Missä kukitaan? Osa 4a: Aurinkopenkit elokuussa

Syyskuu on jo hyvässä vauhdissa, mutta kurkataan vielä elokuiseen puutarhaan. Tämä postaus jatkaa toukokuussa aloittamaani sarjaa, jossa seurataan, miltä puutarha näyttää kesän eri vaiheissa. Tarkoitus on tällä tavoin löytää sekä puutarhan helmet että kohennusta kaipaavat kohteet. Jaan heinäkuun katsauksen jälleen kahteen postaukseen, jotta jutuista ei tulisi liian pitkiä.

Tässä vielä linkit aiempiin osiin:

• Toukokuu.
• Kesäkuun aurinkopenkit
• Kesäkuun varjon ja puolivarjon penkit
• Heinäkuun aurinkopenkit
• Heinäkuun varjon ja puolivarjon penkit
• Kasviluettelo-sivulla on ajankohtaista kuvasarjaa penkkien ulkomuodosta kesän aikana. Käykää vilkaisemassa sitäkin *klik*.

Elokuu

Keskikesän paahteiset päivät ovat ohitse ja elokuun matala valo luo puutarhaan aivan uutta tunnelmaa. Aurinko ei pääse enää paistamaan puiden latvojen yli vaan sen valo siivilöityy lempeästi oksien lomitse ennen kuin se tavoittaa puutarhan. Varjot ovat syvemmät ja värit pehmeämmät.

Rinnepenkki

Rinnepenkin sävy on muuttunut elokuussa hopeanhohteiseksi. Hopeahärkki, alppitähdet ja ohotanmaruna pääsevät loistamaan, kun kesän värikkäimmät kukkijat eivät ota enää niin suurta roolia. Osa rinnepenkin kasveista aloittelee uutta kukintakierrosta, mutta into ei ole enää niin suuri, kuin alkukesästä.

Kasvit ovat kesän aikana rehevöityneet valtavasti.

Hopeahärkki on tehnyt muutaman uuden kukan. Sen takana myös kangasajuruoho kukkii yksittäisten kukkien voimin.

Ohotanmarunassa on tavattoman kaunis hopeinen sävy.

Kukintavuoro alkaa elokuussa siirtyä vähitellen maksaruohoille. Tässä kukkii hurmemaksaruoho.

Hurmemaksaruoho (Sedum ’Common red)

Rinnepenkin ylätasanne

koki elokuussa ryhtiliikkeen kanttauksen ja rinnepenkkiin yhdistymisen muodossa. Nyt kun kurjenpolvet ja pikkutöyhtöangervo eivät enää kuki, penkkiin tuovat näyttävyyttä hopeamaruna ja punatähkät.

Punatähkä on yksi elokuun komeimmista kukkijoista. Se on yleensä oikea perhosmagneetti, mutta tänä vuonna perhosia on näkynyt vähemmän kuin aiemmin. Joitain ohdake-, nokkos – ja herukkaperhosia on näkynyt ja eräänä päivänä tapasin yhden suruvaipankin. Muutoin ovat perhoset olleet vähissä. Onneksi kimalaisia on runsaasti – nekin ilahduttavat aina kovasti.

Punatähkä (Liatris spicata)

Reunuspenkissä

on kuivaa. Kangasajuruohojen kukinnot ovat aivan ruskeita, olisi ehkä pitänyt kastella niitä enemmän kesän aikana.

Kuvan ottamisen jälkeen leikkasin ajuruohon kuihtuneet kukinnot pois ja tällä hetkellä penkin ilme on paljon vehreämpi.

Aiemmin alas leikkaamani loistosalvia sen sijaan voi hyvin ja kukkii nyt uudelleen.

Loistosalvia Schneehugel (Salvia x sylvestris)

Keskipenkki

koki sekin muodonmuutoksen ja laajeni puolisen metriä etureunastaan. Sekin penkki kantattiin kunnolla ja kasveja ryhmiteltiin uuteen järjestykseen. On hauska nähdä, miltä tämä penkki näyttää ensi vuonna elokuussa.

Penkin korkeimpina kukkivat leimut, kellopeippi sekä viimeinkin kukkimaan innostuneet kaunopunahatut. Muita kukkijoita ovat salviat, kurjenpolvet sekä jalokello

Syysleimu ja kaunopunahattu rinta rinnan

Jalokello on kaunis ja kiitollinen kukkija. Se kukkii todella pitkään ja runsaasti ja vaikka kasvi on matala (vain noin 20 cm), sen suuret kukinnot näkyvät kauas. Huomaan pitäväni jalokellosta vuosi vuodelta enemmän.

