Rikkaruohoelämää-blogin Between haastoi minut jo perinteeksi muodostuneeseen Kuusi kuvaa kesästä -haasteeseen. Haaste on alunperin lähtenyt liikkeelle Tuplasti terapiaa–blogista, ja tällä kertaa haasteen teemana on paras. Lämmin kiitos haasteesta, Between ja kiitokset myös Pirjolle mukavan haasteen aloittamisesta 🙂
Haasteen säännöt ovat seuraavat:
Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro mikä niistä on se parhain. Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuun saatu projekti, valokuva yms. Mikä vain sinusta on se paras muisto.
Haasta yksi tai useampi blogi
Ilmoita Tuplasti terapiaa-blogiin osallistumisesi ja että saako siellä julkaista valitsemasi parhaan muistosi kuvan tulevassa koontipostauksessa.
Kuuden kuvan valitseminen oli yllättävän hankalaa, sillä kesään mahtui niin paljon hienoja hetkiä ja muistoja. Näihin kuviin ja muistoihin päädyin kuitenkin tällä kertaa:
Tulppaanit ovat aina kuuluneet lempikukkiini. Niiden kukinta saa hymyn huulille ja puutarhan loistamaan toinen toistaan upeammissa väreissä. Tässä ’Carnaval de Rio’ kylpee auringonpaisteessa ja kuivattelee sateen jälkiä terälehdiltään. Tässä on avautumassa puutarhamme historian ensimmäinen kärhön kukka. Istutin viime syksynä kaksi jalokärhöä pionipenkkiin ja ilokseni toinen niistä innostui kukkimaan heti alkukesästä. Jalokärhö ’Miss Bateman’ on ihastuttava ilmestys.Rhododendron ’Cunningham’s White’ on kaunis sekä kukkiessaan että kukinta-ajan ulkopuolella. Tässä kuvassa hän on somistanut itsensä vaaleanpunaisilla pupunkorvilla. Jos ’Miss Bateman’ oli ensimmäinen kärhömme, tässä on ikuistettuna ihka ensimmäinen pionimme, kiinanpioni ’Duchesse de Nemours’. Pionit ovat uusia tulokkaita puutarhassamme ja viime kesä oli vasta niiden ensimmäinen. Siitä syystä niiden kukinta onkin jäänyt erityisesti mieleeni.Jättilaukan väritys on yksinkertaisesti vastustamaton.Kurjenpolviin ihastun vuosi vuodelta enemmän. Ne ovat monipuolisia, helppoja, kiitollisia ja kauniita kasvatettavia, eivätkä ne suuremmin pidä meteliä itsestään. Tämä suonikas kaunotar on harmaakurjenpolvi ’Ballerina’.
Ja sitten piti valita näistä kuudesta se paras… Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin valitsemaan parhaaksi jättilaukan valloittavan värin. Se on yksinkertaisesti vastustamaton ♡ .
Omaa kuuden kesäkuvan sarjaa haastan valitsemaan seuraavat blogit:
Meille satoi sunnuntaina ensilumi. Pakkasta on ollut siitä lähtien, joten sunnuntaina satanut lumipeite on edelleen tukevasti maassa ja puutarha näyttää hyvin talviselta. Ajattelinkin, että olisi mukava palata hetkeksi kesäiseen puutarhaan ja tarttua kysymykseen, jonka Riiti esitti blogin synttäriarvonnan yhteydessä.
Riiti kysyi:
”Mitkä kasvivalinnat ovat olleet hittejä (tai huteja) pihallasi?”
Aluksi ajattelin, että hitti-kysymykseen on helppo vastata, sillä hienoja kasveja on niin paljon. Mutta kun aloin pohtia asiaa tarkemmin, kysymys ei ollutkaan enää niin yksinkeritainen. Kävin miettimään, mikä todellisuudessa tekee jostain kasvista hitin. Onko se helppohoitoisuus tai kestävyys? Vai kenties kasvin hurmaava tuoksu tai sen kyky taistella rikkaruohoja vastaan? Tai suosio pölyttäjien keskuudessa? Vai yksinkertaisesti se, että kasvi miellyttää silmää? En keksinyt asiaan tyhjentävää vastausta, ja niinpä päädyin pohtimaan aihetta usealta eri kantilta. Kiitos Riiti kysymyksestä, yritän nyt vastata siihen parhaani mukaan. Aloitetaan pölyttäjistä.
