Elokuinen puutarhakierros

Elokuisessa puutarhassa on jotain ainutlaatuista. Kukinta on runsasta ja rehevää, ja matalammalta paistava aurinko saa kasvien värit hehkumaan ihan toisella tavalla kuin keskikesän paahteessa. Hämärtyvät illat tuovat uudenlaista tunnelmaa ja uudenlaisia valo-olosuhteita puutarhaan. Valkoisten kukkien hehku hämyisessä puutarhassa on taianomainen ja näkyy kauas. Etenkin valkoinen syysleimu on näyttävä illan hämärässä.

Syysleimu ’Frau Anton Buchner’ ja ’Starfire’ (Phlox paniculata

Kirkkaanpunainen syysleimu näyttää menehtyneen talven aikana. Onneksi valkoinen ’Frau Anton Buchner’ ja pinkki ’Starfire’ eivät kokeneet samaa kohtaloa. Alakuvan ’Early White’ on tämän vuoden uusi tulokas leimupenkissä.

Syysleimu ’Early White’ (Phlox paniculata)

Kaunopunahattu kurkkii syysleimujen lomasta. En tiedä tarkemmin, mikä lajike tämä on. Nappasin taimen mukaani alennuspöydästä, eikä täsmällisiä nimilappuja ollut tarjolla. Tämän sävy on vähän kellertävä, ainakin tällä hetkellä. On hauska nähdä, muuttuuko väri kukkien vanhetessa.

Kaunopunahattu (Echinacea purpurea)

Jalokellon nuput poksahtavat auki hetkenä minä hyväänsä. Jalokello oli ensimmäisiä kasveja, jotka puutarhaan hankin ja olen ollut siihen äärimmäisen tyytyväinen. Se on helppohoitoinen, ei rönsyile paikasta toiseen ja kukkii runsaasti ja pitkään. Ainoa asia, minkä nyt muuttaisin, olisi sen kasvupaikka. Puutarha on muuttunut paljon niistä ajoista, kun sen istutin, ja nykyisellään kasvi kasvaa hieman syrjässä. Jalokello ei pidä siirtämisestä, joten en ole uskaltanut sitä paremmallekaan paikalle siirtää.

Jalokello (Platycodon grandiflorus)

Harmaakurjenpolvi Ballerina aloitti toisen kukintakierroksen ja kasvaa somasti jalokurjenpolvi Rozannen kanssa rinta rinnan.

Myös osa salvioista aloittelee toista kukintakierrosta. Salvioille kävi köpelösti heinäkuun myrskyn kourissa ja lähes kaikki sekä valkoisten että sinisten salvioiden kukinnot varisivat maahan. Leikkasin kuolleet kukat pois (Päiville vielä kerran kiitos vinkistä), ja nyt salviat elävät toista elämäänsä.

Loistosalvia (Salvia × sylvestris)

Liljapenkin varjoisammalla puolella kuunliljat aloittelevat kukintaansa. Puolivarjon penkissä kuunliljojen kukinta alkaa sen sijaan olla jo ohi.

Kuunlilja ’Halcyon’ (Hosta Tardiana)

Punatähkät ovat komeimmillaan. Viime kesänä punatähkät olivat tulvillaan perhosia, nyt perhosia on näkynyt todella vähän. Toivotaan, että ne vielä etsiytyvät meidänkin puutarhaamme.

Punatähkä (Liatris spicata)

Puolukkamättäitä kasvaa siellä täällä. Aivan hyytelöksi asti puolukoita ei omalta pihalta riitä, mutta ovathan ne mukavia makupaloja puutarhatöiden lomassa.

Kallion kolosta siirtämäni kurjenkello näyttää ottaneen uuden asuinpaikkansa omakseen. Hieman arvelutti siirtää kasvia sen kukkiessa, mutta näköjään se ei ole ollut moksiskaan. Päin vastoin, uutta kukkaa pukkaa koko ajan.

