Missä kukitaan? Osa 3a: Aurinkopenkit heinäkuussa

Tämä postaus jatkaa toukokuussa aloittamaani sarjaa, jossa seurataan, miltä puutarha näyttää kesän eri vaiheissa. Tarkoitus on tällä tavoin löytää sekä puutarhan helmet että kohennusta kaipaavat kohteet. Jaan heinäkuun katsauksen kesäkuun tapaan kahteen postaukseen, jotta jutuista ei tulisi liian pitkiä.

Tässä vielä linkit aiempiin osiin:

Heinäkuu

Heinäkuinen tunnelma on kaksijakoinen. Puutarhassa on sekä pirteitä väriläiskiä että seesteisiä istutusalueita. 1.7 meitä koetelleen kesämyrskyn seuraukset ovat edelleen nähtävissä. Osa kasveista ei koskaan toipunut siitä kunnolla ja osalla kukinta on selkeästi edellistä kesää myöhemmässä.

Etupihan aurinkopenkit

Rinnepenkki

Rinnepenkin sävy on muuttunut hillitymmäksi kun räiskyvissä väreissä kukkineet ajuruohot ja näyttävä hopeahärkki lopettivat kukintansa. Ketoneilikat kukkivat edelleen, mutta eivät nekään enää sydämensä kyllyydestä. Heinäkuisessa rinnepenkissä vallitsee seesteinen tunnelma.

Suloinen neidonkurjenpolvi, joka vielä kesäkuussa tuntui jäävän muiden kukkijoiden jalkoihin, on ottanut paikkansa ja kukkii runsaasti hillityn vaaleanpunaisin kukin. Nyt kun rinteen värikkäämmät kukkijat ovat lopettaneet, neidonkurjenpolvi pääsee kunnolla esiin.

Väriä penkkiin tuo keltainen kamtsatkan maksaruoho. Sen rinnalla kasvaa euroopanalppitähteä.

Punatähkä kukkii sekin aivan pian. Takana siintävät liljapenkin vaaleanpunaiset ’Rosella’s Dream’ -liljat.

Rinnepenkki koki heinäkuussa aikamoisen muodonmuutoksen, kun rinteessä kasvanut tuivio poistui. (Muutoksesta voi lukea täältä.) Tuivion jättämää aukkoa ei ole vielä kokonaan täytetty, mutta muutama uusi kasvi on jo löytänyt tiensä rinteeseen. Aukkopaikka olisi mukava täyttää myöhäiskesällä kukkivilla kasveilla.

Tuivion jättämä aukko. Polun reunassa kasvaa kangasajuruohoa ja oikean yläreunan kivipesässä ohotanmaruna. Pesäkuusen eteen istutin euroopanalppitähteä sekä pari kamtsatkanmaksaruohoa lisää. Istutin rinteeseen myös lisää neidonkurjenpolvea.

Yleiskuva ylätasanteesta

Ajattelin, että voisi olla paikallaan havainnollistaa hieman ylätasanteen istutusryhmiä. Alla olevassa kuvassa näkyy tilanne heinäkuun lopussa. Haaveissani ja visiossani näen alueen yhtenäisenä istutusalueena, jonka lomassa polut risteilevät. Vielä on jonkin matkaa kuljettavana, ennen kuin päästään siihen pisteeseen, mutta kun ajatellaan, että kolme kesää sitten tässä ei kasvanut mitään, ollaan jo päästy eteenpäin.

Rinnepenkin ylätasanteen puolella

koreilee hopeamaruna. Siirsin marunan aiemmin kesällä tähän reunuspenkistä, jossa se oli jäämässä kangasajuruohojen vangiksi. Taaempana näkyvät verikurjenpolvet ovat jo lopettaneet kukintansa. Niiden edessä pikkutöyhtöangervot ovat kukkineet hyvin laiskasti. Ehkäpä ne kukkivat ahkerammin elokuussa.

Hopeamarunan ja verikurjenpolvien välissä olevaan tyhjään kohtaan kylvin keväällä ruiskukan siemeniä. Tummat, tietyssä valossa lähes mustat ruiskukat näyttävät kauniilta hopeamarunan kanssa.

