Yrityksiä ja erehdyksiä

Puutarhassa töiden tahti alkaa rauhoittua näin syksyn edetessä ja iltojen pimetessä. Haravoitavaa vielä riittää, mutta muuten alkaa puutarha olla talviteloilla. Pari viikonloppua sitten piti kuitenkin tehdä vielä yksi projekti ja istuttaa terassihortensiat maahan talvehtimaan. Meillä ei oikein ole kunnollista sisätalvetustilaa, ja arvelin hortensioilla olevan parhaimmat selviämismahdollisuudet ulkona. Ulkonakaan ei tosin ollut niille sopivaa paikkaa, joten päädyin tekemään vielä yhden laajennusprojektin ja kasvattamaan varjopenkin kokoa sen verran, että sain hortensiat istutettua siihen.

Hortensiat keskellä, jättipoimulehden ja rodon välissä. Haravalle olisi töitä.

Alakuvassa on sama penkki toisesta suunnasta. Reunuskivet jäivät vielä miten sattuu, mutta korjaan asian keväällä. Eihän sitä tiedä, minkälaisia suunnitelmia tälle penkille talven aikana vielä keksiikään.

Perennojen syyskylvöt on myöskin tehty. Yritykseni kylvää akileijojen, isotähtiputken ja punaluppion siemeniä viime keväänä ei ollut suuri menestys ja ainoastaan jokunen akileija iti. Niinpä päätin yrittää uudelleen näin syksyllä ja kylvää siemenet suoraan kasvupaikalle. Ehkäpä luontoäidiltä siementen idättäminen onnistuu paremmin.

Uusi yritys akileijojen kanssa.

Samoin isotähtiputken ja punaluppion kanssa. Kylvin myös joukon valkovuokon siemeniä.

Tuli muuten kantapään kautta opittua, että kosmoskukkia ei kannata kylvää sellaiseen penkkiin, jossa on runsaasti sipulikasveja eikä välttämättä myöskään samaan penkkin pionien kanssa. Pelkäsin nimittäin pionien herkkien juurien puolesta pakkasen palelluttamia kosmoskukkia poistaessani.

Kosmokset kasvoivat korkeiksi ja tuuheiksi, mutta kukkivat myöhään ja nihkeästi.

Kosmokset olivat kasvattaneet pesuvadin kokoiset juuret ja niiden mukana maasta nousi sipuli jos toinenkin. Oli aikamoinen työ irroitella sipuleita tiheiden juurten lomasta ja istuttaa ne takaisin maahan.

Pionipenkki näyttää paljon siistimmältä kosmosten lähdön jälkeen. Ensi vuonna kylvän kosmokset jonnekin muualle – jos kylvän niitä lainkaan.

Kosmoskukkien poistamisen jälkeen penkissä oli mukavasti tilaa parille uudelle pionin juurakolle, jotka tarttuivat ”vahingossa” mukaan eräällä kauppareissulla. Ihanan värinen tuo ’Pink Hawaiian Coral’!

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Syksy

Syksy tuli tänä vuonna aivan liian pian ja yllätti sekä puutarhurin että monet kasveista. Puutarha punertaa jo syksyn sävyissä ja hanhetkin ovat alkaneet parveilla. Viime vuonna hanhet lähtivät 14.10, joten aikaisessa ovat nekin, jos jo nyt muuttopuuhia suunnittelevat. Ehkä ne tietävät jotain sellaista, mitä me emme. Aavistelevat kenties talven tuloa.

Pelargoniat nostin jo sisälle. Kellaria meillä ei ole, joten yritän jälleen talvettaa pelargoniat sisätiloissa. Asettelin pelargoniat terassin ulko-oven eteen lähelle ikkunaa, sillä se paikka on meillä kaikista viilein. Kukkavarsia en vielä leikannut, sillä pelargoniat kukkivat vielä runsaasti ja nuppujakin näkyy olevan.

Pelargoniat kukkivat vielä komeasti.