Varhain keväällä kukkivat krookukset ja lummetulppaanit ovat pölyttäjien suuressa suosiossa. Myöhemmin kesällä kukkivat kaunopunahatut, punatähkä sekä yrtti-iiso houkuttelevat nekin perhosia ja kimalaisia sankoin joukoin.
Myös salviat ja kangasajuruohot vetävät pölyttäjiä puoleensa, mutta sen lisäksi ne kuuluvat myös kategoriaan hurmaava tuoksu. Pidän suunnattomasti erilaisista yrteistä, minkä vuoksi ei lienee yllätys, että myös salvian ja kangasajuruohon tuoksu on mieleeni. Nämä kasvit ovat myös helppohoitoisia ja ainakin omasta mielestäni tavattoman kauniita. Tiheän mattomaisesti kasvava kangasajuruoho on myös erinomainen rikkakasvien nujertaja
Valkoinen ja sininen loistosalvia (Salvia × sylvestris) sekä kangasajuruoho (Thymus serpyllum).
Lisää rikkakasvien nujertajia löytyy rinnepenkistä, jonne on valikoitunut matalia maanpeitekasveja. Ajuruohot, kurjenpolvet, hopeahärkki, sammalleimut, kaukasianpitkäpalko, ketoneilikat ja patjarikko kasvavat tiheinä kasvustoina ja pärjäävät mainiosti taistelussa rikkakasveja vastaan.
Vasen yläkulma: ketoneilikka (Dianthus deltoides) ´Brilliant´, ajuruoho (Thymus praecox) ’Albus’, kangasajuruojo(Thymus serpyllum) ja hopeahärkki (Cerastium tomentosum). Sen alapuolella: neidonkurjenpolvi (Geranium sanguineum var. striatum). Oikea yläkulma: patjarikko (Saxifraga x arendsii) ’Purpurteppich’. Siitä eteenpäin vasemmalta oikealle: hopeahärkki (Cerastium tomentosum), ajuruoho (Thymus praecox) ’Purple Beauty’, ajuruoho (Thymus praecox) ’Albus’, sammalleimu (Phlox subulata) ja kaukasianpitkäpalko (Arabis caucasica) ´Rosea´.
Kurjenpolvet pääsevät hittilistalle monestakin syystä. Ne ovat kauniita, helppohoitoisia, kestäviä ja pärjäävät rikoillekin mainiosti. Kurjenpolvet ovat hitti myös siitä syystä, että niistä löytyy hyvin eri aikaan kukkivia lajikkeita. Esimerkiksi harmaakurjenpolvi Ballerina aloittaa kukintansa jo alkukesästä, kun taas jalokurjenpolvi Rozanne keskittyy kukkimaan loppukesästä ja kukkiikin sitten pakkasiin saakka. Erikorkuisia kasvustoja tekevillä kurjenpolvilla saa myös mukavaa vaihtelua puutarhaan. Verikurjenpolvet tuovat tuuheutta kukkapenkkeihin ja ovat hyviä reunuskasveja, kun taas maata myöten matalana kasvava neidonkurjenpolvi on erinomainen lajike esimerkiksi rinteeseen.
Jalokurjenpolvi (Geranium) ’Rozanne’ (siniset kukat vasemmassa ylä ja alakuvassa), harmaakurjenpolvi(Geranium cinereum) ’Ballerina’ (ylimpänä keskellä), verikurjenpolvi (Geranium sanguineum) ’Elke’ (Ballerinan alapuolella), neidonkurjenpolvi (Geranium sanguineum var. striatum) oikea yläkulma sekä oikea alakulma ja verikurjenpolvi (Geranium sanguineum) ’Album’ (oikealla keskellä).
