Unelmista

Kesäkuun ensimmäisen päivän aamu valkeni varhain. Tyttären ensimmäinen kouluvuosi oli menestyksekkäästi takana ja oli aika juhlia lukuvuoden päättymistä koulun kevätjuhlan merkeissä. Innolla ja ehkä myös hieman jännittyneinä suuntasimme tiemme koululle juhlistamaan tätä merkittävää virstanpylvästä ja vastaanottamaan ihka ensimmäistä todistusta.

Juhla oli ihana. Se oli rakennettu Edu Kettusen ”Lentäjän poika” kappaleen tematiikan ympärille ja siinä keskityttiin lasten unelmiin. Lapset ilmaisivat eri tavoin, millaisia unelmia heillä oli ja mitä he haluaisivat tehdä isona. Yksi halusi pitää maatilaa, toinen halusi olla paras koripalloilija ja eräs heistä haaveili hätäkeskuspäivystäjän ammatista. Oli lätkäveskareita, NHL-staroja, Fornite-ammattilaisia ja taidemaalareita, päiväkodinhoitajia, eläinlääkäreitä, astronautteja ja tarjoilijoita. Miten mahtavia unelmia kaikki!

Siinä lasten unelmia kuunnellessani pohdiskelin, miten vilpittömiä heidän unelmansa olivat ja miten rohkeasti sitä tuossa iässä uskaltaa sanoa, että minusta tulee ”paras” jossakin. Tässä aikuisiällä unelmat arkipäiväistyvät ja harvoin tulee ajateltua, että haluaisi olla ”paras” missään. Riittää, kun on riittävän hyvä.

Kaikista ei tietenkään voi tulla parhaita, mutta jo pelkästään sen tavoitteleminen vie elämässä eteenpäin. Miksi sitä ei siis aikuisenakin voisi asettaa rimaa vähän korkeammalle, unelmoida ja tavoitella keskivertoa suurempia asioita? Tai unelmoida ylipäätään! Kaikki unelmat ovat arvokkaita, sillä ne ovat niitä elämässämme tavoittelemisen arvoisia asioita – päämääriä, mihin pyrkiä. Ne kaikista utopistisimmat unelmat saattavat saada meidät ajattelemaan asioita aivan uudella tavalla ja realistisimmat puolestaan potkia meitä eteenpäin arjen pyörteissä. Annetaan siis unelmille siivet! Koskaan ei voi tietää, mihin se johtaa.

Mikä on sinun unelmasi?

Unelmien täyteistä kesäkuuta kaikille!

Tomaatin taimi ja lahjavinkki opettajille

Kohta on jälleen se aika vuodesta, kun lapset kirmaavat kesälaitumille ja mietimme kuumeisesti, mitä hankkia opettajille kiitokseksi vuoden uurastuksesta.

IMG_3406-T

Meidän lahjamme ei tänä vuonna ole ehkä sieltä persoonallisimmasta päästä, mutta ainakin lahja on antajansa näköinen ja – sen sijaan, että se pölyttyisi jossain hyllyn perukoilla muiden purkkien ja purnukoiden kanssa – se on hyödyllinen.

Eskariopet saavat meiltä tänä vuonna kiitoslahjaksi yrttikorit.

IMG_3402-T

Yrtit ostin torilta, ja niiden suojaksi hankin tuollaiset kivat, neljän yrtin kokoiset pikkukorit. Halusin suojata korien sisustan vielä muovilla, jotta kori pysyy pidempään siistinä. Kotoa löytyi vahvaa pakastepussia, parsinneula ja perinteistä kalalankaa, joilla kori oli tuossa tuokiossa suojattu. Sitten ei muuta kuin yrttien asettelu koriin ja valmista tuli.

IMG_3403-T

Tuossa yrttikorin vieressä nököttää yksi tomaatin taimi, jonka hankin torilta samalla reissulla. Ajattelin kokeilla, miten tomaatin kasvatus onnistuisi terassilla ruukussa. En ole koskaan kokeillut sitä aikaisemmin, joten vähän jännittää. Mutta ei kai se mitään rakettitiedettä ole. Eihän?

Vai onko?