkä ne tietävät jotain sellaista, mitä me emme. Aavistelevat kenties talven tuloa.

Pelargoniat nostin jo sisälle. Kellaria meillä ei ole, joten yritän jälleen talvettaa pelargoniat sisätiloissa. Asettelin pelargoniat terassin ulko-oven eteen lähelle ikkunaa, sillä se paikka on meillä kaikista viilein. Kukkavarsia en vielä leikannut, sillä pelargoniat kukkivat vielä runsaasti ja nuppujakin näkyy olevan.

Pelargoniat kukkivat vielä komeasti.

Myös maljaköynöksen nostin sisälle. Lukemani mukaan maljaköynös ei talvehdi normaalissa huonelämpötilassa vaan vaatii talvehtiakseen viileämmän paikan. Täytyy yrittää keksiä sille joku sijoituspaikka talveksi, mutta olkoon nyt tuossa ikkunalla yhdessä pelargonioiden kanssa. Maljaköynös näyttää nimittäin kukkivan ihan kohta, ja ajattelin kukista olevan enemmän iloa sisällä, kuin ulkona pakkasen purtavana.

Maljaköynös

Jos sisällä on tällä hetkellä punaisen sävyjä, niin on puutarhassakin. Villiviini on minusta kauneimmillaan juuri tähän aikaan vuodesta.

Villiviini

Angervot ovat nekin jo punastuneet täysin. Pikkutöyhtöangervo ei jää yhtään huonommaksi suurempiaan, vaan on yhtä punaposkinen kuin isommatkin.

Pikkutöytöangervo (Aruncus aethusifolius) 

Perhoangervo (Gillenia trifoliata) 

Koivuangervo (Spiraea betulifolia)

Syyskimikilläkin on kauniit lehdet, vaikka eivät punaiset olekaan. Pidän tummalehtisistä kasveista todella paljon ja syyskimikin väri on minusta yksi kauneimmista. On harmillista, että se ei taida tänä vuonna ennättää kukkia.

Syyskimikki (Cimicifuga ramosa ’Atropurpurea’)

Toisella puolella puutarhaa ei näytä aivan niin syksyiseltä. Osa kuunliljoista kukkii vielä komeasti, eikä näytä olevan kylmistä ilmoista moksiskaan. Tämä yksilö kasvaa leikkimökin seinän vieressä, toisella puolella suojanaan kohotettu penkki ja vähän matkan päässä selän takana vielä kalliorinne. Ne ovat varmaankin suojanneet kuunliljaa pahimmilta yöpakkasilta, kun se näyttää vielä noin elinvoimaiselta.

Kuunlilja Halcyon

Kohopenkistä puheenolle, loistokärhö ’The President’ kukkii siinä edelleen. Sekään ei näytä olevan viileydestä harmissaan.

Clematis ’The President’

Puutarhassa olisi paljon syksyistä puuhaa. Liljojen ja perennojen varret kaipaavat leikkaamista, siemeniä pitäisi sekä kerätä että kylvää ja syyssipulit pitäisi istuttaa. Haravallekin alkaisi olla jo paljon töitä. Olen kuitenkin ollut kuumeessa, enkä ole uskaltanut paljon pihatöissä rehkiä. Siemeninventaarion sentään tein ja lajittelin nyt syksyllä kylvettävät siemenet erilleen, että pääsen heti hommiin kunhan tästä toivun.

Sekalainen seurakunta akileijan siemeniä

Tarkoitukseni on kylvää nyt syksyllä erilaisia akileijan siemeniä sekä valkovuokon, punaluppion ja isotähtiputken siemeniä. Kylmäkäsittelin ja kylvin niiden siemeniä myös keväällä, mutta kylvö epäonnistui, eivätkä siemenet itäneet. Nyt ajattelin kokeilla luonnon omaa menetelmää ja kylvää siemenet ulos näin syksyllä. Katsotaan, tärppääkö paremmin.