Myös maljaköynöksen nostin sisälle. Lukemani mukaan maljaköynös ei talvehdi normaalissa huonelämpötilassa vaan vaatii talvehtiakseen viileämmän paikan. Täytyy yrittää keksiä sille joku sijoituspaikka talveksi, mutta olkoon nyt tuossa ikkunalla yhdessä pelargonioiden kanssa. Maljaköynös näyttää nimittäin kukkivan ihan kohta, ja ajattelin kukista olevan enemmän iloa sisällä, kuin ulkona pakkasen purtavana.

Maljaköynös

Jos sisällä on tällä hetkellä punaisen sävyjä, niin on puutarhassakin. Villiviini on minusta kauneimmillaan juuri tähän aikaan vuodesta.

Villiviini

Angervot ovat nekin jo punastuneet täysin. Pikkutöyhtöangervo ei jää yhtään huonommaksi suurempiaan, vaan on yhtä punaposkinen kuin isommatkin.

Pikkutöytöangervo (Aruncus aethusifolius) 

Perhoangervo (Gillenia trifoliata) 

Koivuangervo (Spiraea betulifolia)

Syyskimikilläkin on kauniit lehdet, vaikka eivät punaiset olekaan. Pidän tummalehtisistä kasveista todella paljon ja syyskimikin väri on minusta yksi kauneimmista. On harmillista, että se ei taida tänä vuonna ennättää kukkia.

Syyskimikki (Cimicifuga ramosa ’Atropurpurea’)

Toisella puolella puutarhaa ei näytä aivan niin syksyiseltä. Osa kuunliljoista kukkii vielä komeasti, eikä näytä olevan kylmistä ilmoista moksiskaan. Tämä yksilö kasvaa leikkimökin seinän vieressä, toisella puolella suojanaan kohotettu penkki ja vähän matkan päässä selän takana vielä kalliorinne. Ne ovat varmaankin suojanneet kuunliljaa pahimmilta yöpakkasilta, kun se näyttää vielä noin elinvoimaiselta.

Kuunlilja Halcyon

Kohopenkistä puheenolle, loistokärhö ’The President’ kukkii siinä edelleen. Sekään ei näytä olevan viileydestä harmissaan.

Clematis ’The President’

Puutarhassa olisi paljon syksyistä puuhaa. Liljojen ja perennojen varret kaipaavat leikkaamista, siemeniä pitäisi sekä kerätä että kylvää ja syyssipulit pitäisi istuttaa. Haravallekin alkaisi olla jo paljon töitä. Olen kuitenkin ollut kuumeessa, enkä ole uskaltanut paljon pihatöissä rehkiä. Siemeninventaarion sentään tein ja lajittelin nyt syksyllä kylvettävät siemenet erilleen, että pääsen heti hommiin kunhan tästä toivun.

Sekalainen seurakunta akileijan siemeniä

Tarkoitukseni on kylvää nyt syksyllä erilaisia akileijan siemeniä sekä valkovuokon, punaluppion ja isotähtiputken siemeniä. Kylmäkäsittelin ja kylvin niiden siemeniä myös keväällä, mutta kylvö epäonnistui, eivätkä siemenet itäneet. Nyt ajattelin kokeilla luonnon omaa menetelmää ja kylvää siemenet ulos näin syksyllä. Katsotaan, tärppääkö paremmin.

Valkovuokko, punaluppio ja isotähtiputki

Joko teillä on syyspuuhat täydessä vauhdissa?

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Missä kukitaan? Osa 3b: heinäkuun puolivarjon ja varjon penkit

Tässä seuraa toinen osa heinäkuun kukkakatsauksesta. Heinäkuun ensimmäisessä osassa käsittelin aurinkoisten penkkien kukkijoita ja sen voi käydä lukemassa täällä. Kesän aiempiin katsauksiin pääsee oheisten linkkien kautta:

• Toukokuu.
• Kesäkuun aurinkopenkit
• Kesäkuun varjon ja puolivarjon penkit
• Kasviluettelo-sivulla on ajankohtaista kuvasarjaa penkkien ulkomuodosta kesän aikana. Käykää vilkaisemassa sitäkin *klik*.

