Penkki keltaisille liljoille – ja vähän muillekin kasveille

Kirjoittelin aiemmin, kuinka päätös siirtää keltaiset värililjat muualle poiki pihallemme uuden kukkapenkin. Penkin pohjan teimme miehen kanssa reilu viikko sitten, mutta osa istutettavista kasveista jäi tuolloin vielä mietintään. Keltaiset värililjat ja keltapäivänlilja siirtyisivät penkkiin ilman muuta – olihan penkki niitä varten tehty – mutta muut kasvit olivat vielä mysteeri.

Penkin perusta reilu viikko sitten.

Vaikka kokonaisuus olikin vielä auki, päätin viime viikonloppuna aloittaa penkin rakentamisen päivänliljan siirtämisellä. Liljoja oli vain yksi, mutta jaoin sen kahteen osaan ja näin sain penkin molempiin päihin yhdet keltapäivänliljat. Anni ehdotti päivänliljojen määrän lisäämistä, sillä niistä saisi kauniin reunuksen penkin pihatien puoleiseen laitaan. Pidin ajatuksesta kovasti ja koska omat päivänliljat eivät riittäneet koko matkalle, lähdin käymään puutarhamyymälässä.

Puutarhamyymälässä oli runsaasti perhosia. Kovasti pyytelin niitä vierailemaan meidänkin pihallamme. Katsotaan, ottavatko kutsun vastaan.

Olin hiljaa mielessäni mietiskellyt, että tekisin penkin vastaväreillä – keltaisella ja violetilla – ja penkin reunaan haluaisin nimenomaan keltaista päivänliljaa. Harmikseni keltaisia päivänliljoja ei kuitenkaan ollut saatavilla. Taimistolla oli todella kaunista oranssia rusopäivänliljaa ja olin jo pakkaamassa niitä mukaani, kun järjen ääni herätteli minut ja kehotti pitäytymään vastavärisuunnitelmassa. Niinpä unohdin oranssit päivänliljat ja ryhdyin sen sijaan etsimään toistensa kanssa yhteen sopivia keltaisia ja violetteja kasveja. Kriteerinä oli myös, että niiden pitäisi kukkia loppukesästä ja mielellään myös syksyllä. Ja löytyihän niitä:

Saalis

Saalis

Yrtti-iiso on lähes metrin korkuiseksi kasvava yrtti, joka sekä tuoksuu että maistuu anikselta. Se tuottaa runsaasti mettä ja houkuttelee sekä mehiläisiä että perhosia. Yrtti-iiso kukkii heinä-elokuussa. Se on arahko kasvi, mutta sen pitäisi talvehtia näillä vyöhykkeillä. Toivotaan parasta, mutta ei jätetä kaikkea toivon varaan. Kerään sen siemeniä varmuuden vuoksi myös talteen.

• 

  Yrtti-iiso (Agastache hybride ’Black Adder’ )

• 

Kanadanpiisku (Solidago canadensis) kukkii heinäkuusta pakkasiin saakka ja on sekin hyvä perhoskasvi. Tämä ’Goldkind’ lajike kasvaa noin 50-60 cm korkeaksi. Piiskut siementävät runsaasti ja leviävät helposti, joten niitä täytyy pitää hieman silmällä. Harmikseni huomasin jälkeenpäin kasvista enemmän lukiessani, että kanadanpiisku on nykyään luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Nyt omatunto kolkuttaa hieman ja mietin, tuliko tehtyä suurikin ympäristörikos, kun kasvin hankin. Mutta ehkä nämä puutarhalajikkeet eivät ole niin haitallisia suomalaiselle ekosysteemille kuin alkuperäinen?

• 

  Kanadanpiisku (Solidago canadensis ’Goldkind’)

• 

Minna ehdotti, että penkkiin voisi istuttaa myös kärhöjä, ja siitäkin ajatuksesta pidin kovasti. Taimistolla oli kaikki kärhöt puoleen hintaan, ja vaikka kuinka olisi tehnyt mieli ostaa vaikka mitä, tyydyin yhteen. Mukaan meille lähti kaunis, pienikukkainen tiukukärhö ’Arabella’.