Jos kurjenpolvet ovat helppohoitoisia ja kestäviä, sitä ovat myös kuunliljat. Kuunliljat ovat mitä mainioimpia kasveja ja niistäkin löytyy lajikkeita jokaiseen makuun. On suurta ja pientä, kirjavaa ja yksiväristä, kippura- ja suoralehtistä, kiiltävää ja mattapintaista – jokaiselle jotakin. Kuunlilja on näyttävä kasvi, joka ilahduttaa kauneudellaan vuodesta toiseen. Olen surutta jakanut ja siirtänyt kuunliljoja aina tarpeen tai mielihalun mukaan, eivätkä ne ole olleet moisesta moksiskaan. Nämä varjoisten ja puolivarjoisten paikkojen komistukset tuovat vehreyttä ja eloisuutta puutarhaan, ja ansaitsevat ehdottomasti paikan hittilistalla.
Kuunliljat ’Halcyon’, joku maatiaislajike (?), pikkiriikkinen ’Blue Mouse Ear’, mahdollisesti ’So Sweet’, ’Halcyon’ ja ’Firn Line’.En tiedä kaikkien puutarhassa kasvavien kuunliljojen nimiä, mutta upeita ne ovat nimen puutteesta huolimatta.
Toisenlaista näyttävyyttä edustavat pionit, joiden toivon nousevan puutarhan hitiksi jossain vaiheessa. Pionipenkkini on hyvin nuori ja pionit on istutettu siihen vasta vuosi sitten syksyllä. Näin ensimmäisen vuoden jälkeen on vaikea sanoa, ovatko pionit hitti vai osoittautuvatko ne lopulta hudiksi, mutta ensimmäinen kesä antaa kuitenkin toivoa hittiyden puolesta. Kolme viidestä istutetusta pionista kukki jo heti ensimmäisenä kesänä, minkä innoittamana uskaltauduin istuttamaan penkkiin tänä syksynä kaksi pionin juurakkoa lisää.
Kiinanpionit (Paeonia lactiflora) ’Wladyslawa’, ’Sarah Bernhardt’ ja ’Duchesse de Nemours’ kukkivat heti ensimmäisenä kesänä. Penkissä kasvaa myös Kiinanpionit (Paeonia lactiflora) ’Karl Rosenfield’ ja ’Krinkled White’ sekä tänä syksynä istutetut juurakot Paeonia ’Pink Hawaiian Coral’ ja Paeonia lactiflora ’Shirley Temple’.
Ah, niin ihana perhoangervo pääsee hittilistalle, koska se on vain niin ihana. Se on hyvin siro, pensasmaisesti kasvava perenna, jonka ilmava kasvutapa keventää kukkapenkkiä kivasti. Sen kukat ovat hyvin pienet ja hennot, mutta kasvi on silti hyvin huomiotaherättävä. Punertavat varret korostavat minusta hienosti puhtaanvalkoisia kukkia ja kaiken lisäksi perhoangervo on kaunis syksylläkin, kun sen lehdet saavat syvän punaisen sävyn.
Perhoangervo – Gillenia trifoliata
Varjopenkin kuningatar, alppiruusu ’Cunningham’s White’ on näyttävä varhaiskesän kukkija, ja pääsee listalle komean kukintansa, kauniin ikivihreän lehvästönsä sekä kukinta-aikansa vuoksi. Alppiruusujen kukkiessa ei kovin moni muu kasvi ole vielä kukassa ja niiden ylenpalttisen runsas kukinta onkin siksi erityisen ilahduttava. Ikivihreä alppiruusu viihtyy hyvin puutarhan varjoisassa nurkassa, vaatii hyvin vähän huolenpitoa (lannoitan keväällä, lisään kuorikatetta tarvittaessa ja kastelen kuivimpina aikoina) ja on kaunis kukinnan päätyttyäkin.
Alppiruusu Rhododendron ’Cunningham’s white’
Suljetaan ympyrä ja palataan vielä kevään kauniiden kukkijoiden, krookusten ja kevätkurjenmiekkojen pariin. Nämä ihanuudet ovat kovasti pinnalla ja mielessä tässäkin vaiheessa vuotta, sillä jälleen on tullut istutettua sipuli jos toinenkin kevään kukkaloiston toivossa. Kevätkukkijat ovat ehdottomasti hitti, sillä pitkän talven jälkeen ne tuovat kauan kaivattua väriä puutarhaan ja ilahduttavat kauneudellaan. Ja ne kimalaisetkin pitävät näistä. 🙂 Puolisen vuotta kun vielä jaksaa odottaa, alkaa pikku hiljaa näyttää taas tältä:
Joukko erilaisia krookuksia sekä kevätkurjenmiekat (Iris reticulata) ’Katharine Hodgkin’, ’Eye Catcher’ ja ’Pauline’.