Jalokello (Platycodon grandiflorus) 

Sininen loistosalvia ja jalokurjenpolvi Rozanne ovat kauniita yhdessä.

Jalokurjenpolvi ’Rozanne’ (Geranium ’Rozanne’)

Liljapenkki

kaipaa kukkijoita loppukesäksi ja alkusyksyksi. Kenties niiden lomaan voisi istuttaa syysleimuja tai punahattuja?

Liljapenkin toisella, varjoisammalla puolella kukkivat kuunliljat. Viime syksynä tänne siirtämäni ’Halcyon’ näyttää viihtyvän uudessa kotipaikassaan hyvin ja myöskin viime syksynä istuttamani ’Firn Linen’ alennustaimet kukkivat jo ensimmäisenä kesänä.

Kuunlilja ’Halcyon’

Pionipenkki

on kosmoskukkien valtakuntaa. Pitkään sain niiden kukintaa odottaa, mutta nyt ne kukkivat runsaasti. Aion joka tapauksessa ensi keväänä esikasvattaa kosmoskukat, jotta pääsen nauttimaan niiden kukinnasta aikaisemmin.

Kosmoskukkien varret ovat lähes puolitoistametriset ja niissä on valtavasti nuppuja.

Penkin toinen yksivuotinen asukas on tarhaneito ’Miss Jekyl’. Se jää valitettavasti täysin kosmoskukkien varjoon, vaikka aivan ihastuttava onkin. Täytyy ensi keväänä kylvää sitä jonnekin muualle.

Siemeniä tarhaneidosta voisi ainakin kuvitella tulevan runsaasti, kun katsoo näiden siemenkotien kokoa. Aivan valtavat!

Pionipenkin takana sijaitsevassa ruukkupuutarhassa kukkivat kesäpäivänhatut, samettikukat ja keväällä kylvämäni daaliat. Teen ruukkupuutarhan kuulumisista erillisen postauksen, muuten tästä postauksesta tulee aivan liian pitkä.

Kesäpäivänhattu (Rudbeckia hirta ’Gloriosa Daisy’)

Penkissä kasvava loistokärhö ’Miss Bateman’ on ilokseni hengissä. Se alkoi yllättäen kesän aikana ruskistumaan ja jouduin leikkaamaan sen alas. Nyt se on alkanut työntää uutta versoa, joten tällä hetkellä sen selviämismahdollisuudet näyttävät paremmilta kuin vielä viime kuussa. Penkin toinen kärhö, ’Madame le Coultre’ kasvaa rauhalliseen tahtiin, mutta voi olla, että se ei vielä näin ensimmäisenä kesänään ennätä kukkia.

Uusi penkki

Tajusin juuri, että minulla ei ole uudelle, kelta-vuoletille penkille vielä nimeä. Todennäköisesti siitä tulee päivänliljapenkki – edellyttäen tietenkin, että joskus löydän siihen penkistä vielä uupuvat päivänliljat 🙂

Elokuinen kukinta tässä penkissä on kaunis ja runsas. Värit ovat kirkkaat ja aavistelevat jo syksyn tuloa. Pidän tästä vastaväriparista kovasti.

Kanadanpiisku ja yrtti-iiso ovat kaunis yhdistelmä ja täydellinen vastaväripari.

Tiukukärhö Arabella sopii hyvin kelta-violettiin yhdistelmään. Minun täytyy hankkia Arabellalle vielä kaunis obeliski, jotta se pääsee kunnolla oikeuksiinsa.

Tiukukärhö `Arabella`

Elokuu on kaunis kuukausi. Se on vielä lämmin ja hyvinkin kesäinen, mutta ilmassa alkaa olla jo syksyn tuntua. Valon määrä alkaa pikku hiljaa vähetä ja puutarhaan alkaa ilmestyä syksyisiä sävyjä. Ilmassa on tiettyä haikeutta kesän kääntyessä ehtoopuolelle. Onneksi puutarhassa kuitenkin riittää kukkijoita vielä pitkään elokuun jälkeenkin.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Uudelleenjärjestelyjä

On totta, kun sanotaan, että puutarha ei ole koskaan valmis. Kun yksi kohta alkaa näyttää hyvältä, jossain muualla tarvitaan jo kohennusta. Edellisenä kesänä suhteellisen valmiiksi tullut osa puutarhasta alkaakin seuraavana kesänä huutaa uudistusta. Joku kasvi ei ehkä sovikaan siihen paikkaan, tai joku entistä parempi idea on pälkähtänyt päähän. Suunnitelmia tulee tehtyä koko ajan ja välillä ne toteutuvatkin aiotun mukaisesti. Toisinaan taas suunnitelmat muuttuvat radikaalistikin matkan varrella.

