Joulukuu kolkuttaa jo ovelle ja tytär laskee päiviä jolukalenterin ensimmäisen luukun avaamiseen. Odotus on ollut niin kiivas, että ajattelin jo tehdä joulukalenterin odotuskalenterin, mutta päädyin lopulta lieventämään lapsukaisen tuskaa ripustamalla joulukalenterin esille jo valmiiksi. Luukkuja ei tietenkään vielä saa avata, mutta pelkkä joulukalenterin ilmaantuminen vaikutti tilanteeseen rauhoittavasti.
Meillä on perinteisesti ollut käytössä 24 paperipussista koostuva kalenteri, jonka luukkuihin sujautan jotain pientä tavaraa tai yhteistä tekemistä. Tytär on tykännyt kalenterista kovasti ja minustakin sitä on ollut hauska toteuttaa. (Joulukalenteristamme voi lukea lisää täältä.)
Joulupuuhat aloitimme virallisesti viime viikonloppuna, kun leivoimme tämän joulun ensimmäiset piparkakut. Perinteisten kuusi-, tähti ja sydänpipareiden lisäksi meillä leivotaan aina myös snautseripipareita perheessämme asuvan snautseriherran kunniaksi. Myös joulutorttumme tehdään aina snautserimallilla 🙂
Piparkakkujen paistaminen toi kotiin ihanaa joulun tuoksua ja siitä innostuneena ostin viikonloppuna ensimmäisen joulukukankin. Hypistelin käsissäni ensin jouluruusua, mutta koska olen tähän mennessä onnistunut tappamaan kaikki ostamani jouluruusut, jätin sen kauppaan ja valitsin sen sijaan valkoisen hyasintin. Viime vuotinen valkoinen amaryllis on sekin nostettu varastosta sisätiloihin jo hyvän aikaa sitten, ja nyt odotan jännityksellä, ennättääkö se jouluksi kukkaan saakka.
Valkoinen on suosikkivärini joulun kukissa.
Lauantaina oli kaupungin virallinen joulunavaus ilotulituksineen ja pyörähdimme myös siellä. Samalla kävimme Kirkkopuistossa ihastelemassa tyttären luokan tekemiä grafiikkatöitä, joista taiteilija Emmi Sinkkonen oli koostanut puistoon valotaideteoksen.
Taideprojekti liittyi lastenkulttuuriviikkoon ja Lapsen oikeuksien päivään, ja grafiikkatöiden aiheena oli ”Ole oma itsesi.” Hienoja töitä olivat lapset tehneet ja valotaideteos näytti upealta pimeässä illassa. On valtavan hienoa, että tällaisia projekteja tehdään ja lapset pääsevät osallistumaan niiden toteutukseen. Tytärkin oli hyvin mielissään asiasta ja piti projektia tärkeänä.
Ajatelkaa, ensi viikolla vietetään jo itsenäisyyspäivää ja siitä ei olekaan sitten kuin reilu pari viikkoa jouluun. Ihanaa!
Oikein mukavia marraskuun viimeisiä päiviä kaikille!
Puutarhan valtavärit ovat tällä hetkellä eittämättä valkoinen ja purppura. Väripaletti ei ole ollut mitenkään tietoisesti harkittu, mutta näköjään olen tullut hankkineeksi puutarhaan kasveja, jotka juuri tällä hetkellä ovat joko valkoisia tai purppuran värisiä.
Valkoinen särkynytsydän – vaikka olemukseltaan niin pieni ja hento onkin – näkyy kauas vihreiden lehtien lomasta. Ehkä se on kukan muoto, joka saa sen erottumaan niin hyvin kaiken vihreyden keskeltä, tai ehkä se on vain tämä väri – en tiedä – mutta kukka on pienuudestaan huolimatta hyvin huomiota herättävä.
