Joulukuu kolkuttaa jo ovelle ja tytär laskee päiviä jolukalenterin ensimmäisen luukun avaamiseen. Odotus on ollut niin kiivas, että ajattelin jo tehdä joulukalenterin odotuskalenterin, mutta päädyin lopulta lieventämään lapsukaisen tuskaa ripustamalla joulukalenterin esille jo valmiiksi. Luukkuja ei tietenkään vielä saa avata, mutta pelkkä joulukalenterin ilmaantuminen vaikutti tilanteeseen rauhoittavasti.
Meillä on perinteisesti ollut käytössä 24 paperipussista koostuva kalenteri, jonka luukkuihin sujautan jotain pientä tavaraa tai yhteistä tekemistä. Tytär on tykännyt kalenterista kovasti ja minustakin sitä on ollut hauska toteuttaa. (Joulukalenteristamme voi lukea lisää täältä.)

Joulupuuhat aloitimme virallisesti viime viikonloppuna, kun leivoimme tämän joulun ensimmäiset piparkakut. Perinteisten kuusi-, tähti ja sydänpipareiden lisäksi meillä leivotaan aina myös snautseripipareita perheessämme asuvan snautseriherran kunniaksi. Myös joulutorttumme tehdään aina snautserimallilla 🙂



Piparkakkujen paistaminen toi kotiin ihanaa joulun tuoksua ja siitä innostuneena ostin viikonloppuna ensimmäisen joulukukankin. Hypistelin käsissäni ensin jouluruusua, mutta koska olen tähän mennessä onnistunut tappamaan kaikki ostamani jouluruusut, jätin sen kauppaan ja valitsin sen sijaan valkoisen hyasintin. Viime vuotinen valkoinen amaryllis on sekin nostettu varastosta sisätiloihin jo hyvän aikaa sitten, ja nyt odotan jännityksellä, ennättääkö se jouluksi kukkaan saakka.

Lauantaina oli kaupungin virallinen joulunavaus ilotulituksineen ja pyörähdimme myös siellä. Samalla kävimme Kirkkopuistossa ihastelemassa tyttären luokan tekemiä grafiikkatöitä, joista taiteilija Emmi Sinkkonen oli koostanut puistoon valotaideteoksen.

Taideprojekti liittyi lastenkulttuuriviikkoon ja Lapsen oikeuksien päivään, ja grafiikkatöiden aiheena oli ”Ole oma itsesi.” Hienoja töitä olivat lapset tehneet ja valotaideteos näytti upealta pimeässä illassa. On valtavan hienoa, että tällaisia projekteja tehdään ja lapset pääsevät osallistumaan niiden toteutukseen. Tytärkin oli hyvin mielissään asiasta ja piti projektia tärkeänä.

Ajatelkaa, ensi viikolla vietetään jo itsenäisyyspäivää ja siitä ei olekaan sitten kuin reilu pari viikkoa jouluun. Ihanaa!