Ylätasanteen penkkien laajennus ja polkujen uudet muodot ovat olleet minulla suunnitteilla jo jonkin aikaa. Ladoin jo pari viikkoa sitten kivistä uudet rajat malliksi.

Sunnuntaina oli mitä parhain päivä viedä projektia eteenpäin. Aurinko paistoi, mutta ei ollut liian lämmin. Pieni tuulenvire piti öttiäiset loitolla, eikä sisälläkään ollut kotitöitä, jotka olisivat vaatineet suurempaa huomiota. Aloitin keskipenkistä. Laajensin sitä etureunasta puolisen metriä ja sulautin jatko-osan vanhaan penkkiin niin hyvin kuin osasin. Samalla tuli kantattua penkki kunnolla ja kitkettyä melkoinen määrä rikkaruohoja. Jälleen kerran tuli huomattua, millaisen ryhtiliikkeen kanttauksella saa aikaiseksi. Penkki on aivan eri näköinen kuin ennen.

Seuraavaksi aloin siirtämään kasveja. Harmaakurjenpolvi Ballerina ja jalokurjenpolvi Rozanne olivat vanhassa penkissä kasvaneet aivan kiinni toisissaan. Nyt laajennuksen myötä sain molemmille kasveille enemmän tilaa, kun siirsin Ballerinan pois Rozannen kainalosta penkin etualalle. Penkissä kasvaneet euroopanalppitähdet siirsin kokonaan pois. Niiden uusi koti on rinnepenkin uudessa osassa, muiden alppitähtien seurana. Nyt kaikki alppitähdet ovat omana ryhmänään ja rinnepenkin aukkopaikkakin sai mukavasti täydennystä.

Tässä on uudistunut keskipenkki toisesta suunnasta. Alppitähdet kasvoivat jalokellon ja leimujen välissä, penkin vasemmassa laidassa. Nyt jalokellokin pääsee paremmin esiin, kun alppitähdet eivät enää kasva sen päällä.

Jalokello ( Platycodon grandiflorus)

Loput penkkiin jääneet kasvit ryhmittelin selkeämpiin ryhmiin. Penkin keskelle tuli sininen vyöhyke, jonka keskellä kasvaa kaunis Rozanne ja molemmissa päissä sinistä loistosalviaa. Valkoinen loistosalvia jatkaa salvioiden sarjaa penkin takareunaan saakka. Penkin keskelle jäi paikka kaunopunahatuille ja mustapäivänhatuille. Penkin takaosa on varattu leimuille sekä niiden lomassa kasvavalle kellopeipille, ja etuala puolestaan harmaakurjenpolvi Ballerinalle.

Tässä sama kuva ilman pylpyröitä.

Punahatut, leimut ja kellopeippi. Aika suloinen sekamelska.

Seuraavaksi oli vuorossa reunuspenkin ja kivikkokasvipenkin yhdistäminen. Laajennusosasta ei tullut kovin suuri, mutta minusta muutos yhtenäisti ylätasannetta melkoisesti. Sen sijaan, että kalliokasvipenkki karkaa kadulle, sen reuna kaartaa nyt takaisin istutusalueelle ja rajaa koko alueen omaksi kokonaisuudekseen. Tässä ennen ja jälkeen kuvat.

Ennen

Jälkeen

Penkkien väliin ladoin pienen polun pihalta löytämistäni luonnonkivistä. Alakuvassa polku on juuri kasteltu tiivistämistä varten, eikä kiviä ole vielä harjattu puhtaaksi. Lopputulos tulee tiivistyksen ja harjaamisen jälkeen olemaan siistimpi. Alueen loput polut ja niiden toteutus ovat vielä suunnittelupöydällä.