Laukat kukkivat purppuran eri väreissä. Istutin puolivarjon penkkiin jättilaukkaa, tähtilaukkaa ja yhden sekalaisen laukkapussin. Sipulit näyttävät selvinneen talvesta erinomaisesti ja nyt nämä ihanat pallot kurottavat päätään kohti korkeuksia. Tähtilaukan lila-vihreää kukintoa ihaillessa voi vain hämmästellä luontoäidin erehtymätöntä värisilmää.
Valkoinen isotähtihyasintti kukkii laukkojen lomassa. Isotähtihyasintti kasvaa suureksi, jopa metrin korkuiseksi ja näyttää kauniilta kukkiessaan laukkojen rinnalla muiden perennojen yläpuolella. Isotähtihyasintti näyttää leviävän varsin runsaasti. Istutin syksyllä 2016 viitisen sipulia, ja tänä kesänä kukintoja on lähes kaksikymmentä. Varret ovat melko honteloita ja kaatuvat tuulessa herkästi. Kukkia kannattaakin siis tukea, jos haluaa niiden seisovan ryhdikkäinä.
Harmaakurjenpolvi Ballerina on hyvin kaunis tummine suonineen. Ballerina on yksi ensimmäisistä kasveista, joita puutarhaan hankin. Se on joutunut vaihtamaan paikkaa moneen kertaan, sillä sille suunnittelemani paikat eivät ole aiemmin kasville sopineet. Nyt Ballerina kukkii keskipenkin reunuskasvina toista kesää ja näyttää viimein löytäneen kotinsa.
Purppuran ja valkoisen välissä pilkahtaa hieman lilaakin. Sinitähtihyasintit ja iirikset ovat alkaneet kukkia. Iirispenkissä on valtavasti nuppuja ja näyttääkin siltä, että ne kukkivat tänä vuonna runsaasti siitäkin huolimatta, että siirsin iirikset kahteen kertaan viime kesänä. Eivät näköjään näytä olevan moisesta moksiskaan.
Terassin ympärillä, kallion kainalossa, kukkii valkoinen patjarikko. Ahomansikkaa löytyy joka paikasta ympäri pihaa ja pienenpieni napolinlaukkakin (ylhäällä keskellä) näyttää selvinneen talvesta.
Rinnepenkki kukkii sekin puna-valkoisissa väreissä. Hopeahärkki on levinnyt valtavasti ja sammalleimukin näyttää leppymisen merkkejä viime kesäisten siirtojen jäljiltä. Se ei ole vielä aivan entisensä, mutta ehkä jo ensi vuonna.
Ja jotta purppuraa ja valkoista olisi varmasti riittämiin, piti sitä käydä keräämässä ojanpientareelta lisää 🙂
Millaisia värejä teidän puutarhastanne löytyy juuri nyt?
Palataan ajassa hieman taaksepäin ja luodaan katsaus toukokuun kukkijoihin. Toukokuun pihakierrokset jäivät aika vähiin kaikenlaisten kiireiden vuoksi ja siksi ajattelin koota tähän yhteen (pitkään) postaukseen pikakatsauksen siitä, missä kukittiin ja millaisten kukkien voimin.
Samalla tämä postaus sivuaa Inkan blogin synttäreiden yhteydessä esittämää toivetta pohtia kukinta-aikojen vaihtelua ja sitä, miten yhdessä paikassa saataisiin kukkaloisto säilymään mahdollisimman pitkään. Kysymys oli hyvin osuva, sillä olin viime talven aikana asettanut itselleni tavoitteeksi seurata tänä kesänä puutarhaa juuri tuolta kantilta. Suurten muutosprojektien sijaan tarkoitukseni olisi tarkkailla, missä penkissä kukitaan milloinkin ja mistä penkeistä löytyvät ne ongelmakohdat. Samalla tässä kesän kuluessa tulee muodostettua dokumentti aiheesta ja sen pohjalta on hyvä lähteä tekemään uusia suunnitelmia. Inkan esittämästä kysymyksestä tulee siis kokonainen sarja, joka kattaa koko kesän. Syksyn tullen aikomus on sitten tehdä aiheesta yhteenveto.
