Hittilista

Meille satoi sunnuntaina ensilumi. Pakkasta on ollut siitä lähtien, joten sunnuntaina satanut lumipeite on edelleen tukevasti maassa ja puutarha näyttää hyvin talviselta. Ajattelinkin, että olisi mukava palata hetkeksi kesäiseen puutarhaan ja tarttua kysymykseen, jonka Riiti esitti blogin synttäriarvonnan yhteydessä.

Riiti kysyi:

”Mitkä kasvivalinnat ovat olleet hittejä (tai huteja) pihallasi?”

Aluksi ajattelin, että hitti-kysymykseen on helppo vastata, sillä hienoja kasveja on niin paljon. Mutta kun aloin pohtia asiaa tarkemmin, kysymys ei ollutkaan enää niin yksinkeritainen. Kävin miettimään, mikä todellisuudessa tekee jostain kasvista hitin. Onko se helppohoitoisuus tai kestävyys? Vai kenties kasvin hurmaava tuoksu tai sen kyky taistella rikkaruohoja vastaan? Tai suosio pölyttäjien keskuudessa? Vai yksinkertaisesti se, että kasvi miellyttää silmää? En keksinyt asiaan tyhjentävää vastausta, ja niinpä päädyin pohtimaan aihetta usealta eri kantilta. Kiitos Riiti kysymyksestä, yritän nyt vastata siihen parhaani mukaan. Aloitetaan pölyttäjistä.

Varhain keväällä kukkivat krookukset ja lummetulppaanit ovat pölyttäjien suuressa suosiossa. Myöhemmin kesällä kukkivat kaunopunahatut, punatähkä sekä yrtti-iiso houkuttelevat nekin perhosia ja kimalaisia sankoin joukoin.

Krookus (Crocus) ’King of Striped’, Lummetulppaani (Tulipa Kaufmanniana-Ryhmä) ’Heart’s Delight’, Kaunopunahattu (Echinacea purpurea) ’Alba’, Punatähkä (Liatris spicata) ja Yrtti-iiso (Agastache hybride) ’Black Adder’.

Myös salviat ja kangasajuruohot vetävät pölyttäjiä puoleensa, mutta sen lisäksi ne kuuluvat myös kategoriaan hurmaava tuoksu. Pidän suunnattomasti erilaisista yrteistä, minkä vuoksi ei lienee yllätys, että myös salvian ja kangasajuruohon tuoksu on mieleeni. Nämä kasvit ovat myös helppohoitoisia ja ainakin omasta mielestäni tavattoman kauniita. Tiheän mattomaisesti kasvava kangasajuruoho on myös erinomainen rikkakasvien nujertaja

Valkoinen ja sininen loistosalvia (Salvia × sylvestris) sekä kangasajuruoho (Thymus serpyllum).

Lisää rikkakasvien nujertajia löytyy rinnepenkistä, jonne on valikoitunut matalia maanpeitekasveja. Ajuruohot, kurjenpolvet, hopeahärkki, sammalleimut, kaukasianpitkäpalko, ketoneilikat ja patjarikko kasvavat tiheinä kasvustoina ja pärjäävät mainiosti taistelussa rikkakasveja vastaan.

Vasen yläkulma: ketoneilikka (Dianthus deltoides) ´Brilliant´, ajuruoho (Thymus praecox) ’Albus’, kangasajuruojo (Thymus serpyllum) ja hopeahärkki (Cerastium tomentosum).
Sen alapuolella: neidonkurjenpolvi (Geranium sanguineum var. striatum).
Oikea yläkulma: patjarikko (Saxifraga x arendsii) ’Purpurteppich’.
Siitä eteenpäin vasemmalta oikealle: hopeahärkki (Cerastium tomentosum), ajuruoho (Thymus praecox) ’Purple Beauty’, ajuruoho (Thymus praecox) ’Albus’, sammalleimu (Phlox subulataja kaukasianpitkäpalko (Arabis caucasica) ´Rosea´.