Clematis diversifolia Arabella

Kotiin päästyäni ryhdyin sommittelemaan kasveja penkkiin. Yrtti-iisot tulisivat takariviin keskelle ja kanadanpiiskut niiden molemmille puolille penkin päihihin. ’Arabellan’ istuttaisin paraatipaikalle eturiviin, keskelle penkkiä. En ole vielä luovuttanut keltapäivänliljojen suhteen, ja niitä on tarkoitus istuttaa ’Arabellan’ ja olemassa olevien päivänliljojen välissä oleviin tyhjiin kohtiin – sitten kun niitä jostain löydän.

Tässä on menossa ’Arabellan’ istutus ja mallaillaan kuopan syvyyttä. En millään raaskinut leikata kärhön kukkivia versoja pois, vaikka niin suositellaan tehtäväksi istutuksen yhteydessä. Ajattelin, että kasvilla on kuitenkin vielä runsaasti aikaa juurtua ennen talven tuloa. Vai pitäisikö kuitenkin leikata?

Kaivoin maahan myös viemäriputken pätkän helpottamaan kärhön kastelua.

Kun uudet hankinnat oli istutettu, siirsin lopuksi vielä keltaiset värililjat yrtti-iisojen taakse ja niiden lomaan. Pari liljaa oli vielä kukassa, eikä ehkä ollut ihan paras idea siirtää niitä juuri nyt, mutta tein saman tempun myös viime kesänä, eivätkä liljat tuolloin väittäneet yhtään vastaan. Toivotaan, että ne ovat yhtä sopuisia tälläkin kertaa.

Kauniisti sopivat yhteen liljat ja yrtti-iisot.

Penkin etureunasta jäivät siis vielä uupumaan ne päivänliljat, joita alun perin lähdin puutarhamyymälästä hankkimaan. Täytyy yrittää vielä etsiä niitä muualta, nyt olisi hyvä aikaa istuttaa.

Kivasti uppoavat liljojen varret muun kasvillisuuden sekaan, eivätkä ne enää yhtään häiritse silmääni. Ja väriyhdistelmästä tuli mielestäni kaunis! Olen tyytyväinen, etten tehnyt kompromissia ja hankkinut oransseja päivänliljoja. Kyllä ne keltaisetkin vielä löytyvät.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille ja tuhannet kiitokset vinkeistä!

Elokuinen puutarhakierros

Elokuisessa puutarhassa on jotain ainutlaatuista. Kukinta on runsasta ja rehevää, ja matalammalta paistava aurinko saa kasvien värit hehkumaan ihan toisella tavalla kuin keskikesän paahteessa. Hämärtyvät illat tuovat uudenlaista tunnelmaa ja uudenlaisia valo-olosuhteita puutarhaan. Valkoisten kukkien hehku hämyisessä puutarhassa on taianomainen ja näkyy kauas. Etenkin valkoinen syysleimu on näyttävä illan hämärässä.

Syysleimu ’Frau Anton Buchner’ ja ’Starfire’ (Phlox paniculata) 

Kirkkaanpunainen syysleimu näyttää menehtyneen talven aikana. Onneksi valkoinen ’Frau Anton Buchner’ ja pinkki ’Starfire’ eivät kokeneet samaa kohtaloa. Alakuvan ’Early White’ on tämän vuoden uusi tulokas leimupenkissä.

Syysleimu ’Early White’ (Phlox paniculata)

Kaunopunahattu kurkkii syysleimujen lomasta. En tiedä tarkemmin, mikä lajike tämä on. Nappasin taimen mukaani alennuspöydästä, eikä täsmällisiä nimilappuja ollut tarjolla. Tämän sävy on vähän kellertävä, ainakin tällä hetkellä. On hauska nähdä, muuttuuko väri kukkien vanhetessa.

Kaunopunahattu (Echinacea purpurea)

Jalokellon nuput poksahtavat auki hetkenä minä hyväänsä. Jalokello oli ensimmäisiä kasveja, jotka puutarhaan hankin ja olen ollut siihen äärimmäisen tyytyväinen. Se on helppohoitoinen, ei rönsyile paikasta toiseen ja kukkii runsaasti ja pitkään. Ainoa asia, minkä nyt muuttaisin, olisi sen kasvupaikka. Puutarha on muuttunut paljon niistä ajoista, kun sen istutin, ja nykyisellään kasvi kasvaa hieman syrjässä. Jalokello ei pidä siirtämisestä, joten en ole uskaltanut sitä paremmallekaan paikalle siirtää.

Jalokello (Platycodon grandiflorus)

Harmaakurjenpolvi Ballerina aloitti toisen kukintakierroksen ja kasvaa somasti jalokurjenpolvi Rozannen kanssa rinta rinnan.

