Missä kukitaan? Osa 4a: Aurinkopenkit elokuussa

Syyskuu on jo hyvässä vauhdissa, mutta kurkataan vielä elokuiseen puutarhaan. Tämä postaus jatkaa toukokuussa aloittamaani sarjaa, jossa seurataan, miltä puutarha näyttää kesän eri vaiheissa. Tarkoitus on tällä tavoin löytää sekä puutarhan helmet että kohennusta kaipaavat kohteet. Jaan heinäkuun katsauksen jälleen kahteen postaukseen, jotta jutuista ei tulisi liian pitkiä.

Tässä vielä linkit aiempiin osiin:

Elokuu

Keskikesän paahteiset päivät ovat ohitse ja elokuun matala valo luo puutarhaan aivan uutta tunnelmaa. Aurinko ei pääse enää paistamaan puiden latvojen yli vaan sen valo siivilöityy lempeästi oksien lomitse ennen kuin se tavoittaa puutarhan. Varjot ovat syvemmät ja värit pehmeämmät.

Rinnepenkki

Rinnepenkin sävy on muuttunut elokuussa hopeanhohteiseksi. Hopeahärkki, alppitähdet ja ohotanmaruna pääsevät loistamaan, kun kesän värikkäimmät kukkijat eivät ota enää niin suurta roolia. Osa rinnepenkin kasveista aloittelee uutta kukintakierrosta, mutta into ei ole enää niin suuri, kuin alkukesästä.
Kasvit ovat kesän aikana rehevöityneet valtavasti.
Hopeahärkki on tehnyt muutaman uuden kukan. Sen takana myös kangasajuruoho kukkii yksittäisten kukkien voimin.
Ohotanmarunassa on tavattoman kaunis hopeinen sävy.

Kukintavuoro alkaa elokuussa siirtyä vähitellen maksaruohoille. Tässä kukkii hurmemaksaruoho.

Hurmemaksaruoho (Sedum ’Common red)

Rinnepenkin ylätasanne

koki elokuussa ryhtiliikkeen kanttauksen ja rinnepenkkiin yhdistymisen muodossa. Nyt kun kurjenpolvet ja pikkutöyhtöangervo eivät enää kuki, penkkiin tuovat näyttävyyttä hopeamaruna ja punatähkät.

Punatähkä on yksi elokuun komeimmista kukkijoista. Se on yleensä oikea perhosmagneetti, mutta tänä vuonna perhosia on näkynyt vähemmän kuin aiemmin. Joitain ohdake-, nokkos – ja herukkaperhosia on näkynyt ja eräänä päivänä tapasin yhden suruvaipankin. Muutoin ovat perhoset olleet vähissä. Onneksi kimalaisia on runsaasti – nekin ilahduttavat aina kovasti.

Punatähkä (Liatris spicata)

Reunuspenkissä

on kuivaa. Kangasajuruohojen kukinnot ovat aivan ruskeita, olisi ehkä pitänyt kastella niitä enemmän kesän aikana.
Kuvan ottamisen jälkeen leikkasin ajuruohon kuihtuneet kukinnot pois ja tällä hetkellä penkin ilme on paljon vehreämpi.

Aiemmin alas leikkaamani loistosalvia sen sijaan voi hyvin ja kukkii nyt uudelleen.

Loistosalvia Schneehugel (Salvia x sylvestris)

Keskipenkki

koki sekin muodonmuutoksen ja laajeni puolisen metriä etureunastaan. Sekin penkki kantattiin kunnolla ja kasveja ryhmiteltiin uuteen järjestykseen. On hauska nähdä, miltä tämä penkki näyttää ensi vuonna elokuussa.

Penkin korkeimpina kukkivat leimut, kellopeippi sekä viimeinkin kukkimaan innostuneet kaunopunahatut. Muita kukkijoita ovat salviat, kurjenpolvet sekä jalokello

Syysleimu ja kaunopunahattu rinta rinnan

Jalokello on kaunis ja kiitollinen kukkija. Se kukkii todella pitkään ja runsaasti ja vaikka kasvi on matala (vain noin 20 cm), sen suuret kukinnot näkyvät kauas. Huomaan pitäväni jalokellosta vuosi vuodelta enemmän.

Jalokello (Platycodon grandiflorus) 

Sininen loistosalvia ja jalokurjenpolvi Rozanne ovat kauniita yhdessä.

Jalokurjenpolvi ’Rozanne’ (Geranium ’Rozanne’)

Liljapenkki

kaipaa kukkijoita loppukesäksi ja alkusyksyksi. Kenties niiden lomaan voisi istuttaa syysleimuja tai punahattuja?