Tuhannet kiitokset Riitille vielä kerran hauskasta ja mielenkiintoisesta kysymyksestä. Puutarhan hudeista kirjoittelen myöhemmin – niitäkin nimittäin löytyy.
Syyskuu on jo hyvässä vauhdissa, mutta kurkataan vielä elokuiseen puutarhaan. Tämä postaus jatkaa toukokuussa aloittamaani sarjaa, jossa seurataan, miltä puutarha näyttää kesän eri vaiheissa. Tarkoitus on tällä tavoin löytää sekä puutarhan helmet että kohennusta kaipaavat kohteet. Jaan heinäkuun katsauksen jälleen kahteen postaukseen, jotta jutuista ei tulisi liian pitkiä.
Kasviluettelo-sivulla on ajankohtaista kuvasarjaa penkkien ulkomuodosta kesän aikana. Käykää vilkaisemassa sitäkin *klik*.
Elokuu
Keskikesän paahteiset päivät ovat ohitse ja elokuun matala valo luo puutarhaan aivan uutta tunnelmaa. Aurinko ei pääse enää paistamaan puiden latvojen yli vaan sen valo siivilöityy lempeästi oksien lomitse ennen kuin se tavoittaa puutarhan. Varjot ovat syvemmät ja värit pehmeämmät.
Rinnepenkki
Rinnepenkin sävy on muuttunut elokuussa hopeanhohteiseksi. Hopeahärkki, alppitähdet ja ohotanmaruna pääsevät loistamaan, kun kesän värikkäimmät kukkijat eivät ota enää niin suurta roolia. Osa rinnepenkin kasveista aloittelee uutta kukintakierrosta, mutta into ei ole enää niin suuri, kuin alkukesästä.
Kasvit ovat kesän aikana rehevöityneet valtavasti.Hopeahärkki on tehnyt muutaman uuden kukan. Sen takana myös kangasajuruoho kukkii yksittäisten kukkien voimin.Ohotanmarunassa on tavattoman kaunis hopeinen sävy.
Kukintavuoro alkaa elokuussa siirtyä vähitellen maksaruohoille. Tässä kukkii hurmemaksaruoho.
Hurmemaksaruoho (Sedum ’Common red)
Rinnepenkin ylätasanne
koki elokuussa ryhtiliikkeen kanttauksen ja rinnepenkkiin yhdistymisen muodossa. Nyt kun kurjenpolvet ja pikkutöyhtöangervo eivät enää kuki, penkkiin tuovat näyttävyyttä hopeamaruna ja punatähkät.
Punatähkä on yksi elokuun komeimmista kukkijoista. Se on yleensä oikea perhosmagneetti, mutta tänä vuonna perhosia on näkynyt vähemmän kuin aiemmin. Joitain ohdake-, nokkos – ja herukkaperhosia on näkynyt ja eräänä päivänä tapasin yhden suruvaipankin. Muutoin ovat perhoset olleet vähissä. Onneksi kimalaisia on runsaasti – nekin ilahduttavat aina kovasti.
Punatähkä (Liatris spicata)
Reunuspenkissä
on kuivaa. Kangasajuruohojen kukinnot ovat aivan ruskeita, olisi ehkä pitänyt kastella niitä enemmän kesän aikana.
Kuvan ottamisen jälkeen leikkasin ajuruohon kuihtuneet kukinnot pois ja tällä hetkellä penkin ilme on paljon vehreämpi.
Aiemmin alas leikkaamani loistosalvia sen sijaan voi hyvin ja kukkii nyt uudelleen.
Loistosalvia Schneehugel (Salvia x sylvestris)
Keskipenkki
koki sekin muodonmuutoksen ja laajeni puolisen metriä etureunastaan. Sekin penkki kantattiin kunnolla ja kasveja ryhmiteltiin uuteen järjestykseen. On hauska nähdä, miltä tämä penkki näyttää ensi vuonna elokuussa.
