Hittilista

Meille satoi sunnuntaina ensilumi. Pakkasta on ollut siitä lähtien, joten sunnuntaina satanut lumipeite on edelleen tukevasti maassa ja puutarha näyttää hyvin talviselta. Ajattelinkin, että olisi mukava palata hetkeksi kesäiseen puutarhaan ja tarttua kysymykseen, jonka Riiti esitti blogin synttäriarvonnan yhteydessä.

Riiti kysyi:

”Mitkä kasvivalinnat ovat olleet hittejä (tai huteja) pihallasi?”

Aluksi ajattelin, että hitti-kysymykseen on helppo vastata, sillä hienoja kasveja on niin paljon. Mutta kun aloin pohtia asiaa tarkemmin, kysymys ei ollutkaan enää niin yksinkeritainen. Kävin miettimään, mikä todellisuudessa tekee jostain kasvista hitin. Onko se helppohoitoisuus tai kestävyys? Vai kenties kasvin hurmaava tuoksu tai sen kyky taistella rikkaruohoja vastaan? Tai suosio pölyttäjien keskuudessa? Vai yksinkertaisesti se, että kasvi miellyttää silmää? En keksinyt asiaan tyhjentävää vastausta, ja niinpä päädyin pohtimaan aihetta usealta eri kantilta. Kiitos Riiti kysymyksestä, yritän nyt vastata siihen parhaani mukaan. Aloitetaan pölyttäjistä.

Varhain keväällä kukkivat krookukset ja lummetulppaanit ovat pölyttäjien suuressa suosiossa. Myöhemmin kesällä kukkivat kaunopunahatut, punatähkä sekä yrtti-iiso houkuttelevat nekin perhosia ja kimalaisia sankoin joukoin.

Krookus (Crocus) ’King of Striped’, Lummetulppaani (Tulipa Kaufmanniana-Ryhmä) ’Heart’s Delight’, Kaunopunahattu (Echinacea purpurea) ’Alba’, Punatähkä (Liatris spicata) ja Yrtti-iiso (Agastache hybride) ’Black Adder’.

Myös salviat ja kangasajuruohot vetävät pölyttäjiä puoleensa, mutta sen lisäksi ne kuuluvat myös kategoriaan hurmaava tuoksu. Pidän suunnattomasti erilaisista yrteistä, minkä vuoksi ei lienee yllätys, että myös salvian ja kangasajuruohon tuoksu on mieleeni. Nämä kasvit ovat myös helppohoitoisia ja ainakin omasta mielestäni tavattoman kauniita. Tiheän mattomaisesti kasvava kangasajuruoho on myös erinomainen rikkakasvien nujertaja

Valkoinen ja sininen loistosalvia (Salvia × sylvestris) sekä kangasajuruoho (Thymus serpyllum).

Lisää rikkakasvien nujertajia löytyy rinnepenkistä, jonne on valikoitunut matalia maanpeitekasveja. Ajuruohot, kurjenpolvet, hopeahärkki, sammalleimut, kaukasianpitkäpalko, ketoneilikat ja patjarikko kasvavat tiheinä kasvustoina ja pärjäävät mainiosti taistelussa rikkakasveja vastaan.

Vasen yläkulma: ketoneilikka (Dianthus deltoides) ´Brilliant´, ajuruoho (Thymus praecox) ’Albus’, kangasajuruojo (Thymus serpyllum) ja hopeahärkki (Cerastium tomentosum).
Sen alapuolella: neidonkurjenpolvi (Geranium sanguineum var. striatum).
Oikea yläkulma: patjarikko (Saxifraga x arendsii) ’Purpurteppich’.
Siitä eteenpäin vasemmalta oikealle: hopeahärkki (Cerastium tomentosum), ajuruoho (Thymus praecox) ’Purple Beauty’, ajuruoho (Thymus praecox) ’Albus’, sammalleimu (Phlox subulata) ja kaukasianpitkäpalko (Arabis caucasica) ´Rosea´.

Kurjenpolvet pääsevät hittilistalle monestakin syystä. Ne ovat kauniita, helppohoitoisia, kestäviä ja pärjäävät rikoillekin mainiosti. Kurjenpolvet ovat hitti myös siitä syystä, että niistä löytyy hyvin eri aikaan kukkivia lajikkeita. Esimerkiksi harmaakurjenpolvi Ballerina aloittaa kukintansa jo alkukesästä, kun taas jalokurjenpolvi Rozanne keskittyy kukkimaan loppukesästä ja kukkiikin sitten pakkasiin saakka. Erikorkuisia kasvustoja tekevillä kurjenpolvilla saa myös mukavaa vaihtelua puutarhaan. Verikurjenpolvet tuovat tuuheutta kukkapenkkeihin ja ovat hyviä reunuskasveja, kun taas maata myöten matalana kasvava neidonkurjenpolvi on erinomainen lajike esimerkiksi rinteeseen.