Nakkelin tähän penkkiin myös pussillisen sekalaisia kesäkukkien siemeniä. Sininen tarhaneito on asettunut pikkutöytöangervon kainaloon.

Reunuspenkki

on kangasajuruohojen valtakuntaa, eikä suuria muutoksia ole tapahtunut sitten kesäkuun. Viime talvi kohteli ankarasti penkin päässä kasvavia tuijia ja tarkoitus on jossain vaiheessa siirtää ne pois. Tästä suunnasta vahinko ei näy, mutta toiselta puolelta tuijat ovat lähes kaljuja. Tuijien tilalle olen kaavaillut jotain kaunista pikkupuuta. Lisäksi ajattelin siirtää ainakin osan keskipenkissä kasvavista valkoisista loistosalvioista tuonne penkin päähän, polun kaarteeseen.

Keskipenkissä

on valtikkanauhuksen jättämä aukko (multakohta tuossa oikealla). Siirsin nauhuksen puolivarjon penkkiin, sillä keskipenkki oli selvästi sille liian kuuma paikka. Nauhuksen korvaava kasvi oli heinäkuun lopulla vielä mietinnässä. Nyt aukko on täytetty, mutta siitä lisää myöhemmin. Penkin vasemmassa reunassa olevaa aukkoa yritän parhaillaan täyttää keväällä kylvämilläni mustapäivänhatun taimilla.
Valkoista ja sinistä salviaa, ’Rozanne’ kurjenpolvea, syysleimuja, euroopanalppitähteä ja kohta kukintansa aloittavaa valkoista jalokelloa sekä valkoista kaunopunahattua. Penkkiin on istutettu myös mustapäpivänhatun taimia, jotka toivottavasti kukkivat ensi kesänä. Harmaakurenpolvi ’Ballerina’ ei kuki enää, mutta vaalenpunainen kellopeippi on jo nupulla.

Heinäkuun ensimmäisen päivän raemyrsky ja rankkasade tekivät valitettavaa hallaa salvioille ja varistivat kaikki niiden kukinnot maahan. Salvioiden kukinta taisi tänä vuonna lakata siihen. Salviat kukkivat usein vielä syyskuussa, joten heinäkuun ”takatalvi” teki melkoisen tuhotyön niiden kohdalla. Penkin etureunassa kukkiva kurjenpolvi ’Rozanne’ tuo onneksi väriä penkkiin, ja syysleimutkin alkavat avata jo nuppujaan.

Syysleimuja tuloillaan

Tässä on tulossa siemenestä kasvattamiani mustapäivänhattu ’Green Wizardin’ taimia (etualalla yksi kitulias kaunopunahattu, joka ei vain suostu kasvaamaan). Kukkia ei ’Green Wisardilta’ vielä tänä kesänä ole odotettavissa, mutta kaikki taimet näyttävät terhakoilta ja hyvinvoivilta. Toivotaan niille onnea talvehtimiseen.

Kitkeä näköjään taas pitäisi…

Liljapenkki

on pihan väriläiskä. Penkin asukkaista kerroinkin jo enemmän täällä, joten ei paneuduta liljoihin kovin perusteellisesti.

Liljapenkin laajennus kummittelee edelleen mielessä ja tällä hetkellä mietin, että istuttaisin liljojen eteen jotain matalaa liljaa tuomaan penkkiin hieman vaihtelua ja korkeuseroa. Toinen asia, mikä on mietinnässä, on keltaisten liljojen siirto. Kävin jo varmuuden vuoksi merkkaamassa ne langoilla, jos päätän syksyllä siirtää ne jonnekin muualle. Mitenköhän ne tulisivat toimeen iiristen kanssa?

Kurkataan vielä liljapenkin toiselle, varjoisammalle puolelle. Siellä kasvaa erilaisia kuunliljoja sekä valkoista kurjenmiekkaa. Penkin ylemmälle, suurten kivien rajaamalle tasolle istutin aiemmin kesällä mieheltäni lahjaksi saamani kärhön.