Kaksi neljästä penkistä sain sunnuntaina valmiiksi, liljapenkin laajennus sekä rinnepenkin yhdistäminen ylätasanteeseen jäivät vielä tekemättä. Kuuden tunnin yhtämittaisen uurastamisen jälkeen tuli nälkä, enkä enää syötyäni jaksanutkaan palata lapion varteen. Mutta onpahan ensi viikonloppunakin jotain tekemistä 🙂

Mukavia elokuun viimeisiä päiviä kaikille!

Elokuinen puutarhakierros

Elokuisessa puutarhassa on jotain ainutlaatuista. Kukinta on runsasta ja rehevää, ja matalammalta paistava aurinko saa kasvien värit hehkumaan ihan toisella tavalla kuin keskikesän paahteessa. Hämärtyvät illat tuovat uudenlaista tunnelmaa ja uudenlaisia valo-olosuhteita puutarhaan. Valkoisten kukkien hehku hämyisessä puutarhassa on taianomainen ja näkyy kauas. Etenkin valkoinen syysleimu on näyttävä illan hämärässä.

Syysleimu ’Frau Anton Buchner’ ja ’Starfire’ (Phlox paniculata) 

Kirkkaanpunainen syysleimu näyttää menehtyneen talven aikana. Onneksi valkoinen ’Frau Anton Buchner’ ja pinkki ’Starfire’ eivät kokeneet samaa kohtaloa. Alakuvan ’Early White’ on tämän vuoden uusi tulokas leimupenkissä.

Syysleimu ’Early White’ (Phlox paniculata)

Kaunopunahattu kurkkii syysleimujen lomasta. En tiedä tarkemmin, mikä lajike tämä on. Nappasin taimen mukaani alennuspöydästä, eikä täsmällisiä nimilappuja ollut tarjolla. Tämän sävy on vähän kellertävä, ainakin tällä hetkellä. On hauska nähdä, muuttuuko väri kukkien vanhetessa.

Kaunopunahattu (Echinacea purpurea)

Jalokellon nuput poksahtavat auki hetkenä minä hyväänsä. Jalokello oli ensimmäisiä kasveja, jotka puutarhaan hankin ja olen ollut siihen äärimmäisen tyytyväinen. Se on helppohoitoinen, ei rönsyile paikasta toiseen ja kukkii runsaasti ja pitkään. Ainoa asia, minkä nyt muuttaisin, olisi sen kasvupaikka. Puutarha on muuttunut paljon niistä ajoista, kun sen istutin, ja nykyisellään kasvi kasvaa hieman syrjässä. Jalokello ei pidä siirtämisestä, joten en ole uskaltanut sitä paremmallekaan paikalle siirtää.

Jalokello (Platycodon grandiflorus)

Harmaakurjenpolvi Ballerina aloitti toisen kukintakierroksen ja kasvaa somasti jalokurjenpolvi Rozannen kanssa rinta rinnan.

Myös osa salvioista aloittelee toista kukintakierrosta. Salvioille kävi köpelösti heinäkuun myrskyn kourissa ja lähes kaikki sekä valkoisten että sinisten salvioiden kukinnot varisivat maahan. Leikkasin kuolleet kukat pois (Päiville vielä kerran kiitos vinkistä), ja nyt salviat elävät toista elämäänsä.

Loistosalvia (Salvia × sylvestris)

Liljapenkin varjoisammalla puolella kuunliljat aloittelevat kukintaansa. Puolivarjon penkissä kuunliljojen kukinta alkaa sen sijaan olla jo ohi.

Kuunlilja ’Halcyon’ (Hosta Tardiana)

Punatähkät ovat komeimmillaan. Viime kesänä punatähkät olivat tulvillaan perhosia, nyt perhosia on näkynyt todella vähän. Toivotaan, että ne vielä etsiytyvät meidänkin puutarhaamme.

Punatähkä (Liatris spicata)

Puolukkamättäitä kasvaa siellä täällä. Aivan hyytelöksi asti puolukoita ei omalta pihalta riitä, mutta ovathan ne mukavia makupaloja puutarhatöiden lomassa.

Kallion kolosta siirtämäni kurjenkello näyttää ottaneen uuden asuinpaikkansa omakseen. Hieman arvelutti siirtää kasvia sen kukkiessa, mutta näköjään se ei ole ollut moksiskaan. Päin vastoin, uutta kukkaa pukkaa koko ajan.