Penkin korkeimpina kukkivat leimut, kellopeippi sekä viimeinkin kukkimaan innostuneet kaunopunahatut. Muita kukkijoita ovat salviat, kurjenpolvet sekä jalokello
Syysleimu ja kaunopunahattu rinta rinnan
Jalokello on kaunis ja kiitollinen kukkija. Se kukkii todella pitkään ja runsaasti ja vaikka kasvi on matala (vain noin 20 cm), sen suuret kukinnot näkyvät kauas. Huomaan pitäväni jalokellosta vuosi vuodelta enemmän.
Jalokello (Platycodon grandiflorus)
Sininen loistosalvia ja jalokurjenpolvi Rozanne ovat kauniita yhdessä.
Jalokurjenpolvi ’Rozanne’ (Geranium ’Rozanne’)
Liljapenkki
kaipaa kukkijoita loppukesäksi ja alkusyksyksi. Kenties niiden lomaan voisi istuttaa syysleimuja tai punahattuja?
Liljapenkin toisella, varjoisammalla puolella kukkivat kuunliljat. Viime syksynä tänne siirtämäni ’Halcyon’ näyttää viihtyvän uudessa kotipaikassaan hyvin ja myöskin viime syksynä istuttamani ’Firn Linen’ alennustaimet kukkivat jo ensimmäisenä kesänä.
Kuunlilja ’Halcyon’
Pionipenkki
on kosmoskukkien valtakuntaa. Pitkään sain niiden kukintaa odottaa, mutta nyt ne kukkivat runsaasti. Aion joka tapauksessa ensi keväänä esikasvattaa kosmoskukat, jotta pääsen nauttimaan niiden kukinnasta aikaisemmin.
Kosmoskukkien varret ovat lähes puolitoistametriset ja niissä on valtavasti nuppuja.
Penkin toinen yksivuotinen asukas on tarhaneito ’Miss Jekyl’. Se jää valitettavasti täysin kosmoskukkien varjoon, vaikka aivan ihastuttava onkin. Täytyy ensi keväänä kylvää sitä jonnekin muualle.
Siemeniä tarhaneidosta voisi ainakin kuvitella tulevan runsaasti, kun katsoo näiden siemenkotien kokoa. Aivan valtavat!
Pionipenkin takana sijaitsevassa ruukkupuutarhassa kukkivat kesäpäivänhatut, samettikukat ja keväällä kylvämäni daaliat. Teen ruukkupuutarhan kuulumisista erillisen postauksen, muuten tästä postauksesta tulee aivan liian pitkä.
Penkissä kasvava loistokärhö ’Miss Bateman’ on ilokseni hengissä. Se alkoi yllättäen kesän aikana ruskistumaan ja jouduin leikkaamaan sen alas. Nyt se on alkanut työntää uutta versoa, joten tällä hetkellä sen selviämismahdollisuudet näyttävät paremmilta kuin vielä viime kuussa. Penkin toinen kärhö, ’Madame le Coultre’ kasvaa rauhalliseen tahtiin, mutta voi olla, että se ei vielä näin ensimmäisenä kesänään ennätä kukkia.
Uusi penkki
Tajusin juuri, että minulla ei ole uudelle, kelta-vuoletille penkille vielä nimeä. Todennäköisesti siitä tulee päivänliljapenkki – edellyttäen tietenkin, että joskus löydän siihen penkistä vielä uupuvat päivänliljat 🙂
Elokuinen kukinta tässä penkissä on kaunis ja runsas. Värit ovat kirkkaat ja aavistelevat jo syksyn tuloa. Pidän tästä vastaväriparista kovasti.
Kanadanpiisku ja yrtti-iiso ovat kaunis yhdistelmä ja täydellinen vastaväripari.
Tiukukärhö Arabella sopii hyvin kelta-violettiin yhdistelmään. Minun täytyy hankkia Arabellalle vielä kaunis obeliski, jotta se pääsee kunnolla oikeuksiinsa.