Kuunlijapenkin uusin tulokas on pikkiriikkinen ja supersuloinen ’Blue Mouse Ear’

’Blue Mouse Ear’ ja sen takana nupulla olevia tarhaneitoja.

Penkin päässä puolestaan kukkii soihtulilja, joka viime kesänä kasvoi ruukussa. Istutin sen syksyllä maahan ja kaikeksi yllätykseksi se paitsi selvisi talvesta, myös kukkii.

Soihtulilja

Pionipenkin

ensimmäinen kesä on sujunut olosuhteisiin nähden hyvin ja kolme viidestä pionista on jopa kukkinut. Harmikseni pionien kukinta tyssäsi heinäkuun alun myräkkään ja kukinta jäi hyvin lyhytaikaiseksi.
Kiinanpioni ’Sarah Bernhardt’ hyisen suihkun jälkeen.

Muutama päivä myrskyn jälkeen paistaa jo aurinko, mutta pionit ovat nuupallaan.

Kylvin keväällä penkkiin kosmoskukan siemeniä toiveissani saada kukkiva penkki myös pionien lakastuttua. Olin melko varma, että kärhöt eivät vielä näin ensimmäisenä kesänä kukkisi ainakaan kovin runsaasti, joten luotin kosmoksiin. Toisin kävi. Kosmoskukat kasvoivat kyllä komeiksi ja tuuheiksi, mutta ainoastaan yksi niistä kukkii. Muissa ei näy edes nuppuja.

Yksinäinen kosmoskukka

Kylvin penkkiin myös tarhaneito ’Miss Jekylin’ siemeniä, ja niistäkin kukkii vain pari, muut hapsottavat nuputtomina siellä täällä.

Myös kärhöjen kohdalla koettiin takaisku, kun jouduin leikkaamaan ’Miss Batemanin’ versot lähes kokonaan alas. Kärhö lähti todella nopeasti kasvuun, mutta sitten aivan yllättäen sen lehdet alkoivat ruskistumaan. Mielestäni se ei ollut lakastumistautia, sillä lehdet näyttivät väriä lukuunottamatta muuten elinvoimaisilta. Varmuuden vuoksi leikkasin ruskeat versot kuitenkin pois (kiitos neuvoista, Minna), joten ’Miss Bateman’ ei ainakaan tänä kesänä enää kuki. Penkin toinen kärhö, ’Madame le Coultre’ näyttää onneksi voivan hyvin ja kasvaa rauhalliseen tahtiin.

Äidiltäni maaliskuussa syntymäpäivälahjaksi saamani pelargonia puolestaan kukkii kauniisti.

Heinäkuussa koettiin siis jokunen takaisku, mutta loppusumma on kuitenkin positiivinen. Puutarhan istutusalueet kehittyvät vähitellen ja etenkin rinnepenkin muutos ja tuivion poistaminen veivät yleisilmettä ison harppauksen eteenpäin. Kehitettävää vielä riittää, mutta mennään asia kerrallaan.

Mukava viikonloppua ja elokuun alkua kaikille!

Heinäkuinen kuvakierros

Heinäkuu on ollut tähän mennessä keskimääräistä viileämpi ja se näkyy puutarhassa. Monet normaalisti jo täydessä kukassa olevat kasvit vasta aloittelevat kukintaansa. Toisaalta, kitkeminen, penkkien kanttaus ja pensaiden leikkaaminen on ollut huomattavasti mukavampaa viileämmässä säässä, kuin viime kesän huippuhelteissä.

Pikkutöyhtöangervo aloittelee kukintaansa

Täksi viikoksi on jo luvattu lämpimämpää säätä ja toiveissani on, että lämpö saisi monet vielä nupulla olevat kukat avautumaan. Tältä kuitenkin näyttää tällä hetkellä; tervetuloa kuvakierrokselle puutarhaamme.