Tulppaani ’Passionale’. Takana siintää valkoinen vihreäraitatulppaani ’Spring Green’. Passionale kukkii nyt kolmatta vuotta yhtä runsaana kuin ensimmäisenä, tosin hieman matalampana kuin aiemmin. Spring greenillä on toinen kesä menossa, ja minusta tuntuu, että kukkia on enemmän kuin aiemmin….
Toukokuu
Hyvällä syyllä voidaan sanoa, että toukokuu on ollut tulppaanien juhla-aikaa. Yhtä hyvällä syyllä voidaan sanoa, että etupihan aurinkopenkit ovat olleet edukseen ja se toukokuun ”to-do” -osasto sijaitsee sivupihan puolivarjoisissa penkeissä.
Toukokuisessa puutarhassa on myös tapahtunut uskomattoman paljon. Alla on kuvat pionipenkistä 3.5, 15.5, 19.5 ja 31.5.
Etupihan aurinkopenkit
Reunuspenkin
lummetulppaanit ’Heart’s Delight’ ja ’Early Harvest’ aloittivat värikkään shown heti toukokuun alussa. Posliinihyasintit ja kirjokevättähdet alkoivat siinä vaiheessa jo lopetella kukintaansa, joten uusille kukkijoille oli tilausta. Kukkijoita ei ollut paljon, mutta ne olivat sitäkin räväkämpiä.
Reunuspenkki toukokuussa. Heart’s Delight kukki ensimmäisenä, Early Harvest hieman myöhemmin.
Keskipenkissä
toukokuu on kuulunut tulppaaneille. Kevään suosikkeihini kuuluva suloinen kirjopikarililja ennätti ilahduttamaan ennen tulppaaneja, mutta sen jälkeen estraadi on ollut täysin tulppaanien hallussa. Ensimmäiset tulppaanit aloittivat kukkimaan 18.5 ja kukinta jatkuu penkissä edelleen, tosin hieman jo hiipuen. Tässä koreilevat Virichic, Spring green, Passionale, Infinity, Madonna, Negrita Black sekä kerrattujen tulppaaneiden sekoitus.
Keskipenkki toukokuussa. Kuvan vasemmassa laidassa näkyy myös pätkä liljapenkkiä.
Pionipenkissä
toukokuinen kukinta alkoi kääpiötulppaaneilla heti kuun alussa. Siinä vaiheessa krookukset ja kevätkurjenmiekat alkoivat jo lakastua. Hyasintit alkoivat kukkimaan kuun puolivälissä ja jaksoivat kukkia kuun loppuun saakka.
Kun käpiötulppaanit lakastuivat, valtikka siirtyi muille tulppaaneille. Ne alkoivat kukkimaan hieman lomittain 18.5 alkaen Columbus etunenässä ja tummat tulppaanit ’Black Hero’ ja ’Black Parrot’ viimeisinä (28.5).
Yllä koreilevat Mount Tacoma, Columbus, Claudia, Black Hero ja Black Parrot. Tummat tulppaanit ’Black Parrot’ ja ’Black Hero’ näyttävät tietyssä valossa aivan mustilta. Kontrasti pinkkeihin ja valkoisiin tulppaaneihin on tuolloin häikäisevä.
Pionipenkki toukokussa
Rinnepenkissä
toukokuun ahkerimman kukkijan tittelin saa kaukaasianpitkäpalko. Se jaksoi kukkia koko kuukauden ja näyttää hyvin kauniilta hopeahärkin harmaata kylkeä vasten.
Patjarikko aloitti kukintansa kuun toiseksi viimeisellä viikolla. Tosi vaikea oli saada patjarikosta kunnon kuvaa. Kukan väri on niin kirkkaan punainen, että kameran on vaikea toistaa sitä.
