Kottikärryn kääntöpiiri-blogin Päivi ja Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna haastoivat minut perinteiseen Sinivalkoista haasteeseen. Haasteen on alunperin laittanut liikkeelle Tiiu Puutarhahetki – blogista ja sen tarkoituksena on juhlistaa Suomen itsenäisyyspäivää.
Lämmin kiitos Päiville ja Minnalle haasteesta sekä Tiiulle haasteen alulle laittamisesta. Tässä ovat minun sinivalkoiset kuvani (kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi ja pääset katsomaan galleriaa).
Sinistä
Puhtaan sininen väri on puutarhassa harvinaisuus ja monet kukat ovatkin lähempänä violettia kuin sinisiä. Yritin valita tähän kuvasarjaan mahdollisimman sinisiä kukkia, mutta joukkoon on lipsahtanut muutama violetimpikin yksilö.
Valkoista löytyy puutarhasta enemmän. Valkoinen selkeyttää ja raikastaa puutarhaa ja kenties juuri siitä syystä valkoisia kukkia on valikoitunut omaankin puutarhaan niin runsaasti. Ja onhan valkoinen värinäkin kaunis – erityisesti loppukesästä, kun varjot alkavat pidentyä ja illat hämärtyä. Valkoisten kukkien hohteessa on tuolloin jotain maagista.
Tähän kuvasarjaan kokosin muita sinivalkoisia hetkiä, joita vuoden varrella on tullut eteen. Kuvia selatessani huomasin, että kunnollisia talvikuvia ei ole tullut otettua lainkaan, joten tällä kertaa mennään pelkillä kesäkuvilla.
– Hätkähdyttävän runsas bellismeri Lappeen vanhan pappilan pihalla – Sinivalkoinen taivas suomaiseman yllä – Supisuomalainen järvimaisema – Presidentti P.E. Svinhufvudin kotitila Kotkaniemessä – Tyttären sydämen varastanut karitsa Tirilän puutarhalla. Ei tarvinnut tytärtä kesällä paljon puutarhalle mukaan houkutella… – Hiekkalinnan korkein torni kirkkaana kesäpäivänä – Eduskuntatalo Helsingin keskustakirjasto Oodin ikkunasta katsottuna
En valitettavasti ole enää yhtään kärryillä haasteeseen jo vastanneista blogeista, joten en tällä kertaa haasta ketään. Sen sijaan kehoitan kaikkia niitä, jotka eivät ole haasteeseen vielä osallistuneet, nappaamaan haasteen itselleen. Näin itsenäisyyspäivän lähestyessä sinivalkoisia kuvia on erityisen mukava katsella.
Haasteen säännöt:
Kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu / Puutarhahetki-blogista)
Tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääosassa
Rikkaruohoelämää-blogin Between haastoi minut jo perinteeksi muodostuneeseen Kuusi kuvaa kesästä -haasteeseen. Haaste on alunperin lähtenyt liikkeelle Tuplasti terapiaa–blogista, ja tällä kertaa haasteen teemana on paras. Lämmin kiitos haasteesta, Between ja kiitokset myös Pirjolle mukavan haasteen aloittamisesta 🙂
Haasteen säännöt ovat seuraavat:
Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro mikä niistä on se parhain. Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuun saatu projekti, valokuva yms. Mikä vain sinusta on se paras muisto.
Haasta yksi tai useampi blogi
Ilmoita Tuplasti terapiaa-blogiin osallistumisesi ja että saako siellä julkaista valitsemasi parhaan muistosi kuvan tulevassa koontipostauksessa.
Kuuden kuvan valitseminen oli yllättävän hankalaa, sillä kesään mahtui niin paljon hienoja hetkiä ja muistoja. Näihin kuviin ja muistoihin päädyin kuitenkin tällä kertaa:
Tulppaanit ovat aina kuuluneet lempikukkiini. Niiden kukinta saa hymyn huulille ja puutarhan loistamaan toinen toistaan upeammissa väreissä. Tässä ’Carnaval de Rio’ kylpee auringonpaisteessa ja kuivattelee sateen jälkiä terälehdiltään. Tässä on avautumassa puutarhamme historian ensimmäinen kärhön kukka. Istutin viime syksynä kaksi jalokärhöä pionipenkkiin ja ilokseni toinen niistä innostui kukkimaan heti alkukesästä. Jalokärhö ’Miss Bateman’ on ihastuttava ilmestys.Rhododendron ’Cunningham’s White’ on kaunis sekä kukkiessaan että kukinta-ajan ulkopuolella. Tässä kuvassa hän on somistanut itsensä vaaleanpunaisilla pupunkorvilla. Jos ’Miss Bateman’ oli ensimmäinen kärhömme, tässä on ikuistettuna ihka ensimmäinen pionimme, kiinanpioni ’Duchesse de Nemours’. Pionit ovat uusia tulokkaita puutarhassamme ja viime kesä oli vasta niiden ensimmäinen. Siitä syystä niiden kukinta onkin jäänyt erityisesti mieleeni.Jättilaukan väritys on yksinkertaisesti vastustamaton.Kurjenpolviin ihastun vuosi vuodelta enemmän. Ne ovat monipuolisia, helppoja, kiitollisia ja kauniita kasvatettavia, eivätkä ne suuremmin pidä meteliä itsestään. Tämä suonikas kaunotar on harmaakurjenpolvi ’Ballerina’.