Viileä sää on pitänyt liljat tiivisti nupussa, mutta muutama niistä on sentään auki. Tässä kukkii marhanlilja ’Orange marmalade’
Tämän liljan nimi on hukassa. Tunnistaako kukaan?
Mysteerililja
Jalokurjenpolvi ’Rozanne’ on uusi hankinta. Istutin sitä keskipenkin etureunaan – se sopii kauniisti yhteen sinisten loistosalvioiden kanssa.
’Rozannessa’ on upea väri ja se myös kukkii pitkään, aina heinäkuusta syyskuulle saakka.
Neidonkurjenpolvi viihtyy rinnepenkissä hyvin ja kukkii runsaasti. Neidonkurjenpolvi on matalakasvuinen verikurjenpolven muunnos, joka kukkii hienä-elokuussa.
Neidonkurjenpolvella on hempeän vaaleanpunaiset kukat ja hauska, hieman ryppyinen olemus. Siitä on tullut yksi suosikkikurjenpolvistani.
Euroopanalppitähti ’Edelweis’ kukkii keskipenkissä yhdessä salvioiden kanssa.
Muutama unikkokin on auennut. Kimalaiset pitävät niistä. Tämä yksilö on ihan onnesta sykkyrällä.
Ylemmässä puolivarjon penkissä kukkii isotöyhtöangervo, sormivaleangervo sekä keijuangervo. Välistä pilkottaa myös mustalaukan valkoinen kukinto. Muut laukat ovat jo lopettaneet kukintansa.
Mustalaukka, Allium nigrum
Jaloangervot aloittelevat kukintaansa. Niidenkin seassa kasvaa mustalaukkaa.
Isotähtiputki yhteiskuvassa varjoliljan (vai onko sittenkin marhanlilja?) ja peurankellon kanssa.
Peurankello ’Campanula glomerata’
Päivän iloisin puutarhayllätys odotti liljapenkin päässä. Istutin viime kesänä ruukkuun soihtuliljoja, jotka eivät kukkineet missään vaiheessa. Syksyn tullen laitoin ruukussa olleet taimet maahan, vaikka lähtökohtaisesti soihtulilja pitäisikin talvettaa pakkasettomassa paikassa. Kasasin liljan päälle runsaasti lehtiä suojaksi talven varalle ja kappas vaan, sehän kukkii kohta!

Olisi kiva kuulla, miten heinäkuinen sää on näkynyt teidän puutarhassanne? Onko kukinta myöhässä vai onko säällä ollut mitään merkitystä kasvien kasvuun?

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

Pieniä parannuksia

Sain viikonloppuna tehtyä pieniä parannuksia puutarhassa, muun muassa kitkettyä pari näkyvimmällä paikalla sijaitsevaa perennapenkkiä. Loput penkit jäivät vielä kitkemättä, ja ovatkin sillä tolalla, kunnes säät tästä paranevat. Minulla alkaa ensi viikolla kesäloma, ja silloin on ainakin hyvää aikaa saattaa kesken jäänyt työ päätökseen.

Muitakin pieniä parannuksia sain tehtyä. Olin jo vuoden päivät pohdiskellut, mitä istuttaisin rinnepenkissä olevaan aukkopaikkaan. Viime vuonna siitä pois siirtämäni purppurakeijunkukat eivät edelleenkään olleet saaneet korvaajaa ja rinne oli yhdestä kohdasta autio. Uuden kasvin pitäisi mielellään olla sellainen, että se peittäisi pikkusipulien lakastuvat lehdet hyvin alleen.

Parannuskohta sijaitsee hopeahärkkimättäiden välissä, tuossa, missä näkyy ruskea kasa pikkusipuleiden rumia varsia. Varret pitäisi saada piiloon. Tuon ruman, penkin edessä olevan nurmikaistaleen sain viikonloppuna kitkettyä. Hurraa!

Ratkaisu löytyi läheltä ja oli niin itsestäänselvä, että vieläkin hämmästelen omaa pöljyyttäni. Viime syksynä pionipenkkiin istuttamani kurjenpolvet saisivat muuttaa uuten paikkaan rinteeseen! Kurjenpolvet ovat täydellisiä maanpeitekasveja tähän paikkaan, sillä ne aloittavat maanpäällisten osien kasvattamisen joka vuosi käytännössä nollasta. Pikkusipuleille jäisi näin runsaasti tilaa kukkia ja sitten kun niiden aika on ohi, kurjenpolvet saisivat peittää ne alleen. Kaiken lisäksi ’Elke’ sopisi värinsä puolesta paljon paremmin rinteeseen kuin pionipenkkiin. Miten minä en tätä aiemmin keksinyt!

