Aloitin toukokuussa postaussarjan, jossa seurataan puutarhan kukinta-aikoja ja niiden vaihtelua. Tarkoituksena oli löytää puutarhasta ne hyvät ja toimivat puolet, paikantaa kohennusta vaativat osat sekä kerätä tietoa tulevien suunnitelmien pohjaksi. Samalla postaussarja toimi vastauksena Inkan blogin synttäreiden yhteydessä esittämään toiveeseen pohtia kukinta-aikojen vaihtelua ja sitä, miten yhdessä paikassa saataisiin kukkaloisto säilymään mahdollisimman pitkään. Tämä postaus on yhteenveto tuosta sarjasta. Aloitan plussista.
Rinnepenkki
rehevöityi viime kesänä hurjan paljon ja kasvit valtasivat tyhjää multatilaa vauhdilla. Ilahduttavasti rinnepenkissä oli aina joku kasvi kukassa ja hopeiset kasvit toivat rinteeseen lisää ilmettä. Pientä uudelleenjärjestelyä rinne kuitenkin vielä vaatii ja kesällä syntyneeseen rinteen jatko-osaan pitää siirtää muutamia kasveja. Syyssipuleitakin rinteeseen mahtuisi vielä runsaasti.
Pionipenkki
Rinnepenkin jatkeena oleva pionipenkki ei viime kesän perusteella kaipaa oikeastaan muuta, kuin kärsivällisen puutarhurin. Penkin takaosassa kasvavat kärhöt eivät vielä näin ensimmäisenä kesänä päässeet kunnolla vauhtiin, kuten eivät pionitkaan. Ensi ja tulevina kesinä tilanne saattaa kuitenkin olla jo ihan toinen, joten nyt tarvitaan vain malttia. Periaatteessa tässä penkissä pitäisi riittää kukkijoita huhtikuusta loppukesään ja alkusyksyyn saakka.
Iirispenkki
kärsii hieman siitä, että se sijaitsee tontin rajalla pihan perukoilla, eikä sitä juurikaan näe muuta kuin pyykkiä ripustaessa tai mattoja tampatessa. Penkki siis helposti unohtuu, eikä siihen tule panostettua niin paljon kuin etupihan näkyvämpiin penkkeihin.
Penkki on kuitenkin ihan toimiva ja täyttää tarkoituksensa raja-aitana. Nyt syksyllä istutin siihen lisää tulppaaneja runsaamman keväisen kukinnan toivossa, mutta muut toimenpiteet saavat jäädä odottamaan sitä hetkeä, kun puutarhan kiireisimmät ja eniten näkyvillä olevat parannustyöt on tehty.
Uusi penkki
on (tämän hetkisen) nimensä mukaisesti uusi, eikä siinä tähän mennessä ole kukkinut mitään ennen elokuuta 2019. Ensi keväänä toivottavasti kukkii, sillä istutin siihen noin 80 syyssipulia. Keskikesän kukinnasta toivon pääseväni nauttimaan keltapäivänliljojen ja keltaisten värililjojen toimesta – tosin päivänliljoja täytyy penkkiin hankkia vielä lisää. Penkissä kasvaa niitä ennestään kaksi, mutta neljä tarvittaisiin vielä. Ensi vuoden elo-syyskuussa penkki toivottavasti täyttyy taas yrtti-iisojen ja piiskujen värikkäästä kukinnasta. Niin, ja kasvaahan siinä yksi kärhökin.
Alppiruusupenkki
kukki kauniisti touko- ja kesäkuussa koiranhampaiden, alppiruusujen ja jättipoimulehden toimesta, mutta kaipasi kuunliljoja näyttävämpiä kukkijoita loppukesään.
Ensiavuksi loppukesän kukkapulaan istutin tämänvuotiset ruukkuhortensiat maahan rodojen ja jättipoimulehden väliin. Ensi kesä kertoo, kukkivatko hortensiat koskaan tai selviävätkö ne yleensäkään talvesta. Mikäli eivät, onpahan jo valmiiksi tehty paikka jollekin toiselle loppukesän kukkijalle.
Siirrytään vähitellen kohti ongelmallisempia paikkoja…
Reunuspenkki
Pidän reunuspenkistä tavallaan todella paljon, sillä se on juuri sitä, mitä sen pitääkin olla: reunuspenkki. Siitä huolimatta toivoisin siihen vähän enemmän… jotain. Loppukesästä penkki näytti kaiken lisäksi tosi ankealta, mutta siitä puutarhuri voi syyttää ihan itseään ja kastelulaiskuuttaan.
