Yrityksiä ja erehdyksiä

Puutarhassa töiden tahti alkaa rauhoittua näin syksyn edetessä ja iltojen pimetessä. Haravoitavaa vielä riittää, mutta muuten alkaa puutarha olla talviteloilla. Pari viikonloppua sitten piti kuitenkin tehdä vielä yksi projekti ja istuttaa terassihortensiat maahan talvehtimaan. Meillä ei oikein ole kunnollista sisätalvetustilaa, ja arvelin hortensioilla olevan parhaimmat selviämismahdollisuudet ulkona. Ulkonakaan ei tosin ollut niille sopivaa paikkaa, joten päädyin tekemään vielä yhden laajennusprojektin ja kasvattamaan varjopenkin kokoa sen verran, että sain hortensiat istutettua siihen.

Hortensiat keskellä, jättipoimulehden ja rodon välissä. Haravalle olisi töitä.

Alakuvassa on sama penkki toisesta suunnasta. Reunuskivet jäivät vielä miten sattuu, mutta korjaan asian keväällä. Eihän sitä tiedä, minkälaisia suunnitelmia tälle penkille talven aikana vielä keksiikään.

Perennojen syyskylvöt on myöskin tehty. Yritykseni kylvää akileijojen, isotähtiputken ja punaluppion siemeniä viime keväänä ei ollut suuri menestys ja ainoastaan jokunen akileija iti. Niinpä päätin yrittää uudelleen näin syksyllä ja kylvää siemenet suoraan kasvupaikalle. Ehkäpä luontoäidiltä siementen idättäminen onnistuu paremmin.

Uusi yritys akileijojen kanssa.
Samoin isotähtiputken ja punaluppion kanssa. Kylvin myös joukon valkovuokon siemeniä.

Tuli muuten kantapään kautta opittua, että kosmoskukkia ei kannata kylvää sellaiseen penkkiin, jossa on runsaasti sipulikasveja eikä välttämättä myöskään samaan penkkin pionien kanssa. Pelkäsin nimittäin pionien herkkien juurien puolesta pakkasen palelluttamia kosmoskukkia poistaessani.

Kosmokset kasvoivat korkeiksi ja tuuheiksi, mutta kukkivat myöhään ja nihkeästi.

Kosmokset olivat kasvattaneet pesuvadin kokoiset juuret ja niiden mukana maasta nousi sipuli jos toinenkin. Oli aikamoinen työ irroitella sipuleita tiheiden juurten lomasta ja istuttaa ne takaisin maahan.

Pionipenkki näyttää paljon siistimmältä kosmosten lähdön jälkeen. Ensi vuonna kylvän kosmokset jonnekin muualle – jos kylvän niitä lainkaan.

Kosmoskukkien poistamisen jälkeen penkissä oli mukavasti tilaa parille uudelle pionin juurakolle, jotka tarttuivat ”vahingossa” mukaan eräällä kauppareissulla. Ihanan värinen tuo ’Pink Hawaiian Coral’!

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Missä kukitaan? Osa 4a: Aurinkopenkit elokuussa

Syyskuu on jo hyvässä vauhdissa, mutta kurkataan vielä elokuiseen puutarhaan. Tämä postaus jatkaa toukokuussa aloittamaani sarjaa, jossa seurataan, miltä puutarha näyttää kesän eri vaiheissa. Tarkoitus on tällä tavoin löytää sekä puutarhan helmet että kohennusta kaipaavat kohteet. Jaan heinäkuun katsauksen jälleen kahteen postaukseen, jotta jutuista ei tulisi liian pitkiä.

Tässä vielä linkit aiempiin osiin:

Elokuu

Keskikesän paahteiset päivät ovat ohitse ja elokuun matala valo luo puutarhaan aivan uutta tunnelmaa. Aurinko ei pääse enää paistamaan puiden latvojen yli vaan sen valo siivilöityy lempeästi oksien lomitse ennen kuin se tavoittaa puutarhan. Varjot ovat syvemmät ja värit pehmeämmät.

