Ihanat yhdessä

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi kysyi blogin 1v-syntymäpäiväarvonnan yhteydessä:

Mitkä kasvit puutarhassasi ovat sinusta onnistuneita kumppaneita samalla istutusalueella eli joko täydentävät ihanasti toisiaan tai korostavat toistensa parhaita puolia?

Kiitos kysymyksestä Päivi, tässä tulee siihen vastaus 🙂

Ensimmäisen kuvasarjan yhdistelmää olen hehkuttanut jo useampaan kertaan aiemminkin, mutta se on pakko ottaa esiin myös tässä yhteydessä. Yrtti-iison ja kanadanpiiskun yhdistelmä on vain niin kaunis. Vastavärejä pitäisi käyttää puutarhasuunnittelussa enemmänkin, niin toimiva tehokeino se on.

Toinen kaunis ja mielestäni onnistunut yhdistelmä on kullankeltaisen kamtsatkanmaksaruohon ja hopeisen alppitähden liitto. Molemmat kasvit kasvavat rinnepenkissä pesäkuusten lomassa. Tumman vihreät pesäkuuset luovat niille kauniin taustan ja korostavat hopean ja kullan sävyjä entisestään.

Euroopan alppitähti ja kamtsatkanmaksaruoho, taustallaan pesäkuuset.

Hopean kanssa sointuu kauniisti myös räväkkä punainen. Tässä heleä ja herkkä hopeahärkki rinnallaan ryhdikäs ketoneilikka.

Paitsi värinsä puolesta, hopeahärkki ja ketoneilikka sopivat yhteen muutenkin. Molemmat kasvavat rinnepenkissä ja viihtyvät paahteessa hyvin. Ne ovat suunnilleen saman korkuisia ja leviävätkin suurinpiirtein samaan tahtiin.

Valkoisen ja lilan väriyhdistelmä on myös sellainen, josta pidän todella paljon. Ehkä juuri siksi juhannuskimppummekin koostuu aina noista väreistä.

Isotähtihyasintti ja laukat toistavat tätä samaa värimaailmaa ja sopivat muutenkin kauniisti yhteen. Molemmat kasvavat hieman homsuisesti, varsinkin meillä, missä ne ehkä kasvavat hieman liian varjoisassa paikassa. Samankorkuisina kasveina ne saavat kuitenkin tukea toisiltaan ja isotähtihyasinttikin pysyy paremmin pystyssä laukkojen varsiin nojaillessaan.

Isotähtihyasintti laukkojen kera.

Valkoinen väri on kaunis monien kasvien rinnalla, niin myös tässä kuunliljojen ja jaloangervojen yhdistelmässä. Omaa silmääni kovasti miellyttävä parivaljakko tämäkin.

Kuunliljat ja valkoiset jaloangervot

Myös samanväriset kasvit ovat tehokas yhdistelmä. Erilaisuudestaan huolimatta loistosalvia ja jalokurjenpolvi ’Rozanne’ sopivat sopuisasti samaan penkkiin.

Loppuun vielä yksi upea yhdistelmä, joka tosin ei ole meidän pihaltamme vaan P.E.Svinhufvudin kotimuseon, Kotkaniemen puutarhasta. Palavarakkaus ja ruskolilja on yhdistelmä, joka ei sovi jokaiseen pihaan tai puutarhaan, mutta oikeassa ympäristössä kasvaessaan kaksikko on pysäyttävä.

Olipa virkistävää palata kesäisiin tunnelmiin näin keskellä syksyn harmautta. Kiitos vielä kerran kysymyksestä, Päivi! Siihen oli mukava vastata.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Hieman siistimpää

Hupsista, niin sitä on vain reilu viikko vierähtänyt edellisestä päivityksestä! Syksyinen arki on pitänyt minut kiireisenä ja töihin paluu on aiheuttanut pienimuotoisen IT-ähkyn. Päivät kuluvat töissä pitkälti koneen ääressä istuessa, ja iltojen hämärtyessä huomaan silmieni väsyvän niin paljon, etten ole jaksanut enää omaa konetta iltaisin avata. Pitäisi varmasti käydä päivittämässä silmälasit, ehkä se auttaisi.

En kuitenkaan ole ollut ihan toimettomana puutarhan suhteen. Aurinkoinen ylätasanne on nyt kokonaisuudessaan kantattu ja suunnitellut laajennusosat on tehty. Jatkoin rinnepenkin ylätasannetta niin, että se yhdistyy nyt varsinaiseen rinnepenkkiin.

