Palataan vielä hetkekesi ajassa taaksepäin ja vilkaistaan, miltä puutarhan varjoisan puolen penkit näyttivät elokuussa. Kesän aiempiin katsauksiin pääsee oheisten linkkien kautta:
- Toukokuu.
- Kesäkuun aurinkopenkit
- Kesäkuun varjon ja puolivarjon penkit
- Heinäkuun aurinkopenkit
- Heinäkuun varjon ja puolivarjon penkit
- Elokuun aurinkopenkit
- Kasviluettelo-sivulla on ajankohtaista kuvasarjaa penkkien ulkomuodosta kesän aikana. Käykää vilkaisemassa sitäkin *klik*.
Puolivarjon penkeissä
on tämän vuoden elokuussa ollut kukinnan puolesta hiljaista. Liekö kuivuus vaivannut, kun esimerkiksi jalo- ja keijuangervot kukkivat hyvin niukasti ja lyhyen aikaa.
Yläpenkki
on rehevä ja runsas, vaikka näyttäviä kukkijoita ei kovin runsaasti elokuussa ollutkaan. Purppurakeijunkukkien herkkiä kukkia olemme saaneet ihailla koko kesän, samoin kuin niiden huomiotaherättäviä lehtiä. Näin loppukesästä ja alkusyksystä niiden punainen väri näyttää korostuvan entisestään.
Valtikkanauhus on viihtynyt hyvin uudessa paikassaan ja kiitokseksi siirrosta palkitsi meidät kauniin keltaisilla kukillaan. Toivotaan, että se nyt asettuu tuohon taloksi ja tuuheutuu tulevina vuosina oikein kunnolla. Huomasin muuten tässä eräänä päivänä, että minulla on jokin kummallinen mieltymys tällaisiin suippomaisiin kukintoihin. Valtikkanauhus on yksi suosikeistani, mutta puutarhasta löytyy myös salvioita, punatähkää, kellopeippiä, yrtti-iisoa, syyskimikkiä, kirjolupiinia, konnantatarta…
Viime vuonna istuttamani syysvuokot eivät ole kukkineet. Ne ovat kyllä hyvävointisen näköisiä, mutta nuppuja, saati kukkia, ne eivät ole jaksaneet tehdä. Meinasin jo, että siirrän ne toiseen penkkiin, mutta ajattelin kuitenkin vielä odottaa ensi vuoteen ja katsoa, kukkisivatko vuokot tuolloin. Voihan nimittäin olla, että ne tarvitsevat hetken aikaa kotiutuakseen, ennen kuin uskaltautuvat kukkimaan.
Alapenkissä
komeimmin ja pisimpään kukki sinne siirtämäni kurjenkello. Kuunliljat aloittivat kukkimaan heinäkuun loppupuolella ja ne kukkivat elokuun puolenvälin tienoille saakka.
Penkissä kasvavat jaloangervot olivat jotenkin kituliaita tänä vuonna. Päädyinkin tekemään niille lisää tilaa ja siirsin punaluppion ja loput keijunkukat penkistä muualle. Samalla ryhmittelin penkin muitakin kasveja paremmille paikoille ja lisäsin kaikille uutta multaa. Toivotaan, että angervot siitä piristyvät ensi kesäksi.
Varjopenkissä
alppiruusut ovat rehevöityneet ja kuunliljojen jakotaimet alkavat nekin vähitellen kasvaa suuremmiksi. Naapurin pihalta penkin puolelle kurkottelevat saniaiset lisäävät rehevyyden tuntua. Minusta ne ovat hauskan näköiset tuolla penkin taustalla, vaikka välillä joudunkin kiskomaan innokkaimpia saniaisia penkin puolelta pois.
Tältä puutarhan nurkalta puuttuu syyskukkija. Menestyisiköhän tässä syyshortensia? Sille voisi tehdä paikan tuohon suurimman kiven eteen, missä nyt kasvaa jättipoimulehti. Ainoa ”mutta” asiassa on, että paikka saattaa olla hortensialle liian varjoisa. Syyshortensia Hydrangea paniculata ’Grandiflora’ voisi olla yksi vaihtoehto, sillä se näyttäisi kukkivan myös varjossa. Onko teillä kokemuksia tai suosituksia varjoisan paikan hortensioista? Tai mitä muita syyskukkijoita tähän voisi ajatella?
Iirispenkki
rehottaa tontin rajalla. Muutama unikko jaksaa vielä kukkia iiristen lomassa, mutta muuten penkki alkaa jo valmistautua syksyn tuloon. Iiristen lehdet ovat minusta kauniita ilman kukkiakin.
Lähestyvä syksy näkyy puutarhan varjoisalla puolella paljon selkeämmin, kuin aurinkoisissa penkeissä. Niissä kukitaan vielä, mutta täällä väritys alkaa muuttua jo syksyisemmäksi. Villiviinikin punastuu jo.
Valkoista salviaa 