Kurjenkello (Campanula persicifolia)
Kurjenkello (Campanula persicifolia)

Toinen kesän onnistuneista kasvisiirroista kukkii ylemmässä puolivarjon penkissä. Valtikkanauhus viihtyy huomattavasti paremmin nykyisessä paikassaan kuin aurinkoisessa keskipenkissä.

Valtikkanauhus (Ligularia przewalskii)

Ja viimeisimmäksi, mutta ei suinkaan vähäisimmäksi: pettävätkö silmäni, vai onko tuossa kärhön nuppu? Ja toinen tuossa viereisessä oksan haarassa? Jos on, meidän pihalla saatetaan nähdä tänä kesänä vielä loistokärhö ’President’ kukassa.

Loistokärhö ’The President’ (Clematis The President’)

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

Heinäkuinen kuvakierros

Heinäkuu on ollut tähän mennessä keskimääräistä viileämpi ja se näkyy puutarhassa. Monet normaalisti jo täydessä kukassa olevat kasvit vasta aloittelevat kukintaansa. Toisaalta, kitkeminen, penkkien kanttaus ja pensaiden leikkaaminen on ollut huomattavasti mukavampaa viileämmässä säässä, kuin viime kesän huippuhelteissä.

Pikkutöyhtöangervo aloittelee kukintaansa

Täksi viikoksi on jo luvattu lämpimämpää säätä ja toiveissani on, että lämpö saisi monet vielä nupulla olevat kukat avautumaan. Tältä kuitenkin näyttää tällä hetkellä; tervetuloa kuvakierrokselle puutarhaamme.

Viileä sää on pitänyt liljat tiivisti nupussa, mutta muutama niistä on sentään auki. Tässä kukkii marhanlilja ’Orange marmalade’
Tämän liljan nimi on hukassa. Tunnistaako kukaan?
Mysteerililja
Jalokurjenpolvi ’Rozanne’ on uusi hankinta. Istutin sitä keskipenkin etureunaan – se sopii kauniisti yhteen sinisten loistosalvioiden kanssa.
’Rozannessa’ on upea väri ja se myös kukkii pitkään, aina heinäkuusta syyskuulle saakka.
Neidonkurjenpolvi viihtyy rinnepenkissä hyvin ja kukkii runsaasti. Neidonkurjenpolvi on matalakasvuinen verikurjenpolven muunnos, joka kukkii hienä-elokuussa.
Neidonkurjenpolvella on hempeän vaaleanpunaiset kukat ja hauska, hieman ryppyinen olemus. Siitä on tullut yksi suosikkikurjenpolvistani.
Euroopanalppitähti ’Edelweis’ kukkii keskipenkissä yhdessä salvioiden kanssa.
Muutama unikkokin on auennut. Kimalaiset pitävät niistä. Tämä yksilö on ihan onnesta sykkyrällä.
Ylemmässä puolivarjon penkissä kukkii isotöyhtöangervo, sormivaleangervo sekä keijuangervo. Välistä pilkottaa myös mustalaukan valkoinen kukinto. Muut laukat ovat jo lopettaneet kukintansa.
Mustalaukka, Allium nigrum
Jaloangervot aloittelevat kukintaansa. Niidenkin seassa kasvaa mustalaukkaa.
Isotähtiputki yhteiskuvassa varjoliljan (vai onko sittenkin marhanlilja?) ja peurankellon kanssa.
Peurankello ’Campanula glomerata’
Päivän iloisin puutarhayllätys odotti liljapenkin päässä. Istutin viime kesänä ruukkuun soihtuliljoja, jotka eivät kukkineet missään vaiheessa. Syksyn tullen laitoin ruukussa olleet taimet maahan, vaikka lähtökohtaisesti soihtulilja pitäisikin talvettaa pakkasettomassa paikassa. Kasasin liljan päälle runsaasti lehtiä suojaksi talven varalle ja kappas vaan, sehän kukkii kohta!

Olisi kiva kuulla, miten heinäkuinen sää on näkynyt teidän puutarhassanne? Onko kukinta myöhässä vai onko säällä ollut mitään merkitystä kasvien kasvuun?

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!