Tiukukärhö `Arabella`
Elokuu on kaunis kuukausi. Se on vielä lämmin ja hyvinkin kesäinen, mutta ilmassa alkaa olla jo syksyn tuntua. Valon määrä alkaa pikku hiljaa vähetä ja puutarhaan alkaa ilmestyä syksyisiä sävyjä. Ilmassa on tiettyä haikeutta kesän kääntyessä ehtoopuolelle. Onneksi puutarhassa kuitenkin riittää kukkijoita vielä pitkään elokuun jälkeenkin.
Elokuisessa puutarhassa on jotain ainutlaatuista. Kukinta on runsasta ja rehevää, ja matalammalta paistava aurinko saa kasvien värit hehkumaan ihan toisella tavalla kuin keskikesän paahteessa. Hämärtyvät illat tuovat uudenlaista tunnelmaa ja uudenlaisia valo-olosuhteita puutarhaan. Valkoisten kukkien hehku hämyisessä puutarhassa on taianomainen ja näkyy kauas. Etenkin valkoinen syysleimu on näyttävä illan hämärässä.
Syysleimu ’Frau Anton Buchner’ ja ’Starfire’ (Phlox paniculata)
Kirkkaanpunainen syysleimu näyttää menehtyneen talven aikana. Onneksi valkoinen ’Frau Anton Buchner’ ja pinkki ’Starfire’ eivät kokeneet samaa kohtaloa. Alakuvan ’Early White’ on tämän vuoden uusi tulokas leimupenkissä.
Syysleimu ’Early White’ (Phlox paniculata)
Kaunopunahattu kurkkii syysleimujen lomasta. En tiedä tarkemmin, mikä lajike tämä on. Nappasin taimen mukaani alennuspöydästä, eikä täsmällisiä nimilappuja ollut tarjolla. Tämän sävy on vähän kellertävä, ainakin tällä hetkellä. On hauska nähdä, muuttuuko väri kukkien vanhetessa.
Kaunopunahattu (Echinacea purpurea)
Jalokellon nuput poksahtavat auki hetkenä minä hyväänsä. Jalokello oli ensimmäisiä kasveja, jotka puutarhaan hankin ja olen ollut siihen äärimmäisen tyytyväinen. Se on helppohoitoinen, ei rönsyile paikasta toiseen ja kukkii runsaasti ja pitkään. Ainoa asia, minkä nyt muuttaisin, olisi sen kasvupaikka. Puutarha on muuttunut paljon niistä ajoista, kun sen istutin, ja nykyisellään kasvi kasvaa hieman syrjässä. Jalokello ei pidä siirtämisestä, joten en ole uskaltanut sitä paremmallekaan paikalle siirtää.
Jalokello (Platycodon grandiflorus)
Harmaakurjenpolvi Ballerina aloitti toisen kukintakierroksen ja kasvaa somasti jalokurjenpolvi Rozannen kanssa rinta rinnan.
Myös osa salvioista aloittelee toista kukintakierrosta. Salvioille kävi köpelösti heinäkuun myrskyn kourissa ja lähes kaikki sekä valkoisten että sinisten salvioiden kukinnot varisivat maahan. Leikkasin kuolleet kukat pois (Päiville vielä kerran kiitos vinkistä), ja nyt salviat elävät toista elämäänsä.
Loistosalvia (Salvia × sylvestris)
Liljapenkin varjoisammalla puolella kuunliljat aloittelevat kukintaansa. Puolivarjon penkissä kuunliljojen kukinta alkaa sen sijaan olla jo ohi.
Kuunlilja ’Halcyon’ (Hosta Tardiana)
Punatähkät ovat komeimmillaan. Viime kesänä punatähkät olivat tulvillaan perhosia, nyt perhosia on näkynyt todella vähän. Toivotaan, että ne vielä etsiytyvät meidänkin puutarhaamme.
Punatähkä (Liatris spicata)
Puolukkamättäitä kasvaa siellä täällä. Aivan hyytelöksi asti puolukoita ei omalta pihalta riitä, mutta ovathan ne mukavia makupaloja puutarhatöiden lomassa.
