Rikkaruohoelämää-blogin Between haastoi minut jo perinteeksi muodostuneeseen Kuusi kuvaa kesästä -haasteeseen. Haaste on alunperin lähtenyt liikkeelle Tuplasti terapiaa–blogista, ja tällä kertaa haasteen teemana on paras. Lämmin kiitos haasteesta, Between ja kiitokset myös Pirjolle mukavan haasteen aloittamisesta 🙂
Haasteen säännöt ovat seuraavat:
Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro mikä niistä on se parhain. Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuun saatu projekti, valokuva yms. Mikä vain sinusta on se paras muisto.
Haasta yksi tai useampi blogi
Ilmoita Tuplasti terapiaa-blogiin osallistumisesi ja että saako siellä julkaista valitsemasi parhaan muistosi kuvan tulevassa koontipostauksessa.
Kuuden kuvan valitseminen oli yllättävän hankalaa, sillä kesään mahtui niin paljon hienoja hetkiä ja muistoja. Näihin kuviin ja muistoihin päädyin kuitenkin tällä kertaa:
Tulppaanit ovat aina kuuluneet lempikukkiini. Niiden kukinta saa hymyn huulille ja puutarhan loistamaan toinen toistaan upeammissa väreissä. Tässä ’Carnaval de Rio’ kylpee auringonpaisteessa ja kuivattelee sateen jälkiä terälehdiltään. Tässä on avautumassa puutarhamme historian ensimmäinen kärhön kukka. Istutin viime syksynä kaksi jalokärhöä pionipenkkiin ja ilokseni toinen niistä innostui kukkimaan heti alkukesästä. Jalokärhö ’Miss Bateman’ on ihastuttava ilmestys.Rhododendron ’Cunningham’s White’ on kaunis sekä kukkiessaan että kukinta-ajan ulkopuolella. Tässä kuvassa hän on somistanut itsensä vaaleanpunaisilla pupunkorvilla. Jos ’Miss Bateman’ oli ensimmäinen kärhömme, tässä on ikuistettuna ihka ensimmäinen pionimme, kiinanpioni ’Duchesse de Nemours’. Pionit ovat uusia tulokkaita puutarhassamme ja viime kesä oli vasta niiden ensimmäinen. Siitä syystä niiden kukinta onkin jäänyt erityisesti mieleeni.Jättilaukan väritys on yksinkertaisesti vastustamaton.Kurjenpolviin ihastun vuosi vuodelta enemmän. Ne ovat monipuolisia, helppoja, kiitollisia ja kauniita kasvatettavia, eivätkä ne suuremmin pidä meteliä itsestään. Tämä suonikas kaunotar on harmaakurjenpolvi ’Ballerina’.
Ja sitten piti valita näistä kuudesta se paras… Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin valitsemaan parhaaksi jättilaukan valloittavan värin. Se on yksinkertaisesti vastustamaton ♡ .
Omaa kuuden kesäkuvan sarjaa haastan valitsemaan seuraavat blogit:
Palataan vielä hetkekesi ajassa taaksepäin ja vilkaistaan, miltä puutarhan varjoisan puolen penkit näyttivät elokuussa. Kesän aiempiin katsauksiin pääsee oheisten linkkien kautta:
Kasviluettelo-sivulla on ajankohtaista kuvasarjaa penkkien ulkomuodosta kesän aikana. Käykää vilkaisemassa sitäkin *klik*.
Puolivarjon penkeissä
on tämän vuoden elokuussa ollut kukinnan puolesta hiljaista. Liekö kuivuus vaivannut, kun esimerkiksi jalo- ja keijuangervot kukkivat hyvin niukasti ja lyhyen aikaa.
Kuva on otettu elokuun loppupäivinä – puutarhassa alkaa olla jo syksyn sävyjä.
Yläpenkki
on rehevä ja runsas, vaikka näyttäviä kukkijoita ei kovin runsaasti elokuussa ollutkaan. Purppurakeijunkukkien herkkiä kukkia olemme saaneet ihailla koko kesän, samoin kuin niiden huomiotaherättäviä lehtiä. Näin loppukesästä ja alkusyksystä niiden punainen väri näyttää korostuvan entisestään.