Jalokurjenpolvi (Geranium) ’Rozanne’ (siniset kukat vasemmassa ylä ja alakuvassa), harmaakurjenpolvi (Geranium cinereum) ’Ballerina’ (ylimpänä keskellä), verikurjenpolvi (Geranium sanguineum) ’Elke’ (Ballerinan alapuolella), neidonkurjenpolvi (Geranium sanguineum var. striatum) oikea yläkulma sekä oikea alakulma ja verikurjenpolvi (Geranium sanguineum) ’Album’ (oikealla keskellä).

Jos kurjenpolvet ovat helppohoitoisia ja kestäviä, sitä ovat myös kuunliljat. Kuunliljat ovat mitä mainioimpia kasveja ja niistäkin löytyy lajikkeita jokaiseen makuun. On suurta ja pientä, kirjavaa ja yksiväristä, kippura- ja suoralehtistä, kiiltävää ja mattapintaista – jokaiselle jotakin. Kuunlilja on näyttävä kasvi, joka ilahduttaa kauneudellaan vuodesta toiseen. Olen surutta jakanut ja siirtänyt kuunliljoja aina tarpeen tai mielihalun mukaan, eivätkä ne ole olleet moisesta moksiskaan. Nämä varjoisten ja puolivarjoisten paikkojen komistukset tuovat vehreyttä ja eloisuutta puutarhaan, ja ansaitsevat ehdottomasti paikan hittilistalla.

Kuunliljat ’Halcyon’, joku maatiaislajike (?), pikkiriikkinen ’Blue Mouse Ear’, mahdollisesti ’So Sweet’, ’Halcyon’ ja ’Firn Line’. En tiedä kaikkien puutarhassa kasvavien kuunliljojen nimiä, mutta upeita ne ovat nimen puutteesta huolimatta.

Toisenlaista näyttävyyttä edustavat pionit, joiden toivon nousevan puutarhan hitiksi jossain vaiheessa. Pionipenkkini on hyvin nuori ja pionit on istutettu siihen vasta vuosi sitten syksyllä. Näin ensimmäisen vuoden jälkeen on vaikea sanoa, ovatko pionit hitti vai osoittautuvatko ne lopulta hudiksi, mutta ensimmäinen kesä antaa kuitenkin toivoa hittiyden puolesta. Kolme viidestä istutetusta pionista kukki jo heti ensimmäisenä kesänä, minkä innoittamana uskaltauduin istuttamaan penkkiin tänä syksynä kaksi pionin juurakkoa lisää.

Kiinanpionit (Paeonia lactiflora) ’Wladyslawa’, ’Sarah Bernhardt’ ja ’Duchesse de Nemours’ kukkivat heti ensimmäisenä kesänä. Penkissä kasvaa myös Kiinanpionit (Paeonia lactiflora) ’Karl Rosenfield’ ja ’Krinkled White’ sekä tänä syksynä istutetut juurakot Paeonia ’Pink Hawaiian Coral’ ja Paeonia lactiflora ’Shirley Temple’.

Ah, niin ihana perhoangervo pääsee hittilistalle, koska se on vain niin ihana. Se on hyvin siro, pensasmaisesti kasvava perenna, jonka ilmava kasvutapa keventää kukkapenkkiä kivasti. Sen kukat ovat hyvin pienet ja hennot, mutta kasvi on silti hyvin huomiotaherättävä. Punertavat varret korostavat minusta hienosti puhtaanvalkoisia kukkia ja kaiken lisäksi perhoangervo on kaunis syksylläkin, kun sen lehdet saavat syvän punaisen sävyn.

Perhoangervo – Gillenia trifoliata

Varjopenkin kuningatar, alppiruusu ’Cunningham’s White’ on näyttävä varhaiskesän kukkija, ja pääsee listalle komean kukintansa, kauniin ikivihreän lehvästönsä sekä kukinta-aikansa vuoksi. Alppiruusujen kukkiessa ei kovin moni muu kasvi ole vielä kukassa ja niiden ylenpalttisen runsas kukinta onkin siksi erityisen ilahduttava. Ikivihreä alppiruusu viihtyy hyvin puutarhan varjoisassa nurkassa, vaatii hyvin vähän huolenpitoa (lannoitan keväällä, lisään kuorikatetta tarvittaessa ja kastelen kuivimpina aikoina) ja on kaunis kukinnan päätyttyäkin.

Alppiruusu Rhododendron ’Cunningham’s white’

Suljetaan ympyrä ja palataan vielä kevään kauniiden kukkijoiden, krookusten ja kevätkurjenmiekkojen pariin. Nämä ihanuudet ovat kovasti pinnalla ja mielessä tässäkin vaiheessa vuotta, sillä jälleen on tullut istutettua sipuli jos toinenkin kevään kukkaloiston toivossa. Kevätkukkijat ovat ehdottomasti hitti, sillä pitkän talven jälkeen ne tuovat kauan kaivattua väriä puutarhaan ja ilahduttavat kauneudellaan. Ja ne kimalaisetkin pitävät näistä. 🙂 Puolisen vuotta kun vielä jaksaa odottaa, alkaa pikku hiljaa näyttää taas tältä:

Joukko erilaisia krookuksia sekä kevätkurjenmiekat (Iris reticulata) ’Katharine Hodgkin’, ’Eye Catcher’ ja ’Pauline’.