Ja sitten piti valita näistä kuudesta se paras… Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin valitsemaan parhaaksi jättilaukan valloittavan värin. Se on yksinkertaisesti vastustamaton ♡ .
Omaa kuuden kesäkuvan sarjaa haastan valitsemaan seuraavat blogit:
Törmäsin sattumalta postausajatukseen, jossa määritellään jokin asia enintään 140 merkillä. Ajattelin kokeilla, onnistuisinko tiivistämään ajatukseni puutarhasta noin lyhyeen tekstinpätkään. Tehtävä osoittautui haastavaksi, mutta myöskin erittäin hauskasti. Tässä tulee:
Puutarha – kasvun ja kauneuden tyyssija, pörriäisten puuhamaa & puutarhurin onni & ilo. Terapiaistunto, mielenrauha, sielun suola & pippuri.
Wild Roses and Irises (1887) John La Farge
Toinen ajatus liittyy enemmän itse tekemiseen:
Puutarha on rentoutumista, raatamista, suunnittelua ja kaivamista. Hikipisaroita ja kipeitä jäseniä, palkkiona hyvää ja kaunista.
Hummingbird and Apple Blossoms (1875) Martin Johnson Heade
Itseäni viisaammat ovat toki lausuneet asian paljon hienommin 🙂
Gardens are not made by singing ‘Oh, how beautiful,’ and sitting in the shade. – Rudyard Kipling, ‘The Glory of the Garden’ (1911)
In the Meadow (1888–92) Auguste Renoir
Olisi kiva kuulla, miltä teidän puutarhanne kuulostaa 140 merkillä?
Mukavaa ja rauhallista isänpäivän viikonloppua kaikille ja oikein hyvää isänpäivää kaikille isille!
Meille satoi sunnuntaina ensilumi. Pakkasta on ollut siitä lähtien, joten sunnuntaina satanut lumipeite on edelleen tukevasti maassa ja puutarha näyttää hyvin talviselta. Ajattelinkin, että olisi mukava palata hetkeksi kesäiseen puutarhaan ja tarttua kysymykseen, jonka Riiti esitti blogin synttäriarvonnan yhteydessä.
Riiti kysyi:
”Mitkä kasvivalinnat ovat olleet hittejä (tai huteja) pihallasi?”
Aluksi ajattelin, että hitti-kysymykseen on helppo vastata, sillä hienoja kasveja on niin paljon. Mutta kun aloin pohtia asiaa tarkemmin, kysymys ei ollutkaan enää niin yksinkeritainen. Kävin miettimään, mikä todellisuudessa tekee jostain kasvista hitin. Onko se helppohoitoisuus tai kestävyys? Vai kenties kasvin hurmaava tuoksu tai sen kyky taistella rikkaruohoja vastaan? Tai suosio pölyttäjien keskuudessa? Vai yksinkertaisesti se, että kasvi miellyttää silmää? En keksinyt asiaan tyhjentävää vastausta, ja niinpä päädyin pohtimaan aihetta usealta eri kantilta. Kiitos Riiti kysymyksestä, yritän nyt vastata siihen parhaani mukaan. Aloitetaan pölyttäjistä.
Varhain keväällä kukkivat krookukset ja lummetulppaanit ovat pölyttäjien suuressa suosiossa. Myöhemmin kesällä kukkivat kaunopunahatut, punatähkä sekä yrtti-iiso houkuttelevat nekin perhosia ja kimalaisia sankoin joukoin.
Myös salviat ja kangasajuruohot vetävät pölyttäjiä puoleensa, mutta sen lisäksi ne kuuluvat myös kategoriaan hurmaava tuoksu. Pidän suunnattomasti erilaisista yrteistä, minkä vuoksi ei lienee yllätys, että myös salvian ja kangasajuruohon tuoksu on mieleeni. Nämä kasvit ovat myös helppohoitoisia ja ainakin omasta mielestäni tavattoman kauniita. Tiheän mattomaisesti kasvava kangasajuruoho on myös erinomainen rikkakasvien nujertaja
Valkoinen ja sininen loistosalvia (Salvia × sylvestris) sekä kangasajuruoho (Thymus serpyllum).
