Missä kukitaan? Osa 4b: elokuun puolivarjon ja varjon penkit

Palataan vielä hetkekesi ajassa taaksepäin ja vilkaistaan, miltä puutarhan varjoisan puolen penkit näyttivät elokuussa. Kesän aiempiin katsauksiin pääsee oheisten linkkien kautta:

Puolivarjon penkeissä

on tämän vuoden elokuussa ollut kukinnan puolesta hiljaista. Liekö kuivuus vaivannut, kun esimerkiksi jalo- ja keijuangervot kukkivat hyvin niukasti ja lyhyen aikaa.
Kuva on otettu elokuun loppupäivinä – puutarhassa alkaa olla jo syksyn sävyjä.

Yläpenkki

on rehevä ja runsas, vaikka näyttäviä kukkijoita ei kovin runsaasti elokuussa ollutkaan. Purppurakeijunkukkien herkkiä kukkia olemme saaneet ihailla koko kesän, samoin kuin niiden huomiotaherättäviä lehtiä. Näin loppukesästä ja alkusyksystä niiden punainen väri näyttää korostuvan entisestään.
Purpurakeijunkukat hohtavat punaisena loppukesän auringossa.
Sama penkki toisesta suunnasta kuvattuna. Sormivaleangervon lehdet ovat kauniita. Pidän niistä enemmän kuin kukinnoista.

Valtikkanauhus on viihtynyt hyvin uudessa paikassaan ja kiitokseksi siirrosta palkitsi meidät kauniin keltaisilla kukillaan. Toivotaan, että se nyt asettuu tuohon taloksi ja tuuheutuu tulevina vuosina oikein kunnolla. Huomasin muuten tässä eräänä päivänä, että minulla on jokin kummallinen mieltymys tällaisiin suippomaisiin kukintoihin. Valtikkanauhus on yksi suosikeistani, mutta puutarhasta löytyy myös salvioita, punatähkää, kellopeippiä, yrtti-iisoa, syyskimikkiä, kirjolupiinia, konnantatarta…

Maksaruoho on luikerrellut valtikkanauhuksen seuralaiseksi ja kasvaa yhtä korkeana kuin nauhus. Täytyy siirtää maksaruoho tästä muualle. Paikka on sille liian varjoinen ja se kasvaa vain korkeutta valoa kohti pyrkiessään.

Viime vuonna istuttamani syysvuokot eivät ole kukkineet. Ne ovat kyllä hyvävointisen näköisiä, mutta nuppuja, saati kukkia, ne eivät ole jaksaneet tehdä. Meinasin jo, että siirrän ne toiseen penkkiin, mutta ajattelin kuitenkin vielä odottaa ensi vuoteen ja katsoa, kukkisivatko vuokot tuolloin. Voihan nimittäin olla, että ne tarvitsevat hetken aikaa kotiutuakseen, ennen kuin uskaltautuvat kukkimaan.

Alapenkissä

komeimmin ja pisimpään kukki sinne siirtämäni kurjenkello. Kuunliljat aloittivat kukkimaan heinäkuun loppupuolella ja ne kukkivat elokuun puolenvälin tienoille saakka.
Kuunliljoja ja kurjenkelloja sävy sävyyn.

Penkissä kasvavat jaloangervot olivat jotenkin kituliaita tänä vuonna. Päädyinkin tekemään niille lisää tilaa ja siirsin punaluppion ja loput keijunkukat penkistä muualle. Samalla ryhmittelin penkin muitakin kasveja paremmille paikoille ja lisäsin kaikille uutta multaa. Toivotaan, että angervot siitä piristyvät ensi kesäksi.

Varjopenkissä

alppiruusut ovat rehevöityneet ja kuunliljojen jakotaimet alkavat nekin vähitellen kasvaa suuremmiksi. Naapurin pihalta penkin puolelle kurkottelevat saniaiset lisäävät rehevyyden tuntua. Minusta ne ovat hauskan näköiset tuolla penkin taustalla, vaikka välillä joudunkin kiskomaan innokkaimpia saniaisia penkin puolelta pois.

