Missä kukitaan? Osa 2b: kesäkuun puolivarjon ja varjon penkit

Tässä seuraa lupaamani kakkososa kesäkuun kukkakatsauksesta. Kesäkuun ensimmäisessä osassa käsittelin aurinkoisten penkkien kukkijoita ja sen voi käydä lukemassa täältä *klik*. Toukokuun katsaus löytyy puolestaan täältä *klik*

Puolivarjon penkit

ovat rehevöityneet runsaasti toukokuusta. Kukkijoita riittää molemmissa penkeissä, mutta näissä penkeissä tärkeässä osassa ovat myös erilaiset lehdet.

Ylempi ja alempi puolivarjon penkki

Yläpenkissä suurilehtinen ja -kukkainen sormivaleangervo on hyvin näyttävä. Penkin toisessa päässä puolestaan leiskuvat keijunkukat.

• 

• 

• 

Laukat kukkivat kauniisti – joskaan eivät kovin runsaasti tänä vuonna. Valkoisia laukkoja nousi vain yksi.

Sorjalaukka ’Mount Everest’ (Allium stipitatum ’Mount Everest’)

Yhden kesän väliin jättänyt kirjolupiini kukki hehkuvan värisenä penkin keskivaiheilla

Kirjolupiini (Lupinus x regalis)

ja särkynytsydän kurkkii varovaisesti keijunkukkien takaa.

Särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis)

Alapenkissä kauniit kuunliljat reunustavat penkin päitä

• 

• 

  Kuunliljat juhannusyön hämyssä

ja penkin toisessa päässä kurkottelee kaunis perhoangervo.

Perhoangervo (Gillenia trifoliata)

Penkin keskellä kasvaa erilaisia angervoja, konnantatarta, isotähtiputkea, peurankelloa ja varjoliljaa, joka kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa.

• 

  Konnantatar (Bistorta officinalis ´Superba´)

• 

  Varjolilja (Lilium Margaton ’Claude Shride’)

• 

  Peurankello (Campanula glomerata)

Varjoliljan tummanpunainen kukka on kaunis pari vieressä kasvavan keijunkukan kanssa.

Varjoliljan vieressä kasvaa taimitarhalta tekemäni löytö. Yritin keväällä kasvattaa punaluppiota siemenestä, mutta yritys epäonnistui, eivätkä siemenet itäneet lainkaan. Nyt löysin puutarhalta punaluppion taimen ja nappasin sen mukaani. Alkuperäinen tarkoitukseni oli istuttaa luppio perhoangervon viereen, mutta se sopii ehkä kuitenkin paremmin varjoliljan kaveriksi.

Tuo vihreä pallo tuossa keijunkukkien ja varjoliljan välissä on punaluppio.

Istutin tähän penkkiin myös keväällä siemenestä kasvattamani akileijan taimet (KcKana Giantsin istutin yläpenkkiin). Ne näyttäisivät pärjäävän ihan hyvin ja ovat lähteneet mukavasti kasvuun. Ne tuskin kuitenkaan kukkivat vielä tänä kesänä, mutta tulevina kesinä tässä penkissä todennäköisesti kukkii paljon perinteisiä perennoja.

Kallion koloon ilmestyneen kurjenkellon ajattelin uskaltaa siirtää perhoangervon viereen. Ovat siinä yhdessä sitten, kaksi pitkäkoipista. Onneksi jätin keväällä kallion päällä huomaamani lehtitupsun paikoilleen, enkä kitkenyt sitä horsmana pois. Komea kurjenkello on lehtitupsusta kasvanut.