Purpurakeijunkukat hohtavat punaisena loppukesän auringossa.Sama penkki toisesta suunnasta kuvattuna. Sormivaleangervon lehdet ovat kauniita. Pidän niistä enemmän kuin kukinnoista.
Valtikkanauhus on viihtynyt hyvin uudessa paikassaan ja kiitokseksi siirrosta palkitsi meidät kauniin keltaisilla kukillaan. Toivotaan, että se nyt asettuu tuohon taloksi ja tuuheutuu tulevina vuosina oikein kunnolla. Huomasin muuten tässä eräänä päivänä, että minulla on jokin kummallinen mieltymys tällaisiin suippomaisiin kukintoihin. Valtikkanauhus on yksi suosikeistani, mutta puutarhasta löytyy myös salvioita, punatähkää, kellopeippiä, yrtti-iisoa, syyskimikkiä, kirjolupiinia, konnantatarta…
Maksaruoho on luikerrellut valtikkanauhuksen seuralaiseksi ja kasvaa yhtä korkeana kuin nauhus. Täytyy siirtää maksaruoho tästä muualle. Paikka on sille liian varjoinen ja se kasvaa vain korkeutta valoa kohti pyrkiessään.
Viime vuonna istuttamani syysvuokot eivät ole kukkineet. Ne ovat kyllä hyvävointisen näköisiä, mutta nuppuja, saati kukkia, ne eivät ole jaksaneet tehdä. Meinasin jo, että siirrän ne toiseen penkkiin, mutta ajattelin kuitenkin vielä odottaa ensi vuoteen ja katsoa, kukkisivatko vuokot tuolloin. Voihan nimittäin olla, että ne tarvitsevat hetken aikaa kotiutuakseen, ennen kuin uskaltautuvat kukkimaan.
Alapenkissä
komeimmin ja pisimpään kukki sinne siirtämäni kurjenkello. Kuunliljat aloittivat kukkimaan heinäkuun loppupuolella ja ne kukkivat elokuun puolenvälin tienoille saakka.
Kuunliljoja ja kurjenkelloja sävy sävyyn.
Penkissä kasvavat jaloangervot olivat jotenkin kituliaita tänä vuonna. Päädyinkin tekemään niille lisää tilaa ja siirsin punaluppion ja loput keijunkukat penkistä muualle. Samalla ryhmittelin penkin muitakin kasveja paremmille paikoille ja lisäsin kaikille uutta multaa. Toivotaan, että angervot siitä piristyvät ensi kesäksi.
Varjopenkissä
alppiruusut ovat rehevöityneet ja kuunliljojen jakotaimet alkavat nekin vähitellen kasvaa suuremmiksi. Naapurin pihalta penkin puolelle kurkottelevat saniaiset lisäävät rehevyyden tuntua. Minusta ne ovat hauskan näköiset tuolla penkin taustalla, vaikka välillä joudunkin kiskomaan innokkaimpia saniaisia penkin puolelta pois.
Tältä puutarhan nurkalta puuttuu syyskukkija. Menestyisiköhän tässä syyshortensia? Sille voisi tehdä paikan tuohon suurimman kiven eteen, missä nyt kasvaa jättipoimulehti. Ainoa ”mutta” asiassa on, että paikka saattaa olla hortensialle liian varjoisa. Syyshortensia Hydrangea paniculata ’Grandiflora’ voisi olla yksi vaihtoehto, sillä se näyttäisi kukkivan myös varjossa. Onko teillä kokemuksia tai suosituksia varjoisan paikan hortensioista? Tai mitä muita syyskukkijoita tähän voisi ajatella?
Iirispenkki
rehottaa tontin rajalla. Muutama unikko jaksaa vielä kukkia iiristen lomassa, mutta muuten penkki alkaa jo valmistautua syksyn tuloon. Iiristen lehdet ovat minusta kauniita ilman kukkiakin.
