Missä kukittiin? – Kesän yhteenveto

Aloitin toukokuussa postaussarjan, jossa seurataan puutarhan kukinta-aikoja ja niiden vaihtelua. Tarkoituksena oli löytää puutarhasta ne hyvät ja toimivat puolet, paikantaa kohennusta vaativat osat sekä kerätä tietoa tulevien suunnitelmien pohjaksi. Samalla postaussarja toimi vastauksena Inkan blogin synttäreiden yhteydessä esittämään toiveeseen pohtia kukinta-aikojen vaihtelua ja sitä, miten yhdessä paikassa saataisiin kukkaloisto säilymään mahdollisimman pitkään. Tämä postaus on yhteenveto tuosta sarjasta. Aloitan plussista.

Rinnepenkki


rehevöityi viime kesänä hurjan paljon ja kasvit valtasivat tyhjää multatilaa vauhdilla. Ilahduttavasti rinnepenkissä oli aina joku kasvi kukassa ja hopeiset kasvit toivat rinteeseen lisää ilmettä. Pientä uudelleenjärjestelyä rinne kuitenkin vielä vaatii ja kesällä syntyneeseen rinteen jatko-osaan pitää siirtää muutamia kasveja. Syyssipuleitakin rinteeseen mahtuisi vielä runsaasti.
Rinnepenkki kesän eri aikoina.

Pionipenkki


Rinnepenkin jatkeena oleva pionipenkki ei viime kesän perusteella kaipaa oikeastaan muuta, kuin kärsivällisen puutarhurin. Penkin takaosassa kasvavat kärhöt eivät vielä näin ensimmäisenä kesänä päässeet kunnolla vauhtiin, kuten eivät pionitkaan. Ensi ja tulevina kesinä tilanne saattaa kuitenkin olla jo ihan toinen, joten nyt tarvitaan vain malttia. Periaatteessa tässä penkissä pitäisi riittää kukkijoita huhtikuusta loppukesään ja alkusyksyyn saakka.

Iirispenkki


kärsii hieman siitä, että se sijaitsee tontin rajalla pihan perukoilla, eikä sitä juurikaan näe muuta kuin pyykkiä ripustaessa tai mattoja tampatessa. Penkki siis helposti unohtuu, eikä siihen tule panostettua niin paljon kuin etupihan näkyvämpiin penkkeihin.

Penkki on kuitenkin ihan toimiva ja täyttää tarkoituksensa raja-aitana. Nyt syksyllä istutin siihen lisää tulppaaneja runsaamman keväisen kukinnan toivossa, mutta muut toimenpiteet saavat jäädä odottamaan sitä hetkeä, kun puutarhan kiireisimmät ja eniten näkyvillä olevat parannustyöt on tehty.

Uusi penkki


on (tämän hetkisen) nimensä mukaisesti uusi, eikä siinä tähän mennessä ole kukkinut mitään ennen elokuuta 2019. Ensi keväänä toivottavasti kukkii, sillä istutin siihen noin 80 syyssipulia. Keskikesän kukinnasta toivon pääseväni nauttimaan keltapäivänliljojen ja keltaisten värililjojen toimesta – tosin päivänliljoja täytyy penkkiin hankkia vielä lisää. Penkissä kasvaa niitä ennestään kaksi, mutta neljä tarvittaisiin vielä. Ensi vuoden elo-syyskuussa penkki toivottavasti täyttyy taas yrtti-iisojen ja piiskujen värikkäästä kukinnasta. Niin, ja kasvaahan siinä yksi kärhökin.

Alppiruusupenkki


kukki kauniisti touko- ja kesäkuussa koiranhampaiden, alppiruusujen ja jättipoimulehden toimesta, mutta kaipasi kuunliljoja näyttävämpiä kukkijoita loppukesään.

Ensiavuksi loppukesän kukkapulaan istutin tämänvuotiset ruukkuhortensiat maahan rodojen ja jättipoimulehden väliin. Ensi kesä kertoo, kukkivatko hortensiat koskaan tai selviävätkö ne yleensäkään talvesta. Mikäli eivät, onpahan jo valmiiksi tehty paikka jollekin toiselle loppukesän kukkijalle.
Varhopenkki syyskussa. Hortensiat on istutettu suuren kiven eteen, jättipoimulehden ja alppiruusujen väliin.