Liljapenkin toisella, varjoisammalla puolella kukkivat kuunliljat. Viime syksynä tänne siirtämäni ’Halcyon’ näyttää viihtyvän uudessa kotipaikassaan hyvin ja myöskin viime syksynä istuttamani ’Firn Linen’ alennustaimet kukkivat jo ensimmäisenä kesänä.

Kuunlilja ’Halcyon’

Pionipenkki

on kosmoskukkien valtakuntaa. Pitkään sain niiden kukintaa odottaa, mutta nyt ne kukkivat runsaasti. Aion joka tapauksessa ensi keväänä esikasvattaa kosmoskukat, jotta pääsen nauttimaan niiden kukinnasta aikaisemmin.

Kosmoskukkien varret ovat lähes puolitoistametriset ja niissä on valtavasti nuppuja.

Penkin toinen yksivuotinen asukas on tarhaneito ’Miss Jekyl’. Se jää valitettavasti täysin kosmoskukkien varjoon, vaikka aivan ihastuttava onkin. Täytyy ensi keväänä kylvää sitä jonnekin muualle.

Siemeniä tarhaneidosta voisi ainakin kuvitella tulevan runsaasti, kun katsoo näiden siemenkotien kokoa. Aivan valtavat!

Pionipenkin takana sijaitsevassa ruukkupuutarhassa kukkivat kesäpäivänhatut, samettikukat ja keväällä kylvämäni daaliat. Teen ruukkupuutarhan kuulumisista erillisen postauksen, muuten tästä postauksesta tulee aivan liian pitkä.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on img_9967-t.jpg
Kesäpäivänhattu (Rudbeckia hirta ’Gloriosa Daisy’)

Penkissä kasvava loistokärhö ’Miss Bateman’ on ilokseni hengissä. Se alkoi yllättäen kesän aikana ruskistumaan ja jouduin leikkaamaan sen alas. Nyt se on alkanut työntää uutta versoa, joten tällä hetkellä sen selviämismahdollisuudet näyttävät paremmilta kuin vielä viime kuussa. Penkin toinen kärhö, ’Madame le Coultre’ kasvaa rauhalliseen tahtiin, mutta voi olla, että se ei vielä näin ensimmäisenä kesänään ennätä kukkia.

Uusi penkki

Tajusin juuri, että minulla ei ole uudelle, kelta-vuoletille penkille vielä nimeä. Todennäköisesti siitä tulee päivänliljapenkki – edellyttäen tietenkin, että joskus löydän siihen penkistä vielä uupuvat päivänliljat 🙂

Elokuinen kukinta tässä penkissä on kaunis ja runsas. Värit ovat kirkkaat ja aavistelevat jo syksyn tuloa. Pidän tästä vastaväriparista kovasti.

Kanadanpiisku ja yrtti-iiso ovat kaunis yhdistelmä ja täydellinen vastaväripari.

Tiukukärhö Arabella sopii hyvin kelta-violettiin yhdistelmään. Minun täytyy hankkia Arabellalle vielä kaunis obeliski, jotta se pääsee kunnolla oikeuksiinsa.

Tiukukärhö `Arabella`

Elokuu on kaunis kuukausi. Se on vielä lämmin ja hyvinkin kesäinen, mutta ilmassa alkaa olla jo syksyn tuntua. Valon määrä alkaa pikku hiljaa vähetä ja puutarhaan alkaa ilmestyä syksyisiä sävyjä. Ilmassa on tiettyä haikeutta kesän kääntyessä ehtoopuolelle. Onneksi puutarhassa kuitenkin riittää kukkijoita vielä pitkään elokuun jälkeenkin.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Elokuinen puutarhakierros

Elokuisessa puutarhassa on jotain ainutlaatuista. Kukinta on runsasta ja rehevää, ja matalammalta paistava aurinko saa kasvien värit hehkumaan ihan toisella tavalla kuin keskikesän paahteessa. Hämärtyvät illat tuovat uudenlaista tunnelmaa ja uudenlaisia valo-olosuhteita puutarhaan. Valkoisten kukkien hehku hämyisessä puutarhassa on taianomainen ja näkyy kauas. Etenkin valkoinen syysleimu on näyttävä illan hämärässä.

Syysleimu ’Frau Anton Buchner’ ja ’Starfire’ (Phlox paniculata

Kirkkaanpunainen syysleimu näyttää menehtyneen talven aikana. Onneksi valkoinen ’Frau Anton Buchner’ ja pinkki ’Starfire’ eivät kokeneet samaa kohtaloa. Alakuvan ’Early White’ on tämän vuoden uusi tulokas leimupenkissä.