Tältä puutarhan nurkalta puuttuu syyskukkija. Menestyisiköhän tässä syyshortensia? Sille voisi tehdä paikan tuohon suurimman kiven eteen, missä nyt kasvaa jättipoimulehti. Ainoa ”mutta” asiassa on, että paikka saattaa olla hortensialle liian varjoisa. Syyshortensia Hydrangea paniculata ’Grandiflora’ voisi olla yksi vaihtoehto, sillä se näyttäisi kukkivan myös varjossa. Onko teillä kokemuksia tai suosituksia varjoisan paikan hortensioista? Tai mitä muita syyskukkijoita tähän voisi ajatella?

Iirispenkki

rehottaa tontin rajalla. Muutama unikko jaksaa vielä kukkia iiristen lomassa, mutta muuten penkki alkaa jo valmistautua syksyn tuloon. Iiristen lehdet ovat minusta kauniita ilman kukkiakin.

Lähestyvä syksy näkyy puutarhan varjoisalla puolella paljon selkeämmin, kuin aurinkoisissa penkeissä. Niissä kukitaan vielä, mutta täällä väritys alkaa muuttua jo syksyisemmäksi. Villiviinikin punastuu jo.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Elokuinen puutarhakierros

Elokuisessa puutarhassa on jotain ainutlaatuista. Kukinta on runsasta ja rehevää, ja matalammalta paistava aurinko saa kasvien värit hehkumaan ihan toisella tavalla kuin keskikesän paahteessa. Hämärtyvät illat tuovat uudenlaista tunnelmaa ja uudenlaisia valo-olosuhteita puutarhaan. Valkoisten kukkien hehku hämyisessä puutarhassa on taianomainen ja näkyy kauas. Etenkin valkoinen syysleimu on näyttävä illan hämärässä.

Syysleimu ’Frau Anton Buchner’ ja ’Starfire’ (Phlox paniculata

Kirkkaanpunainen syysleimu näyttää menehtyneen talven aikana. Onneksi valkoinen ’Frau Anton Buchner’ ja pinkki ’Starfire’ eivät kokeneet samaa kohtaloa. Alakuvan ’Early White’ on tämän vuoden uusi tulokas leimupenkissä.

Syysleimu ’Early White’ (Phlox paniculata)

Kaunopunahattu kurkkii syysleimujen lomasta. En tiedä tarkemmin, mikä lajike tämä on. Nappasin taimen mukaani alennuspöydästä, eikä täsmällisiä nimilappuja ollut tarjolla. Tämän sävy on vähän kellertävä, ainakin tällä hetkellä. On hauska nähdä, muuttuuko väri kukkien vanhetessa.

Kaunopunahattu (Echinacea purpurea)

Jalokellon nuput poksahtavat auki hetkenä minä hyväänsä. Jalokello oli ensimmäisiä kasveja, jotka puutarhaan hankin ja olen ollut siihen äärimmäisen tyytyväinen. Se on helppohoitoinen, ei rönsyile paikasta toiseen ja kukkii runsaasti ja pitkään. Ainoa asia, minkä nyt muuttaisin, olisi sen kasvupaikka. Puutarha on muuttunut paljon niistä ajoista, kun sen istutin, ja nykyisellään kasvi kasvaa hieman syrjässä. Jalokello ei pidä siirtämisestä, joten en ole uskaltanut sitä paremmallekaan paikalle siirtää.

Jalokello (Platycodon grandiflorus)

Harmaakurjenpolvi Ballerina aloitti toisen kukintakierroksen ja kasvaa somasti jalokurjenpolvi Rozannen kanssa rinta rinnan.

Myös osa salvioista aloittelee toista kukintakierrosta. Salvioille kävi köpelösti heinäkuun myrskyn kourissa ja lähes kaikki sekä valkoisten että sinisten salvioiden kukinnot varisivat maahan. Leikkasin kuolleet kukat pois (Päiville vielä kerran kiitos vinkistä), ja nyt salviat elävät toista elämäänsä.

Loistosalvia (Salvia × sylvestris)

Liljapenkin varjoisammalla puolella kuunliljat aloittelevat kukintaansa. Puolivarjon penkissä kuunliljojen kukinta alkaa sen sijaan olla jo ohi.

Kuunlilja ’Halcyon’ (Hosta Tardiana)

Punatähkät ovat komeimmillaan. Viime kesänä punatähkät olivat tulvillaan perhosia, nyt perhosia on näkynyt todella vähän. Toivotaan, että ne vielä etsiytyvät meidänkin puutarhaamme.

