Rikkaruohoelämää-blogin Between haastoi minut jo perinteeksi muodostuneeseen Kuusi kuvaa kesästä -haasteeseen. Haaste on alunperin lähtenyt liikkeelle Tuplasti terapiaa–blogista, ja tällä kertaa haasteen teemana on paras. Lämmin kiitos haasteesta, Between ja kiitokset myös Pirjolle mukavan haasteen aloittamisesta 🙂
Haasteen säännöt ovat seuraavat:
Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro mikä niistä on se parhain. Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuun saatu projekti, valokuva yms. Mikä vain sinusta on se paras muisto.
Haasta yksi tai useampi blogi
Ilmoita Tuplasti terapiaa-blogiin osallistumisesi ja että saako siellä julkaista valitsemasi parhaan muistosi kuvan tulevassa koontipostauksessa.
Kuuden kuvan valitseminen oli yllättävän hankalaa, sillä kesään mahtui niin paljon hienoja hetkiä ja muistoja. Näihin kuviin ja muistoihin päädyin kuitenkin tällä kertaa:
Tulppaanit ovat aina kuuluneet lempikukkiini. Niiden kukinta saa hymyn huulille ja puutarhan loistamaan toinen toistaan upeammissa väreissä. Tässä ’Carnaval de Rio’ kylpee auringonpaisteessa ja kuivattelee sateen jälkiä terälehdiltään. Tässä on avautumassa puutarhamme historian ensimmäinen kärhön kukka. Istutin viime syksynä kaksi jalokärhöä pionipenkkiin ja ilokseni toinen niistä innostui kukkimaan heti alkukesästä. Jalokärhö ’Miss Bateman’ on ihastuttava ilmestys.Rhododendron ’Cunningham’s White’ on kaunis sekä kukkiessaan että kukinta-ajan ulkopuolella. Tässä kuvassa hän on somistanut itsensä vaaleanpunaisilla pupunkorvilla. Jos ’Miss Bateman’ oli ensimmäinen kärhömme, tässä on ikuistettuna ihka ensimmäinen pionimme, kiinanpioni ’Duchesse de Nemours’. Pionit ovat uusia tulokkaita puutarhassamme ja viime kesä oli vasta niiden ensimmäinen. Siitä syystä niiden kukinta onkin jäänyt erityisesti mieleeni.Jättilaukan väritys on yksinkertaisesti vastustamaton.Kurjenpolviin ihastun vuosi vuodelta enemmän. Ne ovat monipuolisia, helppoja, kiitollisia ja kauniita kasvatettavia, eivätkä ne suuremmin pidä meteliä itsestään. Tämä suonikas kaunotar on harmaakurjenpolvi ’Ballerina’.
Ja sitten piti valita näistä kuudesta se paras… Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin valitsemaan parhaaksi jättilaukan valloittavan värin. Se on yksinkertaisesti vastustamaton ♡ .
Omaa kuuden kesäkuvan sarjaa haastan valitsemaan seuraavat blogit:
Elokuisessa puutarhassa on jotain ainutlaatuista. Kukinta on runsasta ja rehevää, ja matalammalta paistava aurinko saa kasvien värit hehkumaan ihan toisella tavalla kuin keskikesän paahteessa. Hämärtyvät illat tuovat uudenlaista tunnelmaa ja uudenlaisia valo-olosuhteita puutarhaan. Valkoisten kukkien hehku hämyisessä puutarhassa on taianomainen ja näkyy kauas. Etenkin valkoinen syysleimu on näyttävä illan hämärässä.
Syysleimu ’Frau Anton Buchner’ ja ’Starfire’ (Phlox paniculata)
Kirkkaanpunainen syysleimu näyttää menehtyneen talven aikana. Onneksi valkoinen ’Frau Anton Buchner’ ja pinkki ’Starfire’ eivät kokeneet samaa kohtaloa. Alakuvan ’Early White’ on tämän vuoden uusi tulokas leimupenkissä.
Syysleimu ’Early White’ (Phlox paniculata)
Kaunopunahattu kurkkii syysleimujen lomasta. En tiedä tarkemmin, mikä lajike tämä on. Nappasin taimen mukaani alennuspöydästä, eikä täsmällisiä nimilappuja ollut tarjolla. Tämän sävy on vähän kellertävä, ainakin tällä hetkellä. On hauska nähdä, muuttuuko väri kukkien vanhetessa.