Kurjenkello (Campanula persicifolia)

Kurjenkello (Campanula persicifolia)

Toinen kesän onnistuneista kasvisiirroista kukkii ylemmässä puolivarjon penkissä. Valtikkanauhus viihtyy huomattavasti paremmin nykyisessä paikassaan kuin aurinkoisessa keskipenkissä.

Valtikkanauhus (Ligularia przewalskii)

Ja viimeisimmäksi, mutta ei suinkaan vähäisimmäksi: pettävätkö silmäni, vai onko tuossa kärhön nuppu? Ja toinen tuossa viereisessä oksan haarassa? Jos on, meidän pihalla saatetaan nähdä tänä kesänä vielä loistokärhö ’President’ kukassa.

Loistokärhö ’The President’ (Clematis The President’)

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

Taimia ja hyviä hankikylvöuutisia

Keli on koko Suomessa ollut viime päivien ajan todella kylmä ja monessa paikassa on satanut lunta ihan kunnolla. Meilläkin maa peittyi pari päivää sitten valkoiseen vaippaan ja vaikka lumet ovatkin jo sulaneet, on ilma edelleen jäinen ja hyytävä. Ulkotyöt eivät juurikaan ole houkutelleet. Taimitarhani kannalta se on hyvä asia, sillä monet taimet alkoivat olla jo huomion tarpeessa.

Taimitarha

Olin huhtikuun alussa koulinut daalian taimet kertaalleen pieniin kuituruukkuihin ja nyt tällä viikolla huomasin daalioiden alkaneen kasvattaa juuria kuituruukkujen läpi. Katsoin viisaammaksi siirtää taimet suurempiin ruukkuihin, joissa niillä olisi enemmän tilaa kasvaa. Daaliat piristyivät silminnähden saamastaan lisätilasta ja näyttävät nyt huomattavasti terhakammilta kun aiemmin.

Daaliat ja akileijat suloisesti solmussa.

Akileijojen esikasvatus on onnistunut vaihtelevalla menestyksellä. Helmikuussa kylvämistäni viiden eri lajikkeen siemenistä yksi jäi itämättä kokonaan ja yksi iti ylitse odotusten. Minulla on vielä kaikkien lajikkeiden siemeniä jäljellä, ja kokeilen kylvää ainakin tuon epäonnistuneen tapauksen siemeniä myös suoraan kasvupaikalle. Tälle kesälle ne taimet eivät enää ennätä, sillä akileijan siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn itääkseen, mutta onhan se kesä ensi vuonnakin.

Akileijat 2019 (itäneet/kylvetyt siemenet):

• William Guinness (2/5)
• McKana Giants (1/5)
• Crimson Star (2/5)
• Dark Columbine (0/5)
• Winky Double Red-White (8/9)

Tähän saakka selvinneet akileijan taimet pääsivät toiseen koulintakäsittelyyn ja isompiin ruukkuihin. Tytär auttoi kirjoittamalla taimiin nimilaput.

Yksi eniten odottamistani kylvöistä – mustapäivänhattu ”Green Wizard” – näyttää onnistuneen ihan ok. Kylvin kaikenkaikkiaan 25 siementä, joista koulin tänään yhdeksän terhakkaa tainta. ”Green Wizard” on niin upea, että toivon näiden taimien selviävän vahvoina kesään saakka – ja tietenkin myös siitä eteenpäin tuleviin kesiin.

Rudbeckia occidentalis ”Green Wizard”

Samettiruusut kasvavat elinvoimaisen näköisenä vielä kylvöastiassaan ja sinne ne saivat myös jäädä. Elättelen nimittäin toiveita, että säät lämpenisivät pian niin paljon, että pääsisin koulimaan ne suoraan lopullisiin ruukkuihin ja ulos. Sisällä alkaa olla jo niin ahdasta, että olisi hyvä saada taimia pikkuhiljaa ulkoilmaan.

Samettiruusut

Ja sitten niihin hyviin hankikylvöuutisiin. Hiidenkiven puutarhan Minna lähetti minulle viime syksynä kahden eri loistokärhön siemeniä (Justa ja The President), jotka kylvin ruukkuihin ja ja hautasin maahan talven ajaksi. Kiitos vielä kerran siemenistä, Minna!