• 

  Ennen

• 

  Jälkeen

Siirsin penkissä kasvaneet pikkutöyhtöangervot penkin laajennusosaan, sillä ne olivat uhkaavasti jäämässä verikurjenpolvien jalkoihin. Oikeanpuoleisessa alakuvassa pikkutöyhtöangervot pilkottavat pesäkuusen takaa, verikurjenpolvet jäivät penkin toiseen päähän, siellä sijaitsevan pesäkuusen kainaloon.

• 

  Ennen

• 

  Jälkeen

Myös liljapenkki uusiutui ja laajeni etureunastaan. Kaavailin ensin, että olisin istuttanut matalaa liljaa värililjojen eteen, mutta tulinkin jo toisiin aatoksiin. Parempi ratkaisu on istuttaa jotain loppukesästä ja syksyllä kukkivaa liljojen lomaan, vähän samaan tapaan kuin keltaisten liljojen kanssa tein.

Keltaisten liljojen lomassa kasvaa yrtti-iisoa.

Liljojen seuralainen jäi vielä mietintään, enkä istuttanut penkkiin vielä mitään uutta. Mutta penkki on nyt valmis (tällä erää) ja sopivien kasvien löydyttyä on ne helppo siihen istuttaa. Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvat liljapenkistä.

Liljapenkki ennen…

…ja jälkeen

Ylätasanteen ilme muuttui valtavasti kanttausten ja laajennusten myötä. Vaikka istutusalue on nuori eivätkä kasvit ole vielä kovin reheviä, penkkien selkeät rajat tuovat kummasti rauhallisuutta ja selkeyttä alueeseen.

Ensi kesän suunnitelmiin kuuluu kunnollisten polkujen tekeminen. Haluan päästä nurmikosta eroon, sillä se on hyvin hankala pitää tuossa kohtaa siistinä. Joko se rehottaa sinne tänne ja pyrkii kukkapenkkien puolelle tai sitten se palaa paahteessa korpuksi. Nyt syksyn ja talven aikana on hyvää aikaa tehdä suunnitelmia ja päätöksiä polun materiaalin suhteen.

Viikonloppuna ajattelin tehdä pientä siistimistä pihan puolivarjoisalla puolella. Se on jäänyt aivan täysin paitsioon tämän aurinkotasanneprojektini vuoksi. Lisäksi meinaan paneutua kunnolla teidän postauksiinne. Minulla onkin niitä lukematta vino pino, joten paljon mukavia lukuhetkiä on tiedossa 🙂

Mukavaa syyskuista viikonloppua kaikille!

Penkki keltaisille liljoille – ja vähän muillekin kasveille

Kirjoittelin aiemmin, kuinka päätös siirtää keltaiset värililjat muualle poiki pihallemme uuden kukkapenkin. Penkin pohjan teimme miehen kanssa reilu viikko sitten, mutta osa istutettavista kasveista jäi tuolloin vielä mietintään. Keltaiset värililjat ja keltapäivänlilja siirtyisivät penkkiin ilman muuta – olihan penkki niitä varten tehty – mutta muut kasvit olivat vielä mysteeri.

Penkin perusta reilu viikko sitten.

Vaikka kokonaisuus olikin vielä auki, päätin viime viikonloppuna aloittaa penkin rakentamisen päivänliljan siirtämisellä. Liljoja oli vain yksi, mutta jaoin sen kahteen osaan ja näin sain penkin molempiin päihin yhdet keltapäivänliljat. Anni ehdotti päivänliljojen määrän lisäämistä, sillä niistä saisi kauniin reunuksen penkin pihatien puoleiseen laitaan. Pidin ajatuksesta kovasti ja koska omat päivänliljat eivät riittäneet koko matkalle, lähdin käymään puutarhamyymälässä.

Puutarhamyymälässä oli runsaasti perhosia. Kovasti pyytelin niitä vierailemaan meidänkin pihallamme. Katsotaan, ottavatko kutsun vastaan.