Tuhannet kiitokset Riitille vielä kerran hauskasta ja mielenkiintoisesta kysymyksestä. Puutarhan hudeista kirjoittelen myöhemmin – niitäkin nimittäin löytyy.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Missä kukitaan? Osa 3a: Aurinkopenkit heinäkuussa

Tämä postaus jatkaa toukokuussa aloittamaani sarjaa, jossa seurataan, miltä puutarha näyttää kesän eri vaiheissa. Tarkoitus on tällä tavoin löytää sekä puutarhan helmet että kohennusta kaipaavat kohteet. Jaan heinäkuun katsauksen kesäkuun tapaan kahteen postaukseen, jotta jutuista ei tulisi liian pitkiä.

Tässä vielä linkit aiempiin osiin:

• Toukokuu.
• Kesäkuun aurinkopenkit
• Kesäkuun varjon ja puolivarjon penkit
• Kasviluettelo-sivulla on ajankohtaista kuvasarjaa penkkien ulkomuodosta kesän aikana. Käykää vilkaisemassa sitäkin *klik*.

Heinäkuu

Heinäkuinen tunnelma on kaksijakoinen. Puutarhassa on sekä pirteitä väriläiskiä että seesteisiä istutusalueita. 1.7 meitä koetelleen kesämyrskyn seuraukset ovat edelleen nähtävissä. Osa kasveista ei koskaan toipunut siitä kunnolla ja osalla kukinta on selkeästi edellistä kesää myöhemmässä.

Etupihan aurinkopenkit

Rinnepenkki

Rinnepenkin sävy on muuttunut hillitymmäksi kun räiskyvissä väreissä kukkineet ajuruohot ja näyttävä hopeahärkki lopettivat kukintansa. Ketoneilikat kukkivat edelleen, mutta eivät nekään enää sydämensä kyllyydestä. Heinäkuisessa rinnepenkissä vallitsee seesteinen tunnelma.

Suloinen neidonkurjenpolvi, joka vielä kesäkuussa tuntui jäävän muiden kukkijoiden jalkoihin, on ottanut paikkansa ja kukkii runsaasti hillityn vaaleanpunaisin kukin. Nyt kun rinteen värikkäämmät kukkijat ovat lopettaneet, neidonkurjenpolvi pääsee kunnolla esiin.

Väriä penkkiin tuo keltainen kamtsatkan maksaruoho. Sen rinnalla kasvaa euroopanalppitähteä.

Punatähkä kukkii sekin aivan pian. Takana siintävät liljapenkin vaaleanpunaiset ’Rosella’s Dream’ -liljat.

Rinnepenkki koki heinäkuussa aikamoisen muodonmuutoksen, kun rinteessä kasvanut tuivio poistui. (Muutoksesta voi lukea täältä.) Tuivion jättämää aukkoa ei ole vielä kokonaan täytetty, mutta muutama uusi kasvi on jo löytänyt tiensä rinteeseen. Aukkopaikka olisi mukava täyttää myöhäiskesällä kukkivilla kasveilla.

Tuivion jättämä aukko. Polun reunassa kasvaa kangasajuruohoa ja oikean yläreunan kivipesässä ohotanmaruna. Pesäkuusen eteen istutin euroopanalppitähteä sekä pari kamtsatkanmaksaruohoa lisää. Istutin rinteeseen myös lisää neidonkurjenpolvea.

Yleiskuva ylätasanteesta

Ajattelin, että voisi olla paikallaan havainnollistaa hieman ylätasanteen istutusryhmiä. Alla olevassa kuvassa näkyy tilanne heinäkuun lopussa. Haaveissani ja visiossani näen alueen yhtenäisenä istutusalueena, jonka lomassa polut risteilevät. Vielä on jonkin matkaa kuljettavana, ennen kuin päästään siihen pisteeseen, mutta kun ajatellaan, että kolme kesää sitten tässä ei kasvanut mitään, ollaan jo päästy eteenpäin.

Rinnepenkin ylätasanteen puolella

koreilee hopeamaruna. Siirsin marunan aiemmin kesällä tähän reunuspenkistä, jossa se oli jäämässä kangasajuruohojen vangiksi. Taaempana näkyvät verikurjenpolvet ovat jo lopettaneet kukintansa. Niiden edessä pikkutöyhtöangervot ovat kukkineet hyvin laiskasti. Ehkäpä ne kukkivat ahkerammin elokuussa.

Hopeamarunan ja verikurjenpolvien välissä olevaan tyhjään kohtaan kylvin keväällä ruiskukan siemeniä. Tummat, tietyssä valossa lähes mustat ruiskukat näyttävät kauniilta hopeamarunan kanssa.

Nakkelin tähän penkkiin myös pussillisen sekalaisia kesäkukkien siemeniä. Sininen tarhaneito on asettunut pikkutöytöangervon kainaloon.

Reunuspenkki

on kangasajuruohojen valtakuntaa, eikä suuria muutoksia ole tapahtunut sitten kesäkuun. Viime talvi kohteli ankarasti penkin päässä kasvavia tuijia ja tarkoitus on jossain vaiheessa siirtää ne pois. Tästä suunnasta vahinko ei näy, mutta toiselta puolelta tuijat ovat lähes kaljuja. Tuijien tilalle olen kaavaillut jotain kaunista pikkupuuta. Lisäksi ajattelin siirtää ainakin osan keskipenkissä kasvavista valkoisista loistosalvioista tuonne penkin päähän, polun kaarteeseen.