Verikurjenpolvi ’Elke’ saapui pelastajaksi.

Huhtikuussa tekemäni rinteen laajennusosan jäljiltä rinteeseen oli jäänyt vielä tyhjä kolo ja siihen hankin yhden korallikeijunkukan taimen. Katson hetken aikaa, miten kasvi rinteessä viihtyy ja jos näyttää viihtyvän eikä paikka ole sille liian aurinkoinen, hankin vata sitten pari tainta lisää. Heräteostoksena mukaan lähti myös yksi valkoinen ketoneilikka, sillä minusta se sopi niin kauniisti yhteen korallikeijunkukan kanssa. Väriyhdistelmä on herkullinen. Kuin Marianne-karkki.

Marianne-karkin toinen osapuoli on ukkoskuuron jäljiltä täysin maassa, mutta eiköhän se siitä virkoa. Korallikeijunkukan kukinnotkin näyttävät menneen sateesta poikki.

Pionipenkki menetti siis penkin reunassa kasvaneet kurjenpolvet, mutta sai tilalle uudet. Minusta valkoinen väri sopii muutenkin paremmin tähän penkkiin, joten nyt pionipenkkiä reunustaa neljä valkoista verkikurjenpolvea. Penkkiin olisi mahtunut vielä pari tainta lisää, mutta taimia oli saatavilla ainoastaan neljä. Kurjenpolvet onneksi kasvavat vauhdilla ja niitä voi sitten myöhemmin jakaa koko reunuksen matkalle.

Verikurjenpolvi ’Album’ (Geranium sanguineum ’Album’)
Pionipenkissä ’Sarah Bernhardt’ on tässä kuvassa nupulla. Tällä hetkellä pionit ovat myrskyn runtelemia. Penkin vasemmassa kulmassa on vielä paikka yhdelle pionille. Haaveilen löytäväni siihen ’Bowl of Beautyn’ tai ’Coral Charmin’. Pionipenkin takana kiipeilevät kärhöt.

Taimitarhan kanat olivat muuten saaneet perheenlisäystä ❤ Ihania pikku piipittäjiä ❤

Mukavaa keskiviikkoa!

Missä kukitaan? Osa 2a: aurinkopenkit kesäkuussa

Tämä postaus jatkaa toukokuussa aloittamaani sarjaa kesän kukkijoista. Tarkoitus on tarkkailla koko kesän ajan, missä penkissä kukitaan ja mikä osa puutarhaa puolestaan kaipaa lisää kukkijoita. Kerään samalla kuvasarjoja Kasviluettelo-sivulle penkkien muutoksesta. Käykää vilkaisemassa sitäkin *klik*. Sivu päivittyy koko ajan tässä kesän mittaan.

Jaan kesäkuun osion kahteen eri postaukseen, sillä muuten tästä postauksesta tulisi todella pitkä. Tässä ensimmäisessä osassa käyn läpi aurinkopenkit ja toisessa puolivarjon ja varjon penkit. Toukokuun osan voi käydä lukemassa täältä.

Kesäkuu

Jos toukokuu oli tulppaanien juhlakautta, niin kesäkuussa väriloistosta ovat vastanneet rinnepenkin matalat maanpeiteperennat. Viime kesänä perustettu penkki alkaa vähitellen näyttää mukavan rehevältä ja kasvit ovat levinneet vauhdilla. Aukkopaikkoja toki vielä löytyy, mutta tätäkin kesää on vielä paljon jäljellä kasvien kasvaa.

Etupihan aurinkopenkit

Rinnepenkki

Muualla puutarhassa väritys on vaihtunut seesteisemmäksi, mutta sitä ei voi sanoa rinnepenkistä. Siinä leiskutaan. Rinnepenkissä kasvaa matalia maanpeiteperennoja, jotka näin kesäkuussa näyttävät ottavan elämästä kaiken ilon irti.
Sammalleimu, patjarikko, hopeahärkki kangasajuruoho, ketoneilikka ja ajuruohot kukkivat kesäkuussa sydämensä kyllyydestä.