Puolivarjon penkeissä

on rehevää, mutta ei kovin runsaskukkaista. Keväällä alas leikkaamani koivuangervo ei tänä kesänä kukkinut lainkaan, mutta huoltoleikkaus näyttää silti tehneen sille hyvää. Kasvi on paljon elinvoimaisemman näköinen kuin aiempina vuosina. Jaloangervot ovat kukkineet melko laiskasti, eivätkä keväällä istuttamani akileijan taimet ennättäneet kukkaan saakka tänä kesänä.

Yläpenkissä

isotöyhtöangervo ja vaaleanpunainen keijuangervo ovat kantaneet suurimman vastuun heinäkuisesta kukinnasta. Purppurakeijunkukka on näyttävä myös kukinta-ajan ulkopuolella, sen verran silmiinpistävä sen tummanpunainen lehdistö on.

Aivan penkin päässä kasvaa penkin uusin tulokas, syyskimikki. Penkin takana sijaitsee lehtikompostimme, ja halusin penkin päähän jotain korkeaa kasvia kompostia naamioimaan. Jatkoin penkkiä hieman ja istutin syyskimikin hoitamaan naamiointitehtävää. Kimikin eteen siirsin alapenkissä kasvaineita purppurakeijunkukkia.

Syyskimikki (Cimicifuga ramosa ’Atropurpurea’) aivan kuvan etualalla

Penkin toinen uusi tulokas on valtikkanauhus, joka muutti penkin keskivaiheilla olleeseen aukkokohtaan yhdestä aurinkopenkistä. Edellinen kasvupaikka oli nauhukselle liian paahteinen ja sen lehdet olivat jatkuvasti nuupallaan. Tässä uudessa paikassa se voi huomattavasti paremmin ja on tehnyt hurjan määrän kukkavarsia. Nauhus on myös sopivan kookas kasvi peittämään penkin takana olevaa rinnettä. Tontin raja kulkee juuri tuosta nauhuksen takaa ja nauhuksen takana oleva rinne on jo naapurin puolella. Kovin radikaaleja muutostöitä en siis rinteeseen uskalla mennä tekemään, mutta yritän korkeilla kasveilla saada rinteen sekalaista kasvustoa piiloon.

Valtikkanauhus takana keskellä, heti keijunkukka ’Marmaladen’ takana.

Alapenkistä

on tullut sinivalkoinen. Tytär kysyi eräänä päivänä, teinkö penkistä ihan tarkoituksella valko-violetin. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että se ei ollut suunnitelmissani – penkki on vain muotoutunut sellaiseksi. Sinivalkoisuus korostuu entisestään, nyt kun siirsin purppurakeijunkukat tästä penkistä ylempään puolivarjon penkkiin.

Jotkut teistä saattavat muistaa kesäkuisen postaukseni, jossa kaavailin kallion kolossa kasvavan kurjenkellon siirtämisestä alapenkkiin perhoangervojen seuraan.

Kurjenkello kallionkolossa

Kurjenkello on nyt siirretty ja se pilkottaa nyt perhoangervon lomassa. Minusta ne sopivat kauniisti yhteen, eikä kurjenkello näyttänyt onneksi muutosta yhtään suuttuneenkaan.

Perhoangervo, kurjenkello ja kuunliljoja

Kuunliljat aloittivat kukintansa heinäkuun loppupuolella. Istutin viime kesänä tähän penkkiin myös valkoista ”So sweet” -kuunliljaa, mutta se ei vielä tänä kesänä näytä kukkivan. Vanhemmat kuunliljat sen sijaan kukkivat kauniisti. Penkissä kasvaa useampaakin kuunliljalajiketta, mutta valitettavasti tarkat nimet eivät ole tiedossani.

Jaloangervoista ’ Brautschleier’ on ollut ahkerin kukkija. Sillä on hauskan pörröiset kukat.