Keskipenkissä

on valtikkanauhuksen jättämä aukko (multakohta tuossa oikealla). Siirsin nauhuksen puolivarjon penkkiin, sillä keskipenkki oli selvästi sille liian kuuma paikka. Nauhuksen korvaava kasvi oli heinäkuun lopulla vielä mietinnässä. Nyt aukko on täytetty, mutta siitä lisää myöhemmin. Penkin vasemmassa reunassa olevaa aukkoa yritän parhaillaan täyttää keväällä kylvämilläni mustapäivänhatun taimilla.

Valkoista ja sinistä salviaa, ’Rozanne’ kurjenpolvea, syysleimuja, euroopanalppitähteä ja kohta kukintansa aloittavaa valkoista jalokelloa sekä valkoista kaunopunahattua. Penkkiin on istutettu myös mustapäpivänhatun taimia, jotka toivottavasti kukkivat ensi kesänä. Harmaakurenpolvi ’Ballerina’ ei kuki enää, mutta vaalenpunainen kellopeippi on jo nupulla.

Heinäkuun ensimmäisen päivän raemyrsky ja rankkasade tekivät valitettavaa hallaa salvioille ja varistivat kaikki niiden kukinnot maahan. Salvioiden kukinta taisi tänä vuonna lakata siihen. Salviat kukkivat usein vielä syyskuussa, joten heinäkuun ”takatalvi” teki melkoisen tuhotyön niiden kohdalla. Penkin etureunassa kukkiva kurjenpolvi ’Rozanne’ tuo onneksi väriä penkkiin, ja syysleimutkin alkavat avata jo nuppujaan.

Syysleimuja tuloillaan

Tässä on tulossa siemenestä kasvattamiani mustapäivänhattu ’Green Wizardin’ taimia (etualalla yksi kitulias kaunopunahattu, joka ei vain suostu kasvaamaan). Kukkia ei ’Green Wisardilta’ vielä tänä kesänä ole odotettavissa, mutta kaikki taimet näyttävät terhakoilta ja hyvinvoivilta. Toivotaan niille onnea talvehtimiseen.

Kitkeä näköjään taas pitäisi…

Liljapenkki

on pihan väriläiskä. Penkin asukkaista kerroinkin jo enemmän täällä, joten ei paneuduta liljoihin kovin perusteellisesti.

Liljapenkin laajennus kummittelee edelleen mielessä ja tällä hetkellä mietin, että istuttaisin liljojen eteen jotain matalaa liljaa tuomaan penkkiin hieman vaihtelua ja korkeuseroa. Toinen asia, mikä on mietinnässä, on keltaisten liljojen siirto. Kävin jo varmuuden vuoksi merkkaamassa ne langoilla, jos päätän syksyllä siirtää ne jonnekin muualle. Mitenköhän ne tulisivat toimeen iiristen kanssa?

Kurkataan vielä liljapenkin toiselle, varjoisammalle puolelle. Siellä kasvaa erilaisia kuunliljoja sekä valkoista kurjenmiekkaa. Penkin ylemmälle, suurten kivien rajaamalle tasolle istutin aiemmin kesällä mieheltäni lahjaksi saamani kärhön.

Kuunlijapenkin uusin tulokas on pikkiriikkinen ja supersuloinen ’Blue Mouse Ear’

’Blue Mouse Ear’ ja sen takana nupulla olevia tarhaneitoja.

Penkin päässä puolestaan kukkii soihtulilja, joka viime kesänä kasvoi ruukussa. Istutin sen syksyllä maahan ja kaikeksi yllätykseksi se paitsi selvisi talvesta, myös kukkii.

Soihtulilja

Pionipenkin

ensimmäinen kesä on sujunut olosuhteisiin nähden hyvin ja kolme viidestä pionista on jopa kukkinut. Harmikseni pionien kukinta tyssäsi heinäkuun alun myräkkään ja kukinta jäi hyvin lyhytaikaiseksi.

Kiinanpioni ’Sarah Bernhardt’ hyisen suihkun jälkeen.

Muutama päivä myrskyn jälkeen paistaa jo aurinko, mutta pionit ovat nuupallaan.

Kylvin keväällä penkkiin kosmoskukan siemeniä toiveissani saada kukkiva penkki myös pionien lakastuttua. Olin melko varma, että kärhöt eivät vielä näin ensimmäisenä kesänä kukkisi ainakaan kovin runsaasti, joten luotin kosmoksiin. Toisin kävi. Kosmoskukat kasvoivat kyllä komeiksi ja tuuheiksi, mutta ainoastaan yksi niistä kukkii. Muissa ei näy edes nuppuja.

Yksinäinen kosmoskukka

Kylvin penkkiin myös tarhaneito ’Miss Jekylin’ siemeniä, ja niistäkin kukkii vain pari, muut hapsottavat nuputtomina siellä täällä.