Siirrytään vähitellen kohti ongelmallisempia paikkoja…

Reunuspenkki


Pidän reunuspenkistä tavallaan todella paljon, sillä se on juuri sitä, mitä sen pitääkin olla: reunuspenkki. Siitä huolimatta toivoisin siihen vähän enemmän… jotain. Loppukesästä penkki näytti kaiken lisäksi tosi ankealta, mutta siitä puutarhuri voi syyttää ihan itseään ja kastelulaiskuuttaan.

Keskipenkki


muuttui paljon kesän aikana. Kasvit vaihtoivat paikkaa – jotkut pariinkin otteeseen – ja penkkiä myös laajennettiin reippaasti. En kuitenkaan ole vieläkään tyytyväinen penkin kasvistoon, joten työt tämän penkin osalta jatkuvat vielä ensi kesänäkin.

Liljapenkki


on hyvin suloinen toukokuussa narsissien aikaan ja heinäkuussa puolestaan kukkivat liljat. Sitävastoin kesäkuulle ja elokuulle kaivattaisiin joku kaunis, kukkiva seuralainen liljojen joukkoon. Kuinkahan tähtiputket viihtyisivät liljojen seassa? Onko teillä ehdotuksia, mitä muuta liljojen sekaan voisi istuttaa?

Liljapenkissä on tätä nykyä myös keltaisten liljojen jättämä aukko, sillä siirsin ne tästä penkistä uuteen penkkiin. Sekin aukko vaatii täytettä.

Todelliset miinukset

Alapenkki


Keväinen alapenkki osoittautui melko paljaaksi. Balkaninvuokot kukittivat penkkiä viime keväänä vain harvakseltaan ja toivonkin, että ne ensi keväänä olisivat levinneet hieman runsaammaksi mättääksi. Jos syyskylvöni onnistuvat, ensi keväänä penkkiä täydentävät myös valkovuokot.

Keskikesällä penkki oli hyvin rehevä ja vihreä, mutta kukkijat jäivät melko lyhytaikaisiksi. Jaloangervot kärsivät kuivuudesta ja akileijatkaan eivät kukkineet koko kesänä. Teinkin nyt syksyllä kuivuudesta kärsineille jaloangervoille penkkiin lisää tilaa siirtämällä muita kasveja penkistä pois. Samalla lisäsin penkkiin multaa ja ryhmittelin kasveja parempaan järjestykseen. Keskikesän kukkijoiden toivossa kylvin penkkiin joukon istotähtiputken ja akileijojen siemeniä.


Pieniä korjausliikkeitä tämän penkin osalta sain siis tehtyä jo tänä vuonna. Ensi kesä näyttää, kuinka tehdyt muutokset toimivat ja mitä lisätoimenpiteitä penkki vaatii.

Rinnepenkin ylätasanteelle


on suunnitteilla suurempia muutoksia. Siirrän verikurjenpolvet ja pikkutöytöangervot penkistä muualle ja istutan tilalle jotain aivan muuta. Alkuperäinen visioni siitä, että tässä penkissä kasvaisi vain matalia kasveja on muuttunut täysin ja nyt mieleni tekee jotain näyttävämpää. Istutin punatähkien edessä olevaan tyhjään paikkaan jo pallerolaukkoja, mutta niiden lisäksi mielessä kumittelevat punaluppio, kaunopunahatut ja erilaiset koristeheinät.
Rinnepenkin ylätasanne syyskuussa.

Yläpenkki


Entinen lempipenkkini on muuttunut sekametelisopaksi. Kasvit kasvavat ahtaasti, eikä oikeastaan minkään kasvin kukinta päässyt tilan puutteen vuoksi kunnolla esiin. Yläpenkille onkin tarkoitus tehdä ensi kesänä perusteellinen muutos. Kaivan kaikki kasvit penkistä ylös, laajennan ja korotan penkkiä sekä ryhmittelen kasvit kokonaan uuteen järjestykseen. Uusi istutussuunnitelma on vielä täysin kesken (=aloittamatta), mutta penkin uusi etureuna tulisi suunnilleen tuohon viivan osoittaman kohtaan.
Yläpenkki syskuussa 2019. Ensi kesänä on tarkoitus laajentaa penkkiä suunnilleen viivan osoittamaan kohtaan saakka.