Japaninjaloangervo ’Deutschland’ jaksoi tehdä pari kukkaa. Sen takana näkyy kukintaansa lopetteleva mustalaukka.

Tähän penkkiin istutin myös keväällä siemenestä kasvattamani akileijan taimet. Ne näyttäisivät pärjäävän hyvin ja ovat lähteneet mukavasti kasvuun. Kukkia ei tänä kesänä ole odotettavissa, mutta jos akileijat talvehtivat hyvin, ensi kesänä saattaa tilanne olla jo toinen.

Varjopenkissä

Keväällä hankkimani uusi rodo on kasvanut reippaasti kesän aikana, eikä enää paljon koossa häviä penkissä jo pari vuotta kasvaneelle kaimalleen. Viime kesänä varjopenkin reunoilla oli paljon rehevämpi kuunliljakasvusto, mutta jaoin sitä aika reilulla kädellä, ja siirsin taimia alapenkkiin. Aika kivasti kuunliljat ovat kuitenkin kasvaneet myös tässä penkissä ja rehevöityvät nekin kovaa vauhtia. Tämä kuunliljalajike taitaa olla joku undulata, kun on noin kippuraiset lehdet?

Iirispenkissä

keväällä kylvämäni sekalaiset unikon siemenet kasvavat iiristen seassa. Olin toivonut, että unikot kasvaisivat jotenkin säännönmukaisemmin ja tasaisemmin, mutta kyllähän se olisi pitänyt tietää, että unikoita ei voi kontrolloida. Ihan hauskan näköisiä ovat silti, vaikka kasvavatkin epäjärjestyksessä.

• 

• 

• 

Mukavaa viikon jatkoa!

Missä kukitaan? Osa 2b: kesäkuun puolivarjon ja varjon penkit

Tässä seuraa lupaamani kakkososa kesäkuun kukkakatsauksesta. Kesäkuun ensimmäisessä osassa käsittelin aurinkoisten penkkien kukkijoita ja sen voi käydä lukemassa täältä *klik*. Toukokuun katsaus löytyy puolestaan täältä *klik*

Puolivarjon penkit

ovat rehevöityneet runsaasti toukokuusta. Kukkijoita riittää molemmissa penkeissä, mutta näissä penkeissä tärkeässä osassa ovat myös erilaiset lehdet.

Ylempi ja alempi puolivarjon penkki

Yläpenkissä suurilehtinen ja -kukkainen sormivaleangervo on hyvin näyttävä. Penkin toisessa päässä puolestaan leiskuvat keijunkukat.

• 

• 

• 

Laukat kukkivat kauniisti – joskaan eivät kovin runsaasti tänä vuonna. Valkoisia laukkoja nousi vain yksi.

Sorjalaukka ’Mount Everest’ (Allium stipitatum ’Mount Everest’)

Yhden kesän väliin jättänyt kirjolupiini kukki hehkuvan värisenä penkin keskivaiheilla

Kirjolupiini (Lupinus x regalis)

ja särkynytsydän kurkkii varovaisesti keijunkukkien takaa.

Särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis)

Alapenkissä kauniit kuunliljat reunustavat penkin päitä

• 

• 

  Kuunliljat juhannusyön hämyssä

ja penkin toisessa päässä kurkottelee kaunis perhoangervo.

Perhoangervo (Gillenia trifoliata)

Penkin keskellä kasvaa erilaisia angervoja, konnantatarta, isotähtiputkea, peurankelloa ja varjoliljaa, joka kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa.

• 

  Konnantatar (Bistorta officinalis ´Superba´)

• 

  Varjolilja (Lilium Margaton ’Claude Shride’)

• 

  Peurankello (Campanula glomerata)

Varjoliljan tummanpunainen kukka on kaunis pari vieressä kasvavan keijunkukan kanssa.