Myös kärhöjen kohdalla koettiin takaisku, kun jouduin leikkaamaan ’Miss Batemanin’ versot lähes kokonaan alas. Kärhö lähti todella nopeasti kasvuun, mutta sitten aivan yllättäen sen lehdet alkoivat ruskistumaan. Mielestäni se ei ollut lakastumistautia, sillä lehdet näyttivät väriä lukuunottamatta muuten elinvoimaisilta. Varmuuden vuoksi leikkasin ruskeat versot kuitenkin pois (kiitos neuvoista, Minna), joten ’Miss Bateman’ ei ainakaan tänä kesänä enää kuki. Penkin toinen kärhö, ’Madame le Coultre’ näyttää onneksi voivan hyvin ja kasvaa rauhalliseen tahtiin.

Äidiltäni maaliskuussa syntymäpäivälahjaksi saamani pelargonia puolestaan kukkii kauniisti.

Heinäkuussa koettiin siis jokunen takaisku, mutta loppusumma on kuitenkin positiivinen. Puutarhan istutusalueet kehittyvät vähitellen ja etenkin rinnepenkin muutos ja tuivion poistaminen veivät yleisilmettä ison harppauksen eteenpäin. Kehitettävää vielä riittää, mutta mennään asia kerrallaan.

Mukava viikonloppua ja elokuun alkua kaikille!

Missä kukitaan? Osa 2a: aurinkopenkit kesäkuussa

Tämä postaus jatkaa toukokuussa aloittamaani sarjaa kesän kukkijoista. Tarkoitus on tarkkailla koko kesän ajan, missä penkissä kukitaan ja mikä osa puutarhaa puolestaan kaipaa lisää kukkijoita. Kerään samalla kuvasarjoja Kasviluettelo-sivulle penkkien muutoksesta. Käykää vilkaisemassa sitäkin *klik*. Sivu päivittyy koko ajan tässä kesän mittaan.

Jaan kesäkuun osion kahteen eri postaukseen, sillä muuten tästä postauksesta tulisi todella pitkä. Tässä ensimmäisessä osassa käyn läpi aurinkopenkit ja toisessa puolivarjon ja varjon penkit. Toukokuun osan voi käydä lukemassa täältä.

Kesäkuu

Jos toukokuu oli tulppaanien juhlakautta, niin kesäkuussa väriloistosta ovat vastanneet rinnepenkin matalat maanpeiteperennat. Viime kesänä perustettu penkki alkaa vähitellen näyttää mukavan rehevältä ja kasvit ovat levinneet vauhdilla. Aukkopaikkoja toki vielä löytyy, mutta tätäkin kesää on vielä paljon jäljellä kasvien kasvaa.

Etupihan aurinkopenkit

Rinnepenkki

Muualla puutarhassa väritys on vaihtunut seesteisemmäksi, mutta sitä ei voi sanoa rinnepenkistä. Siinä leiskutaan. Rinnepenkissä kasvaa matalia maanpeiteperennoja, jotka näin kesäkuussa näyttävät ottavan elämästä kaiken ilon irti.

Sammalleimu, patjarikko, hopeahärkki kangasajuruoho, ketoneilikka ja ajuruohot kukkivat kesäkuussa sydämensä kyllyydestä.

Toukokuussa kukintansa aloittaneet patjarikko ja sammalleimu kukkivat vielä kesäkuun alkupäivät, mutta kesäkuun ehdottomat rinnepenkin katseenvangitsijat ovat olleet ajuruohot ja hopeahärkki.

Ajuruoho ’Albus’ (Thymus praecox)  ja Kangasajuruoho (Thymus serpyllum)

Ajuruoho ’Purple Beauty’ (Thymus praecox)

Hopeahärkit ovat levinneet valtavasti. Olen ryhtynyt miettimään paikkoja, minne niitä voisi siirtää, etteivät ne valtaisi rinnepenkkiä täysin.

Hopeahärkki (Cerastium tomentosum)

Rinteessä kasvaa myös neidonkurjenpolvea, mutta se tuntuu jäävän kokonaan muiden jalkoihin. Kasvusto ei tosin vielä ole kovin runsas, joten ehkä sekin ottaa myöhemmin lopulta oman paikkansa rinteessä.

Neidonkurjenpolvi (Geranium sanguineum var. striatum)

Kauniin kullankeltainen kamtsatkanmaksaruoho tuo mukavaa piristystä muuten valko-purppuraan rinteeseen. Kamtsatka kasvaa pesäkuusen ja tuivion lomassa rinnepenkin ja ylätasanteen saumassa, eikä sitä joka kulmasta huomaa. Mutta sitten kun sen huomaa, kasvi on oikea ilonpilkahdus. Olen välillä miettinyt, että siirtäisin kamtsatkan näkyvämmälle paikalle, mutta toisaalta pidän kovasti myös siitä yllätyksellisyydestä, jonka kasvin sijainti nykyisellään antaa. Penkin päävärit ovat niin vahvasti valkoinen ja purppura, että yllättävä keltainen pilkahdus on ilahduttava erikoisuus.