Kesän havaintojen perusteella ensi kesänä suurin muutostarve on puutarhan varjoisalla puolella. Viime kesänä tulikin keskityttyä pelkästään aurinkopuolen penkkeihin, joten tämä on hyvinkin luonnollista.

Kaiken kaikkiaan tämä oli itselleni hyvin hedelmällinen postaussarja. Muistikuvat tuppaavat muuttumaan ajan myötä, mutta tällä tavalla raadollisesti muistiin kirjoitettuna ne jäävät talteen juuri sen hetkisinä kuvina. Nyt minulla on hyvät muistiinpanot ja lähtökohdat lähteä tekemään suunnitelmia ensi kesää varten. Kiitos Inka kysymyksestä, siihen oli ilo vastata!

Mukavaa lokakuista viikonloppua kaikille!

Koko sarjaan voi käydä tutustumassa oheisten linkkien kautta:

Missä kukitaan? Osa 4b: elokuun puolivarjon ja varjon penkit

Palataan vielä hetkekesi ajassa taaksepäin ja vilkaistaan, miltä puutarhan varjoisan puolen penkit näyttivät elokuussa. Kesän aiempiin katsauksiin pääsee oheisten linkkien kautta:

Puolivarjon penkeissä

on tämän vuoden elokuussa ollut kukinnan puolesta hiljaista. Liekö kuivuus vaivannut, kun esimerkiksi jalo- ja keijuangervot kukkivat hyvin niukasti ja lyhyen aikaa.
Kuva on otettu elokuun loppupäivinä – puutarhassa alkaa olla jo syksyn sävyjä.

Yläpenkki

on rehevä ja runsas, vaikka näyttäviä kukkijoita ei kovin runsaasti elokuussa ollutkaan. Purppurakeijunkukkien herkkiä kukkia olemme saaneet ihailla koko kesän, samoin kuin niiden huomiotaherättäviä lehtiä. Näin loppukesästä ja alkusyksystä niiden punainen väri näyttää korostuvan entisestään.
Purpurakeijunkukat hohtavat punaisena loppukesän auringossa.
Sama penkki toisesta suunnasta kuvattuna. Sormivaleangervon lehdet ovat kauniita. Pidän niistä enemmän kuin kukinnoista.

Valtikkanauhus on viihtynyt hyvin uudessa paikassaan ja kiitokseksi siirrosta palkitsi meidät kauniin keltaisilla kukillaan. Toivotaan, että se nyt asettuu tuohon taloksi ja tuuheutuu tulevina vuosina oikein kunnolla. Huomasin muuten tässä eräänä päivänä, että minulla on jokin kummallinen mieltymys tällaisiin suippomaisiin kukintoihin. Valtikkanauhus on yksi suosikeistani, mutta puutarhasta löytyy myös salvioita, punatähkää, kellopeippiä, yrtti-iisoa, syyskimikkiä, kirjolupiinia, konnantatarta…

Maksaruoho on luikerrellut valtikkanauhuksen seuralaiseksi ja kasvaa yhtä korkeana kuin nauhus. Täytyy siirtää maksaruoho tästä muualle. Paikka on sille liian varjoinen ja se kasvaa vain korkeutta valoa kohti pyrkiessään.

Viime vuonna istuttamani syysvuokot eivät ole kukkineet. Ne ovat kyllä hyvävointisen näköisiä, mutta nuppuja, saati kukkia, ne eivät ole jaksaneet tehdä. Meinasin jo, että siirrän ne toiseen penkkiin, mutta ajattelin kuitenkin vielä odottaa ensi vuoteen ja katsoa, kukkisivatko vuokot tuolloin. Voihan nimittäin olla, että ne tarvitsevat hetken aikaa kotiutuakseen, ennen kuin uskaltautuvat kukkimaan.

Alapenkissä

komeimmin ja pisimpään kukki sinne siirtämäni kurjenkello. Kuunliljat aloittivat kukkimaan heinäkuun loppupuolella ja ne kukkivat elokuun puolenvälin tienoille saakka.
Kuunliljoja ja kurjenkelloja sävy sävyyn.

Penkissä kasvavat jaloangervot olivat jotenkin kituliaita tänä vuonna. Päädyinkin tekemään niille lisää tilaa ja siirsin punaluppion ja loput keijunkukat penkistä muualle. Samalla ryhmittelin penkin muitakin kasveja paremmille paikoille ja lisäsin kaikille uutta multaa. Toivotaan, että angervot siitä piristyvät ensi kesäksi.

