Taimien ulosmuutto ja pahemman luokan erehdys

Hei pitkästä aikaa! Kiirusta on taas riittänyt monella rintamalla ja blogipäivitykset ovat jääneet harmittavasti paitsioon. Tämänkin postauksen uutiset ovat jo viikon vanhoja ja liittyvät toissaviikonlopun tapahtumiin.

Keltakoiranhammas

Lempeät ja lämpöiset säät houkuttelivat purkamaan sisällä olevaa taimiviidakkoa ja koska yöpakkasiakaan ole ollut enää näkyvissä, uskaltauduin istuttamaan esikasvattamani perennojen ja kesäkukkien taimet ulos. Sisällä alkoi olla jo kovin ahdasta ja etenkin auringonkukat kärsivät selvästi myös valon puutteesta – sen verran pitkiä ja honteloita hujoppeja niistä oli tullut.

Ainoastaan pienimmät taimet jäivät vielä sisätiloihin, kaikki muut pääsivät ulos.

Kesäkukat istutin ruukkuihin. Tässä on tulossa leinikkejä (harmaat ruukut) ja samettikukkia (saviruukku):

Ostin Lidlistä leinkin mukuloita ja lykkäsin ne ruukkuihin. Samettikukat on kasvatettu siemenestä.

Näissä kolmessa ruukussa puolestaan kasvaa kesäpäivänhattuja. Daalioista unohdin näköjään ottaa kuvan, mutta istutin taimet suurimpaan ruukkuun, minkä varastosta löysin ja sijoitin ruukun terassin portaille.

Perennoista akileijat ja mustapäivänhatut istutin niille suunnitelluille paikoille. Punaluppiot, joita odotin erityisen paljon, eivät itäneet lainkaan. Harmi, sillä niiden kanssa toivoin kovasti onnistuvani. ”Istutin” kuitenkin luppojen kylvömullat maahan – voihan se olla, että ne siitä vielä lähtevät kasvuun.

Nyt tässä kukkivat balkaninvuokot, kesällä toivottavasti akileijat.

Auringonkukat pääsivät tuonne leikkimökin aurinkoiselle seinustalle.

Tulppanit olivat viikko sitten vielä nupussa. Nyt ne kukkivat jo täyttä päätä.

Ja sitten siihen erehdykseen. Siinä taimia maahan istuttaessani kävin miettimään, että nyt kaikki ei ole ihan oikein. Mieleni perukoilta päähän tupsahti ajatus, että hankikylvössä olleita kärhöruukkujahan piti olla kolme. Nyt niitä kuitenkin oli vain kaksi…

Kauhukseni tajusin, että olin kevättalvella hankikylvöjä ylös kaivaessani kaivanut ylös vain kaksi ruukkua kolmen sijaan. En siinä vaiheessa – enkä ennen viime viikonloppua – ollut muistanut lainkaan, että olin kylvänyt myös alennysmyynnistä hankkimani ’Madame le Coultren’ siemeniä yhteen ruukkuun. En ollut kirjoittanut asiaa mihinkään ylös, ja niinpä sen myös autuaasti unohdin.

Kiireen vilkkaa kipin kapin ryntäsin kaivamaan unohtuneen ruukun penkistä ylös. Ja sieltähän se kadonnut lammas löytyi, samasta paikasta, mihin olin sen syksyllä laittanut. Päivittelin ja kirosin hajamielisyyttäni, mutta eihän tilanteelle enää mitään mahtanut.

Ja niin jokin aika sitten kertomani tarina Minnalta saamieni ’Presidentin’ siementen itämisestä muuttui saman tien valeuutiseksi. Maasta nyt kaivamani ruukku oli nimittäin juuri ’President’ ja tässä ei kasvakaan ’Presidentin’ vaan aivan toisen kärhön, ’Madame le Coultren’ jälkeläisiä.

Olinkin ihmetellyt, kun ylös kaivamani ruukussa ei ollut nimilappua, sillä muistin hyvin selkeästi sellaisen Presidentin mukaan laittaneeni. Nyt sekin mysteeri selvisi. Presidentin mukana oli kyllä nimilappu kuten pitikin. Koko purkki vain oli edelleen hyvässä tallessa maan uumenissa.

Tulipahan jälleen hyvä oppi dokumentoinnin tärkeydestä. Ihan turha on kuvitella muistavansa yksinkertaisiakaan asioita puolen vuoden päästä. Parempi on kirjoittaa kaikki aina ylös, niin on paremmat mahdollisuudet välttyä virheiltä.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja isot onnittelut meidän upeille Leijonille maailmanmestaruudesta!!! Kerrassaan hieno turnaus ja aivan mahtava Joukkue!