Kamsatkanmaksaruoho (Sedum kamtschaticum ’Variegatum’)

Kamtsatkan makasruoho kasvaa pesäkuusen ja tuivion välissä rinteen ja ylätasanteen saumassa. Maksaruohojen takana pilkottaa ylätasanteella kasvavat kurjenpolvet. Keskipenkkikin häämöttää taka-alalla.

Kamtsatkat toisesta suunnasta, ylätasanteelta kuvattuna. Ylätasanteella kasvaa pikkutöyhtöangervoa ja kurjenpolvea. Pelastin tähän penkkiin reunuspenkistä kangasajuruohojen keskelle vangiksi jääneen hopeamarunan. Se häämöttää aivan tuolla penkin päässä.

Rinnepenkin keskivaiheilla on aukkopaikka (kuvassa alla kahden hopeahärkkimättään välissä, tuossa missä nyt on ruma kasa pikkusipulien lakastuvia lehtiä) ja mietin siihen kuumeisesti täydennystä.

Onko teillä ehdotuksia, mikä kasvi tuohon sopisi? Itse ajattelin yhtenä vaihtoehtona korallikeijunkukkaa. Siinä olisi räväkkä kukinto, joka sopisi yhteen ketoneilikan kanssa ja myös kaunis lehti, joka peittäisi alleen lakastuvat pikkusipulien lehdet. Mutta onko paikka liian paahteinen keijunkukalle?

Reunuspenkki

Tulppaanien räiskyvät värit ovat kesäkuussa vaihtuneet kangasajuruohon ja salvian hillitympään kukintaan. Kukat ovat vaatimattomia tulppaaneihin nähden, mutta niitä on paljon. Pieniä pörisijöitä siis riittää, sillä sekä kangasajuruohot että salviat ovat kimalaisten suurta herkkua. Myös perhoset viihtyvät ajuruohojen seassa, salvioista ne eivät niinkään piittaa. Ovat ilmeisesti yhdessä tuumin sopineet, että jättävät salviat suosiolla kimalaisille.

Keskipenkki

Keskipenkki on sekin vaihtanut värinsä tyynempiin sävyihin toukokuisen tulppanien järjestämän ilotulituksen jälkeen. Tulppaanit kukkivat kesäkuun kymmenennen päivän tienoille, mutta sen jälkeen tunnelma penkissä on ollut hyvin seesteinen.

6.6.2019 tulppaanit kukkivat vielä. Harmaakurjenpolvi ’Ballerina’ on myös aloittanut kukintansa.

19.6.2019
Salviat ovat kukassa, samoin etureunassa kasvava harmaakurjenpolvi ’Ballerina’.
Muuten on vihreää.

Keskipenkissä on näin kuun lopussa tulppaanien jättämä kauhistuttavan ruma aukko. Leikkasin täysin korpuksi kuihtuneet tulppaaninvarret pois rumentamasta näkymää ja nyt – ennen kuin kaunopunahattu ja siemenestä tänä kesänä kasvattamani mustapäivänhattu ’Green Wizard’ rehevöityvät – penkin keskusta näyttää surkealta. Fiksu malttaisi odottaa, että kasvit kasvavat täyteen mittaansa, malttamattoman tekisi mieli lähteä käymään taimitarhalla.

Keskipenkki 29.6.2019.

Tulppaanien varsien alta paljastui myös valtava määrä viime kesän unikoista kylväytyneitä taimia. Raukat olivat jääneet aivan pikkiriikkisiksi kasvaessaan tulppaanien seassa ja auringon valolta piilossa.

Hassuja miniunikoita.
Jos haluatte kasvattaa pikkiriikkisiä unikoita, antakaa niiden kasvaa varjossa 🙂

Penkin reunustalle kylväytyneet unikot sen sijaan ovat kasvaneet tomerasti ja ovat normaalin kokoisia.

Liljapenkin

ovat vallanneet liljat – tosin ne eivät vielä kuki. Narsissien kuihtuvat kukat ja lehdet jäivät nopeasti ylös nousevien liljojanvarsien sekaan piiloon, joten siinä mielessä narsissien ja liljojen yhdistelmä osoittautui erittäin toimivaksi. Kukkijoita penkissä ei kesäkuussa juurikaan ole ollut nyt kun penkin lakea aiemmin koristanut lumipalloheisi pääsi päiviltään. Penkin päässä kasvava päivänlilja on ollut penkin ainoa kukkija, ja senkin ajattelin hävittää. En ole koskaan erityisesti pitänyt siitä, eikä se tunnu löytävän oikeaa paikkaa puutarhassa.

Mielessä itää myös liljapenkin pieni laajennus. Jos penkkiä leventäisi hieman, liljojen eteen saisi jotain kivaa keskikorkeaa kasvia peittämään liljojen varsia. Mitähän siihen voisi istuttaa?

Pionipenkki

jatkaa puutarhan hillittyä linjaa. Tulppaanien lakastuttua penkin sävy on ollut hyvin vihervoittoinen ja kukinnasta ovat vastanneet valkoiset kaunottaret loistokärhö ’Miss Bateman’ ja pioniherttuatar, ’Duchesse de Nemours’. Tulevina kesinä on todennäköisesti odotettavissa värikkäämpi penkki pionien rehevöityessä. Kaikki penkin taimet on nimittäin istutettu viime syksynä, eikä näin ensimmäisenä kesänä suurta kukkaloistoa ollut odotettavissakaan. Vuoden päästä kesäkuussa saattaa näyttää jo toisenlaiselta.