Toukokuussa kukintansa aloittaneet patjarikko ja sammalleimu kukkivat vielä kesäkuun alkupäivät, mutta kesäkuun ehdottomat rinnepenkin katseenvangitsijat ovat olleet ajuruohot ja hopeahärkki.

Ajuruoho ’Albus’ (Thymus praecox)  ja Kangasajuruoho (Thymus serpyllum)
Ajuruoho ’Purple Beauty’ (Thymus praecox)

Hopeahärkit ovat levinneet valtavasti. Olen ryhtynyt miettimään paikkoja, minne niitä voisi siirtää, etteivät ne valtaisi rinnepenkkiä täysin.

Hopeahärkki (Cerastium tomentosum)

Rinteessä kasvaa myös neidonkurjenpolvea, mutta se tuntuu jäävän kokonaan muiden jalkoihin. Kasvusto ei tosin vielä ole kovin runsas, joten ehkä sekin ottaa myöhemmin lopulta oman paikkansa rinteessä.

Neidonkurjenpolvi (Geranium sanguineum var. striatum)

Kauniin kullankeltainen kamtsatkanmaksaruoho tuo mukavaa piristystä muuten valko-purppuraan rinteeseen. Kamtsatka kasvaa pesäkuusen ja tuivion lomassa rinnepenkin ja ylätasanteen saumassa, eikä sitä joka kulmasta huomaa. Mutta sitten kun sen huomaa, kasvi on oikea ilonpilkahdus. Olen välillä miettinyt, että siirtäisin kamtsatkan näkyvämmälle paikalle, mutta toisaalta pidän kovasti myös siitä yllätyksellisyydestä, jonka kasvin sijainti nykyisellään antaa. Penkin päävärit ovat niin vahvasti valkoinen ja purppura, että yllättävä keltainen pilkahdus on ilahduttava erikoisuus.

Kamsatkanmaksaruoho (Sedum kamtschaticum ’Variegatum’)
Kamtsatkan makasruoho kasvaa pesäkuusen ja tuivion välissä rinteen ja ylätasanteen saumassa. Maksaruohojen takana pilkottaa ylätasanteella kasvavat kurjenpolvet. Keskipenkkikin häämöttää taka-alalla.
Kamtsatkat toisesta suunnasta, ylätasanteelta kuvattuna. Ylätasanteella kasvaa pikkutöyhtöangervoa ja kurjenpolvea. Pelastin tähän penkkiin reunuspenkistä kangasajuruohojen keskelle vangiksi jääneen hopeamarunan. Se häämöttää aivan tuolla penkin päässä.

Rinnepenkin keskivaiheilla on aukkopaikka (kuvassa alla kahden hopeahärkkimättään välissä, tuossa missä nyt on ruma kasa pikkusipulien lakastuvia lehtiä) ja mietin siihen kuumeisesti täydennystä.

Onko teillä ehdotuksia, mikä kasvi tuohon sopisi? Itse ajattelin yhtenä vaihtoehtona korallikeijunkukkaa. Siinä olisi räväkkä kukinto, joka sopisi yhteen ketoneilikan kanssa ja myös kaunis lehti, joka peittäisi alleen lakastuvat pikkusipulien lehdet. Mutta onko paikka liian paahteinen keijunkukalle?

Reunuspenkki

Tulppaanien räiskyvät värit ovat kesäkuussa vaihtuneet kangasajuruohon ja salvian hillitympään kukintaan. Kukat ovat vaatimattomia tulppaaneihin nähden, mutta niitä on paljon. Pieniä pörisijöitä siis riittää, sillä sekä kangasajuruohot että salviat ovat kimalaisten suurta herkkua. Myös perhoset viihtyvät ajuruohojen seassa, salvioista ne eivät niinkään piittaa. Ovat ilmeisesti yhdessä tuumin sopineet, että jättävät salviat suosiolla kimalaisille.