Punatähkä (Liatris spicata)

Puolukkamättäitä kasvaa siellä täällä. Aivan hyytelöksi asti puolukoita ei omalta pihalta riitä, mutta ovathan ne mukavia makupaloja puutarhatöiden lomassa.

Kallion kolosta siirtämäni kurjenkello näyttää ottaneen uuden asuinpaikkansa omakseen. Hieman arvelutti siirtää kasvia sen kukkiessa, mutta näköjään se ei ole ollut moksiskaan. Päin vastoin, uutta kukkaa pukkaa koko ajan.

Kurjenkello (Campanula persicifolia)
Kurjenkello (Campanula persicifolia)

Toinen kesän onnistuneista kasvisiirroista kukkii ylemmässä puolivarjon penkissä. Valtikkanauhus viihtyy huomattavasti paremmin nykyisessä paikassaan kuin aurinkoisessa keskipenkissä.

Valtikkanauhus (Ligularia przewalskii)

Ja viimeisimmäksi, mutta ei suinkaan vähäisimmäksi: pettävätkö silmäni, vai onko tuossa kärhön nuppu? Ja toinen tuossa viereisessä oksan haarassa? Jos on, meidän pihalla saatetaan nähdä tänä kesänä vielä loistokärhö ’President’ kukassa.

Loistokärhö ’The President’ (Clematis The President’)

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

Missä kukitaan? Osa 3b: heinäkuun puolivarjon ja varjon penkit

Tässä seuraa toinen osa heinäkuun kukkakatsauksesta. Heinäkuun ensimmäisessä osassa käsittelin aurinkoisten penkkien kukkijoita ja sen voi käydä lukemassa täällä. Kesän aiempiin katsauksiin pääsee oheisten linkkien kautta:

Puolivarjon penkeissä

on rehevää, mutta ei kovin runsaskukkaista. Keväällä alas leikkaamani koivuangervo ei tänä kesänä kukkinut lainkaan, mutta huoltoleikkaus näyttää silti tehneen sille hyvää. Kasvi on paljon elinvoimaisemman näköinen kuin aiempina vuosina. Jaloangervot ovat kukkineet melko laiskasti, eivätkä keväällä istuttamani akileijan taimet ennättäneet kukkaan saakka tänä kesänä.

Yläpenkissä

isotöyhtöangervo ja vaaleanpunainen keijuangervo ovat kantaneet suurimman vastuun heinäkuisesta kukinnasta. Purppurakeijunkukka on näyttävä myös kukinta-ajan ulkopuolella, sen verran silmiinpistävä sen tummanpunainen lehdistö on.

Aivan penkin päässä kasvaa penkin uusin tulokas, syyskimikki. Penkin takana sijaitsee lehtikompostimme, ja halusin penkin päähän jotain korkeaa kasvia kompostia naamioimaan. Jatkoin penkkiä hieman ja istutin syyskimikin hoitamaan naamiointitehtävää. Kimikin eteen siirsin alapenkissä kasvaineita purppurakeijunkukkia.

Syyskimikki (Cimicifuga ramosa ’Atropurpurea’) aivan kuvan etualalla

Penkin toinen uusi tulokas on valtikkanauhus, joka muutti penkin keskivaiheilla olleeseen aukkokohtaan yhdestä aurinkopenkistä. Edellinen kasvupaikka oli nauhukselle liian paahteinen ja sen lehdet olivat jatkuvasti nuupallaan. Tässä uudessa paikassa se voi huomattavasti paremmin ja on tehnyt hurjan määrän kukkavarsia. Nauhus on myös sopivan kookas kasvi peittämään penkin takana olevaa rinnettä. Tontin raja kulkee juuri tuosta nauhuksen takaa ja nauhuksen takana oleva rinne on jo naapurin puolella. Kovin radikaaleja muutostöitä en siis rinteeseen uskalla mennä tekemään, mutta yritän korkeilla kasveilla saada rinteen sekalaista kasvustoa piiloon.

Valtikkanauhus takana keskellä, heti keijunkukka ’Marmaladen’ takana.