Pihamme kaikkien aikojen ensimmäinen kärhö ’Miss Bateman’ avasi ensimmäisen kukkansa jo kesäkuun puolivälissä. Miss Bateman kukkii keskikesällä vanhoilla versoilla ja uudelleen loppukesällä uusilla versoilla. Vanhoihin versoihin muodostuneet kukat ovat nyt jo lakastuneet, mutta toiveita siis on, että se kukkii tänä vuonna vielä uudelleen.

Hurmaava, tuhansissa eri valkoisen sävyissä koreileva ’Duchesse de Nemours’ sai kunnian olla kaikkien aikojen ensimmäinen pionin kukka meidän pihallamme.

Kun näin kesäkuussa pionipenkkiä katselee, huomaa penkin etureunan autiuden. Istutin penkin reunaan viime syksynä taimialesta ostamieni kurjenpolvia, mutta ne ovat lähteneet todella huonosti kasvuun ainakin näin ensimmäisenä kesänä. Penkin reuna näyttää surulliselta ja selvästi on havaittavissa myös, että tilaa olisi vielä parille uudellekin pionille. Vai mitä olette mieltä?

Surulliset kurjenpolvet ja ankea penkin reuna.

Yhteenvetona siis:
Keskipenkissä on kesäkuun lopussa ruma aukko. Odottaako vai mennäkö taimiostoksille?
Liljapenkkiä voisi laajentaa. Mikä olisi sopiva kasvi liljojen eteen?
Rinnepenkki tarvitsee ehkä täydennystä. Mikä olisi kiva kasvi?
Pionipenkin etureunalle täytyy tehdä jotain.
Muuten on asiat ihan hyvin 🙂

Huh, tulipa pitkä postaus. Kiva, jos jaksoit mukana loppuun saakka.

Mukavia kesäkuun viimeisiä päiviä!

Nuppuja sen seitsemää sorttia

Puutarhassa on tällä hetkellä merkillinen, odottava tunnelma. Rinnepenkki kukkii täyttä päätä monivärisenä kukkamerenä, mutta muualla puutarhassa kasvit näyttävät keräävät voimia tulevaan kukintaan ja keskittyvät nuppujen kasvattamiseen.

Rinnepenkki eilen. Etualalla ketoneilikkaa, valkoista ajuruohoa ja lähes violettia kangasajuruohoa. Takana siintää hopeahärkeistä koostuva kukkameri.

Keskipenkin toukokuinen tulppaanien ilotulitus on vaihtunut salvioiden hillittyyn kukintaan. Tunnelma on rauhallinen, ja pidän siitä. Antaa rinnepenkin leimuta, vetäköön keskipenkki välillä henkeä.

• 

• 

• 

  Sinistä ja valkoista loistosalviaa. Salvioiden vasemmalla puolella kasvaa kellopeippiä ja syysleimua. Leimut siirrän mitä todennäköisemmin tästä penkistä muualle – heti kun keksin niille uuden sijoituspaikan.

Keskipenkissä alppitähtien nukkaiset, hopeiset kukat alkavat muotoutua. Alppitähti sopii minusta hienosti salvioiden seuraksi. Niissä on samaa hillittyä, yksinkertaista kauneutta kuin salvioissakin.

Isotähtiputki on jo raottanut nuppujaan ja kenties jo huomenna saan ihailla sen kaunista kukintaa. Tämä tähtiputki on valkoinen. Yritin keväällä kasvattaa myös punaisten isotähtiputkien siemeniä, mutta yritys epäonnistui, eikä yksikään siemenistä itänyt. Loput jääneistä siemenistä kylvän suoraan kasvupaikalle myöhemmin kesällä, toivottavasti niiden kanssa on parempi onni. Olisi ihana saada myös punaista tähtiputkea.

Isotähtiputki ’Shaggy’

Näistä nupuista olen erityisen iloinen. Jo kolmatta kesää olen odottanut varjoliljojen kukintaa ja nyt ollaan jo aika lähellä. Uskallanko jo toivoa, että tänä kesänä se tapahtuu?

Myös muiden liljojen nuput ovat poksahtamaisillaan kukkaan. Liljapenkissä on odotettavissa oikea värien ilotulitus, kunhan kaikki nuput avautuvat. Nuppuja en laskenut, mutta kukkavarsia on 42.

• 

• 

• 

Eikä kesää ilman unikoita! Kylvin tänä vuonna uusia unikon siemeniä ainoastaan kurjenmiekkojen seuraksi, mutta edelliskesien unikoiden jälkeläisiä tupsahtelee esiin sieltä täältä. Tämä yksilö kasvaa keskipenkissä salvioiden seassa.

Meinasin kohta lähteä keräämään kimpullisen luonnonkukkia maljakkoon. Siitä on tullut itselleni jo jonkinlainen juhannusperinne, eikä juhannus tunnu juhannukselta ilman niitä.