Huhtikuun puolessa välissä sain ruukut viimein kaivettua ylös jäisestä maasta ja siirsin ne sisätiloihin. Ja katsokaapas, nyt toisesta ruukusta pilkistää kolme pientä alkua. Loistokärhö ”The President” itää:

Näistä pitäisi isona tulla loistokärhöjä (The President)

Sain Minnalta myös loistokärhö ”Justan” siemeniä, jotka saivat saman käsittelyn kuin ”The President”. ”Justasta” ei näy vielä elon merkkejä, mutta kärhöjen kanssa saakin kuulemma olla kärsivällinen. Joten odotellaan, odotellaan…

Toinenkin iloinen yllätys odotti hankikylvöjen osalta. Keräsin syksyllä jalokellon siemeniä, kylvin nekin ruukkuun ja kaivoin ruukut talven ajaksi maahan. Näistäkin siemenistä näyttää yksi nyt itäneen.

Jalokellon pieni alku

Joten vaikka ulkona on satanut räntää ja lunta sekä kissoja ja koiria, sisätiloissa kevät kuitenkin etenee. Ja eteneehän se omaa tahtiaan tietysti ulkonakin.

Oikein mukavaa uutta viikkoa kaikille! Toivotaan, että säät tästä pian lämpenevät!

Syyspuuhia ja uhkarohkeutta

Miten upea päivä lauantaina olikaan! Syksyinen aurinko hemmotteli kauniilla, matalalla valollaan, ja vaikka lämpötila pysyttelikin koko päivän vain muutaman asteen nollan yläpuolella, oli keli mitä parhain syksyisiin pihatöihin.

Sain loput haravoinnit tehtyä ja nyt lehtikomposti on jälleen täynnä materiaalia. Onneksi sain sitä kesän aikana tyhjennettyä, muuten olisi tullut ahdasta.

Haravoinnin lomassa pysähdyin välillä ihastelemaan auringon valossa hehkuvaa puutarhaa. Vaikka puista kaikki lehdet ovatkin jo varisseet ja kukkivia kasvejakaan ei enää ole, maan pinnalla loisti ja hehkui edelleen.

Keijunkukat paistattelivat syysauringon valossa. Upea punainen väri näkyi kauas.

Puutarhan syyspuuhat alkavat olla jo loppusuoralla. Perjantaina istuttelin vielä viimeisiä, alekorista löytämiäni sipuleita ja syyskylvöt olen nekin saanut jo tehtyä. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan jalokärhöt innostuivat tekemään siemeniä, ja kun Minna ystävällisesti tarjoutui niitä postittamaan, tartuin tilaisuuteen. Kiitos vielä kerran kovasti, Minna! Kylvin kärhön siemenet ruukkuihin ja kaivoin ruukkuineen päivineen maahan odottamaan kevättä. Ruukkujen päälle laitoin harson palasen ja peittelin ruukut vielä lehdillä. Osa keräämistäni jalokellon siemenistä pääsivävät nekin ruukkuun ja talvehtimaan kukkapenkkiin. Loput jalokellon siemenet kylvän keväällä.

Ja sitten siihen uhkarohkeuteen. Löysin alennusmyynnistä kuunliljan taimia parilla eurolla, ja vaikka onkin jo todella myöhäinen ajankohta istuttaa maahan yhtään mitään, en malttanut jättää taimia kauppaan. Olen katsellut tätä lajiketta (’Firn Line’) sillä silmällä jo jonkin aikaa, ja nyt kun se oli tarjolla niin edulliseen hintaan, oli pakko ottaa riski. ’Firn Linen’  lehti on minusta todella kaunis. Leveä, vaalea raita on upea, ja vihreä sävykin viehättää silmääni jotenkin erityisellä tavalla.

Peukut ja varpaat pystyssä istutin taimet maahan, toivotin niille kaikkea hyvää ja kärräsin vielä lehtiä niiden suojaksi. Vaikka taimet eivät rahallisesti suuri satsaus ollutkaan, olisihan se hienoa, että kuunliljat selviäisivät. Niistä olisi niin paljon iloa tulevina kesinä.

Puutarha alkaa käydä talvilevolle ja puutarhurinkin työsarka siellä alkaa tämän vuoden osalta olla ohi. On aika siirtyä sisätiloihin, suunnittelupöydän ääreen pohtimaan tulevan kesän suunnitelmia. Mukavaa puuhahan sekin on, vaikka ei ihan puutarhassa touhuamisen veroista olekaan.

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!