Olin hiljaa mielessäni mietiskellyt, että tekisin penkin vastaväreillä – keltaisella ja violetilla – ja penkin reunaan haluaisin nimenomaan keltaista päivänliljaa. Harmikseni keltaisia päivänliljoja ei kuitenkaan ollut saatavilla. Taimistolla oli todella kaunista oranssia rusopäivänliljaa ja olin jo pakkaamassa niitä mukaani, kun järjen ääni herätteli minut ja kehotti pitäytymään vastavärisuunnitelmassa. Niinpä unohdin oranssit päivänliljat ja ryhdyin sen sijaan etsimään toistensa kanssa yhteen sopivia keltaisia ja violetteja kasveja. Kriteerinä oli myös, että niiden pitäisi kukkia loppukesästä ja mielellään myös syksyllä. Ja löytyihän niitä:

Saalis

Saalis

Yrtti-iiso on lähes metrin korkuiseksi kasvava yrtti, joka sekä tuoksuu että maistuu anikselta. Se tuottaa runsaasti mettä ja houkuttelee sekä mehiläisiä että perhosia. Yrtti-iiso kukkii heinä-elokuussa. Se on arahko kasvi, mutta sen pitäisi talvehtia näillä vyöhykkeillä. Toivotaan parasta, mutta ei jätetä kaikkea toivon varaan. Kerään sen siemeniä varmuuden vuoksi myös talteen.

• 

  Yrtti-iiso (Agastache hybride ’Black Adder’ )

• 

Kanadanpiisku (Solidago canadensis) kukkii heinäkuusta pakkasiin saakka ja on sekin hyvä perhoskasvi. Tämä ’Goldkind’ lajike kasvaa noin 50-60 cm korkeaksi. Piiskut siementävät runsaasti ja leviävät helposti, joten niitä täytyy pitää hieman silmällä. Harmikseni huomasin jälkeenpäin kasvista enemmän lukiessani, että kanadanpiisku on nykyään luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Nyt omatunto kolkuttaa hieman ja mietin, tuliko tehtyä suurikin ympäristörikos, kun kasvin hankin. Mutta ehkä nämä puutarhalajikkeet eivät ole niin haitallisia suomalaiselle ekosysteemille kuin alkuperäinen?

• 

  Kanadanpiisku (Solidago canadensis ’Goldkind’)

• 

Minna ehdotti, että penkkiin voisi istuttaa myös kärhöjä, ja siitäkin ajatuksesta pidin kovasti. Taimistolla oli kaikki kärhöt puoleen hintaan, ja vaikka kuinka olisi tehnyt mieli ostaa vaikka mitä, tyydyin yhteen. Mukaan meille lähti kaunis, pienikukkainen tiukukärhö ’Arabella’.

Clematis diversifolia Arabella

Kotiin päästyäni ryhdyin sommittelemaan kasveja penkkiin. Yrtti-iisot tulisivat takariviin keskelle ja kanadanpiiskut niiden molemmille puolille penkin päihihin. ’Arabellan’ istuttaisin paraatipaikalle eturiviin, keskelle penkkiä. En ole vielä luovuttanut keltapäivänliljojen suhteen, ja niitä on tarkoitus istuttaa ’Arabellan’ ja olemassa olevien päivänliljojen välissä oleviin tyhjiin kohtiin – sitten kun niitä jostain löydän.

Tässä on menossa ’Arabellan’ istutus ja mallaillaan kuopan syvyyttä. En millään raaskinut leikata kärhön kukkivia versoja pois, vaikka niin suositellaan tehtäväksi istutuksen yhteydessä. Ajattelin, että kasvilla on kuitenkin vielä runsaasti aikaa juurtua ennen talven tuloa. Vai pitäisikö kuitenkin leikata?

Kaivoin maahan myös viemäriputken pätkän helpottamaan kärhön kastelua.

Kun uudet hankinnat oli istutettu, siirsin lopuksi vielä keltaiset värililjat yrtti-iisojen taakse ja niiden lomaan. Pari liljaa oli vielä kukassa, eikä ehkä ollut ihan paras idea siirtää niitä juuri nyt, mutta tein saman tempun myös viime kesänä, eivätkä liljat tuolloin väittäneet yhtään vastaan. Toivotaan, että ne ovat yhtä sopuisia tälläkin kertaa.

Kauniisti sopivat yhteen liljat ja yrtti-iisot.

Penkin etureunasta jäivät siis vielä uupumaan ne päivänliljat, joita alun perin lähdin puutarhamyymälästä hankkimaan. Täytyy yrittää vielä etsiä niitä muualta, nyt olisi hyvä aikaa istuttaa.