Toivotan oikein rauhallista juhannusta kaikille!

Rinnepenkkiprojekti

Eräs haaveeni toteutui viimein, ja pihallamme on nyt uusi, hieno rinnepenkki. Olin tuskaillut sekalaista kasvia ja epäsiistiä nurmea kasvavan kaistaleen kanssa jo jonkin aikaa, ja kuluneen talven aikana päätin viimeinkin tehdä asialle jotain.

Suunnitelma rinteen uudesta ilmeestä valmistui vähitellen, ja helatorstaina oli aika laittaa hihat heilumaan. Nyt meidän pihalla on takkuisen nurmikkorinteen sijasta siisti, matalaa perennaa kasvava istutusalue.

Uusi rinnepenkki

Vaikka varsinaisiin lapiohommiin ei projektissa mennyt aikaa kuin kuutisen tuntia, projekti oli silti aika pitkä. Kaikista eniten aikaa kului suunnitteluun.

Suunnittelu

Suunnittelussa oli tärkeää huomioida kasvuolosuhteet. Meidän penkki tuli etelärinteeseen, joka on kasvupaikkana lämmin – päivällä jopa paahteinen ennen kuin auringon kääntyminen iltapäivällä jättää rinteen lievään varjoon. Kasvit oli syytä valita siis aurinkoisella paikalla viihtyvien kasvien joukosta.

Kasvien suhteen mielessä oli vaikka minkälaisia ratkaisuja, mutta lopulta päädyin pääosin mataliin maanpeittoperennoihin (kiitos vaan vinkeistä):  hopeahärkkiin, kurjenpolviin, kaukasianpitkäpalkoon, kangasajuruohoon, ajuruohoon ja sammalleimuun. Lisäksi päätin hankkia purppurakeijunkukkaa rehevyyttä tuomaan sekä – vähän vahingossa ja kokeilunhalusta – purppurapikkusydäntä. Purppurapikkusydän menestyy parhaiten puolivarjoisella paikalla, mutta se pärjää kuitenkin myös auringossa. Päätin kokeilla, miten se rinteessä menestyy.

Kun kasvivalikoima oli selvillä, piti tietysti laskea, kuinka paljon niitä tarvittaisiin. Niinpä mittasin rinteen pinta-alan ja laskin kasvien määrän sen mukaan. Netistä löysin ohjeen, jonka mukaan suuria perennoita tarvitaan neliölle  2–3 kappaletta, keskikokoisia 4–7 ja pieniä 7–10 kappaletta.

Pikaisia suunnitelmia

Penkin teko

Kun kasvit oli hankittu, oli aika ryhtyä toimeen. Ensimmäisenä oli edessä tietysti nurmikon pois kaivaminen. Se onnistui mainiosti terävällä lapiolla ja rähinäasenteella. Vähän tuli sormet kipeäksi kaikesta siitä repimisestä ja raastamisesta, mutta hyvä lopputulos lievitti kipua kummasti.

Kun nurmikko oli poissa, oli vuorossa vielä jäljelle jääneiden rikkakasvien ja niiden juurien poisto. Se oli ehkä kaikista tylsin vaihe projektissa, mutta yritin tsempata itseni tekemään sen kunnolla, jotta säästäisin omia hermojani tulevaisuudessa. Poistin kaikki ensin mullan pinnalta, ja vielä maata käännellessä ja muokatessa kaiken, mitä kiinni sain. Kun maan muokkaus ja rikkojen poisto oli tehty, lisäsin vielä hiekan sekaista multaa uudeksi kasvualustaksi.

Istutus

Osaan istutuksesta hyödynsin pihalla jo ennestään kasvavia kasveja: verikurjenpolvea, ajuruohoa ja sammalleimua, joita siirsin rinteeseen.  Niiden seuraksi istutin hopeahärkkiä, neidonkurjenpolvea, kaukasianpitkäpalkoa ja purppurakeijunkukkaa. Rinteen yläosaan istutin komeamaksaruohoa ja punatähkää vähän korkeutta tuomaan, sekä niiden taakse vielä vähän korkeampana kasvavaa loistokurjenmiekkaa ja alppipiikkiputkea.

Hopeahärkki

Äipän ehdotus käyttää kiviportaita ruukkutastanteena oli niin mainio, että jalostin sitä eteenpäin ja istutin rinteeseen myös muutamia kivenlohkareita. Meillä on pihassa tosi paljon kalliota ja kiviä, joten uuden rinnepenkin kivenlohkareet jatkavat mukavasti pihan kallioista ilmettä. Ja niitä voi käyttää myös ruukkutasanteena. Kiitos vinkistä, äippä.

Ruukussa kasvaa tytön valitsema soihtulilja

Penkistä tuli tosi kiva ja olen tyytyväinen, että uskaltauduin projektiin. Nyt sitten vain odotellaan, että kasvit kasvavat ja penkki lopulta täyttyy ja vehreytyy.

Millaisia kesäprojekteja teillä on menossa tai suunnitteilla?

Aiemmat jutut aiheesta voi lukea täältä, täältä ja täältä.