Varjopenkissä

alppiruusut ovat rehevöityneet ja kuunliljojen jakotaimet alkavat nekin vähitellen kasvaa suuremmiksi. Naapurin pihalta penkin puolelle kurkottelevat saniaiset lisäävät rehevyyden tuntua. Minusta ne ovat hauskan näköiset tuolla penkin taustalla, vaikka välillä joudunkin kiskomaan innokkaimpia saniaisia penkin puolelta pois.

Tältä puutarhan nurkalta puuttuu syyskukkija. Menestyisiköhän tässä syyshortensia? Sille voisi tehdä paikan tuohon suurimman kiven eteen, missä nyt kasvaa jättipoimulehti. Ainoa ”mutta” asiassa on, että paikka saattaa olla hortensialle liian varjoisa. Syyshortensia Hydrangea paniculata ’Grandiflora’ voisi olla yksi vaihtoehto, sillä se näyttäisi kukkivan myös varjossa. Onko teillä kokemuksia tai suosituksia varjoisan paikan hortensioista? Tai mitä muita syyskukkijoita tähän voisi ajatella?

Iirispenkki

rehottaa tontin rajalla. Muutama unikko jaksaa vielä kukkia iiristen lomassa, mutta muuten penkki alkaa jo valmistautua syksyn tuloon. Iiristen lehdet ovat minusta kauniita ilman kukkiakin.

Lähestyvä syksy näkyy puutarhan varjoisalla puolella paljon selkeämmin, kuin aurinkoisissa penkeissä. Niissä kukitaan vielä, mutta täällä väritys alkaa muuttua jo syksyisemmäksi. Villiviinikin punastuu jo.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Missä kukitaan? Osa 3b: heinäkuun puolivarjon ja varjon penkit

Tässä seuraa toinen osa heinäkuun kukkakatsauksesta. Heinäkuun ensimmäisessä osassa käsittelin aurinkoisten penkkien kukkijoita ja sen voi käydä lukemassa täällä. Kesän aiempiin katsauksiin pääsee oheisten linkkien kautta:

Puolivarjon penkeissä

on rehevää, mutta ei kovin runsaskukkaista. Keväällä alas leikkaamani koivuangervo ei tänä kesänä kukkinut lainkaan, mutta huoltoleikkaus näyttää silti tehneen sille hyvää. Kasvi on paljon elinvoimaisemman näköinen kuin aiempina vuosina. Jaloangervot ovat kukkineet melko laiskasti, eivätkä keväällä istuttamani akileijan taimet ennättäneet kukkaan saakka tänä kesänä.

Yläpenkissä

isotöyhtöangervo ja vaaleanpunainen keijuangervo ovat kantaneet suurimman vastuun heinäkuisesta kukinnasta. Purppurakeijunkukka on näyttävä myös kukinta-ajan ulkopuolella, sen verran silmiinpistävä sen tummanpunainen lehdistö on.

Aivan penkin päässä kasvaa penkin uusin tulokas, syyskimikki. Penkin takana sijaitsee lehtikompostimme, ja halusin penkin päähän jotain korkeaa kasvia kompostia naamioimaan. Jatkoin penkkiä hieman ja istutin syyskimikin hoitamaan naamiointitehtävää. Kimikin eteen siirsin alapenkissä kasvaineita purppurakeijunkukkia.

Syyskimikki (Cimicifuga ramosa ’Atropurpurea’) aivan kuvan etualalla

Penkin toinen uusi tulokas on valtikkanauhus, joka muutti penkin keskivaiheilla olleeseen aukkokohtaan yhdestä aurinkopenkistä. Edellinen kasvupaikka oli nauhukselle liian paahteinen ja sen lehdet olivat jatkuvasti nuupallaan. Tässä uudessa paikassa se voi huomattavasti paremmin ja on tehnyt hurjan määrän kukkavarsia. Nauhus on myös sopivan kookas kasvi peittämään penkin takana olevaa rinnettä. Tontin raja kulkee juuri tuosta nauhuksen takaa ja nauhuksen takana oleva rinne on jo naapurin puolella. Kovin radikaaleja muutostöitä en siis rinteeseen uskalla mennä tekemään, mutta yritän korkeilla kasveilla saada rinteen sekalaista kasvustoa piiloon.