• 

• 

Varjopenkki

kaipaisi ehkä jonkinlaisen katseenvangitsijan kesäkuusta eteenpäin. Alppiruusut lopettaavat kukintansa kesäkuun alkupäivinä ja ennen kuin kuunliljat ovat kasvaneet täyteen mittaansa, penkki on ehkä vähän vaisu. Alppiruusut ovat kyllä hyvin kauniita vihreinäkin ja penkin takana kasvavat saniaisetkin tuovat oman lisänsä. Minusta on myös hauskaa, että katseenvangitsijan paikka muuttuu kesän mittaan. Kaikkien penkkien ei välttämättä tarvitse kukkia koko aikaa. Mutta ehkä jotain matalakasvuista pallohortensijaa voisi tähän miettiä.

Varjopenkkin kesäkuun lopussa. Alppiruusut ovat jo kukkineet, eivätkä kuunliljat ole vielä täydessä mitassaan. Penkin takana kasvavia saniaisia joudun aika-ajoin poistamaan, etteivät ne valtaisi penkkiä täysin.

Iirispenkki

toimii kivasti. Tulppaani ’Carnival de Rio’ aloitti kukkimaan samalla hetkellä, kun narsissit lopettivat, ja tulppaanien lopetettua aloittivat puolestaan kurjenmiekat. Kylvin penkkiin myös unikon siemeniä saadakseni penkkiin kukkijoita kurjenmiekkojen jälkeenkin. Penkki on sen verran varjoisassa paikassa, että unikot eivät vielä kuki, mutta itäneet ne ovat kuitenkin.

• 

• 

• 

Sellaiselta näyttää puutarhamme varjoisampi puoli. Kovasti tuskailin toukokuussa puolivarjon penkkien köyhyyttä, mutta nyt näyttää jo aivan toisenlaiselta. Puolivarjon penkit kasvavat kauniina ja rehevinä ja toukokuun vaatimattomuus on enää muisto vain. Jälleen tuli itselle hyvä muistutus siitä, että maltti kannattaa puutarhahommissa.

Mukavaa viikon jatkoa!

Valkoista ja purppuraa

Puutarhan valtavärit ovat tällä hetkellä eittämättä valkoinen ja purppura. Väripaletti ei ole ollut mitenkään tietoisesti harkittu, mutta näköjään olen tullut hankkineeksi puutarhaan kasveja, jotka juuri tällä hetkellä ovat joko valkoisia tai purppuran värisiä.

Valkoinen särkynytsydän – vaikka olemukseltaan niin pieni ja hento onkin – näkyy kauas vihreiden lehtien lomasta. Ehkä se on kukan muoto, joka saa sen erottumaan niin hyvin kaiken vihreyden keskeltä, tai ehkä se on vain tämä väri – en tiedä – mutta kukka on pienuudestaan huolimatta hyvin huomiota herättävä.

• 

• 

• 

Laukat kukkivat purppuran eri väreissä. Istutin puolivarjon penkkiin jättilaukkaa, tähtilaukkaa ja yhden sekalaisen laukkapussin. Sipulit näyttävät selvinneen talvesta erinomaisesti ja nyt nämä ihanat pallot kurottavat päätään kohti korkeuksia. Tähtilaukan lila-vihreää kukintoa ihaillessa voi vain hämmästellä luontoäidin erehtymätöntä värisilmää.

Valkoinen isotähtihyasintti kukkii laukkojen lomassa. Isotähtihyasintti kasvaa suureksi, jopa metrin korkuiseksi ja näyttää kauniilta kukkiessaan laukkojen rinnalla muiden perennojen yläpuolella. Isotähtihyasintti näyttää leviävän varsin runsaasti. Istutin syksyllä 2016 viitisen sipulia, ja tänä kesänä kukintoja on lähes kaksikymmentä. Varret ovat melko honteloita ja kaatuvat tuulessa herkästi. Kukkia kannattaakin siis tukea, jos haluaa niiden seisovan ryhdikkäinä.

• 

• 

• 

Harmaakurjenpolvi Ballerina on hyvin kaunis tummine suonineen. Ballerina on yksi ensimmäisistä kasveista, joita puutarhaan hankin. Se on joutunut vaihtamaan paikkaa moneen kertaan, sillä sille suunnittelemani paikat eivät ole aiemmin kasville sopineet. Nyt Ballerina kukkii keskipenkin reunuskasvina toista kesää ja näyttää viimein löytäneen kotinsa.