Kaunopunahattu (Echinacea purpurea)
Jalokellon nuput poksahtavat auki hetkenä minä hyväänsä. Jalokello oli ensimmäisiä kasveja, jotka puutarhaan hankin ja olen ollut siihen äärimmäisen tyytyväinen. Se on helppohoitoinen, ei rönsyile paikasta toiseen ja kukkii runsaasti ja pitkään. Ainoa asia, minkä nyt muuttaisin, olisi sen kasvupaikka. Puutarha on muuttunut paljon niistä ajoista, kun sen istutin, ja nykyisellään kasvi kasvaa hieman syrjässä. Jalokello ei pidä siirtämisestä, joten en ole uskaltanut sitä paremmallekaan paikalle siirtää.
Jalokello (Platycodon grandiflorus)
Harmaakurjenpolvi Ballerina aloitti toisen kukintakierroksen ja kasvaa somasti jalokurjenpolvi Rozannen kanssa rinta rinnan.
Myös osa salvioista aloittelee toista kukintakierrosta. Salvioille kävi köpelösti heinäkuun myrskyn kourissa ja lähes kaikki sekä valkoisten että sinisten salvioiden kukinnot varisivat maahan. Leikkasin kuolleet kukat pois (Päiville vielä kerran kiitos vinkistä), ja nyt salviat elävät toista elämäänsä.
Loistosalvia (Salvia × sylvestris)
Liljapenkin varjoisammalla puolella kuunliljat aloittelevat kukintaansa. Puolivarjon penkissä kuunliljojen kukinta alkaa sen sijaan olla jo ohi.
Kuunlilja ’Halcyon’ (Hosta Tardiana)
Punatähkät ovat komeimmillaan. Viime kesänä punatähkät olivat tulvillaan perhosia, nyt perhosia on näkynyt todella vähän. Toivotaan, että ne vielä etsiytyvät meidänkin puutarhaamme.
Punatähkä (Liatris spicata)
Puolukkamättäitä kasvaa siellä täällä. Aivan hyytelöksi asti puolukoita ei omalta pihalta riitä, mutta ovathan ne mukavia makupaloja puutarhatöiden lomassa.
Kallion kolosta siirtämäni kurjenkello näyttää ottaneen uuden asuinpaikkansa omakseen. Hieman arvelutti siirtää kasvia sen kukkiessa, mutta näköjään se ei ole ollut moksiskaan. Päin vastoin, uutta kukkaa pukkaa koko ajan.
Toinen kesän onnistuneista kasvisiirroista kukkii ylemmässä puolivarjon penkissä. Valtikkanauhus viihtyy huomattavasti paremmin nykyisessä paikassaan kuin aurinkoisessa keskipenkissä.
Valtikkanauhus (Ligularia przewalskii)
Ja viimeisimmäksi, mutta ei suinkaan vähäisimmäksi: pettävätkö silmäni, vai onko tuossa kärhön nuppu? Ja toinen tuossa viereisessä oksan haarassa? Jos on, meidän pihalla saatetaan nähdä tänä kesänä vielä loistokärhö ’President’ kukassa.
Loistokärhö ’The President’ (Clematis The President’)
Sain mieheltäni lahjaksi kärhön, komeakukkaisen ja upean värisen ’The Presidentin’. Kävimme jo juhannuksena taimitarhalla, koska hän halusi ostaa minulle juhannuskukan. Tuolloin emme löytäneet tarhalta mitään sopivaa, mutta eilisen käyntimme jälkeen meille muutti uusi kärhö, juhannuskärhöni ’The President’.
Kärhönistutustarvikkeita: juurimatto, viemäriputki ja itse kärhö. Lisäksi tietysti tarvitaan lapio, kottikärryt, puutarhamultaa, kanankakkaa, soraa ja reipas asenne.
Kärhölle oli jo paikkakin valmiiksi katsottuna tuossa kohopenkissä tuijan vieressä. Aiemmin tuolla paikalla kasvoi lumipalloheisi, mutta jouduin hävittämään sen kirvojen vuoksi. Tuija näytti minusta yksinäiseltä, joten ajattelin istuttaa kärhön sille kaveriksi.