Valtikkanauhus takana keskellä, heti keijunkukka ’Marmaladen’ takana.

Alapenkistä

on tullut sinivalkoinen. Tytär kysyi eräänä päivänä, teinkö penkistä ihan tarkoituksella valko-violetin. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että se ei ollut suunnitelmissani – penkki on vain muotoutunut sellaiseksi. Sinivalkoisuus korostuu entisestään, nyt kun siirsin purppurakeijunkukat tästä penkistä ylempään puolivarjon penkkiin.

Jotkut teistä saattavat muistaa kesäkuisen postaukseni, jossa kaavailin kallion kolossa kasvavan kurjenkellon siirtämisestä alapenkkiin perhoangervojen seuraan.

Kurjenkello kallionkolossa

Kurjenkello on nyt siirretty ja se pilkottaa nyt perhoangervon lomassa. Minusta ne sopivat kauniisti yhteen, eikä kurjenkello näyttänyt onneksi muutosta yhtään suuttuneenkaan.

Perhoangervo, kurjenkello ja kuunliljoja

Kuunliljat aloittivat kukintansa heinäkuun loppupuolella. Istutin viime kesänä tähän penkkiin myös valkoista ”So sweet” -kuunliljaa, mutta se ei vielä tänä kesänä näytä kukkivan. Vanhemmat kuunliljat sen sijaan kukkivat kauniisti. Penkissä kasvaa useampaakin kuunliljalajiketta, mutta valitettavasti tarkat nimet eivät ole tiedossani.

Jaloangervoista ’ Brautschleier’ on ollut ahkerin kukkija. Sillä on hauskan pörröiset kukat.

Japaninjaloangervo ’Deutschland’ jaksoi tehdä pari kukkaa. Sen takana näkyy kukintaansa lopetteleva mustalaukka.

Tähän penkkiin istutin myös keväällä siemenestä kasvattamani akileijan taimet. Ne näyttäisivät pärjäävän hyvin ja ovat lähteneet mukavasti kasvuun. Kukkia ei tänä kesänä ole odotettavissa, mutta jos akileijat talvehtivat hyvin, ensi kesänä saattaa tilanne olla jo toinen.

Varjopenkissä

Keväällä hankkimani uusi rodo on kasvanut reippaasti kesän aikana, eikä enää paljon koossa häviä penkissä jo pari vuotta kasvaneelle kaimalleen. Viime kesänä varjopenkin reunoilla oli paljon rehevämpi kuunliljakasvusto, mutta jaoin sitä aika reilulla kädellä, ja siirsin taimia alapenkkiin. Aika kivasti kuunliljat ovat kuitenkin kasvaneet myös tässä penkissä ja rehevöityvät nekin kovaa vauhtia. Tämä kuunliljalajike taitaa olla joku undulata, kun on noin kippuraiset lehdet?

Iirispenkissä

keväällä kylvämäni sekalaiset unikon siemenet kasvavat iiristen seassa. Olin toivonut, että unikot kasvaisivat jotenkin säännönmukaisemmin ja tasaisemmin, mutta kyllähän se olisi pitänyt tietää, että unikoita ei voi kontrolloida. Ihan hauskan näköisiä ovat silti, vaikka kasvavatkin epäjärjestyksessä.

Mukavaa viikon jatkoa!

Missä kukitaan? Osa 2b: kesäkuun puolivarjon ja varjon penkit

Tässä seuraa lupaamani kakkososa kesäkuun kukkakatsauksesta. Kesäkuun ensimmäisessä osassa käsittelin aurinkoisten penkkien kukkijoita ja sen voi käydä lukemassa täältä *klik*. Toukokuun katsaus löytyy puolestaan täältä *klik*

Puolivarjon penkit

ovat rehevöityneet runsaasti toukokuusta. Kukkijoita riittää molemmissa penkeissä, mutta näissä penkeissä tärkeässä osassa ovat myös erilaiset lehdet.
Ylempi ja alempi puolivarjon penkki

Yläpenkissä suurilehtinen ja -kukkainen sormivaleangervo on hyvin näyttävä. Penkin toisessa päässä puolestaan leiskuvat keijunkukat.

Laukat kukkivat kauniisti – joskaan eivät kovin runsaasti tänä vuonna. Valkoisia laukkoja nousi vain yksi.