Lähestyvä syksy näkyy puutarhan varjoisalla puolella paljon selkeämmin, kuin aurinkoisissa penkeissä. Niissä kukitaan vielä, mutta täällä väritys alkaa muuttua jo syksyisemmäksi. Villiviinikin punastuu jo.
Tässä seuraa toinen osa heinäkuun kukkakatsauksesta. Heinäkuun ensimmäisessä osassa käsittelin aurinkoisten penkkien kukkijoita ja sen voi käydä lukemassa täällä. Kesän aiempiin katsauksiin pääsee oheisten linkkien kautta:
Kasviluettelo-sivulla on ajankohtaista kuvasarjaa penkkien ulkomuodosta kesän aikana. Käykää vilkaisemassa sitäkin *klik*.
Puolivarjon penkeissä
on rehevää, mutta ei kovin runsaskukkaista. Keväällä alas leikkaamani koivuangervo ei tänä kesänä kukkinut lainkaan, mutta huoltoleikkaus näyttää silti tehneen sille hyvää. Kasvi on paljon elinvoimaisemman näköinen kuin aiempina vuosina. Jaloangervot ovat kukkineet melko laiskasti, eivätkä keväällä istuttamani akileijan taimet ennättäneet kukkaan saakka tänä kesänä.
Yläpenkissä
isotöyhtöangervo ja vaaleanpunainen keijuangervo ovat kantaneet suurimman vastuun heinäkuisesta kukinnasta. Purppurakeijunkukka on näyttävä myös kukinta-ajan ulkopuolella, sen verran silmiinpistävä sen tummanpunainen lehdistö on.
Aivan penkin päässä kasvaa penkin uusin tulokas, syyskimikki. Penkin takana sijaitsee lehtikompostimme, ja halusin penkin päähän jotain korkeaa kasvia kompostia naamioimaan. Jatkoin penkkiä hieman ja istutin syyskimikin hoitamaan naamiointitehtävää. Kimikin eteen siirsin alapenkissä kasvaineita purppurakeijunkukkia.
Syyskimikki (Cimicifuga ramosa ’Atropurpurea’) aivan kuvan etualalla
Penkin toinen uusi tulokas on valtikkanauhus, joka muutti penkin keskivaiheilla olleeseen aukkokohtaan yhdestä aurinkopenkistä. Edellinen kasvupaikka oli nauhukselle liian paahteinen ja sen lehdet olivat jatkuvasti nuupallaan. Tässä uudessa paikassa se voi huomattavasti paremmin ja on tehnyt hurjan määrän kukkavarsia. Nauhus on myös sopivan kookas kasvi peittämään penkin takana olevaa rinnettä. Tontin raja kulkee juuri tuosta nauhuksen takaa ja nauhuksen takana oleva rinne on jo naapurin puolella. Kovin radikaaleja muutostöitä en siis rinteeseen uskalla mennä tekemään, mutta yritän korkeilla kasveilla saada rinteen sekalaista kasvustoa piiloon.
Valtikkanauhus takana keskellä, heti keijunkukka ’Marmaladen’ takana.
Alapenkistä
on tullut sinivalkoinen. Tytär kysyi eräänä päivänä, teinkö penkistä ihan tarkoituksella valko-violetin. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että se ei ollut suunnitelmissani – penkki on vain muotoutunut sellaiseksi. Sinivalkoisuus korostuu entisestään, nyt kun siirsin purppurakeijunkukat tästä penkistä ylempään puolivarjon penkkiin.
Jotkut teistä saattavat muistaa kesäkuisen postaukseni, jossa kaavailin kallion kolossa kasvavan kurjenkellon siirtämisestä alapenkkiin perhoangervojen seuraan.
Kurjenkello kallionkolossa
Kurjenkello on nyt siirretty ja se pilkottaa nyt perhoangervon lomassa. Minusta ne sopivat kauniisti yhteen, eikä kurjenkello näyttänyt onneksi muutosta yhtään suuttuneenkaan.