Kurjenpolvet pääsevät hittilistalle monestakin syystä. Ne ovat kauniita, helppohoitoisia, kestäviä ja pärjäävät rikoillekin mainiosti. Kurjenpolvet ovat hitti myös siitä syystä, että niistä löytyy hyvin eri aikaan kukkivia lajikkeita. Esimerkiksi harmaakurjenpolvi Ballerina aloittaa kukintansa jo alkukesästä, kun taas jalokurjenpolvi Rozanne keskittyy kukkimaan loppukesästä ja kukkiikin sitten pakkasiin saakka. Erikorkuisia kasvustoja tekevillä kurjenpolvilla saa myös mukavaa vaihtelua puutarhaan. Verikurjenpolvet tuovat tuuheutta kukkapenkkeihin ja ovat hyviä reunuskasveja, kun taas maata myöten matalana kasvava neidonkurjenpolvi on erinomainen lajike esimerkiksi rinteeseen.

Jalokurjenpolvi (Geranium) ’Rozanne’ (siniset kukat vasemmassa ylä ja alakuvassa), harmaakurjenpolvi (Geranium cinereum)Ballerina’ (ylimpänä keskellä), verikurjenpolvi (Geranium sanguineum)Elke’ (Ballerinan alapuolella), neidonkurjenpolvi (Geranium sanguineum var. striatum) oikea yläkulma sekä oikea alakulma ja verikurjenpolvi (Geranium sanguineum) ’Album’ (oikealla keskellä).

Jos kurjenpolvet ovat helppohoitoisia ja kestäviä, sitä ovat myös kuunliljat. Kuunliljat ovat mitä mainioimpia kasveja ja niistäkin löytyy lajikkeita jokaiseen makuun. On suurta ja pientä, kirjavaa ja yksiväristä, kippura- ja suoralehtistä, kiiltävää ja mattapintaista – jokaiselle jotakin. Kuunlilja on näyttävä kasvi, joka ilahduttaa kauneudellaan vuodesta toiseen. Olen surutta jakanut ja siirtänyt kuunliljoja aina tarpeen tai mielihalun mukaan, eivätkä ne ole olleet moisesta moksiskaan. Nämä varjoisten ja puolivarjoisten paikkojen komistukset tuovat vehreyttä ja eloisuutta puutarhaan, ja ansaitsevat ehdottomasti paikan hittilistalla.

Kuunliljat ’Halcyon’, joku maatiaislajike (?), pikkiriikkinen ’Blue Mouse Ear’, mahdollisesti ’So Sweet’, ’Halcyon’ ja ’Firn Line’. En tiedä kaikkien puutarhassa kasvavien kuunliljojen nimiä, mutta upeita ne ovat nimen puutteesta huolimatta.

Toisenlaista näyttävyyttä edustavat pionit, joiden toivon nousevan puutarhan hitiksi jossain vaiheessa. Pionipenkkini on hyvin nuori ja pionit on istutettu siihen vasta vuosi sitten syksyllä. Näin ensimmäisen vuoden jälkeen on vaikea sanoa, ovatko pionit hitti vai osoittautuvatko ne lopulta hudiksi, mutta ensimmäinen kesä antaa kuitenkin toivoa hittiyden puolesta. Kolme viidestä istutetusta pionista kukki jo heti ensimmäisenä kesänä, minkä innoittamana uskaltauduin istuttamaan penkkiin tänä syksynä kaksi pionin juurakkoa lisää.

Kiinanpionit (Paeonia lactiflora) ’Wladyslawa’, ’Sarah Bernhardt’ ja ’Duchesse de Nemours’ kukkivat heti ensimmäisenä kesänä. Penkissä kasvaa myös Kiinanpionit (Paeonia lactiflora) ’Karl Rosenfield’ ja ’Krinkled White’ sekä tänä syksynä istutetut juurakot Paeonia ’Pink Hawaiian Coral’ ja Paeonia lactiflora ’Shirley Temple’.

Ah, niin ihana perhoangervo pääsee hittilistalle, koska se on vain niin ihana. Se on hyvin siro, pensasmaisesti kasvava perenna, jonka ilmava kasvutapa keventää kukkapenkkiä kivasti. Sen kukat ovat hyvin pienet ja hennot, mutta kasvi on silti hyvin huomiotaherättävä. Punertavat varret korostavat minusta hienosti puhtaanvalkoisia kukkia ja kaiken lisäksi perhoangervo on kaunis syksylläkin, kun sen lehdet saavat syvän punaisen sävyn.