Keskipenkki
muuttui paljon kesän aikana. Kasvit vaihtoivat paikkaa – jotkut pariinkin otteeseen – ja penkkiä myös laajennettiin reippaasti. En kuitenkaan ole vieläkään tyytyväinen penkin kasvistoon, joten työt tämän penkin osalta jatkuvat vielä ensi kesänäkin.
Liljapenkki
on hyvin suloinen toukokuussa narsissien aikaan ja heinäkuussa puolestaan kukkivat liljat. Sitävastoin kesäkuulle ja elokuulle kaivattaisiin joku kaunis, kukkiva seuralainen liljojen joukkoon. Kuinkahan tähtiputket viihtyisivät liljojen seassa? Onko teillä ehdotuksia, mitä muuta liljojen sekaan voisi istuttaa?
Liljapenkissä on tätä nykyä myös keltaisten liljojen jättämä aukko, sillä siirsin ne tästä penkistä uuteen penkkiin. Sekin aukko vaatii täytettä.
Todelliset miinukset
Alapenkki
Keväinen alapenkki osoittautui melko paljaaksi. Balkaninvuokot kukittivat penkkiä viime keväänä vain harvakseltaan ja toivonkin, että ne ensi keväänä olisivat levinneet hieman runsaammaksi mättääksi. Jos syyskylvöni onnistuvat, ensi keväänä penkkiä täydentävät myös valkovuokot.
Keskikesällä penkki oli hyvin rehevä ja vihreä, mutta kukkijat jäivät melko lyhytaikaisiksi. Jaloangervot kärsivät kuivuudesta ja akileijatkaan eivät kukkineet koko kesänä. Teinkin nyt syksyllä kuivuudesta kärsineille jaloangervoille penkkiin lisää tilaa siirtämällä muita kasveja penkistä pois. Samalla lisäsin penkkiin multaa ja ryhmittelin kasveja parempaan järjestykseen. Keskikesän kukkijoiden toivossa kylvin penkkiin joukon istotähtiputken ja akileijojen siemeniä.
Pieniä korjausliikkeitä tämän penkin osalta sain siis tehtyä jo tänä vuonna. Ensi kesä näyttää, kuinka tehdyt muutokset toimivat ja mitä lisätoimenpiteitä penkki vaatii.
Rinnepenkin ylätasanteelle
on suunnitteilla suurempia muutoksia. Siirrän verikurjenpolvet ja pikkutöytöangervot penkistä muualle ja istutan tilalle jotain aivan muuta. Alkuperäinen visioni siitä, että tässä penkissä kasvaisi vain matalia kasveja on muuttunut täysin ja nyt mieleni tekee jotain näyttävämpää. Istutin punatähkien edessä olevaan tyhjään paikkaan jo pallerolaukkoja, mutta niiden lisäksi mielessä kumittelevat punaluppio, kaunopunahatut ja erilaiset koristeheinät.
Yläpenkki
Entinen lempipenkkini on muuttunut sekametelisopaksi. Kasvit kasvavat ahtaasti, eikä oikeastaan minkään kasvin kukinta päässyt tilan puutteen vuoksi kunnolla esiin. Yläpenkille onkin tarkoitus tehdä ensi kesänä perusteellinen muutos. Kaivan kaikki kasvit penkistä ylös, laajennan ja korotan penkkiä sekä ryhmittelen kasvit kokonaan uuteen järjestykseen. Uusi istutussuunnitelma on vielä täysin kesken (=aloittamatta), mutta penkin uusi etureuna tulisi suunnilleen tuohon viivan osoittaman kohtaan.
Kesän havaintojen perusteella ensi kesänä suurin muutostarve on puutarhan varjoisalla puolella. Viime kesänä tulikin keskityttyä pelkästään aurinkopuolen penkkeihin, joten tämä on hyvinkin luonnollista.
Kaiken kaikkiaan tämä oli itselleni hyvin hedelmällinen postaussarja. Muistikuvat tuppaavat muuttumaan ajan myötä, mutta tällä tavalla raadollisesti muistiin kirjoitettuna ne jäävät talteen juuri sen hetkisinä kuvina. Nyt minulla on hyvät muistiinpanot ja lähtökohdat lähteä tekemään suunnitelmia ensi kesää varten. Kiitos Inka kysymyksestä, siihen oli ilo vastata!
Mukavaa lokakuista viikonloppua kaikille!
Koko sarjaan voi käydä tutustumassa oheisten linkkien kautta:
Valkoista salviaa 