Noudatin kärhön istutuksessa Kruunuvuokon ja Hiidenkiven Minnan ohjeita, iso kiitos heille erinomaisista ohjeista. Aivan ensimmäiseksi kaivoin kaiken aiemman mullan penkistä pois 60 cm syvyydeltä ja noin 50 cm leveältä alalta. Jos heisi ei tuossa maassa viihtynyt, tuskin siinä viihtyisi kärhökään! Kaivaminen oli hivenen hankalaa, koska minun piti koko ajan varoa ympärillä kasvavia liljoja ja kuunliljoja, mutta tästä vaiheesta en halunnut tinkiä. Pohjatyöt on kärhöjen kanssa viisainta tehdä huolella, sen jälkeen voisi olla levollisemmin mielin niiden selviämisen suhteen.
Asensin kuopan reunalle juurimaton estämään tuijan tunkeutumista kärhön elinalueelle ja korvasin kaiken pois otetun maan hyvällä puutarhamullalla. Kevensin multaa pintaa kohden tultaessa sekoittamalla siihen hiekkaa. Asensin maahan myös kärhön juurille johtavan, soralla täytetyn kasteluputken, sillä kohopenkistä vesi valuu helposti pois, eikä kärhö välttämättä saa muuten riittävästi vettä.
Putki maastoutuu hienosti ahomansikoiden alle.
’The Presidentissä’ oli vielä kukka meille muuttaessaan, mutta siinä istuttaessani onnistuin irrottamaan siitä terälehden jos toisenkin. Ja ne mitä en itse ennättänyt hävittämään, vei tuuli. Mutta ei se haittaa – Kruunuvuokko neuvookin leikkaamaan kärhöjen versot lyhyemmiksi istutuksen yhteydessä, sillä näin ne keskittyvät juurien kasvattamiseen kukkimisen sijaan. Sydäntä särki vähän vähemmän leikata tämä yksilö, kun kaunis kukka oli muutenkin jo poissa.
Kirsikaksi kakun päälle asensin viime viikkoisen alelöytöni, hienon köynösobeliskin. Sitä pitkin kelpaa juhannuskärhöni kiipeillä nyt ja tulevina vuosina.
Iso kiitos rakkaalle ihanasta lahjasta ❤ Siinä se nyt kasvaa ja ilahduttaa meitä vuosi vuodelta uudelleen.
Huomenna onkin jo heinäkuu! Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa heinäkuuta!
Istutin viime syyskuussa ihka ensimmäiset kärhöni. Löysin alennusmyynnistä edullisia taimia ja ajattelin kokeilla, kuinka kärhöt viihtyisivät pihallamme. Hieman pelkäsin, selviäisivätkö kärhöt talven yli, sillä istutus tapahtui aika myöhäiseen ajankohtaan. Yritin tehdä talvehtimisen kärhöille niin helpoksi kuin mahdollista ja tein niille kunnollisen penkin. Pidin huolta, että ne tulivat istutetuksi riittävän syvälle ja sitten toivoin parasta. Talvisuojaturvettakin hankin, mutta en ennättänyt levittää sitä maahan, kun lumet tulivat niin aikaisin.
Kuva on viime syksyltä. Istutin kärhöt penkin takaosaan, terassin reunaan. Penkin etualalle on istutettu pioneja.
Kevään tullen aloin innolla odottaa kärhöjen heräämistä ja kävin päivittäin tarkistamassa, tapahtuisiko penkissä mitään. Ei mennyt kovin kauaa kun yksi kärhöistä – Miss Bateman – alkoi näyttää elon merkkejä ja se lähtikin reippaasti kasvuun. Kahdesta muusta ei suureksi harmikseni näkynyt pihaustakaan. Vaikka tiesin, että kärhöjen kanssa saa olla kärsivällinen, aloin jo hieman huolestua. Lopulta, kesäkuun kuudentena, myös toinen kärhö – Madame le Coultre – aloitti työntämään versoja maan uumenista.
Pikkiriikkisiä Madame le Coultren alkuja 6.6.