Keskipenkki

Keskipenkki on sekin vaihtanut värinsä tyynempiin sävyihin toukokuisen tulppanien järjestämän ilotulituksen jälkeen. Tulppaanit kukkivat kesäkuun kymmenennen päivän tienoille, mutta sen jälkeen tunnelma penkissä on ollut hyvin seesteinen.
6.6.2019 tulppaanit kukkivat vielä. Harmaakurjenpolvi ’Ballerina’ on myös aloittanut kukintansa.
19.6.2019
Salviat ovat kukassa, samoin etureunassa kasvava harmaakurjenpolvi ’Ballerina’.
Muuten on vihreää.

Keskipenkissä on näin kuun lopussa tulppaanien jättämä kauhistuttavan ruma aukko. Leikkasin täysin korpuksi kuihtuneet tulppaaninvarret pois rumentamasta näkymää ja nyt – ennen kuin kaunopunahattu ja siemenestä tänä kesänä kasvattamani mustapäivänhattu ’Green Wizard’ rehevöityvät – penkin keskusta näyttää surkealta. Fiksu malttaisi odottaa, että kasvit kasvavat täyteen mittaansa, malttamattoman tekisi mieli lähteä käymään taimitarhalla.

Keskipenkki 29.6.2019.

Tulppaanien varsien alta paljastui myös valtava määrä viime kesän unikoista kylväytyneitä taimia. Raukat olivat jääneet aivan pikkiriikkisiksi kasvaessaan tulppaanien seassa ja auringon valolta piilossa.

Hassuja miniunikoita.
Jos haluatte kasvattaa pikkiriikkisiä unikoita, antakaa niiden kasvaa varjossa 🙂

Penkin reunustalle kylväytyneet unikot sen sijaan ovat kasvaneet tomerasti ja ovat normaalin kokoisia.

Liljapenkin

ovat vallanneet liljat – tosin ne eivät vielä kuki. Narsissien kuihtuvat kukat ja lehdet jäivät nopeasti ylös nousevien liljojanvarsien sekaan piiloon, joten siinä mielessä narsissien ja liljojen yhdistelmä osoittautui erittäin toimivaksi. Kukkijoita penkissä ei kesäkuussa juurikaan ole ollut nyt kun penkin lakea aiemmin koristanut lumipalloheisi pääsi päiviltään. Penkin päässä kasvava päivänlilja on ollut penkin ainoa kukkija, ja senkin ajattelin hävittää. En ole koskaan erityisesti pitänyt siitä, eikä se tunnu löytävän oikeaa paikkaa puutarhassa.

Mielessä itää myös liljapenkin pieni laajennus. Jos penkkiä leventäisi hieman, liljojen eteen saisi jotain kivaa keskikorkeaa kasvia peittämään liljojen varsia. Mitähän siihen voisi istuttaa?

Pionipenkki

jatkaa puutarhan hillittyä linjaa. Tulppaanien lakastuttua penkin sävy on ollut hyvin vihervoittoinen ja kukinnasta ovat vastanneet valkoiset kaunottaret loistokärhö ’Miss Bateman’ ja pioniherttuatar, ’Duchesse de Nemours’. Tulevina kesinä on todennäköisesti odotettavissa värikkäämpi penkki pionien rehevöityessä. Kaikki penkin taimet on nimittäin istutettu viime syksynä, eikä näin ensimmäisenä kesänä suurta kukkaloistoa ollut odotettavissakaan. Vuoden päästä kesäkuussa saattaa näyttää jo toisenlaiselta.
Pihamme kaikkien aikojen ensimmäinen kärhö ’Miss Bateman’ avasi ensimmäisen kukkansa jo kesäkuun puolivälissä. Miss Bateman kukkii keskikesällä vanhoilla versoilla ja uudelleen loppukesällä uusilla versoilla. Vanhoihin versoihin muodostuneet kukat ovat nyt jo lakastuneet, mutta toiveita siis on, että se kukkii tänä vuonna vielä uudelleen.
Hurmaava, tuhansissa eri valkoisen sävyissä koreileva ’Duchesse de Nemours’ sai kunnian olla kaikkien aikojen ensimmäinen pionin kukka meidän pihallamme.

