Uudelleenjärjestelyjä

On totta, kun sanotaan, että puutarha ei ole koskaan valmis. Kun yksi kohta alkaa näyttää hyvältä, jossain muualla tarvitaan jo kohennusta. Edellisenä kesänä suhteellisen valmiiksi tullut osa puutarhasta alkaakin seuraavana kesänä huutaa uudistusta. Joku kasvi ei ehkä sovikaan siihen paikkaan, tai joku entistä parempi idea on pälkähtänyt päähän. Suunnitelmia tulee tehtyä koko ajan ja välillä ne toteutuvatkin aiotun mukaisesti. Toisinaan taas suunnitelmat muuttuvat radikaalistikin matkan varrella.

Ylätasanteen penkkien laajennus ja polkujen uudet muodot ovat olleet minulla suunnitteilla jo jonkin aikaa. Ladoin jo pari viikkoa sitten kivistä uudet rajat malliksi.

Sunnuntaina oli mitä parhain päivä viedä projektia eteenpäin. Aurinko paistoi, mutta ei ollut liian lämmin. Pieni tuulenvire piti öttiäiset loitolla, eikä sisälläkään ollut kotitöitä, jotka olisivat vaatineet suurempaa huomiota. Aloitin keskipenkistä. Laajensin sitä etureunasta puolisen metriä ja sulautin jatko-osan vanhaan penkkiin niin hyvin kuin osasin. Samalla tuli kantattua penkki kunnolla ja kitkettyä melkoinen määrä rikkaruohoja. Jälleen kerran tuli huomattua, millaisen ryhtiliikkeen kanttauksella saa aikaiseksi. Penkki on aivan eri näköinen kuin ennen.

Seuraavaksi aloin siirtämään kasveja. Harmaakurjenpolvi Ballerina ja jalokurjenpolvi Rozanne olivat vanhassa penkissä kasvaneet aivan kiinni toisissaan. Nyt laajennuksen myötä sain molemmille kasveille enemmän tilaa, kun siirsin Ballerinan pois Rozannen kainalosta penkin etualalle. Penkissä kasvaneet euroopanalppitähdet siirsin kokonaan pois. Niiden uusi koti on rinnepenkin uudessa osassa, muiden alppitähtien seurana. Nyt kaikki alppitähdet ovat omana ryhmänään ja rinnepenkin aukkopaikkakin sai mukavasti täydennystä.

Tässä on uudistunut keskipenkki toisesta suunnasta. Alppitähdet kasvoivat jalokellon ja leimujen välissä, penkin vasemmassa laidassa. Nyt jalokellokin pääsee paremmin esiin, kun alppitähdet eivät enää kasva sen päällä.

Jalokello ( Platycodon grandiflorus)

Loput penkkiin jääneet kasvit ryhmittelin selkeämpiin ryhmiin. Penkin keskelle tuli sininen vyöhyke, jonka keskellä kasvaa kaunis Rozanne ja molemmissa päissä sinistä loistosalviaa. Valkoinen loistosalvia jatkaa salvioiden sarjaa penkin takareunaan saakka. Penkin keskelle jäi paikka kaunopunahatuille ja mustapäivänhatuille. Penkin takaosa on varattu leimuille sekä niiden lomassa kasvavalle kellopeipille, ja etuala puolestaan harmaakurjenpolvi Ballerinalle.

Tässä sama kuva ilman pylpyröitä.

Punahatut, leimut ja kellopeippi. Aika suloinen sekamelska.

Seuraavaksi oli vuorossa reunuspenkin ja kivikkokasvipenkin yhdistäminen. Laajennusosasta ei tullut kovin suuri, mutta minusta muutos yhtenäisti ylätasannetta melkoisesti. Sen sijaan, että kalliokasvipenkki karkaa kadulle, sen reuna kaartaa nyt takaisin istutusalueelle ja rajaa koko alueen omaksi kokonaisuudekseen. Tässä ennen ja jälkeen kuvat.

Ennen
Jälkeen

Penkkien väliin ladoin pienen polun pihalta löytämistäni luonnonkivistä. Alakuvassa polku on juuri kasteltu tiivistämistä varten, eikä kiviä ole vielä harjattu puhtaaksi. Lopputulos tulee tiivistyksen ja harjaamisen jälkeen olemaan siistimpi. Alueen loput polut ja niiden toteutus ovat vielä suunnittelupöydällä.