Perhoangervo, kurjenkello ja kuunliljoja
Kuunliljat aloittivat kukintansa heinäkuun loppupuolella. Istutin viime kesänä tähän penkkiin myös valkoista ”So sweet” -kuunliljaa, mutta se ei vielä tänä kesänä näytä kukkivan. Vanhemmat kuunliljat sen sijaan kukkivat kauniisti. Penkissä kasvaa useampaakin kuunliljalajiketta, mutta valitettavasti tarkat nimet eivät ole tiedossani.
Jaloangervoista ’ Brautschleier’ on ollut ahkerin kukkija. Sillä on hauskan pörröiset kukat.
Japaninjaloangervo ’Deutschland’ jaksoi tehdä pari kukkaa. Sen takana näkyy kukintaansa lopetteleva mustalaukka.
Tähän penkkiin istutin myös keväällä siemenestä kasvattamani akileijan taimet. Ne näyttäisivät pärjäävän hyvin ja ovat lähteneet mukavasti kasvuun. Kukkia ei tänä kesänä ole odotettavissa, mutta jos akileijat talvehtivat hyvin, ensi kesänä saattaa tilanne olla jo toinen.
Varjopenkissä
Keväällä hankkimani uusi rodo on kasvanut reippaasti kesän aikana, eikä enää paljon koossa häviä penkissä jo pari vuotta kasvaneelle kaimalleen. Viime kesänä varjopenkin reunoilla oli paljon rehevämpi kuunliljakasvusto, mutta jaoin sitä aika reilulla kädellä, ja siirsin taimia alapenkkiin. Aika kivasti kuunliljat ovat kuitenkin kasvaneet myös tässä penkissä ja rehevöityvät nekin kovaa vauhtia. Tämä kuunliljalajike taitaa olla joku undulata, kun on noin kippuraiset lehdet?
Iirispenkissä
keväällä kylvämäni sekalaiset unikon siemenet kasvavat iiristen seassa. Olin toivonut, että unikot kasvaisivat jotenkin säännönmukaisemmin ja tasaisemmin, mutta kyllähän se olisi pitänyt tietää, että unikoita ei voi kontrolloida. Ihan hauskan näköisiä ovat silti, vaikka kasvavatkin epäjärjestyksessä.
Tässä seuraa lupaamani kakkososa kesäkuun kukkakatsauksesta. Kesäkuun ensimmäisessä osassa käsittelin aurinkoisten penkkien kukkijoita ja sen voi käydä lukemassa täältä *klik*. Toukokuun katsaus löytyy puolestaan täältä *klik*
Puolivarjon penkit
ovat rehevöityneet runsaasti toukokuusta. Kukkijoita riittää molemmissa penkeissä, mutta näissä penkeissä tärkeässä osassa ovat myös erilaiset lehdet.
Ylempi ja alempi puolivarjon penkki
Yläpenkissä suurilehtinen ja -kukkainen sormivaleangervo on hyvin näyttävä. Penkin toisessa päässä puolestaan leiskuvat keijunkukat.
Laukat kukkivat kauniisti – joskaan eivät kovin runsaasti tänä vuonna. Valkoisia laukkoja nousi vain yksi.
ja penkin toisessa päässä kurkottelee kaunis perhoangervo.
Perhoangervo (Gillenia trifoliata)
Penkin keskellä kasvaa erilaisia angervoja, konnantatarta, isotähtiputkea, peurankelloa ja varjoliljaa, joka kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa.
Konnantatar (Bistorta officinalis ´Superba´)
Varjolilja (Lilium Margaton ’Claude Shride’)
Peurankello (Campanula glomerata)
Varjoliljan tummanpunainen kukka on kaunis pari vieressä kasvavan keijunkukan kanssa.
Varjoliljan vieressä kasvaa taimitarhalta tekemäni löytö. Yritin keväällä kasvattaa punaluppiota siemenestä, mutta yritys epäonnistui, eivätkä siemenet itäneet lainkaan. Nyt löysin puutarhalta punaluppion taimen ja nappasin sen mukaani. Alkuperäinen tarkoitukseni oli istuttaa luppio perhoangervon viereen, mutta se sopii ehkä kuitenkin paremmin varjoliljan kaveriksi.