• 

• 

• 

Purppuran ja valkoisen välissä pilkahtaa hieman lilaakin. Sinitähtihyasintit ja iirikset ovat alkaneet kukkia. Iirispenkissä on valtavasti nuppuja ja näyttääkin siltä, että ne kukkivat tänä vuonna runsaasti siitäkin huolimatta, että siirsin iirikset kahteen kertaan viime kesänä. Eivät näköjään näytä olevan moisesta moksiskaan.

• 

• 

• 

• 

Terassin ympärillä, kallion kainalossa, kukkii valkoinen patjarikko. Ahomansikkaa löytyy joka paikasta ympäri pihaa ja pienenpieni napolinlaukkakin (ylhäällä keskellä) näyttää selvinneen talvesta.

• 

• 

• 

• 

Rinnepenkki kukkii sekin puna-valkoisissa väreissä. Hopeahärkki on levinnyt valtavasti ja sammalleimukin näyttää leppymisen merkkejä viime kesäisten siirtojen jäljiltä. Se ei ole vielä aivan entisensä, mutta ehkä jo ensi vuonna.

Ja jotta purppuraa ja valkoista olisi varmasti riittämiin, piti sitä käydä keräämässä ojanpientareelta lisää 🙂

• 

• 

Millaisia värejä teidän puutarhastanne löytyy juuri nyt?

Kun kitkeminen ryöstäytyy…

Tiedätte varmaan tunteen, kun tarkoitus on vain kipaista nopeasti puutarhassa tekemässä jotain pientä, ja sitten huomaakin perustaneensa uuden perennapenkin? Minulle käy niin aika usein.

Suuntasin lauantaina puutarhaan kitkemishommat mielessäni. Rikkaruohot olivat alkaneet ottaa liian suurta roolia parissa perennapenkissä, ja asialle täytyi tehdä jotain. En ole mitenkään kamalan suuri kitkemisfani, mutta kitkeminen tuntui juuri siinä hetkessä varsin mielekkäältä puuhalta. Sää oli mainio. rikat lähtivät helposti irti kosteasta maasta ja työasiat karisivat mielestä samaa tahtia kun rikat poistuivat penkistä.

Myös lehdet ovat vallanneet osan penkeistä täysin

Kitkiessä tuli pohdittua samalla tulevan kesän puutarhasuunnitelmia. Keskipenkissä kasvaa muutama valkoinen kurjenmiekka, jotka mielestäni eivät sovi penkin ilmeeseen lainkaan. Laitoin mielessäni niiden siirtämisen ensi kesän to-do-listalle ja jatkoin kitkemistä. Ajatus palasi kuitenkin kurjenmiekkoihin…

…enkä saanut rauhaa ennen kuin olin päättänyt siirtää ne saman tien.

Pieni mutta asiassa kuitenkin oli: minulla ei ollut iiriksille vielä uutta paikkaa. Ne sopisivat hyvin kuunliljojen seuraksi uuteen kuunliljapenkkiin, mutta sitäkään ei ollut vielä olemassa. Kuunliljapenkin perustaminen oli sekin vasta ensi kesän työlistalla.

Kuunlilja ’Halcyon’

Mutta hätä ei koskaan ole tämän näköinen kun lapio on lähellä. Päätin kaivaa iiriksille pienen osuuden penkistä valmiiksi jo nyt, ja jatkaa sitten kuunliljojen kanssa keväällä. Ja niin aloin kaivamaan. Maa oli pehmeää, nurmi lähti helposti pois ja pian huomasin kaivaneeni nurmen pois koko uuden penkin alueelta.

Hupsista! Melkein valmista.