Sorjalaukka ’Mount Everest’ (Allium stipitatum ’Mount Everest’)

Yhden kesän väliin jättänyt kirjolupiini kukki hehkuvan värisenä penkin keskivaiheilla

Kirjolupiini (Lupinus x regalis)

ja särkynytsydän kurkkii varovaisesti keijunkukkien takaa.

Särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis)

Alapenkissä kauniit kuunliljat reunustavat penkin päitä

ja penkin toisessa päässä kurkottelee kaunis perhoangervo.

Perhoangervo (Gillenia trifoliata)

Penkin keskellä kasvaa erilaisia angervoja, konnantatarta, isotähtiputkea, peurankelloa ja varjoliljaa, joka kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa.

Varjoliljan tummanpunainen kukka on kaunis pari vieressä kasvavan keijunkukan kanssa.

Varjoliljan vieressä kasvaa taimitarhalta tekemäni löytö. Yritin keväällä kasvattaa punaluppiota siemenestä, mutta yritys epäonnistui, eivätkä siemenet itäneet lainkaan. Nyt löysin puutarhalta punaluppion taimen ja nappasin sen mukaani. Alkuperäinen tarkoitukseni oli istuttaa luppio perhoangervon viereen, mutta se sopii ehkä kuitenkin paremmin varjoliljan kaveriksi.

Tuo vihreä pallo tuossa keijunkukkien ja varjoliljan välissä on punaluppio.

Istutin tähän penkkiin myös keväällä siemenestä kasvattamani akileijan taimet (KcKana Giantsin istutin yläpenkkiin). Ne näyttäisivät pärjäävän ihan hyvin ja ovat lähteneet mukavasti kasvuun. Ne tuskin kuitenkaan kukkivat vielä tänä kesänä, mutta tulevina kesinä tässä penkissä todennäköisesti kukkii paljon perinteisiä perennoja.

Kallion koloon ilmestyneen kurjenkellon ajattelin uskaltaa siirtää perhoangervon viereen. Ovat siinä yhdessä sitten, kaksi pitkäkoipista. Onneksi jätin keväällä kallion päällä huomaamani lehtitupsun paikoilleen, enkä kitkenyt sitä horsmana pois. Komea kurjenkello on lehtitupsusta kasvanut.

Varjopenkki

kaipaisi ehkä jonkinlaisen katseenvangitsijan kesäkuusta eteenpäin. Alppiruusut lopettaavat kukintansa kesäkuun alkupäivinä ja ennen kuin kuunliljat ovat kasvaneet täyteen mittaansa, penkki on ehkä vähän vaisu. Alppiruusut ovat kyllä hyvin kauniita vihreinäkin ja penkin takana kasvavat saniaisetkin tuovat oman lisänsä. Minusta on myös hauskaa, että katseenvangitsijan paikka muuttuu kesän mittaan. Kaikkien penkkien ei välttämättä tarvitse kukkia koko aikaa. Mutta ehkä jotain matalakasvuista pallohortensijaa voisi tähän miettiä.
Varjopenkkin kesäkuun lopussa. Alppiruusut ovat jo kukkineet, eivätkä kuunliljat ole vielä täydessä mitassaan. Penkin takana kasvavia saniaisia joudun aika-ajoin poistamaan, etteivät ne valtaisi penkkiä täysin.

Iirispenkki

toimii kivasti. Tulppaani ’Carnival de Rio’ aloitti kukkimaan samalla hetkellä, kun narsissit lopettivat, ja tulppaanien lopetettua aloittivat puolestaan kurjenmiekat. Kylvin penkkiin myös unikon siemeniä saadakseni penkkiin kukkijoita kurjenmiekkojen jälkeenkin. Penkki on sen verran varjoisassa paikassa, että unikot eivät vielä kuki, mutta itäneet ne ovat kuitenkin.

Sellaiselta näyttää puutarhamme varjoisampi puoli. Kovasti tuskailin toukokuussa puolivarjon penkkien köyhyyttä, mutta nyt näyttää jo aivan toisenlaiselta. Puolivarjon penkit kasvavat kauniina ja rehevinä ja toukokuun vaatimattomuus on enää muisto vain. Jälleen tuli itselle hyvä muistutus siitä, että maltti kannattaa puutarhahommissa.

Mukavaa viikon jatkoa!