Myös osa salvioista aloittelee toista kukintakierrosta. Salvioille kävi köpelösti heinäkuun myrskyn kourissa ja lähes kaikki sekä valkoisten että sinisten salvioiden kukinnot varisivat maahan. Leikkasin kuolleet kukat pois (Päiville vielä kerran kiitos vinkistä), ja nyt salviat elävät toista elämäänsä.

Loistosalvia (Salvia × sylvestris)

Liljapenkin varjoisammalla puolella kuunliljat aloittelevat kukintaansa. Puolivarjon penkissä kuunliljojen kukinta alkaa sen sijaan olla jo ohi.

Kuunlilja ’Halcyon’ (Hosta Tardiana)

Punatähkät ovat komeimmillaan. Viime kesänä punatähkät olivat tulvillaan perhosia, nyt perhosia on näkynyt todella vähän. Toivotaan, että ne vielä etsiytyvät meidänkin puutarhaamme.

Punatähkä (Liatris spicata)

Puolukkamättäitä kasvaa siellä täällä. Aivan hyytelöksi asti puolukoita ei omalta pihalta riitä, mutta ovathan ne mukavia makupaloja puutarhatöiden lomassa.

Kallion kolosta siirtämäni kurjenkello näyttää ottaneen uuden asuinpaikkansa omakseen. Hieman arvelutti siirtää kasvia sen kukkiessa, mutta näköjään se ei ole ollut moksiskaan. Päin vastoin, uutta kukkaa pukkaa koko ajan.

Kurjenkello (Campanula persicifolia)

Kurjenkello (Campanula persicifolia)

Toinen kesän onnistuneista kasvisiirroista kukkii ylemmässä puolivarjon penkissä. Valtikkanauhus viihtyy huomattavasti paremmin nykyisessä paikassaan kuin aurinkoisessa keskipenkissä.

Valtikkanauhus (Ligularia przewalskii)

Ja viimeisimmäksi, mutta ei suinkaan vähäisimmäksi: pettävätkö silmäni, vai onko tuossa kärhön nuppu? Ja toinen tuossa viereisessä oksan haarassa? Jos on, meidän pihalla saatetaan nähdä tänä kesänä vielä loistokärhö ’President’ kukassa.

Loistokärhö ’The President’ (Clematis The President’)

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

Kärhörakkautta

Sain mieheltäni lahjaksi kärhön, komeakukkaisen ja upean värisen ’The Presidentin’. Kävimme jo juhannuksena taimitarhalla, koska hän halusi ostaa minulle juhannuskukan. Tuolloin emme löytäneet tarhalta mitään sopivaa, mutta eilisen käyntimme jälkeen meille muutti uusi kärhö, juhannuskärhöni ’The President’.

Kärhönistutustarvikkeita: juurimatto, viemäriputki ja itse kärhö. Lisäksi tietysti tarvitaan lapio, kottikärryt, puutarhamultaa, kanankakkaa, soraa ja reipas asenne.

Kärhölle oli jo paikkakin valmiiksi katsottuna tuossa kohopenkissä tuijan vieressä. Aiemmin tuolla paikalla kasvoi lumipalloheisi, mutta jouduin hävittämään sen kirvojen vuoksi. Tuija näytti minusta yksinäiseltä, joten ajattelin istuttaa kärhön sille kaveriksi.

Noudatin kärhön istutuksessa Kruunuvuokon ja Hiidenkiven Minnan ohjeita, iso kiitos heille erinomaisista ohjeista. Aivan ensimmäiseksi kaivoin kaiken aiemman mullan penkistä pois 60 cm syvyydeltä ja noin 50 cm leveältä alalta. Jos heisi ei tuossa maassa viihtynyt, tuskin siinä viihtyisi kärhökään! Kaivaminen oli hivenen hankalaa, koska minun piti koko ajan varoa ympärillä kasvavia liljoja ja kuunliljoja, mutta tästä vaiheesta en halunnut tinkiä. Pohjatyöt on kärhöjen kanssa viisainta tehdä huolella, sen jälkeen voisi olla levollisemmin mielin niiden selviämisen suhteen.