Varjoliljan vieressä kasvaa taimitarhalta tekemäni löytö. Yritin keväällä kasvattaa punaluppiota siemenestä, mutta yritys epäonnistui, eivätkä siemenet itäneet lainkaan. Nyt löysin puutarhalta punaluppion taimen ja nappasin sen mukaani. Alkuperäinen tarkoitukseni oli istuttaa luppio perhoangervon viereen, mutta se sopii ehkä kuitenkin paremmin varjoliljan kaveriksi.

Tuo vihreä pallo tuossa keijunkukkien ja varjoliljan välissä on punaluppio.

Istutin tähän penkkiin myös keväällä siemenestä kasvattamani akileijan taimet (KcKana Giantsin istutin yläpenkkiin). Ne näyttäisivät pärjäävän ihan hyvin ja ovat lähteneet mukavasti kasvuun. Ne tuskin kuitenkaan kukkivat vielä tänä kesänä, mutta tulevina kesinä tässä penkissä todennäköisesti kukkii paljon perinteisiä perennoja.

Kallion koloon ilmestyneen kurjenkellon ajattelin uskaltaa siirtää perhoangervon viereen. Ovat siinä yhdessä sitten, kaksi pitkäkoipista. Onneksi jätin keväällä kallion päällä huomaamani lehtitupsun paikoilleen, enkä kitkenyt sitä horsmana pois. Komea kurjenkello on lehtitupsusta kasvanut.

• 

• 

Varjopenkki

kaipaisi ehkä jonkinlaisen katseenvangitsijan kesäkuusta eteenpäin. Alppiruusut lopettaavat kukintansa kesäkuun alkupäivinä ja ennen kuin kuunliljat ovat kasvaneet täyteen mittaansa, penkki on ehkä vähän vaisu. Alppiruusut ovat kyllä hyvin kauniita vihreinäkin ja penkin takana kasvavat saniaisetkin tuovat oman lisänsä. Minusta on myös hauskaa, että katseenvangitsijan paikka muuttuu kesän mittaan. Kaikkien penkkien ei välttämättä tarvitse kukkia koko aikaa. Mutta ehkä jotain matalakasvuista pallohortensijaa voisi tähän miettiä.

Varjopenkkin kesäkuun lopussa. Alppiruusut ovat jo kukkineet, eivätkä kuunliljat ole vielä täydessä mitassaan. Penkin takana kasvavia saniaisia joudun aika-ajoin poistamaan, etteivät ne valtaisi penkkiä täysin.

Iirispenkki

toimii kivasti. Tulppaani ’Carnival de Rio’ aloitti kukkimaan samalla hetkellä, kun narsissit lopettivat, ja tulppaanien lopetettua aloittivat puolestaan kurjenmiekat. Kylvin penkkiin myös unikon siemeniä saadakseni penkkiin kukkijoita kurjenmiekkojen jälkeenkin. Penkki on sen verran varjoisassa paikassa, että unikot eivät vielä kuki, mutta itäneet ne ovat kuitenkin.

• 

• 

• 

Sellaiselta näyttää puutarhamme varjoisampi puoli. Kovasti tuskailin toukokuussa puolivarjon penkkien köyhyyttä, mutta nyt näyttää jo aivan toisenlaiselta. Puolivarjon penkit kasvavat kauniina ja rehevinä ja toukokuun vaatimattomuus on enää muisto vain. Jälleen tuli itselle hyvä muistutus siitä, että maltti kannattaa puutarhahommissa.

Mukavaa viikon jatkoa!

Taimien ulosmuutto ja pahemman luokan erehdys

Hei pitkästä aikaa! Kiirusta on taas riittänyt monella rintamalla ja blogipäivitykset ovat jääneet harmittavasti paitsioon. Tämänkin postauksen uutiset ovat jo viikon vanhoja ja liittyvät toissaviikonlopun tapahtumiin.

Keltakoiranhammas

Lempeät ja lämpöiset säät houkuttelivat purkamaan sisällä olevaa taimiviidakkoa ja koska yöpakkasiakaan ole ollut enää näkyvissä, uskaltauduin istuttamaan esikasvattamani perennojen ja kesäkukkien taimet ulos. Sisällä alkoi olla jo kovin ahdasta ja etenkin auringonkukat kärsivät selvästi myös valon puutteesta – sen verran pitkiä ja honteloita hujoppeja niistä oli tullut.