Alapenkistä

on tullut sinivalkoinen. Tytär kysyi eräänä päivänä, teinkö penkistä ihan tarkoituksella valko-violetin. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että se ei ollut suunnitelmissani – penkki on vain muotoutunut sellaiseksi. Sinivalkoisuus korostuu entisestään, nyt kun siirsin purppurakeijunkukat tästä penkistä ylempään puolivarjon penkkiin.

Jotkut teistä saattavat muistaa kesäkuisen postaukseni, jossa kaavailin kallion kolossa kasvavan kurjenkellon siirtämisestä alapenkkiin perhoangervojen seuraan.

Kurjenkello kallionkolossa

Kurjenkello on nyt siirretty ja se pilkottaa nyt perhoangervon lomassa. Minusta ne sopivat kauniisti yhteen, eikä kurjenkello näyttänyt onneksi muutosta yhtään suuttuneenkaan.

Perhoangervo, kurjenkello ja kuunliljoja

Kuunliljat aloittivat kukintansa heinäkuun loppupuolella. Istutin viime kesänä tähän penkkiin myös valkoista ”So sweet” -kuunliljaa, mutta se ei vielä tänä kesänä näytä kukkivan. Vanhemmat kuunliljat sen sijaan kukkivat kauniisti. Penkissä kasvaa useampaakin kuunliljalajiketta, mutta valitettavasti tarkat nimet eivät ole tiedossani.

Jaloangervoista ’ Brautschleier’ on ollut ahkerin kukkija. Sillä on hauskan pörröiset kukat.

Japaninjaloangervo ’Deutschland’ jaksoi tehdä pari kukkaa. Sen takana näkyy kukintaansa lopetteleva mustalaukka.

Tähän penkkiin istutin myös keväällä siemenestä kasvattamani akileijan taimet. Ne näyttäisivät pärjäävän hyvin ja ovat lähteneet mukavasti kasvuun. Kukkia ei tänä kesänä ole odotettavissa, mutta jos akileijat talvehtivat hyvin, ensi kesänä saattaa tilanne olla jo toinen.

Varjopenkissä

Keväällä hankkimani uusi rodo on kasvanut reippaasti kesän aikana, eikä enää paljon koossa häviä penkissä jo pari vuotta kasvaneelle kaimalleen. Viime kesänä varjopenkin reunoilla oli paljon rehevämpi kuunliljakasvusto, mutta jaoin sitä aika reilulla kädellä, ja siirsin taimia alapenkkiin. Aika kivasti kuunliljat ovat kuitenkin kasvaneet myös tässä penkissä ja rehevöityvät nekin kovaa vauhtia. Tämä kuunliljalajike taitaa olla joku undulata, kun on noin kippuraiset lehdet?

Iirispenkissä

keväällä kylvämäni sekalaiset unikon siemenet kasvavat iiristen seassa. Olin toivonut, että unikot kasvaisivat jotenkin säännönmukaisemmin ja tasaisemmin, mutta kyllähän se olisi pitänyt tietää, että unikoita ei voi kontrolloida. Ihan hauskan näköisiä ovat silti, vaikka kasvavatkin epäjärjestyksessä.

Mukavaa viikon jatkoa!

Missä kukitaan? Osa 2b: kesäkuun puolivarjon ja varjon penkit

Tässä seuraa lupaamani kakkososa kesäkuun kukkakatsauksesta. Kesäkuun ensimmäisessä osassa käsittelin aurinkoisten penkkien kukkijoita ja sen voi käydä lukemassa täältä *klik*. Toukokuun katsaus löytyy puolestaan täältä *klik*

Puolivarjon penkit

ovat rehevöityneet runsaasti toukokuusta. Kukkijoita riittää molemmissa penkeissä, mutta näissä penkeissä tärkeässä osassa ovat myös erilaiset lehdet.
Ylempi ja alempi puolivarjon penkki

Yläpenkissä suurilehtinen ja -kukkainen sormivaleangervo on hyvin näyttävä. Penkin toisessa päässä puolestaan leiskuvat keijunkukat.

Laukat kukkivat kauniisti – joskaan eivät kovin runsaasti tänä vuonna. Valkoisia laukkoja nousi vain yksi.