Lisää rikkakasvien nujertajia löytyy rinnepenkistä, jonne on valikoitunut matalia maanpeitekasveja. Ajuruohot, kurjenpolvet, hopeahärkki, sammalleimut, kaukasianpitkäpalko, ketoneilikat ja patjarikko kasvavat tiheinä kasvustoina ja pärjäävät mainiosti taistelussa rikkakasveja vastaan.
Vasen yläkulma: ketoneilikka (Dianthus deltoides) ´Brilliant´, ajuruoho (Thymus praecox) ’Albus’, kangasajuruojo(Thymus serpyllum) ja hopeahärkki (Cerastium tomentosum). Sen alapuolella: neidonkurjenpolvi (Geranium sanguineum var. striatum). Oikea yläkulma: patjarikko (Saxifraga x arendsii) ’Purpurteppich’. Siitä eteenpäin vasemmalta oikealle: hopeahärkki (Cerastium tomentosum), ajuruoho (Thymus praecox) ’Purple Beauty’, ajuruoho (Thymus praecox) ’Albus’, sammalleimu (Phlox subulata) ja kaukasianpitkäpalko (Arabis caucasica) ´Rosea´.
Kurjenpolvet pääsevät hittilistalle monestakin syystä. Ne ovat kauniita, helppohoitoisia, kestäviä ja pärjäävät rikoillekin mainiosti. Kurjenpolvet ovat hitti myös siitä syystä, että niistä löytyy hyvin eri aikaan kukkivia lajikkeita. Esimerkiksi harmaakurjenpolvi Ballerina aloittaa kukintansa jo alkukesästä, kun taas jalokurjenpolvi Rozanne keskittyy kukkimaan loppukesästä ja kukkiikin sitten pakkasiin saakka. Erikorkuisia kasvustoja tekevillä kurjenpolvilla saa myös mukavaa vaihtelua puutarhaan. Verikurjenpolvet tuovat tuuheutta kukkapenkkeihin ja ovat hyviä reunuskasveja, kun taas maata myöten matalana kasvava neidonkurjenpolvi on erinomainen lajike esimerkiksi rinteeseen.
Jalokurjenpolvi (Geranium) ’Rozanne’ (siniset kukat vasemmassa ylä ja alakuvassa), harmaakurjenpolvi(Geranium cinereum) ’Ballerina’ (ylimpänä keskellä), verikurjenpolvi (Geranium sanguineum) ’Elke’ (Ballerinan alapuolella), neidonkurjenpolvi (Geranium sanguineum var. striatum) oikea yläkulma sekä oikea alakulma ja verikurjenpolvi (Geranium sanguineum) ’Album’ (oikealla keskellä).
Jos kurjenpolvet ovat helppohoitoisia ja kestäviä, sitä ovat myös kuunliljat. Kuunliljat ovat mitä mainioimpia kasveja ja niistäkin löytyy lajikkeita jokaiseen makuun. On suurta ja pientä, kirjavaa ja yksiväristä, kippura- ja suoralehtistä, kiiltävää ja mattapintaista – jokaiselle jotakin. Kuunlilja on näyttävä kasvi, joka ilahduttaa kauneudellaan vuodesta toiseen. Olen surutta jakanut ja siirtänyt kuunliljoja aina tarpeen tai mielihalun mukaan, eivätkä ne ole olleet moisesta moksiskaan. Nämä varjoisten ja puolivarjoisten paikkojen komistukset tuovat vehreyttä ja eloisuutta puutarhaan, ja ansaitsevat ehdottomasti paikan hittilistalla.
Kuunliljat ’Halcyon’, joku maatiaislajike (?), pikkiriikkinen ’Blue Mouse Ear’, mahdollisesti ’So Sweet’, ’Halcyon’ ja ’Firn Line’.En tiedä kaikkien puutarhassa kasvavien kuunliljojen nimiä, mutta upeita ne ovat nimen puutteesta huolimatta.
Toisenlaista näyttävyyttä edustavat pionit, joiden toivon nousevan puutarhan hitiksi jossain vaiheessa. Pionipenkkini on hyvin nuori ja pionit on istutettu siihen vasta vuosi sitten syksyllä. Näin ensimmäisen vuoden jälkeen on vaikea sanoa, ovatko pionit hitti vai osoittautuvatko ne lopulta hudiksi, mutta ensimmäinen kesä antaa kuitenkin toivoa hittiyden puolesta. Kolme viidestä istutetusta pionista kukki jo heti ensimmäisenä kesänä, minkä innoittamana uskaltauduin istuttamaan penkkiin tänä syksynä kaksi pionin juurakkoa lisää.
Kiinanpionit (Paeonia lactiflora) ’Wladyslawa’, ’Sarah Bernhardt’ ja ’Duchesse de Nemours’ kukkivat heti ensimmäisenä kesänä. Penkissä kasvaa myös Kiinanpionit (Paeonia lactiflora) ’Karl Rosenfield’ ja ’Krinkled White’ sekä tänä syksynä istutetut juurakot Paeonia ’Pink Hawaiian Coral’ ja Paeonia lactiflora ’Shirley Temple’.
