Nuppuja sen seitsemää sorttia

Puutarhassa on tällä hetkellä merkillinen, odottava tunnelma. Rinnepenkki kukkii täyttä päätä monivärisenä kukkamerenä, mutta muualla puutarhassa kasvit näyttävät keräävät voimia tulevaan kukintaan ja keskittyvät nuppujen kasvattamiseen.

Rinnepenkki eilen. Etualalla ketoneilikkaa, valkoista ajuruohoa ja lähes violettia kangasajuruohoa. Takana siintää hopeahärkeistä koostuva kukkameri.

Keskipenkin toukokuinen tulppaanien ilotulitus on vaihtunut salvioiden hillittyyn kukintaan. Tunnelma on rauhallinen, ja pidän siitä. Antaa rinnepenkin leimuta, vetäköön keskipenkki välillä henkeä.

Keskipenkissä alppitähtien nukkaiset, hopeiset kukat alkavat muotoutua. Alppitähti sopii minusta hienosti salvioiden seuraksi. Niissä on samaa hillittyä, yksinkertaista kauneutta kuin salvioissakin.

Isotähtiputki on jo raottanut nuppujaan ja kenties jo huomenna saan ihailla sen kaunista kukintaa. Tämä tähtiputki on valkoinen. Yritin keväällä kasvattaa myös punaisten isotähtiputkien siemeniä, mutta yritys epäonnistui, eikä yksikään siemenistä itänyt. Loput jääneistä siemenistä kylvän suoraan kasvupaikalle myöhemmin kesällä, toivottavasti niiden kanssa on parempi onni. Olisi ihana saada myös punaista tähtiputkea.

Isotähtiputki ’Shaggy’

Näistä nupuista olen erityisen iloinen. Jo kolmatta kesää olen odottanut varjoliljojen kukintaa ja nyt ollaan jo aika lähellä. Uskallanko jo toivoa, että tänä kesänä se tapahtuu?

Myös muiden liljojen nuput ovat poksahtamaisillaan kukkaan. Liljapenkissä on odotettavissa oikea värien ilotulitus, kunhan kaikki nuput avautuvat. Nuppuja en laskenut, mutta kukkavarsia on 42.

Eikä kesää ilman unikoita! Kylvin tänä vuonna uusia unikon siemeniä ainoastaan kurjenmiekkojen seuraksi, mutta edelliskesien unikoiden jälkeläisiä tupsahtelee esiin sieltä täältä. Tämä yksilö kasvaa keskipenkissä salvioiden seassa.

Meinasin kohta lähteä keräämään kimpullisen luonnonkukkia maljakkoon. Siitä on tullut itselleni jo jonkinlainen juhannusperinne, eikä juhannus tunnu juhannukselta ilman niitä.

Toivotan oikein rauhallista juhannusta kaikille!

Ongelmat ovat tehty ratkaistaviksi

Meillä on puutarhassa pari ongelmakohtaa, joihin olen etsinyt ratkaisua jo jonkin aikaa. Yksi niistä on rinnepenkin ylätasanne, jonne en vain ole sopivia kasveja löytänyt. Penkissä on kasvanut vaikka mitä, mutta mikään ei oikein ole siinä viihtynyt tai siihen muuten vain sopinut. Olen ollut tyytyväinen ainoastaan penkin reunalla kasvaviin verikurjenpolviin.

IMG_4251-T
Rinteen ylätasanne ennen ratkaisun löytymistä 

Toinen ongelmakohta on rinnepenkki, josta poistamieni keijunkukkien tilalle olen miettinyt täydennystä.

IMG_4482-T

No, käväisin eilen pyöräretkellä Tirilän puutarhassa katsomassa, löytäisinkö ongelmiini ratkaisua. Ja löysinhän minä (ja vähän muutakin 🙂 ).

IMG_5217-T
Saalis

Ongelma numero yksi – eli rinnepenkin ylätasanne – sai täydennystä pikkutöyhtöangervoista. Olen etsinyt penkkiin jonkinlaista mätästävää tai pensastavaa, maksimissaan 40 cm korkeaksi kasvavaa kasvia, sillä en halua kasvien kasvavan korkeammiksi kuin vierellä kasvavat pesäkuuset. Korkeammat kasvit nimittäin blokkaisivat näkymän ylätasanteen muihin penkkeihin.

IMG_5221-T

Pikkutöyhtöangervo kasvavaa vain 20-30 cm korkeaksi ja tekee suloisia valkoisia, töyhtömäisiä kukintoja. Kaiken lisäksi sen koristeellinen lehdistö sopii todella hyvin sekä havujen että kurjenpolvien pariksi. Se on ihan täydellinen kasvi tuohon paikkaan – toivottavasti 🙂

IMG_5225-T
Pikkutöyhtöangervo

Rinnepenkkin aukkokohtaan puolestaan hankin hopeahärkkiä ja istutin lisäksi kangasajuruohon jakotaimia. Hopeahärkit toimivat kivasti penkin vasemmassa reunassa kasvavien lajitoveriensa parina ja tuovat penkkiin sen kaipaamaa tasapainoa.

IMG_5218-T

Tirilässä parveili valtavasti perhosia. Valitettavasti ainoa, josta sain kuvan, oli tämä upea ohdakeperhonen. Tämä yksilö oikein pysähtyi poseeraamaan ja pyörähteli kukalla kuin mikäkin mannekiini. Ihana 🙂

IMG_5216-T
Ohdakeperhonen kaunopunahatulla

Siinä perhosta kuvatessani aloin tuumimaan, että kaunopunahattuhan voisi olla juuri sopiva seuralainen syysleimujen rinnalle. Takaraivossa oli jo nimittäin pitkään jyskyttänyt ajatus, että leimut tarvitsisivat vielä jotain seurakseen.  Nyt kun tuijottelin punahattua, aavistelin löytäneeni oikean kasvin niiden seuraksi. Joten ei muuta kuin kasvi kassiin ja penkkiin.

IMG_5220-T
Ta-daa!

Kaunopunahattu jotenkin jykevöittää leimuryhmää, eikö?

Nyt ei olekaan enää kuin 9.999 muuta ongelmakohtaa ja ikuisuusprojektia, jotka pitää ratkaista. Mutta se tässä puutarhailussa onkin niin ihanaa. Nurkan takana häämöttää aina uusi projekti, sillä mikään ei koskaan ole valmista.

Ihania puutarhahetkiä kaikille ❤