Perhoangervo – Gillenia trifoliata

Varjopenkin kuningatar, alppiruusu ’Cunningham’s White’ on näyttävä varhaiskesän kukkija, ja pääsee listalle komean kukintansa, kauniin ikivihreän lehvästönsä sekä kukinta-aikansa vuoksi. Alppiruusujen kukkiessa ei kovin moni muu kasvi ole vielä kukassa ja niiden ylenpalttisen runsas kukinta onkin siksi erityisen ilahduttava. Ikivihreä alppiruusu viihtyy hyvin puutarhan varjoisassa nurkassa, vaatii hyvin vähän huolenpitoa (lannoitan keväällä, lisään kuorikatetta tarvittaessa ja kastelen kuivimpina aikoina) ja on kaunis kukinnan päätyttyäkin.

Alppiruusu Rhododendron ’Cunningham’s white’

Suljetaan ympyrä ja palataan vielä kevään kauniiden kukkijoiden, krookusten ja kevätkurjenmiekkojen pariin. Nämä ihanuudet ovat kovasti pinnalla ja mielessä tässäkin vaiheessa vuotta, sillä jälleen on tullut istutettua sipuli jos toinenkin kevään kukkaloiston toivossa. Kevätkukkijat ovat ehdottomasti hitti, sillä pitkän talven jälkeen ne tuovat kauan kaivattua väriä puutarhaan ja ilahduttavat kauneudellaan. Ja ne kimalaisetkin pitävät näistä. 🙂 Puolisen vuotta kun vielä jaksaa odottaa, alkaa pikku hiljaa näyttää taas tältä:

Joukko erilaisia krookuksia sekä kevätkurjenmiekat (Iris reticulata) ’Katharine Hodgkin’, ’Eye Catcher’ ja ’Pauline’.

Tuhannet kiitokset Riitille vielä kerran hauskasta ja mielenkiintoisesta kysymyksestä. Puutarhan hudeista kirjoittelen myöhemmin – niitäkin nimittäin löytyy.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Kimalaisten vappubrunssi

Vappu tuli ja meni rauhallisissa merkeissä. Munkit paistettiin ja (kaupasta ostettua) simaa maistettiin, mutta siinäpä suurimmat vappuhulinat olivatkin. Tänään sain viimeiset haravoinnit loppuun ja nyt takapihakin on rapsuteltu siihen kuntoon, että kesä voi tulla.

Puutarhassa tapahtuu joka päivä jotain uutta. Toukokuun ensimmäisenä kukkaan ennättivät kääpiötulppaani, kaukasianpitkäpalko sekä supersuloistet balkaninvuokot.

Kääpiötulppaani (Tulipa turkestanica)
Kaukasianpitkäpalko

Myös kimalaiset nautiskelivat vappupäivän antimista täysin rinnoin. Näytti siltä, että ne pitivät päivän kattauksesta 🙂

Kimalaisten touhuja on niin mukava seurata. Uutterasti ne ahertavat oman tärkeän tehtävänsä parissa, mönkivät mesihuumassa kukasta kukkaan ja surisevat ja pörisevät mennessään. En usko, että koskaan väsyn seuraamaan kimalaisten touhuja. Jo pelkästään se, että kuulen niiden siipien surinan, saa minut hyvälle tuulelle.

Reunuspenkin tämänhetkiset valtiattaret: Lummetulppaani ’Heart’s Delight’

Kaiken kaikkiaan oli mukavaa, että vappua saatiin kerrankin viettää kauniissa säässä 🙂

Millaisissa merkeissä teillä vappua vietettiin?

Palmusunnuntain kuulumisia

Palmusunnuntai on vierähtänyt leppoisissa merkeissä kotitöiden ja taimien koulimisen parissa. Taimet kasvavat hyvää vauhtia ja odottavat kesää vähintään yhtä paljon kuin allekirjoittanutkin. Tänään koulintavuorossa olivat kesäpäivänhatun siemenet.

Auringonkukat kurkottavat kohti korkeuksia.

Siirsin myös loput kylmäkäsittelyssä olleista siemenistä pois jääkaapista. Kolme akileijan siementä oli jälleen itänyt kylmäkäsittelyn aikana. Nämä lehtoakileija ”Winkyn”-siemenet ovat kyllä itäneet kiitettävällä prosentilla. Yhdeksästä kylvetystä siemenestä kasvussa on kahdeksan. Aika hienoa! Punaluppiot sen sijaan antavat vielä odottaa itseään.