Poistin kaikki rikat ja juuren palaset (jotka kiinni sain), kärräsin penkkiin lehtikompostista lisää multaa ja kippasin vielä yhden vajaan puutarhamultasäkillisen penkin täytteeksi.

Maanparannustöiden jälkeen olin valmis asettelemaan kurjenmiekat paikoilleen penkkiin. Kurjenmiekat eivät olleet mukana alkuperäisessä, pelkkiä kuunliljoja sisältävässä istutussuunnitelmassani ja yritin nyt visualisoida penkkiä uudelleen. Koitin asetella iirikset kuvitteellisten kuunliljojen joukkoon, mutta eihän siitä mitään tullut. Joten ei auttanut muu kuin käydä kaivamassa villiviinipenkistä kuunliljat ylös ja raahata nekin penkkiin saman tien.

Sekä kuunliljat että kurjenmiekat näyttävät jo tässä vaiheessa vuotta vähän raihnaisilta, mutta ensi kesänä penkki on toivottavasti virkeämmän näköinen.

Urakan lopputuloksena minulla nyt sitten on uusi penkki, ja ensi kesänä on yksi homma vähemmän tehtävänä. Tuota etureunaa kun vähän vielä laajentaa, niin penkkin saa kivasti muutaman kuunliljan lisää.

Niin vierähti lauantai-päivä mukavasti, eikä illalla saunan jälkeen tarvinnut kovin kauaa unta houkutella. Hyvää unilääkettä nämä puutarhahommat.

Ryöstäytyykö teillä joskus? Millaisista asioista innostutte niin paljon, että ”heti paikalla” on ainoa vaihtoehto?

Iloa ja aurinkoa loppuviikkoon 🙂

 

Kurjenmiekkojen muuttopäivä

Sain keväällä naapurilta kurjenmiekkojen juurakoita, jotka istutin ehkä vähän hätäpäissäni terassin viereiseen penkkiin etupihalle. Penkki on ollut meillä sellaisessa merkillisessä ”istutetaan-tähän-kaikkea-sellaista-mikä-ei-mihinkään-muualle-sovi” – asemassa, ja kun kurjenmiekoilla ei ollut paikaa, niin…

Kurjenmiekat viime keväänä

Kurjenmiekat viihtyivät penkissä tosi hyvin, mutta itse en tykännyt penkin ilmeestä yhtään.  ja huomasin pohdiskelevani jatkuvasti, minne kurjenmiekat siirtäisin. Mikään paikka ei tuntunut olevan niille sopiva, ja – niin kauniita kun ne kukkiessaan ovatkin – mietin jo hetken hävittäväni ne kokonaan.

Kurjenmiekat vanhassa penkissä. Kasvavat epätasaisesti ja ihan miten sattuu.

Lopulta asiaan löytyi ratkaisu ihan yllättäen ja vähän laatikon ulkopuolelta. Olin levittämässä lakanoita pyykkinarulle, kun ahaa-elämys iski. Sinne sivupihallehan ne iirikset voisi istuttaa, ikään kuin raja-aidaksi meidän ja naapurin välille.

Uusi sijaintipaikka

Uusi sijaintipaikka

Olin niin tyytyväinen keksimääni ratkaisuun, että ryhdyin heti toimeen. Tässä projektissa ei paljon mittaillut tai piirrellyt suunnitelmia 🙂 (Nuo yllä olevat piirroksetkin on tehty jälkikäteen.)

Jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä kannattanut vähän mittaillakin, sillä tein penkistä ensin liian lyhyen. Arvioin nimittäin täysin väärin jakopalojen määrän. Olin jakanut kurjenmiekat kertaalleen jo keväällä, mutta nyt ne olivat kasvaneet niin paljon, että ne oli pakko jakaa uudelleen. Penkki kasvoi siis pituutta aika lailla alkuperäisestä arviostani. Puolentoista neliön alalta iiriksiä tuli neljä metriä pitkä penkki.