Syysleimu ’Early White’ (Phlox paniculata)

Kaunopunahattu kurkkii syysleimujen lomasta. En tiedä tarkemmin, mikä lajike tämä on. Nappasin taimen mukaani alennuspöydästä, eikä täsmällisiä nimilappuja ollut tarjolla. Tämän sävy on vähän kellertävä, ainakin tällä hetkellä. On hauska nähdä, muuttuuko väri kukkien vanhetessa.

Kaunopunahattu (Echinacea purpurea)

Jalokellon nuput poksahtavat auki hetkenä minä hyväänsä. Jalokello oli ensimmäisiä kasveja, jotka puutarhaan hankin ja olen ollut siihen äärimmäisen tyytyväinen. Se on helppohoitoinen, ei rönsyile paikasta toiseen ja kukkii runsaasti ja pitkään. Ainoa asia, minkä nyt muuttaisin, olisi sen kasvupaikka. Puutarha on muuttunut paljon niistä ajoista, kun sen istutin, ja nykyisellään kasvi kasvaa hieman syrjässä. Jalokello ei pidä siirtämisestä, joten en ole uskaltanut sitä paremmallekaan paikalle siirtää.

Jalokello (Platycodon grandiflorus)

Harmaakurjenpolvi Ballerina aloitti toisen kukintakierroksen ja kasvaa somasti jalokurjenpolvi Rozannen kanssa rinta rinnan.

Myös osa salvioista aloittelee toista kukintakierrosta. Salvioille kävi köpelösti heinäkuun myrskyn kourissa ja lähes kaikki sekä valkoisten että sinisten salvioiden kukinnot varisivat maahan. Leikkasin kuolleet kukat pois (Päiville vielä kerran kiitos vinkistä), ja nyt salviat elävät toista elämäänsä.

Loistosalvia (Salvia × sylvestris)

Liljapenkin varjoisammalla puolella kuunliljat aloittelevat kukintaansa. Puolivarjon penkissä kuunliljojen kukinta alkaa sen sijaan olla jo ohi.

Kuunlilja ’Halcyon’ (Hosta Tardiana)

Punatähkät ovat komeimmillaan. Viime kesänä punatähkät olivat tulvillaan perhosia, nyt perhosia on näkynyt todella vähän. Toivotaan, että ne vielä etsiytyvät meidänkin puutarhaamme.

Punatähkä (Liatris spicata)

Puolukkamättäitä kasvaa siellä täällä. Aivan hyytelöksi asti puolukoita ei omalta pihalta riitä, mutta ovathan ne mukavia makupaloja puutarhatöiden lomassa.

Kallion kolosta siirtämäni kurjenkello näyttää ottaneen uuden asuinpaikkansa omakseen. Hieman arvelutti siirtää kasvia sen kukkiessa, mutta näköjään se ei ole ollut moksiskaan. Päin vastoin, uutta kukkaa pukkaa koko ajan.

Kurjenkello (Campanula persicifolia)
Kurjenkello (Campanula persicifolia)

Toinen kesän onnistuneista kasvisiirroista kukkii ylemmässä puolivarjon penkissä. Valtikkanauhus viihtyy huomattavasti paremmin nykyisessä paikassaan kuin aurinkoisessa keskipenkissä.

Valtikkanauhus (Ligularia przewalskii)

Ja viimeisimmäksi, mutta ei suinkaan vähäisimmäksi: pettävätkö silmäni, vai onko tuossa kärhön nuppu? Ja toinen tuossa viereisessä oksan haarassa? Jos on, meidän pihalla saatetaan nähdä tänä kesänä vielä loistokärhö ’President’ kukassa.

Loistokärhö ’The President’ (Clematis The President’)

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

Hurjaa ja vähemmän hurjaa kasvua

Laitoin viime lauantaina daalian siemeniä multaan ja jo kahden päivän päästä siemenistä oli itänyt kaksi. Toissapäivänä, neljän päivän päästä kylvöstä näytti jo tältä:

Daalian siemenet 27.3.2019

Eilen uskaltauduin jo toteamaan ääneen, että meillä taita ensi kesänä kasvaa daalioita:

Dahlia variabilis ”Redskin” 28.3.2019

Sen sijaan 10.2 kylvetyistä akileija ”Dark Colubinen” ja isotähtiputki ”Primadonnan” siemenistä yksikään ei ole vielä itänyt. Niiden osalta taitaa peli olla menetetty. No, onneksi loput niiden siemenistä voi kylvää suoraan ulos kesän tultua. Toiveissa vain oli saada kukkivia yksilöitä jo tänä kesänä, mutta pitää malttaa odottaa.

Isotähtiputki ’Shaggy’ 

Erityisen ilahtunut olen siitä, että mustapäivänhattu ”Green Wizard” ja punaluppio näyttävät elon merkkejä. Eivätkös nuo pienet, vaaleat pisteet tuossa alla ole aivan selviä elonmerkkejä?