Viisi päivää myöhemmin pikkiriikkiset alut eivät olleetkaan enää kovin pikkiriikkisiä. Myöhäisherännäinen oli selvästiki päättänyt ottaa menetetyn ajan kiinni ja aloittanut hurjan kiipeämisen kohti korkeuksia.
Madame le Coultre 11.6
Miss Bateman kasvoi sekin edelleen hyvää vauhtia, ja 11.6 siinä oli jo näin suuret nuput.
Miss Bateman 11.6. Nuppuja on jo.
Toissa illan lempeässä ilta-auringossa sain suureksi ilokseni todistaa tämän puutarhan ensimmäisen kärhönkukan avautumista. Saanko esitellä, Miss Bateman:
Miss Bateman 12.6.
Eilen töistä tullessani kukka oli täysin auki.
Puutarhuri on tyytyväinen 🙂 Vaikka kolmas istuttamani kärhö ei vielä(kään) näytä elonmerkkejä, olen luottavainen. Ehkä sekin sieltä vielä nousee.
Miten upea päivä lauantaina olikaan! Syksyinen aurinko hemmotteli kauniilla, matalalla valollaan, ja vaikka lämpötila pysyttelikin koko päivän vain muutaman asteen nollan yläpuolella, oli keli mitä parhain syksyisiin pihatöihin.
Sain loput haravoinnit tehtyä ja nyt lehtikomposti on jälleen täynnä materiaalia. Onneksi sain sitä kesän aikana tyhjennettyä, muuten olisi tullut ahdasta.
Haravoinnin lomassa pysähdyin välillä ihastelemaan auringon valossa hehkuvaa puutarhaa. Vaikka puista kaikki lehdet ovatkin jo varisseet ja kukkivia kasvejakaan ei enää ole, maan pinnalla loisti ja hehkui edelleen.
Keijunkukat paistattelivat syysauringon valossa. Upea punainen väri näkyi kauas.
Puutarhan syyspuuhat alkavat olla jo loppusuoralla. Perjantaina istuttelin vielä viimeisiä, alekorista löytämiäni sipuleita ja syyskylvöt olen nekin saanut jo tehtyä. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan jalokärhöt innostuivat tekemään siemeniä, ja kun Minna ystävällisesti tarjoutui niitä postittamaan, tartuin tilaisuuteen. Kiitos vielä kerran kovasti, Minna! Kylvin kärhön siemenet ruukkuihin ja kaivoin ruukkuineen päivineen maahan odottamaan kevättä. Ruukkujen päälle laitoin harson palasen ja peittelin ruukut vielä lehdillä. Osa keräämistäni jalokellon siemenistä pääsivävät nekin ruukkuun ja talvehtimaan kukkapenkkiin. Loput jalokellon siemenet kylvän keväällä.
Ja sitten siihen uhkarohkeuteen. Löysin alennusmyynnistä kuunliljan taimia parilla eurolla, ja vaikka onkin jo todella myöhäinen ajankohta istuttaa maahan yhtään mitään, en malttanut jättää taimia kauppaan. Olen katsellut tätä lajiketta (’Firn Line’) sillä silmällä jo jonkin aikaa, ja nyt kun se oli tarjolla niin edulliseen hintaan, oli pakko ottaa riski. ’Firn Linen’ lehti on minusta todella kaunis. Leveä, vaalea raita on upea, ja vihreä sävykin viehättää silmääni jotenkin erityisellä tavalla.
Peukut ja varpaat pystyssä istutin taimet maahan, toivotin niille kaikkea hyvää ja kärräsin vielä lehtiä niiden suojaksi. Vaikka taimet eivät rahallisesti suuri satsaus ollutkaan, olisihan se hienoa, että kuunliljat selviäisivät. Niistä olisi niin paljon iloa tulevina kesinä.
Puutarha alkaa käydä talvilevolle ja puutarhurinkin työsarka siellä alkaa tämän vuoden osalta olla ohi. On aika siirtyä sisätiloihin, suunnittelupöydän ääreen pohtimaan tulevan kesän suunnitelmia. Mukavaa puuhahan sekin on, vaikka ei ihan puutarhassa touhuamisen veroista olekaan.
Valkoista salviaa 