Sorjalaukka ’Mount Everest’ (Allium stipitatum ’Mount Everest’)

Yhden kesän väliin jättänyt kirjolupiini kukki hehkuvan värisenä penkin keskivaiheilla

Kirjolupiini (Lupinus x regalis)

ja särkynytsydän kurkkii varovaisesti keijunkukkien takaa.

Särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis)

Alapenkissä kauniit kuunliljat reunustavat penkin päitä

ja penkin toisessa päässä kurkottelee kaunis perhoangervo.

Perhoangervo (Gillenia trifoliata)

Penkin keskellä kasvaa erilaisia angervoja, konnantatarta, isotähtiputkea, peurankelloa ja varjoliljaa, joka kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa.

Varjoliljan tummanpunainen kukka on kaunis pari vieressä kasvavan keijunkukan kanssa.

Varjoliljan vieressä kasvaa taimitarhalta tekemäni löytö. Yritin keväällä kasvattaa punaluppiota siemenestä, mutta yritys epäonnistui, eivätkä siemenet itäneet lainkaan. Nyt löysin puutarhalta punaluppion taimen ja nappasin sen mukaani. Alkuperäinen tarkoitukseni oli istuttaa luppio perhoangervon viereen, mutta se sopii ehkä kuitenkin paremmin varjoliljan kaveriksi.

Tuo vihreä pallo tuossa keijunkukkien ja varjoliljan välissä on punaluppio.

Istutin tähän penkkiin myös keväällä siemenestä kasvattamani akileijan taimet (KcKana Giantsin istutin yläpenkkiin). Ne näyttäisivät pärjäävän ihan hyvin ja ovat lähteneet mukavasti kasvuun. Ne tuskin kuitenkaan kukkivat vielä tänä kesänä, mutta tulevina kesinä tässä penkissä todennäköisesti kukkii paljon perinteisiä perennoja.

Kallion koloon ilmestyneen kurjenkellon ajattelin uskaltaa siirtää perhoangervon viereen. Ovat siinä yhdessä sitten, kaksi pitkäkoipista. Onneksi jätin keväällä kallion päällä huomaamani lehtitupsun paikoilleen, enkä kitkenyt sitä horsmana pois. Komea kurjenkello on lehtitupsusta kasvanut.

Varjopenkki

kaipaisi ehkä jonkinlaisen katseenvangitsijan kesäkuusta eteenpäin. Alppiruusut lopettaavat kukintansa kesäkuun alkupäivinä ja ennen kuin kuunliljat ovat kasvaneet täyteen mittaansa, penkki on ehkä vähän vaisu. Alppiruusut ovat kyllä hyvin kauniita vihreinäkin ja penkin takana kasvavat saniaisetkin tuovat oman lisänsä. Minusta on myös hauskaa, että katseenvangitsijan paikka muuttuu kesän mittaan. Kaikkien penkkien ei välttämättä tarvitse kukkia koko aikaa. Mutta ehkä jotain matalakasvuista pallohortensijaa voisi tähän miettiä.
Varjopenkkin kesäkuun lopussa. Alppiruusut ovat jo kukkineet, eivätkä kuunliljat ole vielä täydessä mitassaan. Penkin takana kasvavia saniaisia joudun aika-ajoin poistamaan, etteivät ne valtaisi penkkiä täysin.

Iirispenkki

toimii kivasti. Tulppaani ’Carnival de Rio’ aloitti kukkimaan samalla hetkellä, kun narsissit lopettivat, ja tulppaanien lopetettua aloittivat puolestaan kurjenmiekat. Kylvin penkkiin myös unikon siemeniä saadakseni penkkiin kukkijoita kurjenmiekkojen jälkeenkin. Penkki on sen verran varjoisassa paikassa, että unikot eivät vielä kuki, mutta itäneet ne ovat kuitenkin.

Sellaiselta näyttää puutarhamme varjoisampi puoli. Kovasti tuskailin toukokuussa puolivarjon penkkien köyhyyttä, mutta nyt näyttää jo aivan toisenlaiselta. Puolivarjon penkit kasvavat kauniina ja rehevinä ja toukokuun vaatimattomuus on enää muisto vain. Jälleen tuli itselle hyvä muistutus siitä, että maltti kannattaa puutarhahommissa.

Mukavaa viikon jatkoa!