Punaluppion ”elonmerkit” löysin jääkaapista, kun tarkistin kylmäkäsittelyssä olevien siementen vointia. Aika pieniähän nuo elonmerkit ovat, mutta siirsin pikkiriikkiset kasvin alut kuitenkin jo minikasvariin kasvamaan. Toivottavasti en siirtänyt niitä liian aikaisin.

Punaluppiota olen kaavaillut puolivarjon penkkin perhoangervon ja isotähtiputkien rinnalle ja Green Wizardille on paikka varattuna valkoisten kaunopunahattujen seurassa. Punaluppion ja Green Wizardin taimia odotan erityisesti, sillä uskon niiden sointuvan kauniisti yhteen valkoisten seuralaistensa kanssa.

Vastaako todellisuus visiota, se nähdään sitten myöhemmin. 🙂

Muistutuksena vielä, että synttäriarvontaan on aikaa osallistua vielä tämän päivän ajan. Huomenna arvotaan!

Ongelmat ovat tehty ratkaistaviksi

Meillä on puutarhassa pari ongelmakohtaa, joihin olen etsinyt ratkaisua jo jonkin aikaa. Yksi niistä on rinnepenkin ylätasanne, jonne en vain ole sopivia kasveja löytänyt. Penkissä on kasvanut vaikka mitä, mutta mikään ei oikein ole siinä viihtynyt tai siihen muuten vain sopinut. Olen ollut tyytyväinen ainoastaan penkin reunalla kasvaviin verikurjenpolviin.

IMG_4251-T
Rinteen ylätasanne ennen ratkaisun löytymistä 

Toinen ongelmakohta on rinnepenkki, josta poistamieni keijunkukkien tilalle olen miettinyt täydennystä.

IMG_4482-T

No, käväisin eilen pyöräretkellä Tirilän puutarhassa katsomassa, löytäisinkö ongelmiini ratkaisua. Ja löysinhän minä (ja vähän muutakin 🙂 ).

IMG_5217-T
Saalis

Ongelma numero yksi – eli rinnepenkin ylätasanne – sai täydennystä pikkutöyhtöangervoista. Olen etsinyt penkkiin jonkinlaista mätästävää tai pensastavaa, maksimissaan 40 cm korkeaksi kasvavaa kasvia, sillä en halua kasvien kasvavan korkeammiksi kuin vierellä kasvavat pesäkuuset. Korkeammat kasvit nimittäin blokkaisivat näkymän ylätasanteen muihin penkkeihin.

IMG_5221-T

Pikkutöyhtöangervo kasvavaa vain 20-30 cm korkeaksi ja tekee suloisia valkoisia, töyhtömäisiä kukintoja. Kaiken lisäksi sen koristeellinen lehdistö sopii todella hyvin sekä havujen että kurjenpolvien pariksi. Se on ihan täydellinen kasvi tuohon paikkaan – toivottavasti 🙂

IMG_5225-T
Pikkutöyhtöangervo

Rinnepenkkin aukkokohtaan puolestaan hankin hopeahärkkiä ja istutin lisäksi kangasajuruohon jakotaimia. Hopeahärkit toimivat kivasti penkin vasemmassa reunassa kasvavien lajitoveriensa parina ja tuovat penkkiin sen kaipaamaa tasapainoa.

IMG_5218-T

Tirilässä parveili valtavasti perhosia. Valitettavasti ainoa, josta sain kuvan, oli tämä upea ohdakeperhonen. Tämä yksilö oikein pysähtyi poseeraamaan ja pyörähteli kukalla kuin mikäkin mannekiini. Ihana 🙂

IMG_5216-T
Ohdakeperhonen kaunopunahatulla

Siinä perhosta kuvatessani aloin tuumimaan, että kaunopunahattuhan voisi olla juuri sopiva seuralainen syysleimujen rinnalle. Takaraivossa oli jo nimittäin pitkään jyskyttänyt ajatus, että leimut tarvitsisivat vielä jotain seurakseen.  Nyt kun tuijottelin punahattua, aavistelin löytäneeni oikean kasvin niiden seuraksi. Joten ei muuta kuin kasvi kassiin ja penkkiin.

IMG_5220-T
Ta-daa!

Kaunopunahattu jotenkin jykevöittää leimuryhmää, eikö?

Nyt ei olekaan enää kuin 9.999 muuta ongelmakohtaa ja ikuisuusprojektia, jotka pitää ratkaista. Mutta se tässä puutarhailussa onkin niin ihanaa. Nurkan takana häämöttää aina uusi projekti, sillä mikään ei koskaan ole valmista.

Ihania puutarhahetkiä kaikille ❤