Missä kukitaan? Osa 2b: kesäkuun puolivarjon ja varjon penkit

Tässä seuraa lupaamani kakkososa kesäkuun kukkakatsauksesta. Kesäkuun ensimmäisessä osassa käsittelin aurinkoisten penkkien kukkijoita ja sen voi käydä lukemassa täältä *klik*. Toukokuun katsaus löytyy puolestaan täältä *klik*

Puolivarjon penkit

ovat rehevöityneet runsaasti toukokuusta. Kukkijoita riittää molemmissa penkeissä, mutta näissä penkeissä tärkeässä osassa ovat myös erilaiset lehdet.
Ylempi ja alempi puolivarjon penkki

Yläpenkissä suurilehtinen ja -kukkainen sormivaleangervo on hyvin näyttävä. Penkin toisessa päässä puolestaan leiskuvat keijunkukat.

Laukat kukkivat kauniisti – joskaan eivät kovin runsaasti tänä vuonna. Valkoisia laukkoja nousi vain yksi.

Sorjalaukka ’Mount Everest’ (Allium stipitatum ’Mount Everest’)

Yhden kesän väliin jättänyt kirjolupiini kukki hehkuvan värisenä penkin keskivaiheilla

Kirjolupiini (Lupinus x regalis)

ja särkynytsydän kurkkii varovaisesti keijunkukkien takaa.

Särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis)

Alapenkissä kauniit kuunliljat reunustavat penkin päitä

ja penkin toisessa päässä kurkottelee kaunis perhoangervo.

Perhoangervo (Gillenia trifoliata)

Penkin keskellä kasvaa erilaisia angervoja, konnantatarta, isotähtiputkea, peurankelloa ja varjoliljaa, joka kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa.

Varjoliljan tummanpunainen kukka on kaunis pari vieressä kasvavan keijunkukan kanssa.

Varjoliljan vieressä kasvaa taimitarhalta tekemäni löytö. Yritin keväällä kasvattaa punaluppiota siemenestä, mutta yritys epäonnistui, eivätkä siemenet itäneet lainkaan. Nyt löysin puutarhalta punaluppion taimen ja nappasin sen mukaani. Alkuperäinen tarkoitukseni oli istuttaa luppio perhoangervon viereen, mutta se sopii ehkä kuitenkin paremmin varjoliljan kaveriksi.

Tuo vihreä pallo tuossa keijunkukkien ja varjoliljan välissä on punaluppio.

Istutin tähän penkkiin myös keväällä siemenestä kasvattamani akileijan taimet (KcKana Giantsin istutin yläpenkkiin). Ne näyttäisivät pärjäävän ihan hyvin ja ovat lähteneet mukavasti kasvuun. Ne tuskin kuitenkaan kukkivat vielä tänä kesänä, mutta tulevina kesinä tässä penkissä todennäköisesti kukkii paljon perinteisiä perennoja.

Kallion koloon ilmestyneen kurjenkellon ajattelin uskaltaa siirtää perhoangervon viereen. Ovat siinä yhdessä sitten, kaksi pitkäkoipista. Onneksi jätin keväällä kallion päällä huomaamani lehtitupsun paikoilleen, enkä kitkenyt sitä horsmana pois. Komea kurjenkello on lehtitupsusta kasvanut.

Varjopenkki

kaipaisi ehkä jonkinlaisen katseenvangitsijan kesäkuusta eteenpäin. Alppiruusut lopettaavat kukintansa kesäkuun alkupäivinä ja ennen kuin kuunliljat ovat kasvaneet täyteen mittaansa, penkki on ehkä vähän vaisu. Alppiruusut ovat kyllä hyvin kauniita vihreinäkin ja penkin takana kasvavat saniaisetkin tuovat oman lisänsä. Minusta on myös hauskaa, että katseenvangitsijan paikka muuttuu kesän mittaan. Kaikkien penkkien ei välttämättä tarvitse kukkia koko aikaa. Mutta ehkä jotain matalakasvuista pallohortensijaa voisi tähän miettiä.
Varjopenkkin kesäkuun lopussa. Alppiruusut ovat jo kukkineet, eivätkä kuunliljat ole vielä täydessä mitassaan. Penkin takana kasvavia saniaisia joudun aika-ajoin poistamaan, etteivät ne valtaisi penkkiä täysin.

Iirispenkki

toimii kivasti. Tulppaani ’Carnival de Rio’ aloitti kukkimaan samalla hetkellä, kun narsissit lopettivat, ja tulppaanien lopetettua aloittivat puolestaan kurjenmiekat. Kylvin penkkiin myös unikon siemeniä saadakseni penkkiin kukkijoita kurjenmiekkojen jälkeenkin. Penkki on sen verran varjoisassa paikassa, että unikot eivät vielä kuki, mutta itäneet ne ovat kuitenkin.

Sellaiselta näyttää puutarhamme varjoisampi puoli. Kovasti tuskailin toukokuussa puolivarjon penkkien köyhyyttä, mutta nyt näyttää jo aivan toisenlaiselta. Puolivarjon penkit kasvavat kauniina ja rehevinä ja toukokuun vaatimattomuus on enää muisto vain. Jälleen tuli itselle hyvä muistutus siitä, että maltti kannattaa puutarhahommissa.

Mukavaa viikon jatkoa!