Kun näin kesäkuussa pionipenkkiä katselee, huomaa penkin etureunan autiuden. Istutin penkin reunaan viime syksynä taimialesta ostamieni kurjenpolvia, mutta ne ovat lähteneet todella huonosti kasvuun ainakin näin ensimmäisenä kesänä. Penkin reuna näyttää surulliselta ja selvästi on havaittavissa myös, että tilaa olisi vielä parille uudellekin pionille. Vai mitä olette mieltä?

Surulliset kurjenpolvet ja ankea penkin reuna.

Yhteenvetona siis:
Keskipenkissä on kesäkuun lopussa ruma aukko. Odottaako vai mennäkö taimiostoksille?
Liljapenkkiä voisi laajentaa. Mikä olisi sopiva kasvi liljojen eteen?
Rinnepenkki tarvitsee ehkä täydennystä. Mikä olisi kiva kasvi?
Pionipenkin etureunalle täytyy tehdä jotain.
Muuten on asiat ihan hyvin 🙂

Huh, tulipa pitkä postaus. Kiva, jos jaksoit mukana loppuun saakka.

Mukavia kesäkuun viimeisiä päiviä!

Nuppuja sen seitsemää sorttia

Puutarhassa on tällä hetkellä merkillinen, odottava tunnelma. Rinnepenkki kukkii täyttä päätä monivärisenä kukkamerenä, mutta muualla puutarhassa kasvit näyttävät keräävät voimia tulevaan kukintaan ja keskittyvät nuppujen kasvattamiseen.

Rinnepenkki eilen. Etualalla ketoneilikkaa, valkoista ajuruohoa ja lähes violettia kangasajuruohoa. Takana siintää hopeahärkeistä koostuva kukkameri.

Keskipenkin toukokuinen tulppaanien ilotulitus on vaihtunut salvioiden hillittyyn kukintaan. Tunnelma on rauhallinen, ja pidän siitä. Antaa rinnepenkin leimuta, vetäköön keskipenkki välillä henkeä.

Keskipenkissä alppitähtien nukkaiset, hopeiset kukat alkavat muotoutua. Alppitähti sopii minusta hienosti salvioiden seuraksi. Niissä on samaa hillittyä, yksinkertaista kauneutta kuin salvioissakin.

Isotähtiputki on jo raottanut nuppujaan ja kenties jo huomenna saan ihailla sen kaunista kukintaa. Tämä tähtiputki on valkoinen. Yritin keväällä kasvattaa myös punaisten isotähtiputkien siemeniä, mutta yritys epäonnistui, eikä yksikään siemenistä itänyt. Loput jääneistä siemenistä kylvän suoraan kasvupaikalle myöhemmin kesällä, toivottavasti niiden kanssa on parempi onni. Olisi ihana saada myös punaista tähtiputkea.

Isotähtiputki ’Shaggy’

Näistä nupuista olen erityisen iloinen. Jo kolmatta kesää olen odottanut varjoliljojen kukintaa ja nyt ollaan jo aika lähellä. Uskallanko jo toivoa, että tänä kesänä se tapahtuu?

Myös muiden liljojen nuput ovat poksahtamaisillaan kukkaan. Liljapenkissä on odotettavissa oikea värien ilotulitus, kunhan kaikki nuput avautuvat. Nuppuja en laskenut, mutta kukkavarsia on 42.

Eikä kesää ilman unikoita! Kylvin tänä vuonna uusia unikon siemeniä ainoastaan kurjenmiekkojen seuraksi, mutta edelliskesien unikoiden jälkeläisiä tupsahtelee esiin sieltä täältä. Tämä yksilö kasvaa keskipenkissä salvioiden seassa.

Meinasin kohta lähteä keräämään kimpullisen luonnonkukkia maljakkoon. Siitä on tullut itselleni jo jonkinlainen juhannusperinne, eikä juhannus tunnu juhannukselta ilman niitä.

Toivotan oikein rauhallista juhannusta kaikille!