Ah, niin ihana perhoangervo pääsee hittilistalle, koska se on vain niin ihana. Se on hyvin siro, pensasmaisesti kasvava perenna, jonka ilmava kasvutapa keventää kukkapenkkiä kivasti. Sen kukat ovat hyvin pienet ja hennot, mutta kasvi on silti hyvin huomiotaherättävä. Punertavat varret korostavat minusta hienosti puhtaanvalkoisia kukkia ja kaiken lisäksi perhoangervo on kaunis syksylläkin, kun sen lehdet saavat syvän punaisen sävyn.
Perhoangervo – Gillenia trifoliata
Varjopenkin kuningatar, alppiruusu ’Cunningham’s White’ on näyttävä varhaiskesän kukkija, ja pääsee listalle komean kukintansa, kauniin ikivihreän lehvästönsä sekä kukinta-aikansa vuoksi. Alppiruusujen kukkiessa ei kovin moni muu kasvi ole vielä kukassa ja niiden ylenpalttisen runsas kukinta onkin siksi erityisen ilahduttava. Ikivihreä alppiruusu viihtyy hyvin puutarhan varjoisassa nurkassa, vaatii hyvin vähän huolenpitoa (lannoitan keväällä, lisään kuorikatetta tarvittaessa ja kastelen kuivimpina aikoina) ja on kaunis kukinnan päätyttyäkin.
Alppiruusu Rhododendron ’Cunningham’s white’
Suljetaan ympyrä ja palataan vielä kevään kauniiden kukkijoiden, krookusten ja kevätkurjenmiekkojen pariin. Nämä ihanuudet ovat kovasti pinnalla ja mielessä tässäkin vaiheessa vuotta, sillä jälleen on tullut istutettua sipuli jos toinenkin kevään kukkaloiston toivossa. Kevätkukkijat ovat ehdottomasti hitti, sillä pitkän talven jälkeen ne tuovat kauan kaivattua väriä puutarhaan ja ilahduttavat kauneudellaan. Ja ne kimalaisetkin pitävät näistä. 🙂 Puolisen vuotta kun vielä jaksaa odottaa, alkaa pikku hiljaa näyttää taas tältä:
Joukko erilaisia krookuksia sekä kevätkurjenmiekat (Iris reticulata) ’Katharine Hodgkin’, ’Eye Catcher’ ja ’Pauline’.
Tuhannet kiitokset Riitille vielä kerran hauskasta ja mielenkiintoisesta kysymyksestä. Puutarhan hudeista kirjoittelen myöhemmin – niitäkin nimittäin löytyy.
Sorruin kuin sorruinkin ostamaan vielä uuden satsin kukkasipuleita – kun sain niin edullisesti. Vakaa tarkoitukseni oli ostaa pelkästään krookuksia, sillä niitä saa uppoamaan rinnepenkkiin vielä vaikka satamäärin, mutta lopulta kotiin matkasi myös joukko tulppaaneja sekä pari pussillista muita sipuleita.
Tulppaanit ’White Elegance’ ja ’ Carnaval de Nice’ ovat molemmat myöhäisiä tulppaaneja ja minusta aivan ihastuttavia yhdessä. Tälle valloittavalle kaksikolle minulla on parikin vaihtoehtoista istutuspaikkaa mielessä. Kovin pitkään asiaa ei voi puntaroida, sillä jos säätiedotuksiin on uskominen, talvi tekee tulojaan.
Näitä täysin vihreitä tulppaaneja ihastelin jo aiemmin syksyllä, mutta jätin ne silloin ostamatta, koska olivat sen verran kalliita. Nyt sain ne puoleen hintaan, enkä voinut enää vaastustaa niiden viettelystä. Nämä istutan uuteen penkkiin keltaisten ja oranssien tulppaanien seuraksi.
Mainitsinkin jo, että rinnepenkkiin sopisi pikkusipuleita vielä vaikka kuinka paljon. Tällä erää hankin 50 kappaletta krookuksia.
Lisäksi ostin pienen pussin sarjatähdikin sipuleita sekä kolme sinistä isotähtihyasintin sipulia. Ne kaikki istutan alapenkkiin. Näin mielessäni sinisen isotähtihyasintin perhoangervojen rinnalla ja sarjatähdikin puolestaan voisi kuvitella viihtyvän hyvin valko- ja balkaninvuokkojen kanssa.
Minulla oli viikonlopuksi vähän muita suunnitelmia, mutta istutushommiksi meni 🙂 Mutta mukavaa puuhaahan sekin on! Mukavaa viikonloppua teillekin!
Valkoista salviaa 