Asensin kuopan reunalle juurimaton estämään tuijan tunkeutumista kärhön elinalueelle ja korvasin kaiken pois otetun maan hyvällä puutarhamullalla. Kevensin multaa pintaa kohden tultaessa sekoittamalla siihen hiekkaa. Asensin maahan myös kärhön juurille johtavan, soralla täytetyn kasteluputken, sillä kohopenkistä vesi valuu helposti pois, eikä kärhö välttämättä saa muuten riittävästi vettä.

Putki maastoutuu hienosti ahomansikoiden alle.

’The Presidentissä’ oli vielä kukka meille muuttaessaan, mutta siinä istuttaessani onnistuin irrottamaan siitä terälehden jos toisenkin. Ja ne mitä en itse ennättänyt hävittämään, vei tuuli. Mutta ei se haittaa – Kruunuvuokko neuvookin leikkaamaan kärhöjen versot lyhyemmiksi istutuksen yhteydessä, sillä näin ne keskittyvät juurien kasvattamiseen kukkimisen sijaan. Sydäntä särki vähän vähemmän leikata tämä yksilö, kun kaunis kukka oli muutenkin jo poissa.

Kirsikaksi kakun päälle asensin viime viikkoisen alelöytöni, hienon köynösobeliskin. Sitä pitkin kelpaa juhannuskärhöni kiipeillä nyt ja tulevina vuosina.

Iso kiitos rakkaalle ihanasta lahjasta ❤ Siinä se nyt kasvaa ja ilahduttaa meitä vuosi vuodelta uudelleen.

Huomenna onkin jo heinäkuu! Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa heinäkuuta!

Kappas, kärhöjä!

Istutin viime syyskuussa ihka ensimmäiset kärhöni. Löysin alennusmyynnistä edullisia taimia ja ajattelin kokeilla, kuinka kärhöt viihtyisivät pihallamme. Hieman pelkäsin, selviäisivätkö kärhöt talven yli, sillä istutus tapahtui aika myöhäiseen ajankohtaan. Yritin tehdä talvehtimisen kärhöille niin helpoksi kuin mahdollista ja tein niille kunnollisen penkin. Pidin huolta, että ne tulivat istutetuksi riittävän syvälle ja sitten toivoin parasta. Talvisuojaturvettakin hankin, mutta en ennättänyt levittää sitä maahan, kun lumet tulivat niin aikaisin.

Kuva on viime syksyltä. Istutin kärhöt penkin takaosaan, terassin reunaan. Penkin etualalle on istutettu pioneja.

Kevään tullen aloin innolla odottaa kärhöjen heräämistä ja kävin päivittäin tarkistamassa, tapahtuisiko penkissä mitään. Ei mennyt kovin kauaa kun yksi kärhöistä – Miss Bateman – alkoi näyttää elon merkkejä ja se lähtikin reippaasti kasvuun. Kahdesta muusta ei suureksi harmikseni näkynyt pihaustakaan. Vaikka tiesin, että kärhöjen kanssa saa olla kärsivällinen, aloin jo hieman huolestua. Lopulta, kesäkuun kuudentena, myös toinen kärhö – Madame le Coultre – aloitti työntämään versoja maan uumenista.

Pikkiriikkisiä Madame le Coultren alkuja 6.6.

Viisi päivää myöhemmin pikkiriikkiset alut eivät olleetkaan enää kovin pikkiriikkisiä. Myöhäisherännäinen oli selvästiki päättänyt ottaa menetetyn ajan kiinni ja aloittanut hurjan kiipeämisen kohti korkeuksia.

Madame le Coultre 11.6

Miss Bateman kasvoi sekin edelleen hyvää vauhtia, ja 11.6 siinä oli jo näin suuret nuput.

Miss Bateman 11.6. Nuppuja on jo.

Toissa illan lempeässä ilta-auringossa sain suureksi ilokseni todistaa tämän puutarhan ensimmäisen kärhönkukan avautumista. Saanko esitellä, Miss Bateman:

Miss Bateman 12.6.

Eilen töistä tullessani kukka oli täysin auki.

Puutarhuri on tyytyväinen 🙂 Vaikka kolmas istuttamani kärhö ei vielä(kään) näytä elonmerkkejä, olen luottavainen. Ehkä sekin sieltä vielä nousee.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Taimien ulosmuutto ja pahemman luokan erehdys

Hei pitkästä aikaa! Kiirusta on taas riittänyt monella rintamalla ja blogipäivitykset ovat jääneet harmittavasti paitsioon. Tämänkin postauksen uutiset ovat jo viikon vanhoja ja liittyvät toissaviikonlopun tapahtumiin.