Kallion kolosta siirtämäni kurjenkello näyttää ottaneen uuden asuinpaikkansa omakseen. Hieman arvelutti siirtää kasvia sen kukkiessa, mutta näköjään se ei ole ollut moksiskaan. Päin vastoin, uutta kukkaa pukkaa koko ajan.
Toinen kesän onnistuneista kasvisiirroista kukkii ylemmässä puolivarjon penkissä. Valtikkanauhus viihtyy huomattavasti paremmin nykyisessä paikassaan kuin aurinkoisessa keskipenkissä.
Valtikkanauhus (Ligularia przewalskii)
Ja viimeisimmäksi, mutta ei suinkaan vähäisimmäksi: pettävätkö silmäni, vai onko tuossa kärhön nuppu? Ja toinen tuossa viereisessä oksan haarassa? Jos on, meidän pihalla saatetaan nähdä tänä kesänä vielä loistokärhö ’President’ kukassa.
Loistokärhö ’The President’ (Clematis The President’)
Heinäkuu on ollut tähän mennessä keskimääräistä viileämpi ja se näkyy puutarhassa. Monet normaalisti jo täydessä kukassa olevat kasvit vasta aloittelevat kukintaansa. Toisaalta, kitkeminen, penkkien kanttaus ja pensaiden leikkaaminen on ollut huomattavasti mukavampaa viileämmässä säässä, kuin viime kesän huippuhelteissä.
Pikkutöyhtöangervo aloittelee kukintaansa
Täksi viikoksi on jo luvattu lämpimämpää säätä ja toiveissani on, että lämpö saisi monet vielä nupulla olevat kukat avautumaan. Tältä kuitenkin näyttää tällä hetkellä; tervetuloa kuvakierrokselle puutarhaamme.
Viileä sää on pitänyt liljat tiivisti nupussa, mutta muutama niistä on sentään auki. Tässä kukkii marhanlilja ’Orange marmalade’Tämän liljan nimi on hukassa. Tunnistaako kukaan?MysteerililjaJalokurjenpolvi ’Rozanne’ on uusi hankinta. Istutin sitä keskipenkin etureunaan – se sopii kauniisti yhteen sinisten loistosalvioiden kanssa.’Rozannessa’ on upea väri ja se myös kukkii pitkään, aina heinäkuusta syyskuulle saakka.Neidonkurjenpolvi viihtyy rinnepenkissä hyvin ja kukkii runsaasti. Neidonkurjenpolvi on matalakasvuinen verikurjenpolven muunnos, joka kukkii hienä-elokuussa.Neidonkurjenpolvella on hempeän vaaleanpunaiset kukat ja hauska, hieman ryppyinen olemus. Siitä on tullut yksi suosikkikurjenpolvistani.Euroopanalppitähti ’Edelweis’ kukkii keskipenkissä yhdessä salvioiden kanssa. Muutama unikkokin on auennut. Kimalaiset pitävät niistä. Tämä yksilö on ihan onnesta sykkyrällä.Ylemmässä puolivarjon penkissä kukkii isotöyhtöangervo, sormivaleangervo sekä keijuangervo. Välistä pilkottaa myös mustalaukan valkoinen kukinto. Muut laukat ovat jo lopettaneet kukintansa.Mustalaukka, Allium nigrumJaloangervot aloittelevat kukintaansa. Niidenkin seassa kasvaa mustalaukkaa.Isotähtiputki yhteiskuvassa varjoliljan (vai onko sittenkin marhanlilja?) ja peurankellon kanssa.Peurankello ’Campanula glomerata’Päivän iloisin puutarhayllätys odotti liljapenkin päässä. Istutin viime kesänä ruukkuun soihtuliljoja, jotka eivät kukkineet missään vaiheessa. Syksyn tullen laitoin ruukussa olleet taimet maahan, vaikka lähtökohtaisesti soihtulilja pitäisikin talvettaa pakkasettomassa paikassa. Kasasin liljan päälle runsaasti lehtiä suojaksi talven varalle ja kappas vaan, sehän kukkii kohta!
Olisi kiva kuulla, miten heinäkuinen sää on näkynyt teidän puutarhassanne? Onko kukinta myöhässä vai onko säällä ollut mitään merkitystä kasvien kasvuun?
Valkoista salviaa 