Valkovuokko, punaluppio ja isotähtiputki

Joko teillä on syyspuuhat täydessä vauhdissa?

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Missä kukitaan? Osa 4a: Aurinkopenkit elokuussa

Syyskuu on jo hyvässä vauhdissa, mutta kurkataan vielä elokuiseen puutarhaan. Tämä postaus jatkaa toukokuussa aloittamaani sarjaa, jossa seurataan, miltä puutarha näyttää kesän eri vaiheissa. Tarkoitus on tällä tavoin löytää sekä puutarhan helmet että kohennusta kaipaavat kohteet. Jaan heinäkuun katsauksen jälleen kahteen postaukseen, jotta jutuista ei tulisi liian pitkiä.

Tässä vielä linkit aiempiin osiin:

• Toukokuu.
• Kesäkuun aurinkopenkit
• Kesäkuun varjon ja puolivarjon penkit
• Heinäkuun aurinkopenkit
• Heinäkuun varjon ja puolivarjon penkit
• Kasviluettelo-sivulla on ajankohtaista kuvasarjaa penkkien ulkomuodosta kesän aikana. Käykää vilkaisemassa sitäkin *klik*.

Elokuu

Keskikesän paahteiset päivät ovat ohitse ja elokuun matala valo luo puutarhaan aivan uutta tunnelmaa. Aurinko ei pääse enää paistamaan puiden latvojen yli vaan sen valo siivilöityy lempeästi oksien lomitse ennen kuin se tavoittaa puutarhan. Varjot ovat syvemmät ja värit pehmeämmät.

Rinnepenkki

Rinnepenkin sävy on muuttunut elokuussa hopeanhohteiseksi. Hopeahärkki, alppitähdet ja ohotanmaruna pääsevät loistamaan, kun kesän värikkäimmät kukkijat eivät ota enää niin suurta roolia. Osa rinnepenkin kasveista aloittelee uutta kukintakierrosta, mutta into ei ole enää niin suuri, kuin alkukesästä.

Kasvit ovat kesän aikana rehevöityneet valtavasti.

Hopeahärkki on tehnyt muutaman uuden kukan. Sen takana myös kangasajuruoho kukkii yksittäisten kukkien voimin.

Ohotanmarunassa on tavattoman kaunis hopeinen sävy.

Kukintavuoro alkaa elokuussa siirtyä vähitellen maksaruohoille. Tässä kukkii hurmemaksaruoho.

Hurmemaksaruoho (Sedum ’Common red)

Rinnepenkin ylätasanne

koki elokuussa ryhtiliikkeen kanttauksen ja rinnepenkkiin yhdistymisen muodossa. Nyt kun kurjenpolvet ja pikkutöyhtöangervo eivät enää kuki, penkkiin tuovat näyttävyyttä hopeamaruna ja punatähkät.

Punatähkä on yksi elokuun komeimmista kukkijoista. Se on yleensä oikea perhosmagneetti, mutta tänä vuonna perhosia on näkynyt vähemmän kuin aiemmin. Joitain ohdake-, nokkos – ja herukkaperhosia on näkynyt ja eräänä päivänä tapasin yhden suruvaipankin. Muutoin ovat perhoset olleet vähissä. Onneksi kimalaisia on runsaasti – nekin ilahduttavat aina kovasti.

Punatähkä (Liatris spicata)

Reunuspenkissä

on kuivaa. Kangasajuruohojen kukinnot ovat aivan ruskeita, olisi ehkä pitänyt kastella niitä enemmän kesän aikana.

Kuvan ottamisen jälkeen leikkasin ajuruohon kuihtuneet kukinnot pois ja tällä hetkellä penkin ilme on paljon vehreämpi.

Aiemmin alas leikkaamani loistosalvia sen sijaan voi hyvin ja kukkii nyt uudelleen.