Sammalleimu aloitti kukintansa samoihin aikoihin patjarikon kanssa. Leimu näyttää vähän kärsineen viime kesän rinnepenkkiprojektista ja sen aikana tehdyistä siirroista, eikä kuki niin runsaasti kuin aiempina vuosina. Toivotaan kuitenkin, että leimu tästä vielä leppyy. Hyvin sinnikkäitä ja sisukkaitahan ne tuppaavat olemaan, joten olen luottavainen.
Rinnepenkki toukokuussa.
Liljapenkkiin
istutin syksyllä pikkuruisia narsisseja (Thalia) ja ne kukkivat toukokuussa hyvin iloisesti. Narsissien lakastuvat kukinnot ovat nyt jääneet nousevien liljojen peittoon. Tämä näyttäisi niiltä osin olevan onnistunut parivaljakko.
Penkissä on myös hillitympiä kukkijoita.
Pikkutalvio
Sivupihan varjoisat ja puolivarjoisat penkit
Varjopenkki
on yksi ehdottomista suosikeistani tähän aikaan vuodesta. Kainosti päätään nuokuttavat keltakoiranhampaat herättävät tämän penkin eloon kuun puolivälissä ja niiden lopetettua alppiruusut ovat jo täydessä vauhdissa. Harmikseni syksyllä istuttamani rusokoiranhampaan sipulit eivät itäneet lainkaan. Istutin kymmenkunta sipulia, mutta yksikään niistä ei selvinnyt talven yli.
Vielä viime kesänä penkissä oli vain yksi Cunningham’s White’ alppiruusu. Tänä keväänä, äitienpäivän kunniaksi, penkkiin ilmestyi toinenkin samanlainen.
Iirispenkissä
balkaninvuokot ja narissi ’Ice King’ kukkivat kauniisti samaan aikaan.
Iirispenkki toukokuussa
Aivan kuukauden viimeisinä päivinä kukkaan ennätti myös tulppaani ’Carnival de Rio’
Ja sitten niihin murheenkryyneihin.
Puolivarjon penkit
näyttää toukokuussa hyvin raihnaiselta, ja asialle täytyy tehdä jotain. Kesäkuussa penkki näyttää heti virkeämmältä, kun angervot ja kuunliljat rehevöityvät, mutta toukokuussa tilanne on vähemmän rehevä. Tosin, ehkä tässäkin kaivattaisiin sitä kuuluisaa malttia. Kyllähän helmililjat ja vuokot ajan mittaan tuosta leviävät.
Alempi puolivarjon penkki toukokuussa. Aika harvaa on.
Pientä piristystä penkkiin toivat balkaninvuokot, jotka aloittivat kukintansa heti toukokuun ensimmäisenä päivänä. Osa niistä kukkii edelleen. Helmililjat kukkivat vielä nekin vuokkojen välissä ja kuun toiseksi viimeisellä viikolla niiden seuraan liittyi varjoliljojen lomasta hassusti pilkistelevä pikkusydän.
Myös ylempi puolivarjon penkki on toukokuussa comme si comme sa. Kaikki on vähän vaiheessa ja sikin sokin. Laukat eivät vielä kuki ja niiden lehdet eivät kyllä kuulu suosikkeihini.
Ylempi puolivarjon penkki toukokuussa. Etureunassa kasvaa keijunkukkia, niiden takana nousee laukkoja, särkynyttä sydäntä ja angervoja. Koivunpuoleisessa päässä kasvaa isotähtihyasinttia.
Toukokuun yhteenvetona voisi sanoa, että osaan penkeistä olen ihan ok tyytyväinen, toisiin taas en lainkaan. Onneksi kesän aikana on hyvää aikaa laatia suunnitelmia ja korjata asia ensi toukokuuhun mennessä.