Rinnepenkki

Rinnepenkin sävy on muuttunut elokuussa hopeanhohteiseksi. Hopeahärkki, alppitähdet ja ohotanmaruna pääsevät loistamaan, kun kesän värikkäimmät kukkijat eivät ota enää niin suurta roolia. Osa rinnepenkin kasveista aloittelee uutta kukintakierrosta, mutta into ei ole enää niin suuri, kuin alkukesästä.
Kasvit ovat kesän aikana rehevöityneet valtavasti.
Hopeahärkki on tehnyt muutaman uuden kukan. Sen takana myös kangasajuruoho kukkii yksittäisten kukkien voimin.
Ohotanmarunassa on tavattoman kaunis hopeinen sävy.

Kukintavuoro alkaa elokuussa siirtyä vähitellen maksaruohoille. Tässä kukkii hurmemaksaruoho.

Hurmemaksaruoho (Sedum ’Common red)

Rinnepenkin ylätasanne

koki elokuussa ryhtiliikkeen kanttauksen ja rinnepenkkiin yhdistymisen muodossa. Nyt kun kurjenpolvet ja pikkutöyhtöangervo eivät enää kuki, penkkiin tuovat näyttävyyttä hopeamaruna ja punatähkät.

Punatähkä on yksi elokuun komeimmista kukkijoista. Se on yleensä oikea perhosmagneetti, mutta tänä vuonna perhosia on näkynyt vähemmän kuin aiemmin. Joitain ohdake-, nokkos – ja herukkaperhosia on näkynyt ja eräänä päivänä tapasin yhden suruvaipankin. Muutoin ovat perhoset olleet vähissä. Onneksi kimalaisia on runsaasti – nekin ilahduttavat aina kovasti.

Punatähkä (Liatris spicata)

Reunuspenkissä

on kuivaa. Kangasajuruohojen kukinnot ovat aivan ruskeita, olisi ehkä pitänyt kastella niitä enemmän kesän aikana.
Kuvan ottamisen jälkeen leikkasin ajuruohon kuihtuneet kukinnot pois ja tällä hetkellä penkin ilme on paljon vehreämpi.

Aiemmin alas leikkaamani loistosalvia sen sijaan voi hyvin ja kukkii nyt uudelleen.

Loistosalvia Schneehugel (Salvia x sylvestris)

Keskipenkki

koki sekin muodonmuutoksen ja laajeni puolisen metriä etureunastaan. Sekin penkki kantattiin kunnolla ja kasveja ryhmiteltiin uuteen järjestykseen. On hauska nähdä, miltä tämä penkki näyttää ensi vuonna elokuussa.

Penkin korkeimpina kukkivat leimut, kellopeippi sekä viimeinkin kukkimaan innostuneet kaunopunahatut. Muita kukkijoita ovat salviat, kurjenpolvet sekä jalokello

Syysleimu ja kaunopunahattu rinta rinnan

Jalokello on kaunis ja kiitollinen kukkija. Se kukkii todella pitkään ja runsaasti ja vaikka kasvi on matala (vain noin 20 cm), sen suuret kukinnot näkyvät kauas. Huomaan pitäväni jalokellosta vuosi vuodelta enemmän.

Jalokello (Platycodon grandiflorus) 

Sininen loistosalvia ja jalokurjenpolvi Rozanne ovat kauniita yhdessä.

Jalokurjenpolvi ’Rozanne’ (Geranium ’Rozanne’)

Liljapenkki

kaipaa kukkijoita loppukesäksi ja alkusyksyksi. Kenties niiden lomaan voisi istuttaa syysleimuja tai punahattuja?

Liljapenkin toisella, varjoisammalla puolella kukkivat kuunliljat. Viime syksynä tänne siirtämäni ’Halcyon’ näyttää viihtyvän uudessa kotipaikassaan hyvin ja myöskin viime syksynä istuttamani ’Firn Linen’ alennustaimet kukkivat jo ensimmäisenä kesänä.

Kuunlilja ’Halcyon’

Pionipenkki

on kosmoskukkien valtakuntaa. Pitkään sain niiden kukintaa odottaa, mutta nyt ne kukkivat runsaasti. Aion joka tapauksessa ensi keväänä esikasvattaa kosmoskukat, jotta pääsen nauttimaan niiden kukinnasta aikaisemmin.