Loistosalvia Schneehugel (Salvia x sylvestris)

Keskipenkki

koki sekin muodonmuutoksen ja laajeni puolisen metriä etureunastaan. Sekin penkki kantattiin kunnolla ja kasveja ryhmiteltiin uuteen järjestykseen. On hauska nähdä, miltä tämä penkki näyttää ensi vuonna elokuussa.

Penkin korkeimpina kukkivat leimut, kellopeippi sekä viimeinkin kukkimaan innostuneet kaunopunahatut. Muita kukkijoita ovat salviat, kurjenpolvet sekä jalokello

Syysleimu ja kaunopunahattu rinta rinnan

Jalokello on kaunis ja kiitollinen kukkija. Se kukkii todella pitkään ja runsaasti ja vaikka kasvi on matala (vain noin 20 cm), sen suuret kukinnot näkyvät kauas. Huomaan pitäväni jalokellosta vuosi vuodelta enemmän.

Jalokello (Platycodon grandiflorus) 

Sininen loistosalvia ja jalokurjenpolvi Rozanne ovat kauniita yhdessä.

Jalokurjenpolvi ’Rozanne’ (Geranium ’Rozanne’)

Liljapenkki

kaipaa kukkijoita loppukesäksi ja alkusyksyksi. Kenties niiden lomaan voisi istuttaa syysleimuja tai punahattuja?

Liljapenkin toisella, varjoisammalla puolella kukkivat kuunliljat. Viime syksynä tänne siirtämäni ’Halcyon’ näyttää viihtyvän uudessa kotipaikassaan hyvin ja myöskin viime syksynä istuttamani ’Firn Linen’ alennustaimet kukkivat jo ensimmäisenä kesänä.

Kuunlilja ’Halcyon’

Pionipenkki

on kosmoskukkien valtakuntaa. Pitkään sain niiden kukintaa odottaa, mutta nyt ne kukkivat runsaasti. Aion joka tapauksessa ensi keväänä esikasvattaa kosmoskukat, jotta pääsen nauttimaan niiden kukinnasta aikaisemmin.

Kosmoskukkien varret ovat lähes puolitoistametriset ja niissä on valtavasti nuppuja.

Penkin toinen yksivuotinen asukas on tarhaneito ’Miss Jekyl’. Se jää valitettavasti täysin kosmoskukkien varjoon, vaikka aivan ihastuttava onkin. Täytyy ensi keväänä kylvää sitä jonnekin muualle.

Siemeniä tarhaneidosta voisi ainakin kuvitella tulevan runsaasti, kun katsoo näiden siemenkotien kokoa. Aivan valtavat!

Pionipenkin takana sijaitsevassa ruukkupuutarhassa kukkivat kesäpäivänhatut, samettikukat ja keväällä kylvämäni daaliat. Teen ruukkupuutarhan kuulumisista erillisen postauksen, muuten tästä postauksesta tulee aivan liian pitkä.

Kesäpäivänhattu (Rudbeckia hirta ’Gloriosa Daisy’)

Penkissä kasvava loistokärhö ’Miss Bateman’ on ilokseni hengissä. Se alkoi yllättäen kesän aikana ruskistumaan ja jouduin leikkaamaan sen alas. Nyt se on alkanut työntää uutta versoa, joten tällä hetkellä sen selviämismahdollisuudet näyttävät paremmilta kuin vielä viime kuussa. Penkin toinen kärhö, ’Madame le Coultre’ kasvaa rauhalliseen tahtiin, mutta voi olla, että se ei vielä näin ensimmäisenä kesänään ennätä kukkia.

Uusi penkki

Tajusin juuri, että minulla ei ole uudelle, kelta-vuoletille penkille vielä nimeä. Todennäköisesti siitä tulee päivänliljapenkki – edellyttäen tietenkin, että joskus löydän siihen penkistä vielä uupuvat päivänliljat 🙂

Elokuinen kukinta tässä penkissä on kaunis ja runsas. Värit ovat kirkkaat ja aavistelevat jo syksyn tuloa. Pidän tästä vastaväriparista kovasti.