Tulipa pitkä postaus. Kiva, jos jaksoit mukana loppuun saakka 🙂
Jouluun yhdistyy monia tuoksuja. Appelsiini-neilikat, mausteiset glögit, tuoksuvat sypressit ja huumaavat hyasintit vievät ainakin omat ajatukseni välittömästi jouluun ja joulun tunnelmiin.
Yksi itselleni rakkaimmista joulun tuoksuista on hyasintti. Hyasintin voimakas tuoksu jakaa ihmisten mielipiteet kahtia, mutta itse pidän siitä kovasti. On ihana tulla työpäivän jälkeen hyasintin tuoksuiseen kotiin, tai herätä aamulla kahvin keittoon ja kohdata keittiössä hyasintin lempeä tuoksu
Joulu on juhlista tuoksuvin.
Hyasintteja on hankittava joka jouluksi, ne ovat niin ihania. Löysin viime viikolla kukkakaupasta suloisia pieniä hyasintteja, joiden sipuli on päällystetty kullanvärisellä vahalla. Ostin yhden kokeeksi, sillä halusin ensin nähdä minkä värinen hyasintti olisi.
Viime viikonloppuna, joulukuun alun kunniaksi, nupusta kuoriutui kauniin vaaleanpunainen hyasintti. Suosin yleensä valkoisia joulukukkia, mutta suloinen on tämä vaaleanpunainen yksilökin.
Millaisia tuoksuja teidän jouluunne ja joulun odotukseen kuuluu? Mitkä joulun tuoksuista ovat omia suosikkejanne?
Meillä vieraili yöllä pakkasukko. Kaunis, hento kuura peitti maata kun lähdin aamulla Snautserin kanssa lenkille. Mittari näytti paria pakkasastetta.
Kangasajuruoho
Aamulenkin ja aamiaisen jälkeen suuntasin pihalle. Suurin vimma isojen muutosten tekemiseen puutarhassa on jo tämän vuoden osalta taltutettu ja ajatus alkaa selkeästi kääntyä ensi kesän suunnitelmiin. Pientä puuhaa kuitenkin riittää siellä ja täällä. Auringon lämpö sulatti kuuran nopeasti ja aamuvarhaisella päälle laittamani toppatakki sai pian vaihtua kevyempään vaatetukseen.
Komeamaksaruoho ’Carl’
Istutin kesällä rinnepenkin ylätasanteeseen kurjenpolvia ja pikkutöyhtoangervoa. Nyt vaihdoin niiden paikkaa keskenään. Kurjenpolvet olivat kasvaneet niin suuriksi, että katsoin viisaammaksi siirtää ne keskemmälle penkkiä, missä ne saavat levitä rauhassa. Istutin penkkiin myös hieman syyssipuleita: ’Cameleon’ laukkaa, napolinlaukkaa ja sinitähtihyasinttia.
Pikkutöyhtöangervot ja kurjenpolvet
Niin, ja sitä ennen olin pistäytynyt hakemassa lisää sipuleita maassa jo majailevien rinnalle. Rinnepenkki oli jäänyt tähän mennessä ilman, ja ajattelin istuttaa siihen krookuksia. Siinä samalla mukaan tarttui vähän muutakin.
Krookukset ja Katharine Hodgkinin istutin rinnepenkkiin. Sinitähtihyasintti ja ’Cameleon’ laukka pääsivät kurjenpolvien ja pikkutöyhtöangervojen seuraksi. Tulppaanit istutin pionipenkkiin aiemmin istuttamieni sipulien joukkoon.
Seuraavaksi keräsin kaikki pihakoristeet varastoon, pesin ruukut ja kannoin terassikalusteet varaston suojiin talven ajaksi. Tyttösen kanssa tyhjennettiin leikkimökistä patjat ja tyynyt pois kostumasta. Perennojen leikkaus jäi vielä, mutta pitäähän sitä huomisellekin jotain tekemistä jättää.
Valkoista salviaa 