Kohti kesää

Kevättalvella kylvimme tytön kanssa sitruunan ja omenan siemenen ruukkuun ja nyt niistä toinen itää. En tiedä kumpi, sillä merkkaukset menivät onnellisesti sekaisin. Tunnistaako kukaan, kumpi on kyseessä?

Sitruuna vai sittenkin omena?

Tämän päiväisellä pihakierroksella näkyi selvästi, että kevät etenee. Vaikka lunta on edelleenkin runsaasti, alkaa maa paljastua sieltä täältä. Tulppaanit ja krookukset nousevat esiin kovaa vauhtia.

Lummetulppaanien lehdet ovat kauniin väriset. Niissä on myös upea raidoitus, joka sekin kohta pääsee täysin oikeuksiinsa tulppaanien avautuessa.
Krookuksen nuppunen. Vielä tänä viikonloppuna ei krookus ennättänyt kukkaan, mutta jos säätiedotus pitää paikkaansa, ehkäpä jo ensi viikolla meilläkin kukitaan.

Rinnepenkin perennoista osa pilkistää hangen seasta. Ensimmäisenä happea haukkaamaan ovat ennättäneet ketoneilikka ja kaukasian pitkäpalko. Molemmat näyttävät selvinneen talvesta hyvin,

Laitoimme kotiin myös hivenen pääsiäistunnelmaa. Tänä vuonna koristeet ovat hyvin hillittyjä.

Valkoisia kreppipaperikukkasia pajunoksissa

Kanipariskunta takan reunustalla ja pääsiäiskanasen pesä

Illalla sitten seurataan, miten vaaleissa käy. Tällaisia kuulumisia meillä näin palmusunnuntaina. Miten teillä on palmusunnuntaita vietetty?

Hyvää alkavaa pääsiäisviikkoa kaikille!

Rinnepenkissä kukitaan

Hurraa!

Näyttää siltä, että toukokuun alkupuolella perustamani rinnepenkki onnistui – siellä nimittäin kukitaan!

IMG_3525-T
Hopeahärkki

Alkukesä on ollut todella haasteellinen kuivuuden vuoksi, mutta sitkeästi ovat kasvit jaksaneet kasvaa.

IMG_3626-T
Kaukaasianpitkäpalko

Kyllähän rinne vielä aika harvalta näyttää, kun kasvusto ei ole vielä levinnyt, mutta lähes kaikki istuttamani kasvit näyttäisivät sopeutuneen paikalleen ja lähteneen kasvuun. Ihan mahtavaa!

IMG_3523-T
Purppurapikkusydän ’Aurora’

Yksi, joka ei ole viihtynyt penkissä on sammalleimu. Siirsin vanhaa kasvustoa rinnepenkkiin, ja onnistuin tappamaan ne kaikki muutamaa sinnikästä yksilöä lukuunottamatta. Paikan pitäisi kyllä olla sammalleimulle sopiva ja luulenkin, että leimut loukkaantuivat siirtämisestä ennemmän kuin uudesta kasvupaikasta.

IMG_3666-T
Sammalleimu

Olen joutunut kastelemaan penkkiä ahkerasti, sillä täällä meillä ei ole satanut kuukauteen. Maa on tosi kuivaa ja kasvit kaipaavat vettä.

Tätä ei usein kuule minun suustani, mutta onneksi tälle viikolle on luvattu vesisadetta!

Mukavaa alkanutta viikkoa!

* * *

Aiemmat jutut rinnepenkkiprojektista voi lukea täältä, täältä, täältä ja täältä

Rinnepenkkiprojekti

Eräs haaveeni toteutui viimein, ja pihallamme on nyt uusi, hieno rinnepenkki. Olin tuskaillut sekalaista kasvia ja epäsiistiä nurmea kasvavan kaistaleen kanssa jo jonkin aikaa, ja kuluneen talven aikana päätin viimeinkin tehdä asialle jotain.

Suunnitelma rinteen uudesta ilmeestä valmistui vähitellen, ja helatorstaina oli aika laittaa hihat heilumaan. Nyt meidän pihalla on takkuisen nurmikkorinteen sijasta siisti, matalaa perennaa kasvava istutusalue.

IMG_3166-T
Uusi rinnepenkki

Vaikka varsinaisiin lapiohommiin ei projektissa mennyt aikaa kuin kuutisen tuntia, projekti oli silti aika pitkä. Kaikista eniten aikaa kului suunnitteluun.