Kanadanpiisku ja yrtti-iiso ovat kaunis yhdistelmä ja täydellinen vastaväripari.

Tiukukärhö Arabella sopii hyvin kelta-violettiin yhdistelmään. Minun täytyy hankkia Arabellalle vielä kaunis obeliski, jotta se pääsee kunnolla oikeuksiinsa.

Tiukukärhö `Arabella`

Elokuu on kaunis kuukausi. Se on vielä lämmin ja hyvinkin kesäinen, mutta ilmassa alkaa olla jo syksyn tuntua. Valon määrä alkaa pikku hiljaa vähetä ja puutarhaan alkaa ilmestyä syksyisiä sävyjä. Ilmassa on tiettyä haikeutta kesän kääntyessä ehtoopuolelle. Onneksi puutarhassa kuitenkin riittää kukkijoita vielä pitkään elokuun jälkeenkin.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Elokuinen puutarhakierros

Elokuisessa puutarhassa on jotain ainutlaatuista. Kukinta on runsasta ja rehevää, ja matalammalta paistava aurinko saa kasvien värit hehkumaan ihan toisella tavalla kuin keskikesän paahteessa. Hämärtyvät illat tuovat uudenlaista tunnelmaa ja uudenlaisia valo-olosuhteita puutarhaan. Valkoisten kukkien hehku hämyisessä puutarhassa on taianomainen ja näkyy kauas. Etenkin valkoinen syysleimu on näyttävä illan hämärässä.

Syysleimu ’Frau Anton Buchner’ ja ’Starfire’ (Phlox paniculata) 

Kirkkaanpunainen syysleimu näyttää menehtyneen talven aikana. Onneksi valkoinen ’Frau Anton Buchner’ ja pinkki ’Starfire’ eivät kokeneet samaa kohtaloa. Alakuvan ’Early White’ on tämän vuoden uusi tulokas leimupenkissä.

Syysleimu ’Early White’ (Phlox paniculata)

Kaunopunahattu kurkkii syysleimujen lomasta. En tiedä tarkemmin, mikä lajike tämä on. Nappasin taimen mukaani alennuspöydästä, eikä täsmällisiä nimilappuja ollut tarjolla. Tämän sävy on vähän kellertävä, ainakin tällä hetkellä. On hauska nähdä, muuttuuko väri kukkien vanhetessa.

Kaunopunahattu (Echinacea purpurea)

Jalokellon nuput poksahtavat auki hetkenä minä hyväänsä. Jalokello oli ensimmäisiä kasveja, jotka puutarhaan hankin ja olen ollut siihen äärimmäisen tyytyväinen. Se on helppohoitoinen, ei rönsyile paikasta toiseen ja kukkii runsaasti ja pitkään. Ainoa asia, minkä nyt muuttaisin, olisi sen kasvupaikka. Puutarha on muuttunut paljon niistä ajoista, kun sen istutin, ja nykyisellään kasvi kasvaa hieman syrjässä. Jalokello ei pidä siirtämisestä, joten en ole uskaltanut sitä paremmallekaan paikalle siirtää.

Jalokello (Platycodon grandiflorus)

Harmaakurjenpolvi Ballerina aloitti toisen kukintakierroksen ja kasvaa somasti jalokurjenpolvi Rozannen kanssa rinta rinnan.

Myös osa salvioista aloittelee toista kukintakierrosta. Salvioille kävi köpelösti heinäkuun myrskyn kourissa ja lähes kaikki sekä valkoisten että sinisten salvioiden kukinnot varisivat maahan. Leikkasin kuolleet kukat pois (Päiville vielä kerran kiitos vinkistä), ja nyt salviat elävät toista elämäänsä.

Loistosalvia (Salvia × sylvestris)

Liljapenkin varjoisammalla puolella kuunliljat aloittelevat kukintaansa. Puolivarjon penkissä kuunliljojen kukinta alkaa sen sijaan olla jo ohi.