Keltakoiranhammas

Lempeät ja lämpöiset säät houkuttelivat purkamaan sisällä olevaa taimiviidakkoa ja koska yöpakkasiakaan ole ollut enää näkyvissä, uskaltauduin istuttamaan esikasvattamani perennojen ja kesäkukkien taimet ulos. Sisällä alkoi olla jo kovin ahdasta ja etenkin auringonkukat kärsivät selvästi myös valon puutteesta – sen verran pitkiä ja honteloita hujoppeja niistä oli tullut.

Ainoastaan pienimmät taimet jäivät vielä sisätiloihin, kaikki muut pääsivät ulos.

Kesäkukat istutin ruukkuihin. Tässä on tulossa leinikkejä (harmaat ruukut) ja samettikukkia (saviruukku):

Ostin Lidlistä leinkin mukuloita ja lykkäsin ne ruukkuihin. Samettikukat on kasvatettu siemenestä.

Näissä kolmessa ruukussa puolestaan kasvaa kesäpäivänhattuja. Daalioista unohdin näköjään ottaa kuvan, mutta istutin taimet suurimpaan ruukkuun, minkä varastosta löysin ja sijoitin ruukun terassin portaille.

Perennoista akileijat ja mustapäivänhatut istutin niille suunnitelluille paikoille. Punaluppiot, joita odotin erityisen paljon, eivät itäneet lainkaan. Harmi, sillä niiden kanssa toivoin kovasti onnistuvani. ”Istutin” kuitenkin luppojen kylvömullat maahan – voihan se olla, että ne siitä vielä lähtevät kasvuun.

Nyt tässä kukkivat balkaninvuokot, kesällä toivottavasti akileijat.

Auringonkukat pääsivät tuonne leikkimökin aurinkoiselle seinustalle.

Tulppanit olivat viikko sitten vielä nupussa. Nyt ne kukkivat jo täyttä päätä.

Ja sitten siihen erehdykseen. Siinä taimia maahan istuttaessani kävin miettimään, että nyt kaikki ei ole ihan oikein. Mieleni perukoilta päähän tupsahti ajatus, että hankikylvössä olleita kärhöruukkujahan piti olla kolme. Nyt niitä kuitenkin oli vain kaksi…

Kauhukseni tajusin, että olin kevättalvella hankikylvöjä ylös kaivaessani kaivanut ylös vain kaksi ruukkua kolmen sijaan. En siinä vaiheessa – enkä ennen viime viikonloppua – ollut muistanut lainkaan, että olin kylvänyt myös alennysmyynnistä hankkimani ’Madame le Coultren’ siemeniä yhteen ruukkuun. En ollut kirjoittanut asiaa mihinkään ylös, ja niinpä sen myös autuaasti unohdin.

Kiireen vilkkaa kipin kapin ryntäsin kaivamaan unohtuneen ruukun penkistä ylös. Ja sieltähän se kadonnut lammas löytyi, samasta paikasta, mihin olin sen syksyllä laittanut. Päivittelin ja kirosin hajamielisyyttäni, mutta eihän tilanteelle enää mitään mahtanut.

Ja niin jokin aika sitten kertomani tarina Minnalta saamieni ’Presidentin’ siementen itämisestä muuttui saman tien valeuutiseksi. Maasta nyt kaivamani ruukku oli nimittäin juuri ’President’ ja tässä ei kasvakaan ’Presidentin’ vaan aivan toisen kärhön, ’Madame le Coultren’ jälkeläisiä.

Olinkin ihmetellyt, kun ylös kaivamani ruukussa ei ollut nimilappua, sillä muistin hyvin selkeästi sellaisen Presidentin mukaan laittaneeni. Nyt sekin mysteeri selvisi. Presidentin mukana oli kyllä nimilappu kuten pitikin. Koko purkki vain oli edelleen hyvässä tallessa maan uumenissa.

Tulipahan jälleen hyvä oppi dokumentoinnin tärkeydestä. Ihan turha on kuvitella muistavansa yksinkertaisiakaan asioita puolen vuoden päästä. Parempi on kirjoittaa kaikki aina ylös, niin on paremmat mahdollisuudet välttyä virheiltä.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja isot onnittelut meidän upeille Leijonille maailmanmestaruudesta!!! Kerrassaan hieno turnaus ja aivan mahtava Joukkue!