Tuo vihreä pallo tuossa keijunkukkien ja varjoliljan välissä on punaluppio.
Istutin tähän penkkiin myös keväällä siemenestä kasvattamani akileijan taimet (KcKana Giantsin istutin yläpenkkiin). Ne näyttäisivät pärjäävän ihan hyvin ja ovat lähteneet mukavasti kasvuun. Ne tuskin kuitenkaan kukkivat vielä tänä kesänä, mutta tulevina kesinä tässä penkissä todennäköisesti kukkii paljon perinteisiä perennoja.
Kallion koloon ilmestyneen kurjenkellon ajattelin uskaltaa siirtää perhoangervon viereen. Ovat siinä yhdessä sitten, kaksi pitkäkoipista. Onneksi jätin keväällä kallion päällä huomaamani lehtitupsun paikoilleen, enkä kitkenyt sitä horsmana pois. Komea kurjenkello on lehtitupsusta kasvanut.
Varjopenkki
kaipaisi ehkä jonkinlaisen katseenvangitsijan kesäkuusta eteenpäin. Alppiruusut lopettaavat kukintansa kesäkuun alkupäivinä ja ennen kuin kuunliljat ovat kasvaneet täyteen mittaansa, penkki on ehkä vähän vaisu. Alppiruusut ovat kyllä hyvin kauniita vihreinäkin ja penkin takana kasvavat saniaisetkin tuovat oman lisänsä. Minusta on myös hauskaa, että katseenvangitsijan paikka muuttuu kesän mittaan. Kaikkien penkkien ei välttämättä tarvitse kukkia koko aikaa. Mutta ehkä jotain matalakasvuista pallohortensijaa voisi tähän miettiä.
Varjopenkkin kesäkuun lopussa. Alppiruusut ovat jo kukkineet, eivätkä kuunliljat ole vielä täydessä mitassaan. Penkin takana kasvavia saniaisia joudun aika-ajoin poistamaan, etteivät ne valtaisi penkkiä täysin.
Iirispenkki
toimii kivasti. Tulppaani ’Carnival de Rio’ aloitti kukkimaan samalla hetkellä, kun narsissit lopettivat, ja tulppaanien lopetettua aloittivat puolestaan kurjenmiekat. Kylvin penkkiin myös unikon siemeniä saadakseni penkkiin kukkijoita kurjenmiekkojen jälkeenkin. Penkki on sen verran varjoisassa paikassa, että unikot eivät vielä kuki, mutta itäneet ne ovat kuitenkin.
Sellaiselta näyttää puutarhamme varjoisampi puoli. Kovasti tuskailin toukokuussa puolivarjon penkkien köyhyyttä, mutta nyt näyttää jo aivan toisenlaiselta. Puolivarjon penkit kasvavat kauniina ja rehevinä ja toukokuun vaatimattomuus on enää muisto vain. Jälleen tuli itselle hyvä muistutus siitä, että maltti kannattaa puutarhahommissa.
Palataan ajassa hieman taaksepäin ja luodaan katsaus toukokuun kukkijoihin. Toukokuun pihakierrokset jäivät aika vähiin kaikenlaisten kiireiden vuoksi ja siksi ajattelin koota tähän yhteen (pitkään) postaukseen pikakatsauksen siitä, missä kukittiin ja millaisten kukkien voimin.
Samalla tämä postaus sivuaa Inkan blogin synttäreiden yhteydessä esittämää toivetta pohtia kukinta-aikojen vaihtelua ja sitä, miten yhdessä paikassa saataisiin kukkaloisto säilymään mahdollisimman pitkään. Kysymys oli hyvin osuva, sillä olin viime talven aikana asettanut itselleni tavoitteeksi seurata tänä kesänä puutarhaa juuri tuolta kantilta. Suurten muutosprojektien sijaan tarkoitukseni olisi tarkkailla, missä penkissä kukitaan milloinkin ja mistä penkeistä löytyvät ne ongelmakohdat. Samalla tässä kesän kuluessa tulee muodostettua dokumentti aiheesta ja sen pohjalta on hyvä lähteä tekemään uusia suunnitelmia. Inkan esittämästä kysymyksestä tulee siis kokonainen sarja, joka kattaa koko kesän. Syksyn tullen aikomus on sitten tehdä aiheesta yhteenveto.