Kuunlilja ’Halcyon’ (Hosta Tardiana)

Punatähkät ovat komeimmillaan. Viime kesänä punatähkät olivat tulvillaan perhosia, nyt perhosia on näkynyt todella vähän. Toivotaan, että ne vielä etsiytyvät meidänkin puutarhaamme.

Punatähkä (Liatris spicata)

Puolukkamättäitä kasvaa siellä täällä. Aivan hyytelöksi asti puolukoita ei omalta pihalta riitä, mutta ovathan ne mukavia makupaloja puutarhatöiden lomassa.

Kallion kolosta siirtämäni kurjenkello näyttää ottaneen uuden asuinpaikkansa omakseen. Hieman arvelutti siirtää kasvia sen kukkiessa, mutta näköjään se ei ole ollut moksiskaan. Päin vastoin, uutta kukkaa pukkaa koko ajan.

Kurjenkello (Campanula persicifolia)

Kurjenkello (Campanula persicifolia)

Toinen kesän onnistuneista kasvisiirroista kukkii ylemmässä puolivarjon penkissä. Valtikkanauhus viihtyy huomattavasti paremmin nykyisessä paikassaan kuin aurinkoisessa keskipenkissä.

Valtikkanauhus (Ligularia przewalskii)

Ja viimeisimmäksi, mutta ei suinkaan vähäisimmäksi: pettävätkö silmäni, vai onko tuossa kärhön nuppu? Ja toinen tuossa viereisessä oksan haarassa? Jos on, meidän pihalla saatetaan nähdä tänä kesänä vielä loistokärhö ’President’ kukassa.

Loistokärhö ’The President’ (Clematis The President’)

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

Kärhörakkautta

Sain mieheltäni lahjaksi kärhön, komeakukkaisen ja upean värisen ’The Presidentin’. Kävimme jo juhannuksena taimitarhalla, koska hän halusi ostaa minulle juhannuskukan. Tuolloin emme löytäneet tarhalta mitään sopivaa, mutta eilisen käyntimme jälkeen meille muutti uusi kärhö, juhannuskärhöni ’The President’.

Kärhönistutustarvikkeita: juurimatto, viemäriputki ja itse kärhö. Lisäksi tietysti tarvitaan lapio, kottikärryt, puutarhamultaa, kanankakkaa, soraa ja reipas asenne.

Kärhölle oli jo paikkakin valmiiksi katsottuna tuossa kohopenkissä tuijan vieressä. Aiemmin tuolla paikalla kasvoi lumipalloheisi, mutta jouduin hävittämään sen kirvojen vuoksi. Tuija näytti minusta yksinäiseltä, joten ajattelin istuttaa kärhön sille kaveriksi.

Noudatin kärhön istutuksessa Kruunuvuokon ja Hiidenkiven Minnan ohjeita, iso kiitos heille erinomaisista ohjeista. Aivan ensimmäiseksi kaivoin kaiken aiemman mullan penkistä pois 60 cm syvyydeltä ja noin 50 cm leveältä alalta. Jos heisi ei tuossa maassa viihtynyt, tuskin siinä viihtyisi kärhökään! Kaivaminen oli hivenen hankalaa, koska minun piti koko ajan varoa ympärillä kasvavia liljoja ja kuunliljoja, mutta tästä vaiheesta en halunnut tinkiä. Pohjatyöt on kärhöjen kanssa viisainta tehdä huolella, sen jälkeen voisi olla levollisemmin mielin niiden selviämisen suhteen.

Asensin kuopan reunalle juurimaton estämään tuijan tunkeutumista kärhön elinalueelle ja korvasin kaiken pois otetun maan hyvällä puutarhamullalla. Kevensin multaa pintaa kohden tultaessa sekoittamalla siihen hiekkaa. Asensin maahan myös kärhön juurille johtavan, soralla täytetyn kasteluputken, sillä kohopenkistä vesi valuu helposti pois, eikä kärhö välttämättä saa muuten riittävästi vettä.