Ainoastaan pienimmät taimet jäivät vielä sisätiloihin, kaikki muut pääsivät ulos.

Kesäkukat istutin ruukkuihin. Tässä on tulossa leinikkejä (harmaat ruukut) ja samettikukkia (saviruukku):

Ostin Lidlistä leinkin mukuloita ja lykkäsin ne ruukkuihin. Samettikukat on kasvatettu siemenestä.

Näissä kolmessa ruukussa puolestaan kasvaa kesäpäivänhattuja. Daalioista unohdin näköjään ottaa kuvan, mutta istutin taimet suurimpaan ruukkuun, minkä varastosta löysin ja sijoitin ruukun terassin portaille.

Perennoista akileijat ja mustapäivänhatut istutin niille suunnitelluille paikoille. Punaluppiot, joita odotin erityisen paljon, eivät itäneet lainkaan. Harmi, sillä niiden kanssa toivoin kovasti onnistuvani. ”Istutin” kuitenkin luppojen kylvömullat maahan – voihan se olla, että ne siitä vielä lähtevät kasvuun.

Nyt tässä kukkivat balkaninvuokot, kesällä toivottavasti akileijat.

Auringonkukat pääsivät tuonne leikkimökin aurinkoiselle seinustalle.

Tulppanit olivat viikko sitten vielä nupussa. Nyt ne kukkivat jo täyttä päätä.

Ja sitten siihen erehdykseen. Siinä taimia maahan istuttaessani kävin miettimään, että nyt kaikki ei ole ihan oikein. Mieleni perukoilta päähän tupsahti ajatus, että hankikylvössä olleita kärhöruukkujahan piti olla kolme. Nyt niitä kuitenkin oli vain kaksi…

Kauhukseni tajusin, että olin kevättalvella hankikylvöjä ylös kaivaessani kaivanut ylös vain kaksi ruukkua kolmen sijaan. En siinä vaiheessa – enkä ennen viime viikonloppua – ollut muistanut lainkaan, että olin kylvänyt myös alennysmyynnistä hankkimani ’Madame le Coultren’ siemeniä yhteen ruukkuun. En ollut kirjoittanut asiaa mihinkään ylös, ja niinpä sen myös autuaasti unohdin.

Kiireen vilkkaa kipin kapin ryntäsin kaivamaan unohtuneen ruukun penkistä ylös. Ja sieltähän se kadonnut lammas löytyi, samasta paikasta, mihin olin sen syksyllä laittanut. Päivittelin ja kirosin hajamielisyyttäni, mutta eihän tilanteelle enää mitään mahtanut.

Ja niin jokin aika sitten kertomani tarina Minnalta saamieni ’Presidentin’ siementen itämisestä muuttui saman tien valeuutiseksi. Maasta nyt kaivamani ruukku oli nimittäin juuri ’President’ ja tässä ei kasvakaan ’Presidentin’ vaan aivan toisen kärhön, ’Madame le Coultren’ jälkeläisiä.

Olinkin ihmetellyt, kun ylös kaivamani ruukussa ei ollut nimilappua, sillä muistin hyvin selkeästi sellaisen Presidentin mukaan laittaneeni. Nyt sekin mysteeri selvisi. Presidentin mukana oli kyllä nimilappu kuten pitikin. Koko purkki vain oli edelleen hyvässä tallessa maan uumenissa.

Tulipahan jälleen hyvä oppi dokumentoinnin tärkeydestä. Ihan turha on kuvitella muistavansa yksinkertaisiakaan asioita puolen vuoden päästä. Parempi on kirjoittaa kaikki aina ylös, niin on paremmat mahdollisuudet välttyä virheiltä.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja isot onnittelut meidän upeille Leijonille maailmanmestaruudesta!!! Kerrassaan hieno turnaus ja aivan mahtava Joukkue!