Kivasti uppoavat liljojen varret muun kasvillisuuden sekaan, eivätkä ne enää yhtään häiritse silmääni. Ja väriyhdistelmästä tuli mielestäni kaunis! Olen tyytyväinen, etten tehnyt kompromissia ja hankkinut oransseja päivänliljoja. Kyllä ne keltaisetkin vielä löytyvät.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille ja tuhannet kiitokset vinkeistä!

Kun kitkeminen ryöstäytyy…

Tiedätte varmaan tunteen, kun tarkoitus on vain kipaista nopeasti puutarhassa tekemässä jotain pientä, ja sitten huomaakin perustaneensa uuden perennapenkin? Minulle käy niin aika usein.

Suuntasin lauantaina puutarhaan kitkemishommat mielessäni. Rikkaruohot olivat alkaneet ottaa liian suurta roolia parissa perennapenkissä, ja asialle täytyi tehdä jotain. En ole mitenkään kamalan suuri kitkemisfani, mutta kitkeminen tuntui juuri siinä hetkessä varsin mielekkäältä puuhalta. Sää oli mainio. rikat lähtivät helposti irti kosteasta maasta ja työasiat karisivat mielestä samaa tahtia kun rikat poistuivat penkistä.

Myös lehdet ovat vallanneet osan penkeistä täysin

Kitkiessä tuli pohdittua samalla tulevan kesän puutarhasuunnitelmia. Keskipenkissä kasvaa muutama valkoinen kurjenmiekka, jotka mielestäni eivät sovi penkin ilmeeseen lainkaan. Laitoin mielessäni niiden siirtämisen ensi kesän to-do-listalle ja jatkoin kitkemistä. Ajatus palasi kuitenkin kurjenmiekkoihin…

…enkä saanut rauhaa ennen kuin olin päättänyt siirtää ne saman tien.

Pieni mutta asiassa kuitenkin oli: minulla ei ollut iiriksille vielä uutta paikkaa. Ne sopisivat hyvin kuunliljojen seuraksi uuteen kuunliljapenkkiin, mutta sitäkään ei ollut vielä olemassa. Kuunliljapenkin perustaminen oli sekin vasta ensi kesän työlistalla.

Kuunlilja ’Halcyon’

Mutta hätä ei koskaan ole tämän näköinen kun lapio on lähellä. Päätin kaivaa iiriksille pienen osuuden penkistä valmiiksi jo nyt, ja jatkaa sitten kuunliljojen kanssa keväällä. Ja niin aloin kaivamaan. Maa oli pehmeää, nurmi lähti helposti pois ja pian huomasin kaivaneeni nurmen pois koko uuden penkin alueelta.

Hupsista! Melkein valmista.

Poistin kaikki rikat ja juuren palaset (jotka kiinni sain), kärräsin penkkiin lehtikompostista lisää multaa ja kippasin vielä yhden vajaan puutarhamultasäkillisen penkin täytteeksi.

Maanparannustöiden jälkeen olin valmis asettelemaan kurjenmiekat paikoilleen penkkiin. Kurjenmiekat eivät olleet mukana alkuperäisessä, pelkkiä kuunliljoja sisältävässä istutussuunnitelmassani ja yritin nyt visualisoida penkkiä uudelleen. Koitin asetella iirikset kuvitteellisten kuunliljojen joukkoon, mutta eihän siitä mitään tullut. Joten ei auttanut muu kuin käydä kaivamassa villiviinipenkistä kuunliljat ylös ja raahata nekin penkkiin saman tien.

Sekä kuunliljat että kurjenmiekat näyttävät jo tässä vaiheessa vuotta vähän raihnaisilta, mutta ensi kesänä penkki on toivottavasti virkeämmän näköinen.

Urakan lopputuloksena minulla nyt sitten on uusi penkki, ja ensi kesänä on yksi homma vähemmän tehtävänä. Tuota etureunaa kun vähän vielä laajentaa, niin penkkin saa kivasti muutaman kuunliljan lisää.

Niin vierähti lauantai-päivä mukavasti, eikä illalla saunan jälkeen tarvinnut kovin kauaa unta houkutella. Hyvää unilääkettä nämä puutarhahommat.

Ryöstäytyykö teillä joskus? Millaisista asioista innostutte niin paljon, että ”heti paikalla” on ainoa vaihtoehto?

Iloa ja aurinkoa loppuviikkoon 🙂