Putki maastoutuu hienosti ahomansikoiden alle.

’The Presidentissä’ oli vielä kukka meille muuttaessaan, mutta siinä istuttaessani onnistuin irrottamaan siitä terälehden jos toisenkin. Ja ne mitä en itse ennättänyt hävittämään, vei tuuli. Mutta ei se haittaa – Kruunuvuokko neuvookin leikkaamaan kärhöjen versot lyhyemmiksi istutuksen yhteydessä, sillä näin ne keskittyvät juurien kasvattamiseen kukkimisen sijaan. Sydäntä särki vähän vähemmän leikata tämä yksilö, kun kaunis kukka oli muutenkin jo poissa.

Kirsikaksi kakun päälle asensin viime viikkoisen alelöytöni, hienon köynösobeliskin. Sitä pitkin kelpaa juhannuskärhöni kiipeillä nyt ja tulevina vuosina.

Iso kiitos rakkaalle ihanasta lahjasta ❤ Siinä se nyt kasvaa ja ilahduttaa meitä vuosi vuodelta uudelleen.

Huomenna onkin jo heinäkuu! Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa heinäkuuta!

Kappas, kärhöjä!

Istutin viime syyskuussa ihka ensimmäiset kärhöni. Löysin alennusmyynnistä edullisia taimia ja ajattelin kokeilla, kuinka kärhöt viihtyisivät pihallamme. Hieman pelkäsin, selviäisivätkö kärhöt talven yli, sillä istutus tapahtui aika myöhäiseen ajankohtaan. Yritin tehdä talvehtimisen kärhöille niin helpoksi kuin mahdollista ja tein niille kunnollisen penkin. Pidin huolta, että ne tulivat istutetuksi riittävän syvälle ja sitten toivoin parasta. Talvisuojaturvettakin hankin, mutta en ennättänyt levittää sitä maahan, kun lumet tulivat niin aikaisin.

Kuva on viime syksyltä. Istutin kärhöt penkin takaosaan, terassin reunaan. Penkin etualalle on istutettu pioneja.

Kevään tullen aloin innolla odottaa kärhöjen heräämistä ja kävin päivittäin tarkistamassa, tapahtuisiko penkissä mitään. Ei mennyt kovin kauaa kun yksi kärhöistä – Miss Bateman – alkoi näyttää elon merkkejä ja se lähtikin reippaasti kasvuun. Kahdesta muusta ei suureksi harmikseni näkynyt pihaustakaan. Vaikka tiesin, että kärhöjen kanssa saa olla kärsivällinen, aloin jo hieman huolestua. Lopulta, kesäkuun kuudentena, myös toinen kärhö – Madame le Coultre – aloitti työntämään versoja maan uumenista.

Pikkiriikkisiä Madame le Coultren alkuja 6.6.

Viisi päivää myöhemmin pikkiriikkiset alut eivät olleetkaan enää kovin pikkiriikkisiä. Myöhäisherännäinen oli selvästiki päättänyt ottaa menetetyn ajan kiinni ja aloittanut hurjan kiipeämisen kohti korkeuksia.

Madame le Coultre 11.6

Miss Bateman kasvoi sekin edelleen hyvää vauhtia, ja 11.6 siinä oli jo näin suuret nuput.

Miss Bateman 11.6. Nuppuja on jo.

Toissa illan lempeässä ilta-auringossa sain suureksi ilokseni todistaa tämän puutarhan ensimmäisen kärhönkukan avautumista. Saanko esitellä, Miss Bateman:

Miss Bateman 12.6.

Eilen töistä tullessani kukka oli täysin auki.

Puutarhuri on tyytyväinen 🙂 Vaikka kolmas istuttamani kärhö ei vielä(kään) näytä elonmerkkejä, olen luottavainen. Ehkä sekin sieltä vielä nousee.

Mukavaa viikonloppua kaikille!