Tulppaani ’Passionale’. Takana siintää valkoinen vihreäraitatulppaani ’Spring Green’. Passionale kukkii nyt kolmatta vuotta yhtä runsaana kuin ensimmäisenä, tosin hieman matalampana kuin aiemmin. Spring greenillä on toinen kesä menossa, ja minusta tuntuu, että kukkia on enemmän kuin aiemmin….
Toukokuu
Hyvällä syyllä voidaan sanoa, että toukokuu on ollut tulppaanien juhla-aikaa. Yhtä hyvällä syyllä voidaan sanoa, että etupihan aurinkopenkit ovat olleet edukseen ja se toukokuun ”to-do” -osasto sijaitsee sivupihan puolivarjoisissa penkeissä.
Toukokuisessa puutarhassa on myös tapahtunut uskomattoman paljon. Alla on kuvat pionipenkistä 3.5, 15.5, 19.5 ja 31.5.
Etupihan aurinkopenkit
Reunuspenkin
lummetulppaanit ’Heart’s Delight’ ja ’Early Harvest’ aloittivat värikkään shown heti toukokuun alussa. Posliinihyasintit ja kirjokevättähdet alkoivat siinä vaiheessa jo lopetella kukintaansa, joten uusille kukkijoille oli tilausta. Kukkijoita ei ollut paljon, mutta ne olivat sitäkin räväkämpiä.
Reunuspenkki toukokuussa. Heart’s Delight kukki ensimmäisenä, Early Harvest hieman myöhemmin.
Keskipenkissä
toukokuu on kuulunut tulppaaneille. Kevään suosikkeihini kuuluva suloinen kirjopikarililja ennätti ilahduttamaan ennen tulppaaneja, mutta sen jälkeen estraadi on ollut täysin tulppaanien hallussa. Ensimmäiset tulppaanit aloittivat kukkimaan 18.5 ja kukinta jatkuu penkissä edelleen, tosin hieman jo hiipuen. Tässä koreilevat Virichic, Spring green, Passionale, Infinity, Madonna, Negrita Black sekä kerrattujen tulppaaneiden sekoitus.
Keskipenkki toukokuussa. Kuvan vasemmassa laidassa näkyy myös pätkä liljapenkkiä.
Pionipenkissä
toukokuinen kukinta alkoi kääpiötulppaaneilla heti kuun alussa. Siinä vaiheessa krookukset ja kevätkurjenmiekat alkoivat jo lakastua. Hyasintit alkoivat kukkimaan kuun puolivälissä ja jaksoivat kukkia kuun loppuun saakka.
Kun käpiötulppaanit lakastuivat, valtikka siirtyi muille tulppaaneille. Ne alkoivat kukkimaan hieman lomittain 18.5 alkaen Columbus etunenässä ja tummat tulppaanit ’Black Hero’ ja ’Black Parrot’ viimeisinä (28.5).
Yllä koreilevat Mount Tacoma, Columbus, Claudia, Black Hero ja Black Parrot. Tummat tulppaanit ’Black Parrot’ ja ’Black Hero’ näyttävät tietyssä valossa aivan mustilta. Kontrasti pinkkeihin ja valkoisiin tulppaaneihin on tuolloin häikäisevä.
Pionipenkki toukokussa
Rinnepenkissä
toukokuun ahkerimman kukkijan tittelin saa kaukaasianpitkäpalko. Se jaksoi kukkia koko kuukauden ja näyttää hyvin kauniilta hopeahärkin harmaata kylkeä vasten.