Kosmoskukkien varret ovat lähes puolitoistametriset ja niissä on valtavasti nuppuja.

Penkin toinen yksivuotinen asukas on tarhaneito ’Miss Jekyl’. Se jää valitettavasti täysin kosmoskukkien varjoon, vaikka aivan ihastuttava onkin. Täytyy ensi keväänä kylvää sitä jonnekin muualle.

Siemeniä tarhaneidosta voisi ainakin kuvitella tulevan runsaasti, kun katsoo näiden siemenkotien kokoa. Aivan valtavat!

Pionipenkin takana sijaitsevassa ruukkupuutarhassa kukkivat kesäpäivänhatut, samettikukat ja keväällä kylvämäni daaliat. Teen ruukkupuutarhan kuulumisista erillisen postauksen, muuten tästä postauksesta tulee aivan liian pitkä.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on img_9967-t.jpg
Kesäpäivänhattu (Rudbeckia hirta ’Gloriosa Daisy’)

Penkissä kasvava loistokärhö ’Miss Bateman’ on ilokseni hengissä. Se alkoi yllättäen kesän aikana ruskistumaan ja jouduin leikkaamaan sen alas. Nyt se on alkanut työntää uutta versoa, joten tällä hetkellä sen selviämismahdollisuudet näyttävät paremmilta kuin vielä viime kuussa. Penkin toinen kärhö, ’Madame le Coultre’ kasvaa rauhalliseen tahtiin, mutta voi olla, että se ei vielä näin ensimmäisenä kesänään ennätä kukkia.

Uusi penkki

Tajusin juuri, että minulla ei ole uudelle, kelta-vuoletille penkille vielä nimeä. Todennäköisesti siitä tulee päivänliljapenkki – edellyttäen tietenkin, että joskus löydän siihen penkistä vielä uupuvat päivänliljat 🙂

Elokuinen kukinta tässä penkissä on kaunis ja runsas. Värit ovat kirkkaat ja aavistelevat jo syksyn tuloa. Pidän tästä vastaväriparista kovasti.

Kanadanpiisku ja yrtti-iiso ovat kaunis yhdistelmä ja täydellinen vastaväripari.

Tiukukärhö Arabella sopii hyvin kelta-violettiin yhdistelmään. Minun täytyy hankkia Arabellalle vielä kaunis obeliski, jotta se pääsee kunnolla oikeuksiinsa.

Tiukukärhö `Arabella`

Elokuu on kaunis kuukausi. Se on vielä lämmin ja hyvinkin kesäinen, mutta ilmassa alkaa olla jo syksyn tuntua. Valon määrä alkaa pikku hiljaa vähetä ja puutarhaan alkaa ilmestyä syksyisiä sävyjä. Ilmassa on tiettyä haikeutta kesän kääntyessä ehtoopuolelle. Onneksi puutarhassa kuitenkin riittää kukkijoita vielä pitkään elokuun jälkeenkin.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Vielä yksi ruukkuistutus

Minulla on joku kummallinen fiksaatio tummiin kukkiin, enkä yksinkertaisesti voi niitä vastustaa. Olin jo päättänyt, etten enää tee yhtään kesäkukkaistutusta tässä vaiheessa kesää, mutta oli ihan pakko tehdä vielä yksi. Käväisin nimittäin taas Tirilän puutarhassa ja törmäsin siellä ihaniin tummiin kaunottariin.

IMG_4588-T

Tumman punainen, tietyssä valossa lähes musta suklaakosmos on kerrassaan hurmaava pitkine kukkavarsineen ja mustanpuhuva värinokkonen on kuin luotu sen pariksi.

IMG_4587-T

IMG_4547-T

Raikas hopeaputous tuo mukavaa kontrastia muuten niin tummaan värimaailmaan.

IMG_4542-T

Tämä on nyt ehdottomasti viimeinen kesäkukkaistutus meillä tänä vuonna. Ehkä 🙂

Vieläkö teillä istutellaan kesäkukkia, vai joko suunnittelette syksyn istutuksia? Millaisia?