Kaksi neljästä penkistä sain sunnuntaina valmiiksi, liljapenkin laajennus sekä rinnepenkin yhdistäminen ylätasanteeseen jäivät vielä tekemättä. Kuuden tunnin yhtämittaisen uurastamisen jälkeen tuli nälkä, enkä enää syötyäni jaksanutkaan palata lapion varteen. Mutta onpahan ensi viikonloppunakin jotain tekemistä 🙂

Mukavia elokuun viimeisiä päiviä kaikille!

Nuppuja sen seitsemää sorttia

Puutarhassa on tällä hetkellä merkillinen, odottava tunnelma. Rinnepenkki kukkii täyttä päätä monivärisenä kukkamerenä, mutta muualla puutarhassa kasvit näyttävät keräävät voimia tulevaan kukintaan ja keskittyvät nuppujen kasvattamiseen.

Rinnepenkki eilen. Etualalla ketoneilikkaa, valkoista ajuruohoa ja lähes violettia kangasajuruohoa. Takana siintää hopeahärkeistä koostuva kukkameri.

Keskipenkin toukokuinen tulppaanien ilotulitus on vaihtunut salvioiden hillittyyn kukintaan. Tunnelma on rauhallinen, ja pidän siitä. Antaa rinnepenkin leimuta, vetäköön keskipenkki välillä henkeä.

Keskipenkissä alppitähtien nukkaiset, hopeiset kukat alkavat muotoutua. Alppitähti sopii minusta hienosti salvioiden seuraksi. Niissä on samaa hillittyä, yksinkertaista kauneutta kuin salvioissakin.

Isotähtiputki on jo raottanut nuppujaan ja kenties jo huomenna saan ihailla sen kaunista kukintaa. Tämä tähtiputki on valkoinen. Yritin keväällä kasvattaa myös punaisten isotähtiputkien siemeniä, mutta yritys epäonnistui, eikä yksikään siemenistä itänyt. Loput jääneistä siemenistä kylvän suoraan kasvupaikalle myöhemmin kesällä, toivottavasti niiden kanssa on parempi onni. Olisi ihana saada myös punaista tähtiputkea.

Isotähtiputki ’Shaggy’

Näistä nupuista olen erityisen iloinen. Jo kolmatta kesää olen odottanut varjoliljojen kukintaa ja nyt ollaan jo aika lähellä. Uskallanko jo toivoa, että tänä kesänä se tapahtuu?

Myös muiden liljojen nuput ovat poksahtamaisillaan kukkaan. Liljapenkissä on odotettavissa oikea värien ilotulitus, kunhan kaikki nuput avautuvat. Nuppuja en laskenut, mutta kukkavarsia on 42.

Eikä kesää ilman unikoita! Kylvin tänä vuonna uusia unikon siemeniä ainoastaan kurjenmiekkojen seuraksi, mutta edelliskesien unikoiden jälkeläisiä tupsahtelee esiin sieltä täältä. Tämä yksilö kasvaa keskipenkissä salvioiden seassa.

Meinasin kohta lähteä keräämään kimpullisen luonnonkukkia maljakkoon. Siitä on tullut itselleni jo jonkinlainen juhannusperinne, eikä juhannus tunnu juhannukselta ilman niitä.

Toivotan oikein rauhallista juhannusta kaikille!

Puutarhalla

Käväisin tänään Tirilän puutarhassa katsomassa ja suunnittelemassa mitä istuttaisin rinnepenkistä siirrettyjen keijunkukkien tilalle. Ajatus ei vielä tällä visiitillä selkiytynyt sen osalta, mutta puutarhalla on aina niin ihana käydä, että ei se haittaa.

Aivan ensimmäisenä puutarhalle tultaessa vastaan tulvahti huumaavan suloinen ruusujen tuoksu. Toinen toistaan kauniimpi lajike yritti houkutella ottamaan mukaansa, mutta vastustin kiusauksen. Tällä kertaa ainakin.

IMG_4395-T

Olin paikalla aika myöhään illalla, eikä väkeä ollut enää paljon. Oli ihana vain käyskennellä kasvien seassa kaikessa rauhassa ja käydä tervehtimässä puutarhalla asustavia lemmikkejäkin.

Mutta en minä tälläkään kertaa selvinnyt Tirilästä pois tyhjin käsin. Vaikka rinnepenkki ei saanutkaan täydennystä, löysin kuitenkin aurinkoiseen keskipenkkiin jotain.

IMG_4417-T

Euroopanalppitähti istuu aika mukavasti sinisten ja valkoisten salvioiden kaveriksi.

IMG_4416-T

Kyllä se tämäkin penkki tästä pikkuhiljaa rakentuu…