Suunnittelu

Suunnittelussa oli tärkeää huomioida kasvuolosuhteet. Meidän penkki tuli etelärinteeseen, joka on kasvupaikkana lämmin – päivällä jopa paahteinen ennen kuin auringon kääntyminen iltapäivällä jättää rinteen lievään varjoon. Kasvit oli syytä valita siis aurinkoisella paikalla viihtyvien kasvien joukosta.

Kasvien suhteen mielessä oli vaikka minkälaisia ratkaisuja, mutta lopulta päädyin pääosin mataliin maanpeittoperennoihin (kiitos vaan vinkeistä):  hopeahärkkiin, kurjenpolviin, kaukasianpitkäpalkoon, kangasajuruohoon, ajuruohoon ja sammalleimuun. Lisäksi päätin hankkia purppurakeijunkukkaa rehevyyttä tuomaan sekä – vähän vahingossa ja kokeilunhalusta – purppurapikkusydäntä. Purppurapikkusydän menestyy parhaiten puolivarjoisella paikalla, mutta se pärjää kuitenkin myös auringossa. Päätin kokeilla, miten se rinteessä menestyy.

Kun kasvivalikoima oli selvillä, piti tietysti laskea, kuinka paljon niitä tarvittaisiin. Niinpä mittasin rinteen pinta-alan ja laskin kasvien määrän sen mukaan. Netistä löysin ohjeen, jonka mukaan suuria perennoita tarvitaan neliölle  2–3 kappaletta, keskikokoisia 4–7 ja pieniä 7–10 kappaletta.

IMG_3299
Pikaisia suunnitelmia

Penkin teko

Kun kasvit oli hankittu, oli aika ryhtyä toimeen. Ensimmäisenä oli edessä tietysti nurmikon pois kaivaminen. Se onnistui mainiosti terävällä lapiolla ja rähinäasenteella. Vähän tuli sormet kipeäksi kaikesta siitä repimisestä ja raastamisesta, mutta hyvä lopputulos lievitti kipua kummasti.

Kun nurmikko oli poissa, oli vuorossa vielä jäljelle jääneiden rikkakasvien ja niiden juurien poisto. Se oli ehkä kaikista tylsin vaihe projektissa, mutta yritin tsempata itseni tekemään sen kunnolla, jotta säästäisin omia hermojani tulevaisuudessa. Poistin kaikki ensin mullan pinnalta, ja vielä maata käännellessä ja muokatessa kaiken, mitä kiinni sain. Kun maan muokkaus ja rikkojen poisto oli tehty, lisäsin vielä hiekan sekaista multaa uudeksi kasvualustaksi.

Istutus

Osaan istutuksesta hyödynsin pihalla jo ennestään kasvavia kasveja: verikurjenpolvea, ajuruohoa ja sammalleimua, joita siirsin rinteeseen.  Niiden seuraksi istutin hopeahärkkiä, neidonkurjenpolvea, kaukasianpitkäpalkoa ja purppurakeijunkukkaa. Rinteen yläosaan istutin komeamaksaruohoa ja punatähkää vähän korkeutta tuomaan, sekä niiden taakse vielä vähän korkeampana kasvavaa loistokurjenmiekkaa ja alppipiikkiputkea.

IMG_3182-T
Hopeahärkki

Äipän ehdotus käyttää kiviportaita ruukkutastanteena oli niin mainio, että jalostin sitä eteenpäin ja istutin rinteeseen myös muutamia kivenlohkareita. Meillä on pihassa tosi paljon kalliota ja kiviä, joten uuden rinnepenkin kivenlohkareet jatkavat mukavasti pihan kallioista ilmettä. Ja niitä voi käyttää myös ruukkutasanteena. Kiitos vinkistä, äippä.

IMG_3167-T
Ruukussa kasvaa tytön valitsema soihtulilja

Penkistä tuli tosi kiva ja olen tyytyväinen, että uskaltauduin projektiin. Nyt sitten vain odotellaan, että kasvit kasvavat ja penkki lopulta täyttyy ja vehreytyy.

Millaisia kesäprojekteja teillä on menossa tai suunnitteilla?

Aiemmat jutut aiheesta voi lukea täältä, täältä ja täältä.