Patjarikko aloitti kukintansa kuun toiseksi viimeisellä viikolla. Tosi vaikea oli saada patjarikosta kunnon kuvaa. Kukan väri on niin kirkkaan punainen, että kameran on vaikea toistaa sitä.
Sammalleimu aloitti kukintansa samoihin aikoihin patjarikon kanssa. Leimu näyttää vähän kärsineen viime kesän rinnepenkkiprojektista ja sen aikana tehdyistä siirroista, eikä kuki niin runsaasti kuin aiempina vuosina. Toivotaan kuitenkin, että leimu tästä vielä leppyy. Hyvin sinnikkäitä ja sisukkaitahan ne tuppaavat olemaan, joten olen luottavainen.
Rinnepenkki toukokuussa.
Liljapenkkiin
istutin syksyllä pikkuruisia narsisseja (Thalia) ja ne kukkivat toukokuussa hyvin iloisesti. Narsissien lakastuvat kukinnot ovat nyt jääneet nousevien liljojen peittoon. Tämä näyttäisi niiltä osin olevan onnistunut parivaljakko.
Penkissä on myös hillitympiä kukkijoita.
Pikkutalvio
Sivupihan varjoisat ja puolivarjoisat penkit
Varjopenkki
on yksi ehdottomista suosikeistani tähän aikaan vuodesta. Kainosti päätään nuokuttavat keltakoiranhampaat herättävät tämän penkin eloon kuun puolivälissä ja niiden lopetettua alppiruusut ovat jo täydessä vauhdissa. Harmikseni syksyllä istuttamani rusokoiranhampaan sipulit eivät itäneet lainkaan. Istutin kymmenkunta sipulia, mutta yksikään niistä ei selvinnyt talven yli.
Vielä viime kesänä penkissä oli vain yksi Cunningham’s White’ alppiruusu. Tänä keväänä, äitienpäivän kunniaksi, penkkiin ilmestyi toinenkin samanlainen.
Iirispenkissä
balkaninvuokot ja narissi ’Ice King’ kukkivat kauniisti samaan aikaan.
Iirispenkki toukokuussa
Aivan kuukauden viimeisinä päivinä kukkaan ennätti myös tulppaani ’Carnival de Rio’
Ja sitten niihin murheenkryyneihin.
Puolivarjon penkit
näyttää toukokuussa hyvin raihnaiselta, ja asialle täytyy tehdä jotain. Kesäkuussa penkki näyttää heti virkeämmältä, kun angervot ja kuunliljat rehevöityvät, mutta toukokuussa tilanne on vähemmän rehevä. Tosin, ehkä tässäkin kaivattaisiin sitä kuuluisaa malttia. Kyllähän helmililjat ja vuokot ajan mittaan tuosta leviävät.
Alempi puolivarjon penkki toukokuussa. Aika harvaa on.
Pientä piristystä penkkiin toivat balkaninvuokot, jotka aloittivat kukintansa heti toukokuun ensimmäisenä päivänä. Osa niistä kukkii edelleen. Helmililjat kukkivat vielä nekin vuokkojen välissä ja kuun toiseksi viimeisellä viikolla niiden seuraan liittyi varjoliljojen lomasta hassusti pilkistelevä pikkusydän.
Myös ylempi puolivarjon penkki on toukokuussa comme si comme sa. Kaikki on vähän vaiheessa ja sikin sokin. Laukat eivät vielä kuki ja niiden lehdet eivät kyllä kuulu suosikkeihini.
Ylempi puolivarjon penkki toukokuussa. Etureunassa kasvaa keijunkukkia, niiden takana nousee laukkoja, särkynyttä sydäntä ja angervoja. Koivunpuoleisessa päässä kasvaa isotähtihyasinttia.
Toukokuun yhteenvetona voisi sanoa, että osaan penkeistä olen ihan ok tyytyväinen, toisiin taas en lainkaan. Onneksi kesän aikana on hyvää aikaa laatia suunnitelmia ja korjata asia ensi toukokuuhun mennessä.
Tulipa pitkä postaus. Kiva, jos jaksoit mukana loppuun saakka 🙂
Valkoista salviaa 