Penkin reunukseen kaivoin muovisuikaleen, jotta rikat pysyisivät paremmin loitolla. Eihän tuo muovisuikale maailman kaunein ole ja rajausta täytyy vielä siistiä jollain tapaa. Mutta hyvä alku tämä on. Ensi kesänä tuossa kasvaa toivottavasti kaunis, kukkiva aita.

Keksin muuten myös, mitä teen meidän ”istutetaan-tähän-kaikkea-sellaista-mikä-ei-mihinkään-muualle-sovi”-penkille. Ei ole penkki enää tilapäisasutusta varten, nyt on ihan pitkän tähtäimen suunnitelma 🙂 Mutta siitä lisää sitten kun on valmista.

Mukavaa viikonloppua!

En malttanut odottaa, eli tuumasta toimeen

Sitä kun saa ajatuksen, että perennojen paikkaa pitää ”joskus” tai ”myöhemmin” siirtää… Siinähän sitten käy lopulta niin, että ajatus ei anna hetken rauhaa ja lopulta ei auta muu, kuin ottaa lapio käteen ja ryhtyä hommiin.

Juhannuksen pyhinä oli hyvää aikaa viedä projektia vähän eteenpäin. Tämä penkinromisko pääsi liljoista eroon ja valkoiset loistosalviat saivat rinnalleen sinistä kolleegaansa.

Romiskopenkki ennen:

Ja jälkeen. Penkki kaipaa vielä lisää uusia kasveja liljojen lähdettyä, mutta mitä – sitä täytyy nyt pohtia rauhassa.

Sekä sinistä että valkoista loistosalviaa kasvaa penkin oikeassa yläkulmassa. Penkin keskellä on sinistä, pinkkiä ja valkoista syysleimua sekä vaaleanpunaista kellopeippiä. Vasemmassa alalaidassa kasvavat valkoiset pikkuliljat jätin vielä tähän penkkiin (ainakin toistaiseksi) ja harmaakurjenpolvet saivat uuden kodin penkin edustalta. Kuihtuneiden tulppujen varret unohdin näköjään tänään katkoa, mutta täytyy tehdä se huomenna. Rumia ovat.

Liljojen uusi paikka löytyi vanhalta harmaakurvenpolvien paikalta. Siirsin kurjenpolvet pois ja laajensin penkkiä hieman. Penkin päihin siirsin ”romiskopenkistä” päivänliljan sekä kurjenmiekkaa toisesta sekalaisesta istutuksesta.

Ensimmäinen kuva kertoo lähtötilanteen ja toinen, missä oltiin projektin puolivälissä.

Ennen

Kurjenpolvet jo siirretty ja penkkiä laajennettu

Ajattelin jo jättää projektin hetkeksi odottamaan tässä vaiheessa ja siirtää liljat paikoilleen vasta niiden kukittua, mutta en yksinkertaisesti malttanut odottaa. Niinpä – kaikkia puutarhajumalattaria uhmaten – siirsin liljat jo nyt. Pian nähdään, miten paljon ne loukkaantuivat, mutta paikka ainakin on kuin niille tehty!

Kivasti asettuivat liljat uuteen penkkiinsä

Projekti on siis hyvällä mallilla ja tästä on hyvä jatkaa.

Ennen

Jälkeen

Seuraavaksi pitää laittaa mietintämyssy päähän kasvien suhteen… Ideoita? Mitä voisi istuttaa salvioiden ja syysleimujen kaveriksi?

PS. Haaveenani on, että saisin joskus tehtyä luonnonkivipolut nyt noiden kamalan rumien, auringonpolttamien nurmikkopolkujen tilalle. Mutta ehkä se on ensi kesän projekteja se.

PPS. Juhannuksen puutarhaprojektit jatkuivat myös naapurin puolella, jossa olin auttamassa aivan mahtavan kalliokasvipenkin rakentamisessa. Siitä enemmän myöhemmin.

TallennaTallenna